”Hypin kirjaimellisesti ilosta” – Ukrainassa sodan keskellä elävät lapset saivat toivoa ja iloa KUA:n kesäleireiltä

Sota on häirinnyt pahasti lasten ja nuorten koulunkäyntiä, erottanut ystävät toisistaan ja tuonut pelon jokapäiväiseksi taakaksi Itä-Ukrainassa Harkovan alueella. Sodan keskellä elävät teini-ikäiset nuoret saivat KUA:n ja Pirkko ja Tarmo Vahvelaisen säätiön tukemilla kesäleireillä hengähdystauon, mahdollisuuden käsitellä kokemaansa yhdessä ikätovereidensa kanssa – ja ihan vain pitää hauskaa.

Teksti & kuvat: Veronika Korobko

SEITSEMÄN PÄIVÄÄ historiallisella Tšernivtsin alueella ei ollut 148 oppilaalle vain leiri – se oli mahdollisuus astua pois sodan varjosta, kuroa umpeen opittua ja löytää uudelleen yhdessäolon ilo muiden nuorten kanssa.

Kirkon Ulkomaanapu (KUA) järjesti leirin Pirkko ja Tarmo Vahvelaisen säätiön tuella. Leiri yhdisti koulujen virallista, opetussuunnitelman mukaista oppimista, psykososiaalista tukea ja virkistävää ohjelmaa. Se myös auttoi alueellisen tiedepainotteisen lyseon oppilaita kuromaan umpeen keskeytysten aiheuttamia kuiluja ja tarjosi jatkuvan epävarmuuden keskellä kasvaneille nuorille tukea emotionaaliseen toipumiseen.

Harkovan alueen etulinjan nuorille kokemus oli suorastaan ​​mullistava. Kuten yksi oppilas tiivisti asian:

”Täällä pystyin nauramaan, opiskelemaan ja olemaan vain oma itseni.”

Kouluyhteisö paineen alla

Tiedelyseo on yksi alueen johtavista kouluista, joka kokoaa yhteen akateemisesti lahjakkaita oppilaita kaikkialta Harkovasta ja sen ulkopuolelta. Sota on vaikuttanut syvästi sekä kouluun että sen oppilaisiin. Monet ovat joutuneet jättämään kotinsa, jotkut ovat viettäneet kuukausia miehityksen alla ja kaikki ovat kohdanneet etä- tai hybridioppimisen mukanaan tuomaa epävakautta.

Koulun johtaja Valerii Polyvanyi korostaa, että on tärkeä luoda sellaisia tiloja, joissa oppilaat voivat jälleen tavata toisiaan henkilökohtaisesti:

”Tämän leirin suurin arvo on se, että se tuo oppilaamme yhteen. Vuosien ajan olemme tuskin nähneet heitä. Nyt he voivat oppia, kommunikoida ja tuntea olevansa osa kouluyhteisöä. Se, että yli sata perhettä rekisteröityi muutamassa minuutissa, osoittaa, kuinka paljon tätä tarvitaan.”

Ennen sotaa lyseo tarjosi erilaisia kenttäharjoituksia: biologiaan suuntautuneet oppilaat matkustivat tutkimusasemille, matemaatikot yliopistojen laboratorioihin ja nuoremmat oppilaat valmistautuivat kokeisiin. Vuodesta 2022 lähtien tällaiset mahdollisuudet ovat loistaneet poissaolollaan. KUA:n leiri palautti perinteen uudella tavalla. Se yhdisti oppilaita kaikilta luokilta ja antoi sitä kautta heille mahdollisuuden sekä intensiiviseen oppimiseen että sosiaalisten suhteiden luomiseen ja palauttamiseen.

Oppimista ja toipumista yhdessä

Leirin ohjelma yhdisti tieteen, teknologian, insinööritieteiden ja matematiikan ja muiden luonnontieteiden oppitunteja henkilökohtaisen kehityksen työpajoihin, urheiluun, kulttuuriretkiin ja psykososiaalisen tuen istuntoihin. Lähestymistavan tarkoitus oli todistaa, että koulutus ja hyvinvointi kulkevat käsi kädessä. Monille tämä tasapaino oli ratkaisevan tärkeä.

16-vuotias Kyryl opiskelee lyseon fysiikan ja matematiikan linjalla.

”Kun kuulin, että leiri järjestettäisiin uudelleen, hyppäsin kirjaimellisesti ilosta. Täällä tunnen oloni rauhalliseksi ja vapaaksi ilmaisemaan itseäni. Psykososiaaliset sessiot antoivat minulle itseluottamusta ja tiimihaasteet auttoivat minua löytämään oman johtajuuteni.”

Eräässä aktiviteetissa oppilaiden piti rakentaa paperista mahdollisimman korkea torni. Kyrylin idea voitti. Hänelle harjoitus oli enemmän kuin peli – se oli mahdollisuus harjoitella yhteistyötä, ongelmanratkaisua ja johtajuutta ympäristössä, jossa hänen ääntään kuultiin ja arvostettiin.

Yhteyden luominen uudelleen yhteisöön

16-vuotiaalle Illialle, joka opiskelee biologian ja kemian linjalla, leiri ei ollut vain akateemisten opintojen kiinni kuromista vaan myös sosiaalisten taitojen palauttamista kuukausien eristäytymisen jälkeen. Hän oli asunut kotikylässään Venäjän miehityksen alla jo ennen lyseoon tuloaan ja tiesi, miltä ikätovereista eristäytyminen tarkoitti.

”Kun on kotona liian kauan, menettää sosiaaliset taidot. Verkossa ei voi jakaa tunteita samalla tavalla kuin kasvokkain”, Illia sanoo.

Tšernivtsin leirillä Illia tapasi luokkatovereitaan ja osallistui psykososiaalisiin istuntoihin, jotka auttoivat häntä hallitsemaan ahdistusta.

”Sain oppia siitä, miten pystyn hallitsemaan stressiä ja opin ymmärtämään, ettei se ole niin pelottavaa kuin miltä se vaikuttaa. Mikä tärkeintä, opin, etten ole yksin tunteideni kanssa.”

Illialle leiri tarjosi juuri sitä tasapainoa, jota hän tarvitsi tunteakseen olonsa vahvemmaksi ja saadakseen yhteyden itseensä ja muihin.

Tukea myös Ukrainan opettajille

Moni leirin opettajista työskentelee jatkuvien ilmahälytyssireenien ja hybridikoulutusjärjestelmien paineen alla.

Iryna Petrenko on opettanut fysiikkaa ja matematiikkaa lyseossa yli kolmen vuosikymmenen ajan.

”Harkovan alueen lapsille jo pelkkä luonnossa oleminen ilman sireenejä on parantava kokemus. Leiri yhdisti oppimisen emotionaaliseen toipumiseen, jota me kaikki, myös opettajat, tarvitsimme syvästi.”

Iryna kertoo, että stressi on vaikuttanut oppilaiden keskittymiseen ja muistiin. Jopa menestyvillä oppilailla on joskus vaikeuksia muistaa verkossa opittua tietoa. Yhdessäolo ja henkilökohtainen vuorovaikutus antoivat opettajille mahdollisuuden tunnistaa oppimisen aukkoja, tarjota suoraa tukea ja palauttaa oppilaiden itseluottamusta. Opettajille itselleen leiri oli myös uudistumisen lähde.

”Teemme työtä lasten kanssa, mutta lataudumme myös henkisesti. Se antaa meille voimaa jatkaa”, Iryna kertoo.

Turvallinen tila kasvulle

Kesäleirin oppilaille leiri ei tarkoittanut vain opintojen kiinni kuromista. Se oli myös normaalin teini-ikäisen elämän takaisin löytämistä – opiskelua, naurua, leikkimistä ja yksinkertaisesti yhdessäoloa ilman pelkoa.

Kuten johtaja Valerii asian ilmaisi: ”Leiri ei ole vain opiskelua Se on lepoa, toipumista ja iloa. Se muistuttaa lapsia siitä, että elämä on suurempaa kuin sota.”

KUA:n ja Pirkko ja Tarmo Vahvelaisen säätiön tuki tekivät kesäleiristä turvallisen ja kannustavan tilan jatkuvan konfliktin keskellä. Nuorille, jotka ovat menettäneet niin paljon, tämä kokemus tarjosi toivoa ja selviytymiskykyä tulevaisuutta varten.