Kiovassa asuvan kollegani keittiö näytti kuvassa viihtyisältä hänen valmistaessaan ruokaa kynttilän valossa kaasuliedellä. Kynttilät ja muut kannettavat valonlähteet ovat kirjaimellisesti illan valopilkkuja pimeyden laskeutuessa drooni- ja ilmaiskujen jälkeen.

Neljä vuotta Venäjän täysimittaisen hyökkäyksen jälkeen ukrainalaisten sietokyky on tänä talvena joutunut kovimmalle koetukselle koko sodan aikana. Robotti- ja drooni-iskut ovat olleet aiempia talvia intensiivisempiä. Sähkö- ja lämmityspula ovat ajoittain pakottaneet kouluja ja muita julkisia palveluita sulkemaan ovensa.

Viime vuoteen asti tilanne vuoden kylmimpään aikaan pidettiin siedettävällä tasolla korjaamalla tuhoja ympäri vuorokauden. Nyt paikkaavat toimenpiteet ovat jatkuvasti jäljessä, kun uusia korjauskohteita syntyy tiuhaan. Kahdentoista tunnin sähkökatkot ovat koko Ukrainassa yleisiä, ja ne osuvat usein päivän pimeimpiin tunteihin.

Kiovan pormestari Vitali Klytško kehotti tammikuussa kaikkia asukkaita, jotka pystyvät poistumaan väliaikaisesti kaupungista. Yli puoli miljoonaa ihmistä kuunteli ja lähti. Monet muuttivat sukulaisten tai ystävien luokse – mukaan lukien kollegamme Ukrainassa.

Arkielämään iskeminen on Venäjän strategia, ja arjestaan ukrainalaiset pitävät kiinni hinnalla millä hyvänsä. Se on myös asia, jossa meidän tukeamme tarvitaan eniten – erityisesti koska rauha ei näytä olevan aivan nurkan takana.

Neljän sotavuoden aikana työmme koulutussektorilla on tavoittanut yli 117 000 ukrainalaista. Apu on käsittänyt talvivarustusta ja kouluvälineitä, sekä 132 väestönsuojan korjaamisen ja kunnostamisen, jotta lähiopetus olisi mahdollista. Riippumattomassa arvioinnissa tarkasteltiin psykososiaaliseen tukeen keskittyviä ohjelmiamme. Arvioinnissa 83 prosenttia vanhemmista kertoi, että heidän lastensa sosiaaliset taidot ovat parantuneet ja lähes kolme neljästä sanoi, että lasten kokema stressi ja ahdistus ovat vähentyneet.

Halu ja kyky sinnitellä ja katsoa eteenpäin kylmästä ja pimeästä huolimatta on liekki, joka meidän on pidettävä elossa.