Biologian opettaja Ruslan Shalamovin tie opettajaksi alkoi sattumalta. Hän haaveili biokemian tutkijan urasta, mutta Ukrainan talous oli hänen valmistumisensa aikaan 1990-luvulla kaaoksessa. Se teki tutkijanuran mahdottomaksi.

Shalamov joutui töihin automyyjäksi. Lyhyt ura keskeytyi äkillisesti uhkaavaan tilanteeseen, joka pakotti hänet lopettamaan ja pitämään matalaa profiilia. Silloin Shalamovin ystävä tarjosi työtä opettajana koulussa Itä-Ukrainan Harkovassa.

”Kaksi kuukautta sen jälkeen, kun astuin luokan eteen, tiesin, että opettaminen on minun juttuni”, hän sanoo luokkahuoneessaan Obdarovanistin lukiossa, jossa hän aloitti opettamisen vuonna 2019.

Hän kuvailee koulua ensimmäiseksi kodikseen. ”Toisessa kodissani minä vain nukun. Täällä teen töitä, täällä elän.”

Shalamovin mukaan sota on vahvistanut tätä tunnetta entisestään.

Lokakuussa 55-vuotias Shalamov palkittiin Ukrainan vuoden opettajana. Palkinto jaetaan vuosittain suorassa televisio-ohjelmassa, joka muistuttaa elokuvagaalaa juontajineen ja esityksineen. Presidentin puoliso Olena Zelenska oli paikalla jakamassa palkintoja.

Tunnustus kertoo Shalamoville, että hän on onnistunut toteuttamaan oppilaidensa unelmia Harkovan olosuhteista huolimatta.- Koulu kun sijaitsee vain muutaman kymmenen kilometrin päässä rintamalta. Kymmenet hänen oppilaistaan ovat menestyneet kansainvälisissä tiedeopiskelijoiden kilpailuissa.

”Sain palkinnon oppilaideni menestyksen ansiosta”, Shalamov sanoo. Hänen mukaansa tärkein osa oppilaiden menestystä on kuitenkin heidän uskonsa siihen, että elämä kantaa sodasta huolimatta.

”Se motivoi minua ja saa minut jaksamaan.”

Shalamovin luokkahuoneessa ei ole ollut oppilaita viiteen vuoteen. Oppitunnit pidetään nyt joko maan alla pommisuojissa, joissa on pulpetteja, tauluja ja jopa nukkumapaikkoja, tai etäopetuksena silloin, kun on liian vaarallista tulla kouluun.

”Pandemia valmisti opettajia etäopetukseen, mutta mikään ei valmista ketään pommituksiin ja ilmahyökkäyksiin”, Shalamov sanoo.

Monet Shalamovin oppilaat asuivat sodan alussa Venäjän hetkellisesti miehittämällä alueella. Jotkut ovat menettäneet kotinsa ja asuvat tilapäismajoituksessa. Shalamov opettaa biologiaa, mutta sota on läsnä jokaisella oppitunnilla. Hän on oppilaistaan jatkuvassa vastuussa.

”Joka oppitunnilla ajattelen heitä, mitä he käyvät läpi ja mitä meidän on tehtävä heidän auttamisekseen.”

Shalamoville opettaminen tarkoittaa myös inspiraation jakamista. Siksi hän pyrkii antamaan oppilailleen uusia, todellisen elämän esimerkkejä ja roolimalleja. Kirkon Ulkomaanavun tuella Shalamov on varustanut koulua uusilla opetusvälineillä ja vienyt oppilaita retkille yliopistoihin ja laboratorioihin. Oppilaiden usko tulevaisuuteen kasvaa, kun he näkevät koulussa opetettavien solubiologian, genetiikan ja mikrobiologian oppiaineiden tarjoamat todelliset urapolut.

Ennen sotaa oppilaat olivat iloisia siitä, että heillä oli enemmän vapaa-aikaa. Nyt he haluavat lähinnä opiskella.

”Jos heillä on vähemmän vapaa-aikaa, he ajattelevat vähemmän sotaa ja enemmän tulevaisuutta, johon he voivat vaikuttaa”, Shalamov sanoo.