Kuukausi sitten Dmitriy, 5, leikki kavereiden kanssa, nyt puhelin varoittaa: ”Ilmahälytys Ukrainassa”

Kuukausi sotaa, 3,5 miljoonaa Ukrainan rajojen ulkopuolelle paennutta ihmistä. Ukrainalaisäidin mukaan seuraavat kaksi kuukautta ovat ratkaisevia: niiden jälkeen on saatava työtä ja lapset kouluun. Kirkon Ulkomaanapu auttaa Ukrainan pakolaisia yhteistyössä unkarilaisen kumppanijärjestön kanssa.

”MINULLA ON karkkia, pullo mehua. Ja tämä on minun kissani. Ukrainassa minulla on myös oikea kissa”, kertoo 10-vuotias Maryanna ja availee vaaleasävyisen reppunsa vetoketjuja Budapestin lentokentälle perustetussa pakolaislasten leikkitilassa.

Maryanna kaivaa repustaan penaalin ja vetää vetoketjun auki. Pussukka on täynnä kirjavia ranneketjuja, kaulanauhoja ja sormuksia. Tyttö on askarrellut koruja jo lähes kolme viikkoa kestäneellä pakomatkallaan Etelä-Ukrainan Odessasta Unkarin Budapestiin.

Maryanna, hänen sisarensa Jelizaveta, 5, äiti Vironika ja isoäiti Svetlana jättivät kotikaupunkinsa pian sen jälkeen, kun Venäjä aloitti hyökkäyssodan Ukrainaan 24. helmikuuta 2022.

Sodan ensimmäisten kolmen viikon aikana jo yli kolme miljoonaa ukrainalaista on paennut maata ympäröiviin valtioihin. Heistä 1,5 miljoonaa on lapsia. Lisäksi Ukrainassa on valtava määrä maan sisäisiä pakolaisia, jotka ovat pyrkineet idästä kohti länttä.

Kaksi tyttöä, joista toinen kurkkii isomman takaa. Pienemmän tytön sylissä on Nasu-pehmolelu. Taustalla istuu muita ihmisiä.
Kaksi tyttöä, joista toinen kurkkii isomman takaa. Pienemmän tytön sylissä on Nasu-pehmolelu. Taustalla istuu muita ihmisiä.

Matka kotikaupungista Ukrainasta on ollut pitkä, mutta Maryanna, 10, kertoo saaneensa hyvät yöunet. Hän kuvailee nukkuneensa kippurassa kahdella penkillä, pää omatekoisella tyynyllä. Pikkusisko Jelizaveta, 5, pitää tiukasti kiinni Nasu-pehmolelustaan.

Osa perheistä on löytänyt majapaikan tuttavien luota, osa yöpyy pakolaissuojissa ja osa odottaa lento- ja juna-asemilla kyytiä eteenpäin. Moni on jättänyt kotinsa nopeasti ja ottanut mukaan vain tärkeimmät tavarat.

”Pakkasin kaiken itse. Ja olen muuten tehnyt myös tämän itse”, Maryanna sanoo ylpeänä ja vetää repustaan esiin pienen pilkullisen tyynyn. Siihen tyttö kertoo painaneensa päänsä myös viime yönä, kun perhe matkasi Krakovasta Budapestin lentokentälle. Matka oli pitkä, mutta Maryanna kertoo saaneensa hyvät yöunet. Hän kuvailee nukkuneensa kippurassa kahdella penkillä, pää omatekoisella tyynyllään.

Peti lentokentän nurkassa

Pakolaislapsia varten lentokentälle järjestetyn leikkitilan nurkkaan on asettunut toinenkin perhe. Äiti Kate Pugatshova ja hänen poikansa Daniil, 8, ja Dmitriy, 5, pelaavat Uno-korteilla.

Kate kertoo perheen nukkuneen edellisyön leikkitilan nurkkaan kyhätyssä pedissä. Lentokentällä on myös muita tiloja, joihin on järjestetty nukkumapaikkoja pakolaisille.

”Voimme levätä ja nukkua. Se on todella suuri ja tärkeä apu pakolaisille.”

”Siellä oli kuitenkin viime yönä paljon pieniä lapsia, jotka itkivät ja ääntelivät”, Kate sanoo ja viittoo kohti Kirkon Ulkomaanavun kumppanijärjestön Hungarian Interchurch Aidin sinitakkisia työntekijöitä, jotka auttoivat tekemään pedin rauhallisempaan paikkaan.

”Meidän ei tarvitse maksaa mistään, mikä on todella tärkeää tässä tilanteessa. Järjestöt täällä ovat tehneet niin paljon ihmisten hyväksi. Ne leikkivät lasten kanssa, tarjoavat ruokia ja juomia. Me voimme levätä ja nukkua. Se on todella suuri ja tärkeä apu pakolaisille. Olen itse asiassa aika yllättynyt tästä kaikesta tuesta”, Kate sanoo ja räpyttelee silmiään liikuttuneena.

”Katso nyt heitä. He nauravat ja leikkivät”, Kate osoittelee huoneessa häärääviä lapsia.

Kate Pugatshova (taustalla) on lastensa Daniilin ja Dmitriyn kanssa matkalla Istanbuliin, jossa ystäväperhe on luvannut majoittaa heidät, kunnes heillä on suunnitelma siitä, mihin mennä. Kuva: Antti Yrjönen/Kirkon Ulkomaanapu

”Sinä päivänä ilmahälytys kesti kolme tuntia.”

Matka on ollut pitkä. Kate ja pojat jättivät kotinsa Dniprossa maaliskuun kahdeksantena päivänä ja he ovat olleet tien päällä ja tuttavien nurkissa jo yhdeksän päivää. Kate kertoo, että hän ehti kuunnella ilmahälytyksiä neljä tai viisi päivää ennen kuin teki päätöksen lähdöstä. Pojat olivat jo oppineet menemään kylpyhuoneeseen suojaan äänen kuultuaan.

”Istuin ystävieni kanssa kotini keittiössä, kun ilmahälytys alkoi taas. Sinä päivänä se kesti kolme tuntia”, Kate kuvailee.

Seuraavana päivänä Kate lähti poikiensa kanssa. Muutama päivä myöhemmin he lukivat uutisia, joiden mukaan heidän kotikaupunkiinsa tehtiin ilmaiskuja.

”Annan itselleni kaksi kuukautta aikaa”

Daniil ja Dmitriy kokoavat kihertäen värikkäitä palikoita korkeaksi torniksi leikkihuoneen nurkassa. Tahattomasti vierekkäin asettuvat sininen ja keltainen palikka, ja hetken aikaa tornin korkeimmalla paikalla loistavat Ukrainan värit.

Kate on tyytyväinen, kun pojilla on puuhaa. He eivät onneksi ehtineet nähdä tai kokea sodan tuhoja kotikaupungissaan, mutta kuvia ja videoita sodan rumasta jäljestä ympäri Ukrainaa kyllä.

Katen mukaan lapset eivät oikein ymmärrä koko tilannetta. Budapestin lentokentän leikkihuoneen aktiviteetit ovat tehneet aamusta äidille helpomman. Eniten poikia nimittäin haastattelun hetkellä mietityttää edessä oleva lentomatka.

”Se on heidän ensimmäisensä. He ovat kyselleet koko aamun, että milloin, milloin, milloin, milloin on aika nousta koneeseen”, Kate pyörittää päätään.

Kolme lasta istuu lattialla. Yksi näppäilee puhelinta. Vieressä värikäs jättikokoinen Lego-torni.
Kolme lasta istuu lattialla. Yksi näppäilee puhelinta. Vieressä värikäs jättikokoinen Lego-torni.

Daniil, Dmitriy ja Jelizaveta iloitsivat KUA:n ja HIA:n Budapestin lentokentälle mahdollistamasta leikkinurkkauksesta, jossa lapset saavat leikkiä, syödä ja levätä rauhassa pakomatkan rankan alun jälkeen.

Perhe suuntaa kohti Turkkia. Siellä odottaa ystäväperhe, joka on luvannut majoittaa Katen ja pojat seuraavaksi kuukaudeksi tai kahdeksi.

”Olen päättänyt, että annan itselleni kaksi kuukautta”, Kate sanoo.

Sen jälkeen perheen äiti aikoo tehdä päätöksiä. Joko hän laittaa tarpeelliset dokumentit kuntoon, etsii työn Turkista ja laittaa lapset venäjänkieliseen kouluun – tai palaa Ukrainaan.

Vanhempi poika Daniil on jo toisella luokalla. Koulunkäynti tosin keskeytyi sodan alettua. Opettaja on pitänyt silloin tällöin etäopetusta Zoomissa, ja Daniil on osallistunut siihen mahdollisuuksien ja yhteyksien mukaan.

Koulukirjat jäivät Dniproon, mutta poika on tehnyt tehtäviä vihkoon. Kate pitää koulutusta tärkeänä, mutta sanoo myös, ettei se ole juuri nyt päällimmäisin asia hänen mielessään. Ensin pitää saada pesue turvalliseen paikkaan, jossa mieli pääsee hetkeksi lepäämään.

Ukrainan sota on pakottanut 3,5 miljoonaa ihmistä kuukauden aikana pakolaisiksi Ukrainan ulkopuolelle. Pakolaisista 1,5 miljoonaa on lapsia. Kuva: Antti Yrjönen/Kirkon Ulkomaanapu

Koulut kärsivät sodasta

Sodan vaikutukset lasten koulunkäynnille ovat valtavat. Opetusta ei ole Ukrainassa pystytty järjestämään täysimittaisesti sodan alkamisen jälkeen. Miltei 500 ukrainalaiskoulua on kärsinyt vahinkoja pommituksissa ja tulituksessa – niistä 69 on tuhoutunut täysin, kertovat arviot.
Reppunsa sisältöä esitellyt Maryanna kertoo jo kaipaavansa kouluun. Tyttö puhuu erittäin hyvää englantia ja nimeää sekä englannin että matematiikan lempiaineikseen koulussa. Eniten hän kaipaa kavereitaan.

”Minulla on paljon ystäviä Odessassa. Mutta nyt paras ystäväni on Saksassa.”

Myös Maryannan opettaja järjestää etäopetusta Zoomissa. Maryanna on osallistunut tunneille parhaansa mukaan, mutta aina se ei ole ollut mahdollista. Perheen pitkä pakomatka on kulkenut Odessasta Länsi-Ukrainan Lviviin, sieltä Krakovaan ja vielä Budapestiin.

Maryanna, hänen siskonsa, äitinsä ja isoäitinsä ovat haastattelun jälkeen lentämässä Bulgariaan, jossa heidän on tarkoitus asettua hetkeksi Mustanmeren rannalle. Siellä isä ja isoisä odottavat jo perheen naisia.

Maryanna arvelee, että perhe palaa vielä kotiin Odessaan.

”Mutta on hyvä idea mennä Bulgariaan, koska siellä on meidän Mustameremme. Siellä olemme lähellä Ukrainaa.”

Elämä yhdessä laukussa

Muutamaa tuntia myöhemmin Maryannan pikkusisko Jelizaveta ja Katen pojat Daniil ja Dmitriy istuvat leikkinurkassa ja näpräävät puhelimia. 5-vuotiaan Dmitriyn kädessä puhelin värähtää ja poika kiikuttaa sitä äidilleen.

”Ilmahälytys Ukrainassa,” Kate kuittaa päätään ravistaen ja ojentaa puhelimen pojalleen.
Kate raottaa matkalaukun kantta ja kaivaa esiin hammastahnan ja -harjan. Hän käy pesemässä hampaansa lentokentän vessassa, pakkaa poikien crocs-sandaalit muovipussiin ja sulkee matkalaukun.

Joukko naisia ja lapsia istuu lentokentän isojen ikkunoiden edessä.
Joukko naisia ja lapsia istuu lentokentän isojen ikkunoiden edessä.

Monet sotaa paenneet perheet ovat suunnanneet Ukrainan naapurimaihin, joissa asuu perhettä tai ystäviä.

Kate on pakannut perheen tavaroita myös kahteen muovipussinyssäkkään, sillä yhteen laukkuun pakattuina tavarat ylittivät lentoyhtiön salliman laukkukohtaisen painorajan. Yhteensä kolmihenkisen perheen matkatavarat, matkalaukku ja kaksi muovipussia, painavat noin 30 kiloa.
Pian on aika lähteä. Pojat pukevat takit, ja perhe suuntaa passintarkastukseen. Kate halaa meidät. Toivotamme onnea matkaan.

”Liian moni koulu on joutunut iskujen kohteeksi.”

Mieleen palaavat hänen aiemmat sanansa. Jos kaikki muuttuu hyväksi, Kate ja pojat palaavat Ukrainaan.

”Jos se on turvallista, jos koulumme ovat kuin ennen. Voi olla, että koulu pommitetaan huomenna. Liian moni koulu on joutunut iskujen kohteeksi.”


Teksti: Ulriikka Myöhänen
Kuvat: Antti Yrjönen

KUA auttaa pakolaisia Ukrainassa ja Unkarissa

  • KUA toimii Ukrainassa ja Unkarissa yhteistyössä unkarilaisen kumppanijärjestön Hungarian Interchurch Aidin kanssa. KUA on tukenut työtä maaliskuun loppuun mennessä 500 000 eurolla.
  • Työmme sijoittuu Länsi-Ukrainan Lviviin ja Berehoveen. Lisäksi tarjoamme apua Unkarissa Barabásin kylässä, Budapestin pakolaissuojissa ja Budapestin kansainvälisellä lentokentällä lasten leikkihuoneessa.
  • Tarjoamme humanitaarista hätäapua kotinsa jättäneille perheille. Käytännössä se tarkoittaa ruokaa, juomaa ja esimerkiksi hygieniatarvikkeita. Apu toimitetaan paikallisiin pakolaissuojiin ja niitä tarjotaan myös rajanylityspaikoilla Unkarin ja Ukrainan välillä.
  • Akuutin hätäavun lisäksi kartoitamme parhaillaan mahdollisuuksia pakolaislasten koulunkäynnin edistämiseksi.