Osallistava koulutus tarjoaa turvallisen ja kannustavan ympäristön vammaisille oppijoille
Opettajat Pakelen peruskoulussa Adjumanissa on koulutettu erityisopetukseen. He huolehtivat lapsista ja viestivät viittomakielellä. Ylemmät luokat on nyt Ugandassa avattu uudelleen, ja opiskelijoille on huojentavaa päästä takaisin koulun osallistavaan ilmapiiriin.
Opettaja Bazio Rose Ajax seisoo luokan edessä ja opettaa oppilailleen aakkosia viittomakielellä. Tässä ei ole mitään erikoista, koska Pakelen peruskoulu Adjumanissa on tunnettu osallistamisjärjestelmästään. Monet lapset Pohjois-Ugandan alueelta ovat matkustaneet opiskellakseen juuri tässä koulussa, koska täällä he voivat saada opetusta toisin kuin monissa muissa kouluissa alueella.
Ajax opiskeli vuonna 2015 erityisopetusta siksi, koska hän halusi auttaa apua tarvitsevia.
”Olen nähnyt monien vammaisten ihmisten kärsivän, ja harva opettaja osaa auttaa heitä”, hän selittää. ”Opettaminen on synnynnäinen taito ja tiesin jo pienenä, että haluan tehdä tätä työkseni.”
Ajax on opettanut Pakelen lapsia nyt viisi vuotta. Hän tutustui koulutuksensa aikana erityisopetukseen mutta vasta Kirkon ulkomaanavun opettajankoulutushankkeen myötä hänen taitonsa kehittyivät vammaisuuden kohtaamisessa.
”Ennen koulutusta emme pystyneet huolehtimaan monesta vammaisesta opiskelijasta samassa luokassa. Oli esimerkiksi kuuroja, sokeita, mykkiä ja muulla tavoin vammaisia lapsia”, hän sanoo.
”Koulutus kuitenkin paransi taitojamme ja kannusti opettajia jopa oppimaan uudenlaisia viestinnän tapoja oppilaitamme varten. Nykyään yhtään oppilasta ei jätetä.”
Ovisia Eunice, 16, on Pakelen peruskoulun oppilas, jolla on erityistarpeita.
Ovisia Eunice, 16-vuotias kuuro opiskelija, tuli Pakelen peruskouluun hänen perheensä kuultua osallistamisjärjestelmästä. Nyt hän asuu koulun asuntolassa ystävien kanssa ja on siitä hyvin onnellinen.
”Kotona on vaikeaa kommunikoida äidin ja isän kanssa, koska he eivät osaa viittomakieltä”, hän sanoo. ”Vain siskoni osaa sitä vähän, joten tykkään olla täällä koululla, missä minulla on paljon ystäviä, jotka ovat myös kuuroja. Koulutetut opettajat auttavat minua missä vain asiassa. Tykkään koulun alueesta ja ilmapiiristä.”
Viittomakielen juliste Pakelen peruskoulussa.
Kun koronavirus levisi Ugandassa ja koulut joutuivat sulkemaan ovensa, Eunicen täytyi palata kotiin, mikä ei tuntunut hänestä mukavalta.
”Tein kotona kotitaloustöitä, en pystynyt keskittymään läksyihini ja pystyin kommunikoimaan vain muutaman ihmisen kanssa”, hän selittää. ”En ihan oikeasti halunnut palata kotiin.”
Ovisia Eunice asuu asuntolassa, joka sijaitsee koulun yhteydessä. Eunice sanoo tuntevansa olonsa kotoisaksi koulun ympäristössä.
Ajax-opettaja on samaa mieltä siitä, että Covid-19:n aiheuttama sulkutila vaikutti lapsiin. Monet palasivat koteihinsa ja olivat vailla tekemistä tai joutuivat tekemään kotitöitä eivätkä voineet keskittyä koulutöihin.
”Monet eteläsudanilaiset lapset menivät perheidensä luo, joten nyt odotamme heidän paluutaan, kun koulut avautuivat uudelleen kuukausi sitten”, hän sanoo. ”Mutta sentään kaikki muut oppilaat ovat palanneet kouluun ja kurovat umpeen menetettyä aikaa.”
Kuitenkin maskien käyttö on erittäin haastavaa kuurojen oppilaiden kanssa toimiessa.
”Huulilta lukeminen kuuluu olennaisesti viittomakieleen, mitä emme voi tehdä maski kasvoilla”, opettaja Ajax selitää. ”Mutta opettajina yritämme parhaamme.”
Itse asiassa opettamisen taso ja motivaatio ovat parantuneet huomattavasti Kirkon ulkomaanavun koulutusten myötä, Ajax sanoo. Hän uskoo että nykyään kaikki opettajat tulevat ajoissa töihin. Ennen he saattoivat jättää tulemattakin.
Yleiset kunnostustyöt ja sähköjen asennus aiemmin tänä vuonna ovat myös vaikuttaneet huomattavasti koulun opetuksen laatuun. Rehtori Charles pystyy nyt käyttämään kannettavaa tietokonettaan toimistossaan. Ennen hän pystyi käyttämään sitä vain tunnin, kunnes akku kului loppuun. Hänen piti sitten mennä Adjumanin kylälle lataamaan sitä ja palata takaisin kouluun.
Rakennus on maalattu uudelleen ja vihreät ikkunat erottuvat selkeästi. Se on todella ainutlaatuinen koulu näillä main.
Suomen ulkoministeriö tukee osallistavaa koulutusta ja kunnostustöitä Pakelen peruskoulussa. Koulu tarjoaa turvallisen ja suojaisan ympäristön opiskelijoilleen.
Pakelen peruskoulu on tunnettu siitä, että siellä on lapsia, joilla on erityistarpeita, mutta koulu ylpeilee myös sillä, miten eteläsudanilaisia pakolaisia otetaan mukaan.
Mayon Achiek, 15-vuotias eteläsudanilainen koululainen, on opiskellut Pakelessa vuoden. Hänet lähetettiin Nairobiin Keniaan vuonna 2010, mutta hän tuli vuosi sitten takaisin pakolaisleirillä asuvan äitinsä luo, kun hänen koulumaksuistaan huolehtinut tätinsä ei pystynyt enää maksamaan niitä.
”Olin todella iloinen nähdessäni äidin”, hän sanoo. ”Tuntuu oikealta olla hänen lähellään vaikka näen häntä vain vapaapäivinä. Se on silti enemmän kuin aiemmin, kun olin Keniassa.”
Muutto kaupungista kylään oli iso muutos Achiekille, vaikka hän on onnellinen Adjumanissa.
”Tykkään olla täällä ja paras asia koulussa ovat oppitunnit”, hän sanoo. ”Lempiaineeni on luonnontiede, koska haluan kemiantekniikan insinööriksi, kun kasvan isoksi. Haluan palata Etelä-Sudaniin ja kehittää maani tulevaisuutta.”
Koulutus on tärkeää Achiekille, joka uskoo, että jos ei olisi päässyt kouluun, hän paimentaisi karjaa ja kantaisi asetta kotimaassaan. Hän näkee koulutuksen voiman – hänen englantinsa on virheetöntä. Tämä itsevarma, puhelias ja pitkä poika on selvästi suosittu koululla.
Mayon Achiek, 15, pesee kätensä ennen kun menee luokkaan.
Lounastunnin alkaessa tytöt istuvat yhdessä kivillä ja pojat vetäytyvät toiseen osaan koulua. Yleensä taukojen aikana olisi näkyisi ja kuuluisi leikkiä ja naurua mutta tiukkojen Covid-19-toimintaoheiden takia kaikkien on pidettävä turvavälejä.
”On ollut todella vaikeaa viettää aikaa ystävien seurassa”, Achiek sanoo, ”koska kaikki huolehtivat tarkasti turvaväleistä muihin.”
Ovisia Eunice (toinen vasemmalta) syö lounasta koulukavereidensa kanssa.
Hankaluuksista huolimatta ylempiluokkalaiset ovat selkeästi iloisia paluusta kouluun ja ystävien luo. Vaikka heidän pitää istua yksin omassa pulpetissaan, he saavat sentään juoruta, nauraa ja ennen kaikkea oppia.
Eunicen täytyy istua Ajax-opettajan edessä voidakseen kommunikoida viittomakielellä. Hän kertoo haluavansa isona sairaanhoitajaksi.
”Haluan auttaa ihmisiä, mutta”, hän hymyilee viekkaasti, ”siitä saa myös hyvää palkkaa!”
Muutamat opettajat ovat opiskelleet viittomakielen, mutta Ajaxin mukaan tarvitaan vielä lisää opettajia, jotka pystyvät toimimaan kuurojen lasten kanssa.
”Haluan, että opettajat holehtivat kaikista luokassa, yhtäkään lasta ei saa jättää ulkopuolelle.”
Teksti ja kuvat: Sumy Sadurni
Kirkon Ulkomaanapu on työskennellyt osallistavan, erityistarpeet huomioivan koulutuksen parissa Adjumanissa vuodensta 2015. Hanketta rahoittaa Suomen ulkoministeriö ja se tukee opettajankoulutusta ja osallistavien oppimisympäristöjen rakentamista.