Kriisit tappavat siviilejä – ja kollegojamme, jotka tekevät kaikkensa auttaakseen heitä
Avustustyötä tarvitaan nyt ehkä enemmän kuin koskaan, kirjoittavat KUA:n toiminnanjohtaja Tomi Järvinen ja humanitaarisen avun päällikkö Jan De Waegemaeker.
2020-LUKU on ollut humanitaariselle alalle tappava.
Pelkästään viime vuonna aseellisten konfliktien seurauksena kuoli yli 200 000 ihmistä. He olivat jonkun lapsia, vanhempia, ystäviä. Läheisilleen rakkaita ihmisiä.
Me avustustyöntekijät menetimme viime vuonna 383 kollegaa. Tänä vuonna kollegoitamme on kuollut jo 250, ja nyt eletään vasta elokuuta. He järjestivät elintärkeää apua maailman vakavimpien kriisien keskellä esimerkiksi Gazassa, Syyriassa, Sudanissa Ukrainassa, Myanmarissa ja Afganistanissa. Heidän työnsä oli ruokkia ja hoivata lapsia, sairastuneita ja haavoittuneita.
Kansainvälinen humanitaarinen oikeus kieltää iskut siviilejä ja avustustyöntekijöitä vastaan. Silti meitä tappavat ilmaiskut, räjähdykset, ampumavälikohtaukset ja nälkiinnyttäminen. Vaikuttaa siltä, että vuonna 2025 sotivat osapuolet eivät enää kunnioita kansainvälisiä sääntöjä. Niiden ja humanitaarisen työn keskeisin tehtävä on suojella ihmiselämää äärimmäisissä oloissa.
UUTISIA on viime viikkoina hallinnut Gaza, jossa humanitaarinen tilanne on katastrofaalinen. Gazan koko kaksimiljoonainen väestö elää ruokaturvattomuudessa, ja nälkäkuolemien määrä kasvaa voimakkaasti. Israelin on välittömästi mahdollistettava humanitaarisiin periaatteisiin sitoutuneiden toimijoiden pääsy Gazaan.
Maailmassa on myös vakavia humanitaarisia kriisejä, joista suuri yleisö ei tiedä juuri mitään. Sudanissa sisällissota on ajanut siviilit nälänhätään. Puolet väestöstä – noin 25 miljoonaa ihmistä – kärsii akuutista ruokaturvattomuudesta. 20 miljoonalla jemeniläisellä on akuutisti pulaa perustarpeista – ruoasta, terveydenhuollosta, suojasta ja suojelusta.
Konflikti, ilmastokriisi, levottomuudet ja luonnonmullistukset vaikeuttavat elämää myös esimerkiksi Syyriassa, Myanmarissa, Ukrainassa ja Haitissa.
AVUSTUSTYÖTÄ tarvitaan nyt ehkä enemmän kuin koskaan. Silti viime vuodet ovat olleet tappavia niin avustustyöntekijöille, alan rahoitukselle kuin niille säännöille ja arvomaailmalle, johon ihmisten auttaminen perustuu.
Alkuvuonna Yhdysvaltain presidentti Donald Trump lakkautti 60 vuotta toimineen kehitysyhteistyövirasto USAID:n. Päätös oli kuolinisku monille tärkeille avun projekteille, sillä Yhdysvallat on aiemmin rahoittanut yli 40 prosenttia kaikesta humanitaarisesta avusta. Suomessa suunnitellaan jo hallituskauden neljänsiä leikkauksia kansainväliseen apuun.
Leikkaukset tarkoittavat jyrkkää muutosta arvoissamme. Elämää pelastavaa työtä ei pidetä enää tärkeänä.
Leikkausten myötä yhä useampi sotiin syytön ihminen kuolee. Tulevaisuudessa apua on saatavilla entistä vähemmän ja sitä jakavat tahot, jotka eivät ole sitoutuneita kansainväliseen humanitaariseen oikeuteen. Silloin emme voi taata, että apua saavat ehdoitta ne, jotka sitä eniten tarvitsevat.
MONI tämän hetken tappava kriisi on ihmisen aiheuttama. Meillä ihmisillä on myös mahdollisuus lopettaa julmuudet ja taata, että lapset saavat ruokaa, nuoret tulevaisuuden ja aikuiset apua elämän jälleenrakentamiseen. Tulevaisuus riippuu arvovalinnoista, joita teemme nyt.
Maailman humanitaarisen avun päivä (19.8.) muistuttaa, että kriisien keskellä tehtävä työ pelastaa henkiä, mutta se ei tapahdu ilman suojelua, sääntöjä ja rahoitusta.
Tomi Järvinen, toiminnanjohtaja, Kirkon Ulkomaanapu
Jan De Waegemaeker, humanitaarisen avun päällikkö, Kirkon Ulkomaanapu