Ukraina tarvitsee toivon lisäksi tekijöitä
Ukrainan ammattikoulut kohottavat profiiliaan, jotta nuoret hakisivat hitsaajiksi ja insinööreiksi. Maassa on huutava pula teknisten alojen osaajista, joita tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan myös sodan tuhojen korjaamiseksi.
Teksti: Erik Nyström
Kuvat: Antti Yrjönen
HITSAUKSEN RÄTINÄ säestää parinkymmenen opiskelijan työntäyteistä aamua Tšernihivissä. Metallit yhdistyvät tarkoin, harkituin liikkein. Rautatiekuljetusten ammattikoulun tuliterässä työ- pajassa on aistittavissa kipinä uuteen ammattiin.
Puitteet olivat ratkaisevia 17-vuotiaalle Oleksandr Shulgalle, kun hän aloitti kolmivuotisen hitsaajan koulutuksen Pohjois-Ukrainassa. Kirkon Ulkomaanavun (KUA) varustamassa tilassa on laitteita, joita ei ollut edes työharjoittelupaikassa tehtaalla.
”On siistiä harjoitella metallisahalla. Hain tänne myös opettajan vuoksi – hän puhui hyvin koulutuksesta. Tämä on siisti ammatti, suosittelen kaikille”, Shulga kertoo.
Opettajalla hän viittaa Yevhen Lehezaan. Leheza vahvistaa, että laadukkaat puitteet ovat nuorten opiskeluvalinnoissa ratkaisevia. Modernit laitteet viestivät, että laitos arvostaa koulutusta ja valmistaa oppilaansa työssä vaadittuihin taitoihin.
Näinä aikoina sodan jälkien korjaaminen työllistää ukrainalaisia. Haastattelua edeltävänä yönä Venäjän droonit iskivät jälleen kerran rautateihin, mikä tarkoittaa lisää töitä hitsaajille ja muille teknisten alojen ammattilaisille.
Pelkät tulevaisuuden työllisyysnäkymät eivät kuitenkaan riitä nuorille. Leheza tietää, että heille on tärkeää myös kokea hakevansa arvostettuun koulutukseen ja ammattiin.
”Ammattikoulutuksesta vallitsee yhä mielikuva, että siihen päädytään, jos eivät arvosanat riitä parempaan. Mielikuvan on muututtava”, hän toteaa.
AMMATTIKOULUTUKSEEN LIITTYVIEN mielikuvien muuttaminen on sotaa käyvässä maassakin ajankohtainen aihe ja taloudellinen välttämättömyys. Reilu 11 prosenttia työikäisistä ukrainalaisista on työttömänä, mutta rakennus- ja tuotantoteollisuudessa on huutava työvoimapula. Vuoden 2025 alkupuoliskolla avoimina oli 265 000 työpaikkaa, joista täyttyi vain puolet – merkki siitä, että työn tarjonta ja osaaminen eivät kohtaa.
Armeijan mobilisointi, tappiot rintamalla ja maastamuutto on maksanut 40 prosenttia Ukrainan työvoimasta, arvioi ukrainalainen ajatushautomo Razumkov Center.
Miesvaltaiset alat kärsivät selvästi eniten. Siksi Ukrainan suurimpiin työllistäjiin kuuluva Myronivsky Hliboproduct (MHP) on alkanut tarjota uudelleenkouluttautumista naisille, kertoo yrityksen nuorten osallistamisen ja kehittämisen päällikkö Kseniia Motorina. MHP tuottaa ja jalostaa maataloustuotteita ja työllistää 32 000 ihmistä.
“Esimerkiksi yksi sihteereistämme opiskeli äitiyslomallaan autonkuljettajaksi. Tähän mennessä 400 naista on valmistunut ohjelmastamme”, Motorina kertoo.
Nuoret ovat ratkaisu Ukrainan työvoimapulaan, uskoo Motorina. Hän pelkää kuitenkin, että koulutetut ja lahjakkaat nuoret lähtevät ulkomaille paremman tulevaisuuden toivossa.
Moni nuori tavoittelee edelleen arvostettuja humanistisia tai toimihenkilöaloja, vaikka juuri niillä työttömyys on suurta. Teollisuuden pitäisi kasvattaa työvoimaansa arviolta viidenneksellä, mutta vain kaksi prosenttia nuorista näkee tulevaisuutensa näillä aloilla.
19-VUOTIAS Kyryl Biletskyi valmistui vuosi sitten Harkovan alueen Berestynin ammattikoulun maataloustekniikan linjalta. Nykyisin yliopistossa opiskeleva Biletskyi korostaa, miten vaikeaa etänä opiskelu on ammattikoulussa. Itä-Ukrainassa nuoret ovat opiskelleet etänä jo viisi vuotta pandemian ja sodan vuoksi.
”Ammattikoulussa kysyin opettajilta jatkuvasti lupaa tulla koululle harjoittelemaan laitteiden käyttöä, ja he tukivat minua”, Biletskyi kertoo.
”Etäopetus lisää opiskelijan vastuuta kehittää itseänsä.”
Olosuhteet lähiopetukselle ovat tänä syksynä vaikeutuneet myös Pohjois-Ukrainassa. Venäjän droonit ovat selkeästi yleisempiä ja ilmahälytykset pidempiä kuin keväällä.
Kun ilmahälytys ulvoo Tšernivihissä, ammattikoulua käyvän Oleksandr Shulgan luokka tallustelee työvaatteissaan pommisuojaan. Suojassa voi jatkaa luentoja teoriasta, mutta hitsausta siellä ei voi harjoitella.
Mitä Shulga kertoisi Ukrainan ulkopuolella asuville ihmisille siitä, millaista on nyt olla nuori Ukrainassa? Hän pysähtyy miettimään vastaustaan. Niin pitkään, että hänen on pakko konsultoida opettaja Lehezaa.
”Oleksandr epäröi, koska yrittää ymmärtää, mitä kysymyksellä haetaan”, Leheza sanoo. ”Totuus on, että sitä ei voi selittää, vaan se pitää kokea.”