Kaksipyöräinen liikkuu lihasvoimalla – Nepalissa polkupyörällä on monia tärkeitä tehtäviä

Nepalin tasamailla polkupyörä on enemmän kuin kulkupeli. Hienouksista riisutut pyörät kestävät mutaa, epätasaista maastoa ja raskaita taakkoja. 

Teksti: Elisa Rimaila, Kuvat: Antti Yrjönen, Videot: Antti Yrjönen & Ville Nykänen

PYÖRÄ KUMOON maahan ja sisäkumi irtoaa hetkessä rengasraudan ja taltan yhteistyöllä. Jugmani Chaudharyn, 39, otteista näkee, että hän on tehnyt tämän satoja kertoja. Hän upottaa sisäkumin pesuvadissa olevaan veteen ja puristelee.

Tänään suurin osa asiakkaista on koululaisia, etenkin nuoria tyttöjä, ja heidän polkupyöriään. Valmiit pyörät nojaavat talon seinää vasten. Polkupyörien on kestettävä kovaa ajoa Lounais-Nepalin Terain alueella. Mäkiä ei ole, mutta pyörältä vaaditaan kestävyyttä.

Tiet ovat maaseudulla asfaltoimattomia ja huonossa kunnossa, ja pyörän tarakalle lastataan kymmeniä kiloja tavaraa. Minkälainen peli Malakhetin kylässä toimii parhaiten?

”Kaikista parhaita pyöriä täällä ovat tavalliset naisten polkupyörät. Ne ovat helposti huollettavia ja kestäviä.”

”Tarkastan yleensä koko pyörän, vaikka se tuotaisiin minulle puhjenneen renkaan vuoksi. Jos löydän siitä muita vikoja, pyrin korjaamaan ne samalla”, Jugmani kertoo.

Sisäkumin reikä löytyy. Se paljastuu kohdasta, jota pyörän omistaja on ilmeisesti itse yrittänyt paikata ilmastointiteipillä. Sitkeästi kumiin tarraavan teipin poistaminen on ylimääräinen työvaihe.

Fillarilla kulkee kaikki

Etelä-Nepalin Shuklaphantan alueella Aarati Chaudhary, 32, polkaisee pyörällä torille puolessa tunnissa. Vaikka matka taittuu painavien laatikoiden kanssa kuoppaisella tiellä hitaasti, kävellen hän pystyisi kuljettamaan paljon vähemmän myytävää satoa. Päivittäinen taksimatka taas veisi osan tuloista.

Polkupyörän nainen on saanut KUA:n kautta osana hanketta, joka tukee naisten toimeentuloa vihannesten viljelyn kautta. Tällä kertaa laatikossa on lähinnä kurpitsaa ja kesäkurpitsaa.

MONSUUNIKAUDEN sateissa hieman mutaiseksi muuttuneen pihan vierestä ohi kolistelee koulubussi. Sekin on luksusta, johon kaikilla perheillä ei ole varaa. Jugmani kertoo, että lähistöllä on kaksi koulua, joiden oppilaiden pyöriä hän on paljon korjannut. Pääasia on, että lapset pääsevät kouluun.

Kädet nostavat ylös kyljellään makaavan pyörän. Ne puristelevat käsijarrua, tarkastavat ohjaustangon kulman ja ketjujen napakkuuden. Pientä säätövaraa.

Yrittäjyys on tässä yhteisössä verrattain uusi ilmiö, varsinkin naisille. Jos naisilla on yrityksiä, he toimivat perinteisemmillä aloilla kuten esimerkiksi kampaajina ja ompelijoina. Jugmani Chaudhary on uskaltanut kulkea omaa polkuaan, vaikka polkupyörien korjaajat ovat yleensä miehiä.

”En tiedä tässä yhteisössä muita naisia, jotka tekisivät tätä työtä.”

Naisten odotetaan lähinnä menevän naimisiin, huolehtivan kodista ja lapsista eikä tyttöjen koulutusta nähdä niin tärkeänä. Yksi syy tähän on, että tytöt perinteiden mukaan muuttavat naimisiin mennessään puolisonsa kotiin eivätkä enää ole taloudellisena tukena omille vanhemmilleen.

”Kun aloitin, moni ihmetteli ja epäili kykyjäni. Minä vain jatkoin työtäni.”