Ilmastonmuutos edellyttää Somaliassa tyttöjen kouluttamista

Somaliassa ilmastonmuutos on vienyt monelta elinkeinon. Ilman koulutusta uuden elämän syrjään pääseminen on hankalaa entisille paimentolaisille ja tyttöjen koulutus on erityisen tärkeää. Kolme isää kertoo, miksi he haluavat nimenomaan tyttäriensä käyvän koulua.

Koulutyttöjä Somaliassa School Girls in Somalia Koulutyttöjä Somaliassa School Girls in Somalia

Somalian viljelijät ja paimenet seuraavat ilmastonmuutosta aitiopaikalta. Sään ääriolosuhteet vaihtelevat ankarasta kuivuudesta tuhoisiin tulviin. Jäljelle jää yhä vähemmän karjaa ja satoa.

Tilanne on vaikein alueilla, joilla väkivaltaista ekstremismiä viljelevä al-Shabaab on vahvimmillaan ja koulutusmahdollisuudet perinteisesti heikot. Vaihtoehtojen puute johtaa selviytymistaisteluun, jossa valtiota vastaan taistelevaan äärijärjestöön liittyminen saattaa tuntua ainoalta ratkaisulta.

Somalia tasapainottelee nälänhädän partaalla ja vanhemmat pyrkivät pelastamaan perheensä pakenemalla kaupunkeihin. Baidoa on Somalian toiseksi suurin pakolaiskeskittymä pääkaupunki Mogadishun jälkeen. Pakolaisia on arviolta jopa 360 000, enemmän kuin paikallisia asukkaita.

Määrä on kasvanut dramaattisesti vuoden 2017 kuivuuden jälkeen ja pakolaisleirien olosuhteet ovat vaikeat. Kun työtä ei ole, uuden elämän aloittaminen on monelle vaikeaa.

Somalia sulki useimpien muiden maiden tapaan koulunsa keväällä koronaviruksen leviämisen ehkäisemiseksi. Lapset palasivat oppitunneille elokuussa.

Viljelmänsä ja karjansa menettäneet isät kertovat, mitä he toivovat lastensa tulevaisuuden varalle.

Subane Bulle Aden ja hänen tyttärensä Nasteho

Abdibakir Abdinur Aden, 38, ja hänen tyttärensä Falhado, 11.

”Tyttäreni opettaa minulle asioita”

Abdibakir Abdinur Aden, 38. Viiden lapsen yksinhuoltaja.

”Kuivuus pakotti meidät valitsemaan: pako tai kuolema. Meillä ei ollut syötävää eikä juotavaa. Pakenimme tänne Baidoaan kaksija puoli vuotta sitten.

Somaliassa suurin haasteemme onankara sää. Ensin kuivuus vei elinkeinomme. Karjamme kuoli ja viljelmämme kuihtuivat. Tänään uutiset kertovat, että entinen kotiseutumme on tulvien vallassa. Onneksi lähdimme.

Saapuminen Baidoaan avasi silmäni. Koulutettujen ihmisten on paljon helpompaa tulla toimeen, vaikka kärsimme kaikki sään vaihteluista. He pystyvät sopeutumaan uusiin elämäntilanteisiin. He löytävät aina töitä, koska osaavat lukea ja kirjoittaa ja he perustavatyrityksiä.

En itse päässyt kouluun. Kylässäni koulutusta ei arvostettu, sukupolveni tietää vain viljelystä ja karjasta. En enää pysty pitämään huolta perheestäni omin voimin menetettyäni viljelmäni, koska en ikinä saanut käydä koulua ja oppia muuta. En halua, että lapseni joutuvat kokemaan saman.

Elämä pakolaisleirillä on haastavaa. Meillä ei ole sähköä. Vedestä ja terveydenhuollosta on puute. Meillä on kuitenkin koulu ja se on minusta valtava helpotus. Aiemmin lapset leikkivät kadulla, eikä katu ole turvallinen paikka kasvaa aikuiseksi. Aseelliset ääriryhmät rekrytoivat toimettomia nuoria.

Lapseni ovat käyneet koulua muutaman kuukauden. Näen valtavan muutoksen. Heidän elämällään on tarkoitus, ja koulu tuo heille turvaa ja ystäviä. He ovat oppineet myös kurinalaisuutta.

Ihmiset janoavat parempaa tulevaisuutta lapsilleen. Mielestäni erityisesti tyttöjen on tärkeä päästä kouluun. Naiset muuttavat yhteisöjä ja murtavat stereotypioita. Itse opin kaiken äidiltäni. Naiset luovat kodin ilmapiirin, ja siksi on itsestään selvää, että koulutus kuuluu sekä tytöille että pojille.

Tyttäreni Falhado on 11-vuotias ja on toisella luokalla. Kun hän tulee kotiin, hän tekee ahkerasti läksynsä ja kertoo minulle, mitä hän on oppinut. Opin itsekin asioita, ja olen hänestä todella ylpeä.

Kun lapseni valmistuvat koulusta, olen varma, että he pystyvät pitämään huolta itsestään ja perheestään. He voivat tukea yhteisöänsä ja koko Somalian kehitystä.

Paratiisini on sitä, että näen tyttäreni pärjäävän omillaan elämässään.”

Abdibakir Abdinur Aden ja hänen tyttärensä Falhadoon

Abdullahi Hassan Yusuf, 53, ja hänen tyttärensä Luuley.

”Kaikki hyötyvät siitä, että tytöt opiskelevat”

Abdullahi Hassan Yusuf, 53. Seitsemän lapsen isä.

”Koulu on muuttanut elämämme Baidoassa. Lapsemme ovat käyneet muutaman kuukauden koulua ja jo nyt he osaavat lukea ja kirjoittaa. He ovat parempia keskittymään. Elämä on vakaampaa.

Uskon, että koulutus avaa heille runsaasti mahdollisuuksia, etenkin tytöille. Olin itse viljelijä ja karjankasvattaja ennen kuin menetimme kaiken kuivuuden ja sodan takia. Saavuimme pakolaisina Baidoaan.

Tyttäreni Luuley on kuulovammainen, mutta nyt hänkin pääsee kouluun. Olen onnellinen hänen puolestaan.

Luuley pitää erityisesti englannista ja matematiikasta. Hän on löytänyt kuulovammaisten luokalta ystäviä, ja he leikkivät paljon keskenään esimerkiksi hyppynaruilla. Uudet ystävät vain lisäävät koulunkäynnin merkitystä. Koulu helpottaa vanhempien taakkaa, koska arkemme täällä on täynnä haasteita.

Koulun rehtorin mukaan Luuley on nopea oppimaan. Hän on käynyt koulua neljä kuukautta, mutta selviää hyvin jopa kaikkein vaikeimmista tehtävistä. Hänellä on hyvä englannin sanavarasto.

Lastemme koulunkäyntiä vaikeuttaa se, että kaikki eivät mahdu kouluihin. Tarvitsemme lisää kouluja.

Mikä tahansa yhteisö hyötyy lasten koulunkäynnistä, ja etenkin siitä, että myös tytöt opiskelevat. Heistä kasvaa fiksuja aikuisia, jotka tietävät meitä paremmin, miten kehittää yhteisöä.”

Abdullahi Hassan Yusuf ja hänen tyttärensä Luuley

Subane Bulle Aden, 37, ja hänen tyttärensä Nasteho, 12.

”Haluan, että lapseni kulkevat omaa polkuaan elämässä”

Subane Bulle Aden, 37. Kolmen lapsen isä.

”Vähän yli vuosi sitten menetin joka päivä vuohia. Eläimet kuolivat janoon ja nälkään. Lopulta kuivuus vei minulta kaiken omaisuuteni. Olin kylvänyt peltoni suuren sadon toivossa, mutta sateita ei näkynyt. Ruoan ja veden puute olisi voinut maksaa vielä henkemme.

Maaseudulla meidän ei ollut mahdollista käydä koulua – ei minun sukupolvellani eikä lapsillani. Kouluja ei ollut ja ihmiset tiesivät todella vähän mistään muusta kuin viljelystä ja karjankasvatuksesta. Emme esimerkiksi ymmärtäneet, että elinkeinomme katoaisi.

Jos sää muuttuu tulevaisuudessa vakaammaksi, miettisin paluuta. En kuitenkaan tiedä, voiko siihen luottaa. Uskon ennemmin siihen, että koulutus takaa lapsilleni paremman tulevaisuuden.

Koulutus tekee ihmisistä oma-aloitteisempia. Se auttaa selviämään vastoinkäymisistä, kuten näistä sääolosuhteista. Koulutus lisää huomattavasti mahdollisuuksia työllistyä. Menetin itse jo tämän mahdollisuuden. Isänä voin varmistaa, ettei sama tapahdu lapsilleni.

Fakta

Kirkon Ulkomaanapu on perustanut kuusi koulua maan sisäisille pakolaisille Baidoassa. Hätäapuhanke tarjoaa laadukasta koulutusta yli 3 000 lapselle ja nuorelle.

 

Koulutukselle on valtava kysyntä. Kaksi vuotta sitten pakolaisten asuttamia alueita oli Baidoassa 70, viime vuoden lopussa jo 435.

 

Äärijärjestö al-Shabaabilla on paljon vaikutusvaltaa kuivuudesta kärsivillä alueilla. Koulutus- ja toimeentulo­mahdollisuuksien puute on yksi syy, joka voi hyödyttää järjestön rekrytointia.

Minulle on tärkeää, että myös tyttäreni käyvät koulua. Toinen heistä syntyi neljä kuukautta sitten, samoihin aikoihin kuin esikoiseni Nasteho aloitti koulun. Nasteho on 12 vuotta vanha ja hän on kertonut haluavansa opettajaksi. Hän nauttii jokaisesta koulupäivästä, mikä tekee minut iloiseksi.

Kun lapseni valmistuvat, haluan heidän valitsevan oman polkunsa elämässä. Olen varma, että sellainen tulevaisuus on hyödyksi myös minulle ja koko yhteisöllemme.”

Teksti: Erik Nyström
Kuvat: Patrick Meinhardt