10+1 faktaa hätäavusta
Hätäapu auttaa, kun tilanne on toivottomimmillaan. Järjestöjen globaalilla yhteistyöllä suojellaan ihmishenkiä ja ylläpidetään ihmisarvoa, oli kyse sitten äkillisestä luonnonkatastrofista tai pitkittyneestä kriisistä.
1. Hätäapu pelastaa ihmishenkiä.
Monissa katastrofitilanteissa nopea avun saaminen on kirjaimellisesti elintärkeää. Humanitaaristen periaatteiden mukaisesti hätäapu on tarkoitettu niille, jotka sitä todella tarvitsevat, ja sen tarkoitus on olla henkeä pelastavaa ja ihmisarvoa ylläpitävää. Useimmiten kyse on vedestä, ruoasta, suojasta ja lääkkeistä eli välttämättömyystarvikkeista. Myös koulutus on henkiä pelastavaa toimintaa, ja sen vuoksi se on KUA:n työn ytimessä.
2. Hätäavun kohteet valitaan tilanteen ja tarpeen perusteella.
Hätäavun tarve voi olla äkillinen tai seurausta pitkittyneestä tilanteesta. Kun tarve nousee, paikalliset ja paikan päällä jo olevat kansainväliset järjestöt pyrkivät antamaan apua heti. Lisäksi YK:n hätäapukoordinaatiojärjestö OCHA seuraa maailmaa ja kartoittaa tarpeita. Kartoituksen avulla kansainvälinen yhteisö selvittää avun tarpeet, tarvitsijat ja aikataulun. Esimerkiksi luonnonkatastrofien yhteydessä kattava kartoitus valmistuu yleensä parissa viikossa, ja toimintasuunnitelma elää tilanteen mukana.
3. Humanitaarista hätäapua annetaan monessa muodossa.
Tarvekartoitus auttaa ratkaisemaan, mitä apua ihmiset tarvitsevat akuuteimmin ja mikä avun muoto sopii kulloiseenkin tilanteeseen. Esimerkiksi KUA:n käyttämät käteisavustukset ovat parempia ja kustannustehokkaampia kuin tarvikelahjoitukset, jos katastrofialueella on edelleen toimivat markkinat. Jos markkinoita ei ole, suorat tavaralahjoitukset voivat olla tarpeen. Tavaratarpeet hankimme aina mahdollisimman läheltä kriisialuetta. Olennaista on kuulla yhteisön toiveita: esimerkiksi perheet usein toivovat lasten pääsevän kouluun heti, kun hengissä pysymisen perustarpeet on saatu turvattua.
4. Katastrofitilanteissa avun koordinointiin tarvitaan yhteistyötä.
Kaikki järjestöt eivät riennä samaan aikaan kaikkialle. Suurissa katastrofeissa kansainvälisen yhteisön sisäinen koordinaatio on erittäin tärkeää. Järjestöt tulevat mukaan oman erikoisosaamisensa ja aluetuntemuksensa perusteella. KUA osallistuu usein koulutukseen liittyviin ponnistuksiin ja myös johtaa niistä vastaavia yhteistyöhankkeita. Avustustoimien globaali koordinointi pitää kaikki selvillä siitä, mitä apua on tarjolla, missä ja kenelle. Lisäksi huomataan, jos jokin alue on vielä ilman apua ja mitä apua puuttuu.
5. Politiikka voi vaikeuttaa avustustyötä kriiseissä.
Konfliktit ja poliittiset kiistat voivat vaikeuttaa hätäavun toimittamista. YK on päätöslauselmassaan vaatinut, etteivät pakotteet saa estää humanitaarista apua. Monenlaisia hankaluuksia voi seurata siitä, että pankit ovat kiinni tai rahansiirrot eivät onnistu pakotteiden vuoksi. Myös tiesulku voi estää avun perille viemisen konkreettisesti.
6. ”Kaikki raha menee kuitenkin sotaherroille” – paitsi ettei mene.
Avustusjärjestöt toimivat ammattimaisesti. Varojen käyttöä ja rahan reittejä valvotaan tarkasti, ja korruption vastaiset mekanismit koskevat niin omia kuin kumppaneiden ja alihankkijoiden toimintoja. Monissa hauraissa maissa korruptio on merkittävä ongelma, eikä humanitaarinen apu ole näille ongelmille immuuni. Siksi tapauksia tulee silloin tällöin ilmi. Niiden paljastuminen on kuitenkin osoitus juuri siitä, että valvonta toimii.
7. Aina edes hätäapua ei voi viedä.
Avustusjärjestöt toimivat usein erittäin vaikeissa olosuhteissa, ja ne ovat varautuneet monenlaisiin tilanteisiin ja uhkiin. Joskus tilanne voi kuitenkin olla niin hengenvaarallinen, ettei henkilökunnan lähettäminen paikan päälle ole turvallista. Avustustyöntekijät ovat viime vuosina olleet myös erilaisten aseellisten ryhmien kohteita konfliktialueilla. Hankalia tilanteita syntyy silloinkin, jos viranomaiset edellyttävät avun jakamista vain ”omilleen” tai vaativat avustustarvikkeista osaa esimerkiksi sotilaille. Näissäkin tilanteissa järjestöt käyvät jatkuvasti neuvotteluita, jotta apua päästään jakamaan humanitaarisen avun periaatteiden mukaisesti.
8. Katastrofirahasto varautuu odottamattomaan.
Kirkon Ulkomaanapu kerää varoja paitsi yksittäisiin kriiseihin, myös yleisesti konflikteihin. Katastrofirahaston avulla reagointi akuutteihin hätätilanteisiin on mahdollista. Rahastosta voidaan välittömästi vapauttaa varoja silloin, kun rahalle on tarvetta nopeasti ja joustavasti. Rahaston turvin voidaan myös auttaa tilanteissa, jotka eivät välttämättä saa lahjoittajia sankoin joukoin liikkeelle ainakaan välittömästi.
9. Hätäapua tarvitaan akuutteihin katastrofeihin ja pitkäaikaisiin kriiseihin.
Hätäavun tarpeen voi herättää akuutti katastrofi, kuten syttynyt sota tai äkillinen luonnonmullistus, tai pitkäaikainen ja kärjistyvä kriisi, kuten nälänhädän aiheuttava kuivuus. Hitaasti kehittyvät katastrofit ovat usein monimutkaisempia ja siten huomattavasti kalliimpia hoitaa, mutta ne eivät yleensä kerää huomiota lahjoittajilta samassa mittakaavassa kuin esimerkiksi yhtäkkinen maanjäristys. Kriteerit hätäavun antamiselle ovat aina samat: hätäapua saavat sitä todella tarvitsevat.
10. Kaikki kriisit eivät näy uutisotsikoissa.
Mediaa seuraamalla ei välttämättä pysy ajan tasalla siitä, missä on nyt suurin hätä. Esimerkiksi Ukrainan sodasta uutisointi on ollut oikeutettua ja ymmärrettävää, mutta samalla monia muita pitkittyneitä tilanteita on jäänyt päivänpolttavien tapahtumien varjoon. Niihin kuuluu muun muassa Itä-Afrikan pitkittynyt kuivuus. Huonon tilanteen on yleensä kehityttävä erittäin huonoksi ennen kuin se huomioidaan mediassa: esimerkiksi nälänhädän julistaminen on todennäköisemmin uutisissa kuin nälänhän uhka.
+1. KUA:n hätäapuoperaatioissa paikalliset ovat avainasemassa.
Paikalliset tuntevat oman ympäristönsä ja verkostonsa kaikista parhaiten. Siksi ei riitä, että paikalliset ovat antamassa neuvoja ja toteuttamassa päätöksiä, vaan heidän on oltava mukana myös päätöksenteossa. KUA:n maatoimistoissa toimintaa pyörittävät paikalliset työntekijät, ja monissa avustuskohteissa KUA toimii yhteistyössä paikallisten kumppanijärjestöjensä kanssa tai paikallisia järjestöjä tukemalla.
Lähteet: KUAn humanitaarisen vaikuttamistyön asiantuntijan Merja Färmin ja humanitaarisen avun asiantuntijan Jan De Waegemaekerin haastattelut.
Teksti: Anne Salomäki
Kuvitus: Carla Ladau