Helsingin kansainvälisessä koulutus kriisiolosuhteissa -konferenssissa kysyttiin kenen todellisuus muokkaa globaalia politiikkaa
Kenian, Ukrainan, Gazan ja muiden alueiden kriisien etulinjassa työskentelevät kasvattajat neljästä maanosasta kokoontuivat tällä viikolla Helsingissä Kirkon Ulkomaanavun ja Helsingin yliopiston järjestämään kansainväliseen Education In Emergencies -konferenssiin.
KUA KÄYNNISTI yhdessä Education Cannot Waitin ja International Rescue Committee -järjestön kanssa merkittävän vetoomuksen, jossa kehotetaan avunantajamaita ja YK:n kaltaisia instituutioita asettamaan koulutus etusijalle yhtenä henkiä pelastavana toimenpiteenä.
Konferenssissa otsikkona oli A Lifeline to the Future – Pelastusrengas tulevaisuudelle. Kahden päivän aikana kuultiin asiantuntijoiden uusimpia näkemyksiä sekä henkilökohtaisia tarinoita sota- ja kriisialueilla työskenteleviltä opettajilta, jotka johtavat yli 200 lapsen luokkia pakolaisalueilla ja tukevat kokonaisten yhteisöjen psykologista ja henkistä hyvinvointia.
Konferenssissa kuultiin myös korkean tason puhujia, kuten Suomen opetus- ja kulttuuriministeriön valtiosihteeri Mikaela Nylander, Palestiinan apulaisopetusministeri Nafieh Assaf ja Yhdistyneiden arabiemiirikuntien ulkoministeriön kehitysyhteistyöstä ja kansainvälisestä yhteistyöstä vastaava johtaja Rashed al-Hemeiri sekä Global Partnership for Education -järjestön (GPE) kumppanuuksista vastaavaa johtajaa Margarita Focas Lichtiä.
Opettajat etulinjassa
Valentine Moige toimii erityisopetuksen asiantuntijana Kalobeyein pakolaisalueella Keniassa. Hän on nähnyt, että tuki lapsille, joilla on vaikeuksia koulunkäynnissä, on vähentynyt valtavasti.
”Emme ole vain oppimisen edistäjiä vaan olemme toipumisen selkäranka. Kestävyyden kulmakivi. Mutta lapset jäävät vaille elintärkeitä elämäntaitoja, koska varoja on leikattu”, Moige sanoi.
Ukrainassa monet opettajat pitävät oppitunteja maan alla bunkkereissa, metroasemilla tai verkossa. Nataliia Savtshenko on opettaja ja rehtori, jolla on edessään valtavia haasteita, sillä 30 prosenttia alueen lapsista opiskelee etänä Venäjän miehittämillä alueilla. Se aiheuttaa valtavia paineita opettajillekin:
”Ukrainalaiset opettajat ovat yksin ja jatkuvan stressin alla. He opettavat pommitusten ja kranaattien keskellä, pommisuojissa ja ilman mahdollisuutta pitää oppitunteja kasvokkain.”
Koulutus pelastaa henkiä, mutta on kriittisesti alirahoitettua
Education Cannot Wait -järjestön Dianah Nelsen osallistui konferenssiin korostaakseen järjestön uutta raporttia, josta käy ilmi, että 234 miljoonaa lasta tarvitsee tukea päästäkseen laadukkaaseen koulutukseen ja 84 miljoonaa lasta on joutunut kokonaan koulun ulkopuolelle.
”Miljoonat lapset pyytävät samaa: paikkaa, jossa he voivat oppia ja tuntea olonsa turvalliseksi opettajan johdolla. Humanitaarisen avun uhka on kuitenkin todellinen. Rahoitusleikkaukset iskevät kaikkiin aloihin.”
Vaikka opettajien ja koulutuksen merkitys hengenpelastustoimenpiteenä on tunnustettu jo vuosikymmeniä, avunantajat ovat johdonmukaisesti asettaneet ne etusijalle humanitaarisessa avussa. KUA:n toiminnanjohtaja Tomi Järvinen korosti, että koulutuksen osuus maailmanlaajuisesta humanitaarisesta rahoituksesta on vain kolme prosenttia, mikä tekee siitä yhden vähiten rahoitetuista humanitaarisen avun aloista.
”Kun ajattelemme hätätilanteita, ajattelemme ruokaa, vettä, suojaa ja turvallisuutta. Mutta mistä lapset usein saavat nämä kaikki? Koulussa”, Järvinen sanoi.
Faiza Hassan Inter-agency Network for Education in Emergencies -verkostosta (INEE) käsitteli asiaa vielä tarkemmin:
”Koulutus on hengenpelastusta? Kriisissä elävät ihmiset tietävät sen jo”, hän totesi.
”Kenen todellisuus muokkaa maailmanlaajuista politiikkaa? Ihmiset Excel-taulukoidensa kanssa eivät ymmärrä koulutuksen merkitystä, kun yhteiskunta romahtaa ympärilläsi. Meidän on päästävä pidemmälle kuin vain toistamaan samoja puolustuspuheenvuoroja. Meidän on löydettävä rahoitusta nykyisen tukimallin lisäksi.”
Konferenssin lopuksi puhunut KUA:n Myanmarin-maajohtaja Lin Min Aung antoi suuntaa tulevaan:
”Kriisit eivät katso rajoja. Ei myöskään myötätunto.”
Viimeisen puheenvuoron piti Helsingin yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan dekaani Johanna Mäkelä.
”Elämme juuri nyt hyvin pimeitä ja pelottavia aikoja, mutta ajattelen, että koulutus on demokratian, tasa-arvon ja oikeuden ja osallistumisen perusta paremman maailman puolesta.”
Osallistu vetoomukseen allekirjoittamalla se 28. toukokuuta 2025 mennessä. Lue lisää esityslistasta ja puhujista EiE Helsingin virallisilta verkkosivuilta.