Pakolaisten vaikea elämä Yhdysvaltojen leikkausten jälkeen

Itä- ja Keski-Afrikan konfliktit eivät näytä laantumisen merkkejä – päinvastoin. Yhdysvaltain rajut leikkaukset kansainväliseen apuun tulevat harvinaisen huonoon aikaan.

Teksti ja kuvat: Björn Udd

Tällä hetkellä sekä Kongo-Kinshasassa että Sudanissa käydään laajamittaisia sotia, ja konfliktit uhkaavat eskaloitua Etiopiassa ja Etelä-Sudanissa. Kun rahaa ei ole tarpeeksi nykyisistä pakolaisista huolehtimiseen, ja kun uusia tulee päivittäin, tilanne on vaikea.

”Lähdimme Kongosta sodan vuoksi. Räjähdysten takia meidän oli yövyttävä erämaassa, joten päätin lähteä maasta.”

Mave Francin, 21, istuu puolivuotiaan poikansa Giftin kanssa Länsi-Ugandan ensimmäisessä vastaanottokeskuksessa. Eilen hän oli yksi noin sadasta kongolaisesta, jotka ylittivät veneellä Albertinjärven paetakseen sotaa Kyangwalin pakolaissiirtokuntaan, jossa on lähes 150 000 asukasta.

Täällä hänet ensin rekisteröidään ja viedään sitten seuraavaan täpötäyteen keskukseen, jossa hän odottaa, että hänet ohjataan eteenpäin. Ugandassa jokainen perhe saa pienen, 30 metriä kertaa 50 metriä kokoisen maakaistaleen, jolla he voivat täydentää tulojaan tai saamaansa ruokaa viljelemällä.

Usein he voivat aloittaa uuden elämänsä muutamassa viikossa.

”Pelkästään maaliskuussa olemme vastaanottaneet yli 3 800 uutta asukasta täällä Kyangwalissa, ja joka päivä saapuu 450-500 asukasta lisää”, sanoo Chali Tophious, pakolaisleirin johtaja.

Uganda on ylpeä siitä, että on yksi niistä maista, jotka ottavat pakolaiset avosylin vastaan. Tällä hetkellä pakolaisia on noin 1,8 miljoonaa vajaan 50 miljoonan asukkaan maassa.

Aiemmin tämä on ollut mahdollista kansainvälisen tuen ansiosta, mutta nyt suurimman avunantajan Yhdysvaltojen peruutettua tukensa pakolaisille, tämän vastaanottopolitiikan tulevaisuus on vaakalaudalla. Pakolaisten peruspalveluihin kohdistuvat leikkaukset ovat valtavat.

”Meillä on suuria aukkoja rahoituksessa. YK:n elintarvikeohjelma WFP jakoi aiemmin energiapitoisia keksejä ja vettä, mutta nyt meillä on vaikeuksia saada niitä. Meillä ei ole tarpeeksi käymälöitä, terveydenhuoltopalveluja on niukasti ja mielenterveyspalvelujen saanti on loppunut”, sanoo Chali Tophious.

Myös pakolaisten kuukausittain saama toimeentulotuki on laskenut noin kolmanneksella alle 2,5 euroon henkilöä kohti. Rahalla on tarkoitus kattaa koulumaksut, lääkkeet ja ruoka, mikä on mahdotonta niille, jotka eivät pysty täydentämään tulojaan tavalla tai toisella.

Leikkaukset näkyvät myös Kirkon Ulkomaanavun (KUA) tukemissa kouluissa. Oppilaiden määrä kasvaa, mutta rahaa uusiin rakennuksiin tai edes kyniin ja vihkoihin ei yksinkertaisesti ole.

Vieraillessamme Bukindan ala-asteen koulussa, jota KUA on hiljattain alkanut tukea, kansalliset kokeet ovat käynnissä, mutta jotkut oppilaat hengailevat pihalla luokkahuoneiden ulkopuolella.

”Heillä ei ole varaa maksaa kokeista”, sanoo rehtori Samuel Tugumenawe.

Hänen mukaansa koulussa oli helmikuussa hieman yli 1 000 oppilasta. Hän arvioi, että siitä lähtien määrä on noussut 1 500 oppilaaseen, eikä koulu pysty rakentamaan uusia luokkahuoneita tai palkata lisää opettajia.

”Tällä hetkellä jokaista pulpettia kohden on seitsemän lasta. Koulussa työskentelee 16 opettajaa ja kaksi avustajaa”, sanoo Samuel Tugumenawe.

Myös kongolaisten pakolaisten integroiminen on ollut haastavaa, koska he puhuvat swahilia ja ranskaa, ja koulu toimii englanniksi ja lugandaksi.

”Aluksi meillä oli haasteita, mutta kun saimme vanhemmat mukaan ja ymmärtämään koulutuksen tärkeyden, tilanne on rauhoittunut.”

Helppoa se ei kuitenkaan ole vasta saapuneille pakolaisille, kuten Mave Francinille.

”Toivon vain, että poikani ja minä saamme elää turvassa jossakin, missä on toimiva terveydenhuolto ja kouluja.”