Parikymmentä nuorta naista istuu huoneessa. He istuvat hermostuneina tuoleissaan ja keskustelevat kevyesti. Heidän lapsensa liikehtivät levottomina lattialla.

Naiset ja lapset ovat kokoontuneet paikalliselle terveysasemalle tärkeästä syystä: on rokotuspäivä.

Hieman ränsistyneen rakennuksen ulkopuolella kylän terveydenhoitotiimin jäsen Matthias Baleke istuu nurmikolla viltin päällä. Hänen vieressään on Gloria Birungi vuoden vanhan poikansa Michael Bukenyan kanssa.

Birungi katsoo hermostuneena, kun Baleke tutkii Michaelia. Mies roikottaa lelua vauvan yläpuolella nähdäkseen, seuraako Michael sitä katseellaan. Seuraavaksi hän ravistaa piilossa olevaa kivillä täytettyä pulloa tarkistaakseen reagoiko vauva ääneen.

Baleke on Kirkon Ulkomaanavun (KUA) tukeman terveydenhoitotiimin jäsen. KUA tekee paikallisten terveydenhoitopalveluiden kanssa tiivistä yhteistyötä Bukeressa varmistaakseen, että palvelut tavoittavat myös syrjäisimmät kotitaloudet. Tiimien jäsenet ovat omien yhteisöjensä luotettuja jäseniä, joilla on ratkaiseva rooli haavoittuvassa asemassa olevien lasten tunnistamisessa ja tukemisessa.

KUA on kouluttanut Baleken arvioimaan vammaisten lasten tilannetta erityisen kehitysarviointityökalun avulla. Sen antamien tietojen turvin hän pystyy ohjaamaan perheen lisätuen äärelle.

Lempeästi Baleke kysyy Birungilta Michaelin historiasta. Äiti kertoo vauvansa syntyneen keskosena ja viettäneen ensimmäisen viikon sairaalassa ennen kotiuttamista. Baleke mittaa huolellisesti Michaelin pään ja panee merkille jokaisen tärkeän yksityiskohdan.

Baleke on havainnut Michaelin jalassa jotain, joka estää häntä seisomasta kunnolla. Michael, kuten monet muutkin Baleken tiimin tarkastamat lapset , lähetetään seuraavaksi paikalliseen sairaalaan jatkotutkimuksiin ja erikoishoitoon.

Mubenden asukkaille niinkin yksinkertaiselta kuulostava asia kuin sairaalaan kuljettaminen voi olla valtava taloudellinen taakka, joka estää perheitä hakeutumasta lääkäriin. Siksi KUA kattaa vammaisten lasten kuljetus- ja sairaalakulut.

Mubenden alueellisessa sairaalassa johtava korva-, nenä- ja kurkkutautien lääkäri John Tabaro kertoo, että sairauksien varhainen tunnistaminen on tärkeää. Yhtä tärkeää on, että lapset saavat tarvitsemaansa hoitoa.

“Sairaalassa teemme kattavan arvioinnin. Kun vamma on hoidettavissa, tarjoamme siihen hoitoa. Jos tarvitaan erikoistuneempaa hoitoa, ohjaamme lapsen korkeamman tason laitoksiin”, kertoo Tabaro.

Tapaamme lääkärin pehmustetussa huoneessa, jonne ulkomaailman äänet eivät kuulu. Hän kiinnittää lapsen päähän ja vartaloon varovasti pieniä elektrodeja ja yhdistää ne kuulontutkimuslaitteeseen. Sillä hän tarkastaa muutaman kuukauden ikäisen vauvan kuulon. Tohtori tarkkailee sähköisiä signaaleja, jotka osoittavat, miten lapsi reagoi eri ääniin.

“Varhainen havaitseminen on erittäin tärkeää”, hän selittää. ”Se auttaa meitä tunnistamaan kuulo-ongelmat nopeasti, jotta voimme tarjota hoitoa, kuntoutusta tai ohjata lapsen tarvittaessa erikoishoitoon.”

“Kun lapsi lähetetään meille, aloitamme perusteellisella tutkimuksella ymmärtääksemme hänen tilansa ja määrittääksemme parhaan hoidon”, kertoo sairaalan toimintaterapeutti Annet Nassiwa.

Nassiwa työskentelee hellävaraisesti kuntoutushuoneen matolla, jossa hän antaa vauvalle muun hoidon ohessa tarjottavaa fysioterapiaa. Hän suuntaa lyhyesti pehmeää valoa lapsen silmiin tarkistaakseen tämän näön. Vauva on viisikuinen Joseph Sekito.

Sekiton äiti Fortunate Mpirirwe istuu lähellä ja seuraa tapahtumia. Sekito syntyi keisarileikkauksella. Pian syntymän jälkeen hänen ihonsa muuttui keltaiseksi.

“Lääkärit kertoivat minulle, että kyseessä oli keltatauti”, Mpirirwe muistelee. ”He neuvoivat minua laittamaan vauvan aurinkoon.”

Pikku Joseph vietti viikon lastenosastolla, ennen kuin hänet lähetettiin sairaanhoitaja Nassiwan hoitoon. Lisätutkimuksissa hänen kitalaestaan paljastui reikä. Leikkausta ei voitu suorittaa välittömästi, koska Joseph oli vakavasti aliravittu.

Vauva sai ravintolisää, kunnes hän oli tarpeeksi vahva leikkausta varten. Fysioterapian kanssa Joseph-vauvan edistyminen on ollut nopeaa: nyt hän voi jo istua ja leikkiä.

Nassiwan mukaan fysioterapialla on ollut ratkaiseva vaikutus. Mpirirwe on samaa mieltä.

“Se on auttanut vauvaani voimistumaan. Kun ennen pidin häntä sylissä, pystyin tuntemaan, miten heiveröiden ja pieni hänen ruumiinsa oli. Pelkäsin hänen kuolevan. Olen niin onnellinen siitä, miten terve hän nyt on.”

Ugandan keskiosassa sijaitsevan Mubenden pikkukaupungin maaperä on hedelmällistä. Paikallisten mukaan kaupungissa kasvaa mikä tahansa siemen, ja usein satoa saadaan kolmesti vuodessa. Silti moni perhe kamppailee ravitsemuksen kanssa.

KUA:n projektipäällikön Esau Atwongyeiren mukaan ongelma on monimutkainen.

“Monilla perheillä ei ole tarpeeksi maata viljellä useita viljelykasveja, joten he keskittyvät usein vain esimerkiksi maissiin tai papuihin. Se tarkoittaa, että heidän ruokavalionsa on hyvin yksipuolinen ja heidän on ehkä myös myytävä osa sadostaan ​​maksaakseen koulumaksut tai sairaanhoitokulut.”

Raha myös jakautuu perheissä epätasaisesti. Vaikka naiset tekevät suurimman osan viljelytöistä, miehet saattavat ottaa myyntituotot, jolloin lapset eivät saa tarpeeksi syötävää.

Huonolla ravitsemuksella on vakavia seurauksia. Mubendessa on enemmän vammaisia kuin Ugandassa keskimäärin. Vammaisuuden syyt liittyvät usein ruokavalion yksipuolisuuteen ja riittämättömyyteen.

Vammaisen lapsen hoitokustannukset ylittävät monen perheen budjetin. Äärimmäisissä tapauksissa vanhemmat, erityisesti isät, saattavat hylätä vammaiset lapsensa tai jopa vahingoittaa heitä.

Mutebi Atusingwize, 4, on yksi sellaisen kohtalon kokeneista lapsista. Hänet pelasti isoäiti Specioza Nandugwa. Mutebi painoi kolmevuotiaana vain neljä kiloa. Hän oli vakavasti aliravittu ja laiminlyöty. Hänen puheen kehityksensä oli viivästynyt ja hän pystyi istumaan tai leikkimään vain vaivoin.

Nyt Mutebi on reipas ja iloinen taapero. Hän leikkii isoäitinsä pihalla banaanipuiden välissä vanhemman serkkunsa kanssa leveä hymy huulillaan.

“Shake, shake that mango tree”, serkku lausuu englanninkielistä lorua ja Mutebi yrittää toistella sitä isomman lapsen perässä.

Mango yellow, mango green 

Poika toistelee lorua yhä uudelleen.

One for you and one for me 

Shake, shake that mango tree

Loru on osa Mutebin puheterapiaa. Sen tarkoitus on auttaa häntä keräämään itsevarmuutta puhumiseen luokkahuoneessa ja kotona.

Vaikka Mutebi on vielä ikätovereitaan jäljessä monessa asiassa, hänen edistymisensä on ollut päätähuimaavaa. Isoäiti on syystä ylpeä.

“Hän ei ole vielä täydellisessä kunnossa, mutta joka päivä hän yllättää minut”, Nandugwa sanoo.

Isoäiti on ilmoittanut Mutebin jo esikouluun. Liian moni vammainen lapsi ei saa samaa mahdollisuutta koulutukseen, joka kuuluu heille siinä missä muillekin. Pitkäjänteisen hoidon, kuntoutuksen ja rakkauden tuloksena ainakin tämä yksi pieni poika elää hankalasta alusta huolimatta täydellä teholla lapsuuttaan.