Kirkon Ulkomaanapu on auttanut maanjäristyksen uhreja Myanmarissa. Vapaaehtoinen opettaja tekee parhaansa, jotta oman kotipaikan lapset saisivat koulutuksen.

KUN MAANJÄRISTYS ravisutteli tuhoisasti Myanmaria maaliskuun 28. päivänä vuonna 2025, se vei mennessään koteja, vaurioitti koulurakennuksia ja pakotti perheet etsimään suojaa. Mandalayn alueella Myanmarin keskiosissa maanjäristys sytytti myös tulipaloja, jotka polttivat tuhkaksi kokonaisia asuinalueita. Moni perhe ei ehtinyt ottaa mukaansa mitään muuta kuin päällä olleet vaatteet.

Maha Aung Myayn kunta oli yksi pahimmin katastrofista kärsineitä. Sen Yadanar Sanin luostarikoulusta tuli turvapaikka monelle perheelle ja selviytymisen symboli. Kirkon Ulkomaanavun (KUA) maatoimisto työskentelee alueella opettajien ja koululaisten tukemiseksi ACT-allianssin katastrofirahoituksella.

Opettaja teki lupauksen yhteisölleen

Daw Cho, 54, toimii vapaaehtoisena opettajana Yadanar Sanin luostarikoulussa. Hän on tehnyt elämänmittaisen sitoumuksen edistääkseen koulutusta kotiseudullaan.

Daw Cho on syntynyt Sagaingin alueella, mutta saanut koulutuksensa Mandalayssa. Hänellä on itsellään kuusi sisarusta. Daw Cho on ylpeä siitä, että he ovat kaikki saaneet koulutuksen sen ansiosta, että perheen kaksi vanhinta lasta uhrasivat oman koulutuksensa muiden hyväksi.

”Tiedän, mikä voima koulutuksella on. Se on kohottanut koko perhettäni”, hän sanoo.

Daw Cho’sta tuli opettaja 24-vuotiaana. Ennen nykyistä vapaaehtoistyötään hänellä oli virka fysiikan ja biologian opettajana. Kun Daw Cho siirtyi eläkkeelle vuonna 2023, hän palasi kotipaikkaansa ja alkoi opettaa vapaaehtoisena.

Maaliskuussa 2025 iski maanjäristys.

Seinät halkeilivat, rakennuksia luhistui ja tuhoisat tulipalot riehuivat ympärillä. Jo valmiiksi köyhyyden vuoksi äärirajoillaan sinnitelleet perheet menettivät yhtäkkiä myös kotinsa. Moni joutui muuttamaan väliaikaisiin suojiin ja elättämään itseään ja perhettään huonosti palkatuilla hanttihommilla.

Kaikesta huolimatta lapset löysivät tiensä päivä toisensa jälkeen luokkaan. Se ilahduttaa Daw Cho’ta suuresti.

”En voi pakottaa vanhempia lähettämään lapsiaan kouluun mutta, kun lapsi saapuu tänne, otan hänestä täyden vastuun. Minä suojelen ja ohjaan heitä parhaani mukaan.”

Tällä hetkellä Daw Cho opettaa äidinkieltä, kirjallisuutta ja luonnontieteitä kolmasluokkalaisille. Hän saa luostarikoululta pientä palkkiota vastineeksi vapaaehtoistyöstään. KUA:n Myanmarin-maaohjelman tuella hän on saanut 200 000 Myanmarin kyatin (noin 80 euroa) arvoisen stipendin elokuusta alkaen ja tukea opetusmateriaalien kuten kirjojen, kynien ja muiden koulutarvikkeiden hankkimiseen.

Daw Cho on saanut KUA:lta myös koulutusta lastensuojeluasioihin, psykososiaaliseen tukeen, nuorten terveyteen liittyviin asioihin ja keinoihin minimoida katastrofien vaikutuksia. Uusilla opeilla on ollut hänen työtään muuttava vaikutus.

”Pystyn nyt antamaan oppilailleni enemmän kuin vain oppitunteja. Pystyn tarjoamaan heille elämän kannalta tärkeitä tietoja ja taitoja, henkistä tukea ja turvaa.”

Vaikeiden olosuhteiden keskellä lasten koulutus jää monesti perheiden prioriteeteissa kakkoseksi jokapäiväisen selviytymisen jälkeen.

”Jos perheet eivät onnistu tienaamaan tänään rahaa, he eivät syö huomenna. Mutta ilman koulutusta köyhyyden kierre jatkuu. Haluan auttaa rikkomaan tuon kierteen”, sanoo Daw Cho.

”Haluan, että täällä minun kotipaikassani elävät lapset saavat saman mahdollisuuden koulutukseen kuin, jonka itse sain.”

Pienessä kodissa elää isoja unelmia haaveileva koululainen

Kun maanjäristys viime vuonna iski, 14-vuotias Ma Thiri nappasi koiransa kainaloon ja juoksi. Hän muistaa edelleen, kuinka maa hyllyi jalkojen alla, ihmiset huusivat ja paksu savu nousi hänen kotipaikkansa Thel Gyin päälle.

Ma Thirin perhe selvisi katastrofista, mutta he menettivät kotinsa. Viikkojen ajan perhe eli väliaikaisessa suojassa. Nyt Ma Thiri elää isänsä, isoisänsä, tätinsä ja isosiskonsa kanssa pienessä talossa, jonka he löysivät isän työnantajan kautta. Kaikki viisi perheenjäsentä asuvat yhdessä huoneessa.

”Se ei tunnu kodilta. Joskus minusta tuntuu, että tukehdun, kun minun täytyy jakaa kotini toisen perheen kanssa. Yritän keskittyä opiskelemaan ja kestää”, Ma Thiri sanoo.

Tytön äiti jätti perheen joitakin kuukausia aiemmin. Aihe on Ma Thirille vaikea, ja hän puhuu mieluummin siitä, mitä isä on luvannut.

”Isä sanoi, että hän tukee opintojani kaikissa olosuhteissa niin kauan, että valmistun.”

Valmistuessaan Ma Thiri olisi neljästä sisaruksestaan ensimmäinen, joka niin tekee. Myös isä on sanonut uskovansa, että nyt seitsemättä luokkaa käyvä tytär pääsee vielä pitkälle. Samaa uskoo myös Ma Thiri.

”Haluan tulla insinööriksi”, hän sanoo.

Kaikesta kokemastaan huolimatta Ma Thiri haluaa voittaa olosuhteet ja loistaa. Päivisin hän osallistuu luostarikoulun oppitunneille aamuyhdeksästä iltapäiväkolmeen. Hän opiskelee iltaisin englantia ja viikonloppuisin kiinaa. Kotona hän löytää aina oman tilansa avata koulukirjat ja tehdä läksyt, vaikka tila on ahdas.

Ma Thiri on saanut KUA:n tukea oppimateriaalien hankkimiseen. Hänellä on tarvittavat kirjat, reppu, kynät ja matematiikan ja geometrian opiskeluun tarvittavat välineet. Ne ovat hänen aarteensa. Ma Thirin opinnot tapahtuvat turvallisessa tilassa, joka on varustettu saman hankkeen tuella.

”Saamani koulutarvikkeet auttavat minua jatkamaan koulunkäyntiä. Ne muistuttavat minua siitä, että jaksan yrittää.”

KUA tukee koulutusta maanjäristyksen keskellä Mandalayssa

ACT-allianssin katastrofirahoituksella KUA:n maatoimisto Myanmarissa ja sen paikallinen kumppanijärjestö HAND (Harmony for Nexus Development) ovat tukeneet maanjäristyksestä kärsineitä kouluja neljässä kunnassa: Maha Aung Myayssa, Myit Tharissa, Pyin Oo Lwinissä ja Aung Myay Thar Sanissa.

Ensimmäisen vuoden aikana KUA:n työ on tavoittanut 1 247 koululaista ja 89n opettajaa yhteensä 13 oppilaitoksessa, joista yhdeksän on yhä tuen kohteena.

Tukeen sisältyvät sekä opetus että koulutarvikkeet, koulujen huonekalut, opettajille jaettavat stipendit sekä koulutukset, joiden avulla opettajat saavat tietoja ja taitoja esimerkiksi psykososiaalisen tuen tarjoamiseen kriisien keskellä eläville lapsille ja nuorille.

Tuen ansiosta Daw Cho’n kaltaisilla opettajilla on mahdollisuus jatkaa opettamista ja Ma Thirin kaltaisilla oppilailla on puolestaan mahdollisuus jatkaa oppimista ja unelmien tavoittelua olosuhteista huolimatta.

—