Humanitaarista avustustyötä tehdään liian usein oman hengen ja terveyden kustannuksella
Keskiviikkona elokuun 19. päivänä vietetään YK:n humanitaarisen avun päivää. Tänä vuonna päivän teema kohdistaa huomion avustustyön vaarallisuuteen. Kirkon Ulkomaanapu (KUA) vaatii yhdessä muiden alan toimijoiden kanssa avustustyöntekijöiden turvaamista, jotta apu tavoittaisi ihmiset, jotka sitä tarvitsevat.
HUMANITAARISTA avustustyötä tehdään usein olosuhteissa, jotka vaarantavat avustustyöntekijöiden oman terveyden ja turvallisuuden, kirjaimellisesti maailman vaikeimmissa olosuhteissa. Viime vuosia on leimannut poikkeuksellinen piittaamattomuus kansainvälisen humanitaarisen lain periaatteita kohtaan. Samaan aikaan avuntarpeet ovat ennennäkemättömän suuria pitkittyvien konfliktien ja kriisien keskellä.
Humanitaarinen avustustyö on erityisen haastavaa ja vaarallista myös monessa KUA:n toimintamaassa. Myanmar, Ukraina, Etelä-Sudan ja palestiinalaisalueet Länsirannalla ja Gazassa kuuluvat maailman vaarallisimpiin alueisiin työskennellä humanitaarisen avun parissa. Silti kymmenet tuhannet KUA:n ja muiden humanitaarisen avun järjestöjen työntekijät lähtevät töihin joka päivä auttaakseen ihmisiä, jotka elävät kriisien ja konfliktien keskellä.
”Humanitaarinen avustustyö tarkoittaa konkreettisesti elämän perusedellytysten turvaamista ihmisille, jotka ovat joutuneet esimerkiksi luonnonkatastrofin tai aseellisen konfliktin keskelle ja menettäneet pahimmillaan kaiken. Olipa sitten kyse sodasta Ukrainassa, konfliktista Myanmarissa tai ilmastonmuutoksen tuhoista Etelä-Sudanissa, meitä tarvitaan siellä, missä hätä on suurin”, sanoo toiminnanjohtaja Tomi Järvinen Kirkon Ulkomaanavusta.
Paikalliset työntekijät kantavat suurimman riskin
Avustustyöntekijät toimittavat kriisien keskelle suojaa, perustarpeita kuten vettä, lääkkeitä ja ruokaa ja tilanteen pitkittyessä auttavat lapsia saamaan koulutuksen. KUA:n työntekijöistä yli 95 prosenttia on paikan päältä palkattuja ammattilaisia.
”Paras asiantuntemus vallitsevista olosuhteista on usein paikallisilla työntekijöillä, mutta samalla he myös kantavat suurimman henkilökohtaisen riskin olemalla paikan päällä myös hyvin vaarallisissa olosuhteissa esimerkiksi Ukrainan sodan keskellä”, Järvinen sanoo.
Erityisen huolestuttavaa on viime vuosina tapahtunut kehitys, jossa ihmiselämää pelastavaa työtä tekevistä avustustyöntekijöistä on tullut sotatoimien kohde. Vuonna 2025 surmansa sai 350 avustustyöntekijää, 322 haavoittui, 235 siepattiin ja 280 pidätettiin.
YK haluaa humanitaarisen avun päivänä lähettää voimakkaan viestin päättäjille maailmanlaajuisesti. Avustustyöntekijöiden työskentelyolosuhteet on turvattava, ei vain ilmaistava huolta turvattomuudesta. Avustustyöntekijöihin kohdistettujen iskujen tuomitseminen sanoin ei ole riittävää, vaan kyse on sotarikoksista, joista tekijän on jouduttava vastuuseen.
”Näyttää siltä, että välinpitämättömyys kaikkea sääntöpohjaisuutta kohtaan lisääntyy. Selviä ihmisoikeus- tai humanitaarisen oikeuden rikkomuksia saatetaan tuomita juhlallisesti mediassa, mutta tosiasiassa niitä ei kunnolla tutkita eikä niistä tule seuraamuksia”, sanoo Järvinen.
Pitkäjänteinen humanitaarisen avun rahoitus pelastaa kirjaimellisesti ihmishenkiä
Järvinen haluaa muistuttaa myös humanitaarisen avun rahoituksen välttämättömyydestä.
”Kun Yhdysvallat 1,5 vuotta sitten veti presidentti Trumpin johdolla rahoituksensa pois, kipeimmän hinnan saivat maksaa kriisien ja katastrofien keskellä elävät siviilit. Tämä näkyi dramaattisesti vuonna 2025 myös KUA:n työssä. Pitkäjänteinen ja tarkoituksenmukainen rahoitus pelastaa kirjaimellisesti ihmishenkiä.”
Maailmassa on tällä hetkellä yli 252 miljoonaa humanitaarisen avun varassa elävää ihmistä. Avun tarpeessa olevien määrää kasvattavat vanhojen konfliktien pitkittyminen ja uudet konfliktit yhdistettynä ilmastonmuutoksen luomiin kriiseihin.
Rahoituksen radikaalilla heikkenemisellä on vakavia seurauksia. Tälläkin hetkellä monet YK-järjestöt ovat arvioineet olevansa kymmeniä prosentteja jäljessä siitä, kuinka paljon niillä pitäisi tarpeisiin nähden olla budjettia auttaa maailman heikoimmassa asemassa olevia.
”Myös Suomen kaltaisilla valtioilla on vastuu ja velvollisuus auttaa hädänalaisia. Viime vuosina valitettavasti myös Suomen ja muiden eurooppalaisten valtioiden rahoitus on pienentynyt osana ikävää trendiä, vaikka avuntarpeet kasvavat”, Järvinen sanoo.
”Toisen maailmansodan jälkeen me saimme apua nopeasti, ja pian köyhä Suomi alkoi auttaa myös maamme rajojen ulkopuolella. Auttaminen oli arvo. Uskallan väittää, että kaikilla mittareilla olemme nyt vauraampia kuin tuolloin. Voimme tehdä oman osuutemme”, sanoo Järvinen.
Lahjoita KUA:n katastrofirahastoon ja autat siellä, missä apua tarvitaan eniten.
Lisätietoja:
Tomi Järvinen, toiminnanjohtaja, tomi.jarvinen@kua.fi, puh. +358 40 641 8209
Lisätietoja YK:n teemasta englanniksi.