Kriisin keskeltä luokkahuoneeseen – Somalian pakolaisleireillä koulutus on lapsille elintärkeä selviytymiskeino
Koulutus pelastaa henkiä kriiseissä. Teini-ikäinen Salma on puhjennut kukkaan KUA:n koulutushankkeen ansiosta. KUA tukee Somalian pakolaisleireillä eläviä lapsia ja nuoria turvallisilla kouluilla ja tarjoamalla koulutarvikkeita.
Teksti: Mohamed Eisse
Kuvat: Abdillahi Moalim
SOMALIAN BAIDOASSA sijaitsee valtava, auringon paahtama maan sisäisten pakolaisten leiri. Leirillä perheet asuvat ahtaasti repaleisista pressuista ja kepeistä koottujen suojien alla. Ilma on täynnä pölyä, joka pöllyää loputtomina myrskyinä ja vaikeuttaa hengittämistä ja näkemistä. Täällä sataa harvoin, ja toivon tunne on yhtä harvinainen.
Leirille hakeutuneet perheet asuivat aikoinaan vihreiden peltojen ja viljelysten ympäröimissä kylissä, mutta vuosien taistelut ja armoton kuivuus tuhosivat heidän kotinsa ja maatilansa. Nyt heillä ei ole paikkaa, minne mennä. Baidoa, joka oli kerran hyvien satojen ja vilkkaiden markkinoiden paikka, on muuttunut turvapaikaksi tuhansille kaiken menettäneille ihmisille.
Elämä on Baidoassa selviytymistä päivästä toiseen. Vanhemmat etsivät satunnaisia töitä ostaakseen ruokaa, lapset vaeltavat paljain jaloin pölyssä. Monen tytön lapsuus päättyy varhain. Koulunkäynnin sijaan heidät pakotetaan naimisiin, koska se helpottaa perheen taloudellista taakkaa. Koulut ovat rapistuvia rakennuksia, joissa on rikkinäisiä penkkejä ja tyhjiä liitutauluja. Opettajat tekevät parhaansa, mutta nälkä ja pelko vaikeuttavat lasten keskittymistä. Selviytyminen on ensisijainen tavoite; oppiminen tuntuu kaukaiselta unelmalta.
Kirkon Ulkomaanapu (KUA) haluaa muuttaa Baidoassa vallitsevan todellisuuden. KUA tukee leirillä EU:n rahoittamaa hanketta, jonka tavoitteena on tarjota oppimispaikkoja, joissa on päteviä opettajia ja lapset voivat oppia turvallisessa ympäristössä. Näistä paikoista on tullut perheiden elinehto, sillä ne tarjoavat opetuksen lisäksi myös mahdollisuuden saada takaisin menetetyksi luultu tulevaisuus.
Salman tarina
14-vuotias Salma Hassan Moalim ei aavistanut, että hänen lapsuutensa olisi täynnä vaikeuksia. Hän syntyi Misrassa, rauhallisessa kylässä, jossa hänen perheensä oli sukupolvesta toiseen viljellyt maissia ja papuja. Vuosien kuivuus ja epävarmuus muuttivat kaiken. Sadot menivät hukkaan, ruoka kävi vähiin ja rauha vaihtui pelkoon.
”Olimme maanviljelijöitä”, hän kertoo. ”Mutta kuivuus tuhosi kaiken. Ei sadetta, ei satoa, ei rahaa.” Kun konflikti puhkesi, perhe pakeni Baidoaan tyhjin käsin.
Salma ja hänen perheensä etsivät turvaa Darusalamin leiristä, joka on yksi monista Baidoan pakolaisleireistä. He jättivät kaiken paitsi toisensa taakseen.
Salman äiti Sacdio Ahmed Adam löysi töitä siivoojana. ”Meillä ei ollut mitään”, Sacdio sanoo. ”Oli vaikeaa saada edes lapsille ruokaa.”
Saavuttamattomia unelmia
Ennen kouluun menoa Salma ei tiennyt, mitä sana koulutus tarkoittaa.
”En edes ymmärtänyt sanaa Waxbarasho, joka tarkoittaa tietoa”, hän myöntää. Vanhemmilla ei ollut varaa koulutarvikkeisiin. Monet hänen ikäisensä tytöt oli jo naitettu. Ilman koulutusta Salma pelkäsi, että hänen elämänsä kulkisi samaa polkua.
Hän tunsi usein olevansa yksin ja näkymätön. Nälkä teki oppimisesta mahdotonta. ”Joskus istuin luokassa tyhjällä vatsalla. Päässäni pyöri, enkä pystynyt keskittymään”, hän muistelee. Koulu tuntui kaukaiselta unelmalta, joka oli tarkoitettu muille.
Muutos alkoi päivänä, jona Salma kirjattiin Fathu-rahmanin alakouluun, joka on yksi KUA:n tukemista hätäapukouluista (Education in Emergency Learning Center – ECLC).
Hänen matkansa uutta toivoa kohti alkoi pienestä mutta merkittävästä hetkestä – hän sai pienen rahasumman koulutarvikkeiden ostamiseen.
”Ostin vihkoja, viivoittimen ja sinisen repun”, hän kertoo hymyillen. ”Ensimmäistä kertaa minulla oli omia tavaroita. Tunsin kuuluvani joukkoon.”
Kun Salma aloitti koulun, hän ei osannut kirjoittaa eikä lukea. Nykyään hän lukee itsevarmasti kokonaisia kappaleita ääneen.
”Rakastan englantia. Ja tekniikkaa. En olisi koskaan uskonut, että käyttäisin tietokonetta, mutta nyt osaan kirjoittaa ja etsiä asioita.”
Salman opettaja Abdirahman muistaa tytön ensimmäiset päivät koulussa.
”Hän oli ujo, hyvin hiljainen. Mutta huomasin, että hän oli innokas. Nyt hän kuuluu luokan parhaisiin oppilaisiin”, opettaja sanoo. ”Hän on edistynyt todella paljon lukemisessa ja kirjoittamisessa ja saanut itseluottamusta.”
Yksi erityinen hetki on jäänyt Salman mieleen.
”Englannin-tunnilla luin oppitunnin sisällön muille oppilaille”, hän kertoo. Vain muutamaa vuotta aiemmin hän tuskin tunnisti kirjaimia. Nyt hän seisoi luokan edessä ja luki ääneen, ja luokkatoverit kuuntelivat.
”Olin ylpeä”, hän muistelee. ”Ensimmäistä kertaa uskoin, että voin todella oppia. Tunsin, etten ole enää jäljessä, vaan pikemmin johdossa.” Se oli käännekohta – ei pelkästään koulutuksen kannalta, vaan myös siinä, miten Salma näki itsensä.
Kotona Salma auttaa usein äitiään päivittäisissä askareissa. Kun äiti lähtee aikaisin aamulla töihin siivoojaksi Baidoan kaupunkiin, Salma huolehtii pienemmistä sisaruksistaan ja pitää heidän pienen majansa siistinä.
”Hän kasvaa niin nopeasti”, Sacdio-äiti sanoo hiljaisella ylpeydellä. ”Kun tulen kotiin väsyneenä, hän on jo tehnyt kaiken tarpeellisen. Hän auttaa perhettämme kaikin tavoin”, Sacdio lisää.
Koulutus antoi Salmalle enemmän kuin akateemisia taitoja – se antoi hänelle rohkeutta.
”Koulutus antoi minulle voimaa”, hän sanoo. ”Ennen pelkäsin puhua. Nyt voin sanoa, mitä ajattelen.”
Hänestä on tullut esikuva leirin nuoremmille tytöille.
”He seuraavat minua, kun opiskelen. He esittävät kysymyksiä. He jopa kutsuvat minua Macallinkaksi, opettajaksi”, hän sanoo ylpeänä.
Salman opettajat ovat huomanneet hyvän ketjureaktion.
”Kun yksi oppilas kasvaa, muut näkevät, että se on mahdollista. Salma inspiroi koko luokkaansa”, Abdirahman sanoo.
Tulevaisuus täynnä toivoa
Salman unelma on kouluttautua kätilöksi. Idea syntyi hänen kotikylässään, jossa hän näki puutteellisen terveydenhuollon seuraukset.
”Kylässäni monet naiset kuolivat synnytyksessä, koska apua ei ollut”, hän kertoo. ”Haluan pelastaa ihmishenkiä.”
Hän muistaa, kun sairaanhoitaja vieraili luokassa ja sanoi: ”Koulutus on teidän keinonne auttaa muita.” Salma toistaa näitä sanoja usein. ”Ne sanat ovat johtonuorani”, hän sanoo. ”Koulutus muuttaa minun ja muiden elämän.”
Edistymisestään huolimatta Salma tietää, että tie ei ole helppo.
”Jotkut ystäväni ovat keskeyttäneet koulun. Jotkut lähtivät viime kuussa. En halua olla seuraava”, hän sanoo.
Vaikka Sacdio-äiti on kiitollinen rahallisesta tuesta ja ilmaisista oppitunneista, hänen äänensä on hätäinen.
”Tarvitsemme jatkuvaa tukea”, hän toteaa. ”Ilman sitä emme voi pitää lapsiamme koulussa. Vaikka heillä on kirjat, nälkä häiritsee heitä. Minun kaltaiseni vanhemmat kamppailevat edelleen saadakseen lapsensa ruokittua.” Hänen sanansa heijastavat monien leirin perheiden pelkoja:
”Jos tämä ohjelma lopetetaan, lapsillamme ei ole tulevaisuutta.”
”Ennen elin pimeydessä”, Salma sanoo. ”Nyt minulla on kynä. Se on valoni. Se on aseeni.”
Joka aamu Salma kävelee Baidoan pölyisillä poluilla selässään reppu, joka ei sisällä vain kirjoja, vaan myös unelmia.
”Jonain päivänä palaan Misraan – en pakolaisena, vaan diplomin saaneena kätilönä.”
Hänen matkansa on vasta alussa, mutta hänen valonsa loistaa jo kauas luokkahuoneen seinien ulkopuolelle.
Kirkon Ulkomaanavun (KUA) tarjoama kriittinen tuki koulutukselle eri puolilla Somaliaa on ollut keskeisessä roolissa Salman kaltaisten nuorten tarinoiden toteuttamisessa. Yhteistyössä paikallisten yhteisöjen kanssa KUA varmistaa, että pakolaislapset saavat paitsi kouluopetusta myös työkaluja tulevaisuuden rakentamiseen: rahallista apua, koulutettuja opettajia ja turvallisia oppimisympäristöjä.
Tukemalla KUA:n työtä autat Salman kaltaisia tyttöjä vaihtamaan epätoivon koulutukseen ja siirtymään leireistä luokkahuoneisiin. Vieraile lahjoitussivullamme ja lue, miten lahjoituksesi voi valaista tietä Somalian seuraavan sukupolven johtajille, kätilöille ja muutoksentekijöille.