10 + 1 asiaa unohdetuista kriiseistä
Vaikka konflikti, luonnonkatastrofi, nälänhätä tai talouskriisi poistuu otsikoista ja päättäjien puheista, se ei tarkoita, että vaikea tilanne on ohi. Millaisia ovat unohtuneet ja laiminlyödyt kriisit?
1. KRIISI EI OIKEASTI UNOHDU.
Suomeksi puhutaan yleensä unohdetuista konflikteista ja kriiseistä. Me yksilöt saatamme unohtaa yksittäisen kriisin, mikä on oikeastaan osoitus omasta etuoikeutetusta asemastamme: kyse on usein kriiseistä, jotka eivät koske meitä suoraan eivätkä siten vaadi meiltä jatkuvaa huomiota. Englanniksi unohdetuista kriiseistä puhutaan termillä neglected, joka tarkoittaa laiminlyötyä. Kansainvälisen yhteisön voidaan ajatella laiminlyövän kriisejä, kun niiden ratkaisemiseksi ei löydy esimerkiksi rahaa tai poliittista tahtoa.
2. KRIISIT OVAT USEIN MONIMUTKAISIA.
Kahden valtion välinen konflikti tai yksittäinen luonnonkatastrofi on helposti käsitettävissä, mutta harva kriisi on juurisyiltään yksinkertainen. Esimerkiksi Syyrian konflikti sai alkunsa ilmastonmuutokseen liittyvästä kuivuudesta, ei ainoastaan geopoliittisista, historiallisista ja ideologista kiistoista. Jos tapahtumia on vaikea ymmärtää, myös niiden seuraaminen ja niihin samaistuminen on vaikeaa.
3. KRIISI EI LOPU HETKESSÄ.
Myös kriisistä toipuminen on osa kriisiä. Allekirjoitettu rauhansopimus tai taifuunin talttuminen ei vielä tarkoita, että kriisi on ohi ja kaikki taas kunnossa. Niin infrastruktuurin, instituutioiden kuin kansalaisten osallisuuden jälleenrakennus vie kauan ja vaatii valtavasti resursseja, oli kyse sitten sodasta tai luonnonkatastrofista.
4. UNOHTAMINEN ON YMMÄRRETTÄVÄÄ.
Yksittäinen ihminen ei voi kantaa koko maailman taakkaa harteillaan – varsinkaan, jos omassakin ympäristössä on kriisejä. Median jatkuva seuraaminen, niin kutsuttu doomscrollaus, ei ole omalle hyvinvoinnille hyväksi. Puhutaan myös myötätuntouupumuksesta (compassion fatigue). Se tarkoittaa tilannetta, jossa ylikuormitus haittaa tai estää myötätunnon tuntemista erityisesti, jos ratkaisua ei ole näköpiirissä.
5. KIIVAS UUTISKIERTO VAUHDITTAA UNOHDUSTA.
Julkisuuteen ei mahdu kerralla kovin montaa kriisiä. Uutisissa painottuvat esimerkiksi maantieteelliset ja kulttuuriset siteet kriisialueeseen. Suomessa esimerkiksi Ukrainan kriisi on helppo pitää julkisuudessa ja ajatuksissa, koska hyökkääjä on suomalaisille tuttu ja Ukraina Suomen tavoin sen naapurivaltio. Kun uusia uutisia tulee ympäri vuorokauden, monet kaukaisemmat kriisit jäävät nopeasti uusien uutisten alle. Lisäksi uutiset keskittyvät siviilien ahdingon sijaan usein esimerkiksi taisteluihin ja politiikkaan.
6. KUKA USKOO JA KETÄ?
Internetin myötä saamme aiempaa enemmän tietoa erilaisista kriiseistä – ja samalla myös näkökulmia niihin. Kun tietoa on valtavasti ja kriisien juurisyyt monimutkaisia ja kauaskantoisia, on helppoa omaksua yksinkertaistettuja tai jopa vääristeltyjä näkemyksiä ja varsinaisia valeuutisia. Tämä vaikuttaa myös kriiseihin suhtautumiseen ja siihen, millaisia ratkaisuvaihtoehtoja niihin nähdään olevan olemassa.
7. POLIITTISEN TAHDON PUUTE ON SEKÄ SYY ETTÄ SEURAUS.
Sekä poliittisten päättäjien ja puolueiden että kansainvälisen yhteisön toimimattomuus tai haluttomuus ratkaista tiettyjä kriisejä tai ehkäistä niitä ennalta voi toisaalta olla syy siihen, että kriisit jäävät huomioimatta. Toisaalta jos päättäjiltä ei vaadita toimia, poliitikoiden apatia voi olla myös seuraus konfliktin saaman huomion vähäisyydestä.
8. VÄHÄINEN HUOMIO VÄHENTÄÄ AVUSTUSVAROJA.
Valtava kriisi, kuten tsunami Aasiassa tai Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa, saattaa tuoda avustusjärjestöille mittavia lahjoituksia niin yksityishenkilöiltä kuin organisaatioiltakin – mikä on hyvä asia. Ilman mediahuomiota avustusten saaminen on paljon vaikeampaa. Vaikka perinteiset rahoittajat yhä ymmärtävät pitkäaikaisen avustustyön merkityksen, jopa Maaillman ruokaohjelmalla ja YK:n pakolaisjärjestöllä on ongelmia kerätä riittävästi varoja työhönsä.
9. UNOHDETUKSI TULEMINEN LISÄÄ TOIVOTTOMUUTTA.
Erityisesti pitkittyneiden konfliktien keskellä elävät saattavat kokea tulleensa hylätyiksi ja kansainvälisen yhteisön eristämiksi, jos heidän ahdinkonsa sivuutetaan. Näköalattomuus ja toivottomuus voivat ruokkia esimerkiksi ääriajattelua. Toivolla ja tulevaisuudenuskolla on voimaa, sillä ihmiset ja yhteisöt ovat kautta historian selvinneet toinen toistaan kamalammista kriisitilanteista.
10. YMPÄRISTÖKRIISIN MITTAKAAVA ON VALTAVA.
Ilmastokatastrofi ja luontokato aiheuttavat lähitulevaisuudessa luonnonmullistuksia, ruokaturvan heikkenemistä, pakolaisuutta ja aseellisia konflikteja. Muutosten mittakaava on valtava, mutta vaikutukset jakautuvat epätasaisesti ja epätasa-arvoisesti ja yhteisöjen varautumisessa ja resursseissa on huomattavia eroja. Tilanne ei kuitenkaan ole uusi: 2010-luvulla yli 80 prosenttia kaikista katastrofeista liittyi ilmastoon ja säähän. Kriisi on tulossa jollain tavalla jokaisen elämään, kotiin ja ruokalautaselle, eikä sitä voi enää unohtaa.
10+1. KUA AUTTAA VALMISTAUTUMAAN JA VAHVISTUMAAN.
KUAn työ ei lopu, vaikka kriisin akuutein vaihe päättyisikin. Järjestö auttaa myös varautumaan ja valmistautumaan tuleviin kriiseihin sekä ehkäisemään niitä ennalta. Lisäksi KUA tekee töitä yhdessä yhteisöjen kanssa varautumis- ja selviytymiskyvyn vahvistamiseksi esimerkiksi etsimällä luontoon perustuvia ratkaisuja ja rakentamalla uutta entistä paremmin. KUA tekee työtä kriisialueilla myös kumppaniorganisaatioidensa kautta.
Juttuun on haastateltu KUA:n humanitaarisen avun päällikkö Jan De Waegemaekeria ja Helsingin yliopiston viestintään, kriiseihin ja väkivaltaan erikoistunutta poliittisen historian tutkijaa Noora Kotilaista. Lisäksi lähteenä on käytetty Norwegian Refugee Councilin materiaaleja unohdetuista siirtolaiskriiseistä ja Maailman katastrofiraporttia.
Teksti: Anne Salomäki
Kuvitus: Carla Ladau