Pakolaisleirille perustettu oppimiskeskus auttaa ilmastonmuutoksen ja konfliktin takia kotinsa jättäneitä lapsia palaamaan koulunpenkille Somalian lounaisosassa.

KAKSITOISTAVUOTIAS Sawda Adan Hassan lukee ääneen tehtäväkirjastaan. Kynä siirtyy vakaasti sanasta seuraavaan, kun lukeminen etenee. Vian kolme kuukautta sitten Sawda ei osannut lukea eikä kirjoittaa. Nyt hän kertoo haluavansa isonsa itsekin opettajaksi.

Sawdan perhe on alun perin kotoisin Boramen kylästä Bardaalen alueelta, joka sijaitsee alle 200 kilometrin päässä pääkaupunki Mogadishusta. Perhe elätti itsensä viljelemällä maata. Somaliaa ovat koetelleet viime vuosina pahat kuivat jaksot, jotka ovat tuhonneet sadon myös Sawdan perheeltä. Kuten tuhannet muutkin perheet Somalian lounaisosassa, perhe joutui lopulta lähtemään kotoaan muualle. Lopulta perhe asettui Dawta Malableyn maan sisäisten pakolaisten leirille, joka sijaitsee Baidoassa.

Sawdan koulunkäynti katkesi siihen.

”Olin surullinen, kun lähdimme kotikylästä, koska menetin kaiken. Ajattelin, etten enää ikinä pääse kouluun niin kuin muut lapset”, Sawda kertoo.

Ilmastonmuutoksen voimistamat pitkittyneet kuivat kaudet ja tulvat ovat ajaneet tuhansia perheitä evakkoon omilta kotialueiltaan ympäri Baidoan aluetta ja Somalian lounaisosaa. Kun Kirkon Ulkomaanavun (KUA) Somalian-maatoimisto keräsi pakolaisleirillä tietoja erilaisista avuntarpeista, kävi ilmi, että liian monen maan sisäiseksi pakolaiseksi joutuneen lapsen koulutie on katkennut pakolaisuuden vuoksi samalla, kun perheet yrittävät jälleenrakentaa elämää. Suurimmiksi lasten koulunkäynnin esteiksi osoittautuivat köyhyys, lapsityön käyttö, ruokaturvattomuus ja turvallisten oppimistilojen puuttuminen.

Keväällä 2026 luku- ja kirjoitustaidoton Sawda kirjautui pakolaisleirin hätäapuoppimiskeskuksen oppilaaksi. KUA:n perustaman, lapsille turvallisen oppimistilan tarjoavan keskuksen on rahoittanut Euroopan Unionin humanitaarisen avun toimisto ECHO.

Ensimmäisten kolmen kuukauden aikana Sawda on oppinut lukemaan ja kirjoittamaan.

”Nyt osaan jo lukea tarinoita ja kirjoittaa. Haluan isona opettajaksi, että voin auttaa muita lapsia oppimaan. Aivan, kuten minun opettajani on auttanut minua”, Sawda sanoo.

Sawda on yksi oppimiskeskuksen 355 oppilaasta. Keskuksen avautuessa oppilaita oli vain 60, mutta oppilasmäärä on kasvanut nopeasti sitä mukaa, kun alueen pakolaisuus on kasvanut.

”Kun aloitimme työn, vain harva vanhempi toi lapsensa kouluun. Nyt perheet ovat nähneet positiivisen muutoksen lapsissaan ja ymmärtävät, miten tärkeää lasten on tulevaisuutensa kannalta saada koulutus. Ilman oppimiskeskusta näillä lapsilla ei olisi mahdollisuutta päästä oppimaan”, kertoo oppimiskeskuksen opettaja.

Oppimiskeskuksessa on omat ongelmansa. Siltä puuttuu edelleen suoja-aita, lapsille suunnattu leikkipuisto ja opettajien lepohuone. Suurin rakenteellinen ongelma liittyy kuitenkin tämänkaltaisten hankkeiden rahoitukseen. Tätäkin oppimiskeskusta rahoitetaan lyhytaikaisella humanitaarisella rahoituksella, vaikka alueen pakolaisuus on osoittautunut pitkäaikaiseksi ilmiöksi ja moni viettää maan sisäisenä pakolaisena vuosia, jopa vuosikymmeniä.

Ratkaisuna olisi kiinnittää oppiminen hätätilanteissa osaksi Somalian virallista koulutusjärjestelmää. Ilman sitä kymmenet tuhannet lapset uhkaavat jäädä ilman koulutusta. Pakolaisleirien kouluja uhkaa myös pula pätevistä opettajista, jos kasvatusalan ammattilaisille ei pystytä lupaamaan vakaampaa toimeentuloa kuin humanitaarisiin hankkeisiin sidottuja pätkätöitä. KUA:n selvityksen mukaan tilanne ulottuu laajemmalle kuin Dawta Malableyn alueelle. Kyse on koko maan laajuisesta rahoitusongelmasta.

Dawta Malabley on yksi monesta hätäoppimiskeskuksesta, joita KUA on perustanut Lounais-Somaliaan EU:n rahoituksella.