”Suurin huolenaiheeni on, että vauvani sairastuu sateessa.”
Myanmarin maanjäristyksen selviytyjät kertovat kokemuksistaan väliaikaisessa asumuksessaan Mandalayssa, järistyksen keskuksessa.
Teksti: YinMon Naing
Kuvat: FCA Myanmar
MYANMARIN KANSALAISET elävät ankarissa olosuhteissa 28. maaliskuuta tapahtuneen voimakkaan maanjäristyksen jälkeen, joka vaati ainakin 5352 ihmisen hengen. Järistyksen keskus oli lähellä Mandalayta, joka on Myanmarin toiseksi suurinta kaupunkia. Monet ihmiset olivat jo ennestään maan sisäisten konfliktien vuoksi pakolaisina Mandalayssa. Kolme naista, jotka nyt asuvat väliaikaisessa asukuksessa Mandalayssa, kertovat kokemuksistaan selviytymisestä raunioiden keskellä.
Ma Ei Ei Mon toivoo viisikuisen vauvansa pysyvän terveenä
Ma Ei Ei Mon, 25, asui viisikuisen tyttärensä ja aviomiehensä Zin Ko Maungin kanssa Kyaung Shar -kylässä Amarapuran kunnassa Mandalayssa. 28. maaliskuuta, kun voimakas 7,7 magnitudin maanjäristys iski alueelle, Kyaung Shar -kylä oli yksi pahiten kärsineistä alueista.
”Taloni vaurioitui pahoin maanjäristyksessä, eikä siellä ole enää turvallista asua. Katto on romahtanut, eikä se suojaa meitä sateelta. Siksi muutimme tähän väliaikaiseen leiriin”, hän kertoo.
Hän haki yhdessä miehensä ja tyttärensä kanssa suojaa läheisestä väliaikaisesta leiristä, jossa oli monia muita kodittomia perheitä. Haasteet eivät kuitenkaan loppuneet kodin menetykseen.
Maanjäristyksen jälkeen hänen miehensä ei ole voinut palata töihin. Paikallisena maalarina hänen 13 000 Myanmarin kyatin (noin 5,70 euroa) päivittäinen tulonsa oli perheen ainoa elinkeino. Nyt hänellä ei ole työtä. Ilman rahaa ruokaan, lääkkeisiin tai vauvan tarvikkeisiin perhe on kauheassa tilanteessa.
”Aiemmin elimme vain mieheni tuloilla. Ei se paljon ollut, mutta selvisimme. Nyt hän ei voi tehdä töitä, ja alan olla huolissani. Entä jos meillä ei ole tarpeeksi ruokaa tai lääkkeitä vauvallemme?”, hän kysyy huolissaan.
Hänen suurin huolenaiheensa oli tyttärensä. Vasta viisikuinen vauva on erityisen haavoittuvainen väliaikaisessa asumuksessa, joka tarjoaa vain vähän suojaa säältä. Myrskyn lähestyessä Ma Ei Ei Mon pelkää lapsensa terveyden puolesta.
”Vaikka monet ihmiset tulevat ja lahjoittavat vaatteita ja lääkkeitä, erityisesti vauvalleni, tarvitsemme silti lisää apua. Suurin huolenaiheeni on, että hän sairastuu sateessa.”
Daw Cho Cho Tint ei löydä asuntoa
Vuosikymmeniä Kaw Linin rauhallisilla kukkuloilla viettäneen Daw Cho Cho Tintin elämä muuttui yhdessä yössä. Konfliktin väkivalta pakotti hänet pakenemaan kotikaupungistaan. Yksinäisenä ja kodittomana hän löysi väliaikaisen suojan hallituksen asunnosta Patheingyin kunnassa Mandalayssa. ”Olin paennut Mandalayhin noin vuosi sitten. Olin vähitellen tottumassa uuteen elämään. Sitten maanjäristys tuli.”
Sekunneissa hänen uudeksi kodikseen tullut rakennus oli halkeillut ja sortumassa, ja viranomaiset julistivat sen vaaralliseksi. Asunnostaan pakotettu nainen asuu nyt muiden perheiden kanssa väliaikaisessa suojassa raunioiden lähellä.
”Se oli painajainen, enkä halua kuvailla sitä. Nyt asun väliaikaisessa suojassa, eikä elämäni ole yhtä helppoa kuin ennen. Vaikka monet lahjoittajat tuovat ruokaa ja vettä, joudun jonottamaan pitkään saadakseni tarvikkeita. Ikääntyessäni nämä asiat eivät ole enää helppoja minulle”, hän kertoo.
Vaikeat olot pakolaisena ovat pahentuneet päivä päivältä. Suojaa sateelta on niukasti, ja vuokrat ovat nousseet katastrofin jälkeen.
”En tiedä, missä voin nyt asua. Vuokratkin nousevat. Pienistäkin huoneistoista pyydetään 200 000 Myanmarin kyatia (noin 87 euroa) vähintään kolmen kuukauden vuokrasopimuksella. Minun on maksettava yhteensä 600 000 Myanmarin kyatia (noin 252 euroa), ja se on minulle todella vaikeaa”, hän sanoo epätoivoisena.
Sadekausi lähestyy, ja jokainen yö tuo mukanaan uusia pelkoja.
”Viime yönä oli voimakas ukkosmyrsky. Minun piti pitää kiinni teltastani, jotta tuuli ei heittäisi sitä pois. En saanut nukuttua koko yönä. Pelkään, että se tapahtuu uudelleen”, hän lisää.
Daw Khin Aye joutui kahdesti pakenemaan kodistaan
Daw Khin Aye on 70-vuotias kolmen pojan äiti. Hän asui kerran rauhassa maan pohjoisosassa Kaw Linin kaupungissa kolmen poikansa ja heidän perheidensä kanssa. Kaikki muuttui, kun väkivalta kärjistyi alueella. Hänen vanhin poikansa pidätettiin valtion hallintoneuvoston (SAC) toimesta, joka on maata hallitseva sotilasjuntta, eikä äidillä ollut muuta vaihtoehtoa kuin pakeneminen.
”Taloni Kaw Linissä paloi poroksi. Minulla ei ollut paikkaa minne mennä, joten päätin paeta sisareni luokse tänne. En myöskään ollut enää yhteydessä poikiini. Voin luottaa vain tukeen, jota saan tällä hetkellä ulkomailla työskentelevältä pojanpojaltani”, hän selittää.
Hän muutti Mandalayhin, jossa hän on nyt asunut yli kaksi vuotta sisarensa perheen luona. Maanjäristyksen jälkeen sisaren talo ei ollut enää turvallinen, ja Daw Khin Aye jäi kodittomaksi toistamiseen.
”Maanjäristyksen jälkeen talo oli täysin tuhoutunut, eikä siellä ollut enää turvallista asua, joten muutin tänne ja jäin sisareni perheen luo. Koska olen kotoisin Kaw Linistä enkä ole rekisteröitynyt tänne, en aluksi löytänyt mitään majoitusta. Sisareni antoi minun jäädä heidän luokseen väliaikaisesti.”
Vanhempana naisena Daw Khin Ayen terveys on heikko, ja terveydenhuollon puute lisää hänen päivittäisiä huoliaan.
”Aiemmin pojanpoikani tuki riitti minulle, koska asuin turvallisessa paikassa. Mutta nyt minun on huolehdittava terveydestäni väliaikaisessa majapaikassa. En saa nukutuksi öisin, koska lattialla on vain bambulevyt. Vaikka täällä annetaan ruokaa ja vesipulloja, en yleensä saa niitä, koska en pysty jonottamaan niin pitkään. Mutta siskoni ja muut ystävälliset ihmiset auttavat minua saamaan niitä, ja olen heille todella kiitollinen”, hän kertoo.