Feissari Jarkko Seppälä tietää, miten ihminen kohdataan kadulla
Feissari kohtaa työpäivänsä aikana satoja ihmisiä, ja kohtaamiset vaativat sekä pelisilmää että argumentointitaitoja. Suurin osa Kirkon Ulkomaanavun kuukausitukijoista on lähtenyt lahjoittajaksi kaduilta.
VOI EI, ne ovat täällä taas! Muuttolintujen saapumisen tapaan varma myöhäiskevään merkki on feissareiden paluu kävelykaduille. Moni vaihtaa kadunpuolta nähdessään hymyilevän feissarin lähestyvän.
Feissarit aiheuttavat joissakin ärtymystä, mutta heidän työnsä on tärkeää hyväntekeväisyysjärjestöjen toiminnan rahoittamiseksi. Kirkon Ulkomaanavun kuukausilahjoittajista suuri osa liittyy mukaan juuri kaduilta.
Yksi katujen varainhankkijoista on porilainen Jarkko Seppälä, joka feissaa jo seitsemättä kesää Kirkon Ulkomaanavulle. Yhtenä kimmokkeena feissariuralle oli suostuttelun psykologiaa käsittelevä kirja, jonka luettuaan Seppälä innostui. Hän keksi, että feissarina kirjan oppeja pääsisi testaamaan käytännössä.
Kun Seppälä ensimmäistä kertaa pysäytti ihmisen kadulla, hänen äänensä värisi jännityksestä. Kuitenkin jo saman kesän aikana hän kuvaa muuttuneensa “naurettavan itsevarmaksi”, eikä nykyään edes täydelle auditoriolle puhuminen tuota ongelmia. ”Kokenut feissaaja pystyy sanomaan mitä tahansa kenelle tahansa”, Seppälä sanoo ja naurahtaa.
Jo ensimmäisen feissauskesänsä aikana Seppälä pääsi tiiminvetäjäksi ja on jatkanut roolissaan tähän päivään asti. Tiimillä on tapana aloittaa päivä vapaamuotoisella rupattelulla, jonka aikana voi käydä läpi ajatuksia ja haasteita. Seppälä pyrkii pitämään yllä hyvää fiilistä ja hitsaamaan kollegoita yhteen. ”Tiimin merkitys on tosi suuri. Yksin kaikki vastoinkäymiset tuntuvat henkilökohtaisemmilta”, Seppälä pohdiskelee.
Meneekö apu perille?
Feissari saattaa yhden päivän aikana ottaa kontaktia satoihin ihmisiin. ”Kadulla huomaa, miten erilaisia ihmisiä on ja kuinka paljon aatteita ja mielipiteitä löytyy. Välillä tulee päin kasvoja aika ihmeellisiäkin juttuja.” Feissausvuosiin on mahtunut myös pysäyttäviä kohtaamisia, kun ihmiset ovat kertoneet traagisiakin elämäntarinoitaan.
”Yleinen harhaluulo on, ettei apu menisi perille. Siinä sitten usein katsomme yhdessä lukuja ja piirakoita”, Seppälä kertoo. Muita usein vastaan tulevia harhakäsityksiä ovat Seppälän mukaan, ettei avusta huolimatta mikään menisi parempaan suuntaan ja se, ettei voisi lahjoittaa, jos ei kuulu kirkkoon.
Feissaamisen lisäksi Seppälällä on monipuolista työkokemusta teollisuuden ja logistiikan parissa. Aikaisempiin työpaikkoihin lukeutuvat muun muassa oluttehdas ja Olkiluodon ydinvoimala.
”Feissauskokemuksesta on ollut hyötyä, olen sitten hakenut minkälaiseen työhön tahansa”, Seppälä kertoo. Hän kokee oppineensa feissarin työstä arkielämää hyödyttäviä taitoja kuten pitkäjänteisyyttä ja toisen osapuolen aktiivista kuuntelemista.
Teksti: Markus Silvennoinen
Kuvat: Antti Yrjönen