Ugandan pakolaistilanne kasvaa, tuki väheni rajusti
Itä- ja Keski-Afrikan konfliktit eivät näytä laantumisen merkkejä – päinvastoin. Yhdysvaltain rajut leikkaukset kansainväliseen apuun tulevat harvinaisen huonoon aikaan.
Teksti & kuvat: Björn Udd
Tällä hetkellä sekä Kongon demokraattisessa tasavalla että Sudanissa käydään laajamittaisia sotia. Myös konfliktit Etiopiassa ja Etelä-Sudanissa uhkaavat eskaloitua. Tilanne on esimerkiksi Ugandassa, kun rahaa ei ole tarpeeksi nykyisistä pakolaisista huolehtimiseen ja uusia tulee päivittäin.
”Lähdimme Kongosta sodan vuoksi. Pommitusten takia meidän oli yövyttävä erämaassa, joten päätin lähteä maasta”, kertoo Mave Francin, 21.
Hän istuu puolivuotiaan poikansa Giftin kanssa Länsi-Ugandan ensimmäisessä vastaanottokeskuksessa. Edellispäivänä hän oli yksi noin sadasta kongolaisesta, jotka ylittivät veneellä Albertinjärven paetakseen sotaa Kyangwalin pakolaisalueelle, jossa on lähes 150 000 asukasta.
Kyangwalissa pakolaiset ensin rekisteröidään ja viedään sitten seuraavaan täpötäyteen keskukseen, jossa Mave Francin ja muut tuoreet tulokkaat joutuvat odottamaan, että heidät ohjataan eteenpäin. Ugandassa jokainen pakolaisperhe saa pienen, 30 metriä kertaa 50 metriä kokoisen, maakaistaleen, jonka avulla he voivat täydentää saamaansa ruoka-apua viljelemällä esimerkiksi vihanneksia.
Usein pakolaiset voivat aloittaa uuden elämänsä muutamassa viikossa.
”Pelkästään maaliskuussa olemme vastaanottaneet yli 3 800 uutta asukasta täällä Kyangwalissa, ja joka päivä saapuu 450–500 ihmistä lisää”, sanoo Chali Tophious, pakolaisalueen johtaja.
Uganda on ylpeä siitä, että se on yksi niistä maista, jotka ottavat pakolaiset avosylin vastaan. Tällä hetkellä pakolaisia on noin 50 miljoonan asukkaan maassa 1,8 miljoonaa.
Aiemmin pakolaisten tukeminen on ollut mahdollista kansainvälisen tuen ansiosta, mutta nyt, suurimman avunantajan eli Yhdysvaltojen peruutettua tukensa pakolaisille, Ugandan vastaanottopolitiikan tulevaisuus on vaakalaudalla. Pakolaisten peruspalveluihin kohdistuvat leikkaukset ovat valtavia.
”Meillä on suuria aukkoja rahoituksessa. YK:n elintarvikeohjelma WFP jakoi aiemmin energiapitoisia keksejä ja vettä, mutta nyt meillä on vaikeuksia saada niitä. Meillä ei ole tarpeeksi käymälöitä, terveydenhuoltopalveluja on niukasti ja mielenterveyspalvelujen saanti on loppunut”, sanoo Chali Tophious.
Myös pakolaisten kuukausittain saama toimeentulotuki on laskenut noin kolmanneksella. Se on nyt alle 2,5 euroa henkilöä kohti. Sillä rahalla perheiden on tarkoitus kattaa lasten koulumaksut, lääkkeet ja ruoka, mikä on mahdotonta niille ihmisille, joille tuki on ainoa toimeentulon lähde.
Leikkaukset näkyvät myös Kirkon Ulkomaanavun (KUA) tukemissa kouluissa. Oppilaiden määrä kasvaa, mutta rahaa ei yksinkertaisesti ole uusiin rakennuksiin tai edes kyniin ja vihkoihin.
Vieraillessamme Bukindan ala-asteen koulussa, jota KUA on hiljattain alkanut tukea, kansalliset kokeet ovat käynnissä, mutta jotkut oppilaat hengailevat pihalla luokkahuoneiden ulkopuolella.
”Heillä ei ole varaa maksaa kokeista”, sanoo rehtori Samuel Tugumenawe.
Hänen mukaansa koulussa oli helmikuussa hieman yli 1 000 oppilasta. Hän arvioi, että siitä lähtien määrä on noussut 1 500 oppilaaseen, eikä koulu pysty rakentamaan uusia luokkahuoneita tai palkata lisää opettajia.
”Tällä hetkellä jokaista pulpettia kohden on seitsemän lasta. Koulussa työskentelee 16 opettajaa ja kaksi avustajaa”, sanoo Samuel Tugumenawe.
Myös kongolaisten pakolaisten integroiminen on ollut haastavaa, koska he puhuvat swahilia ja ranskaa, ja koulu toimii englanniksi ja lugandaksi.
”Aluksi meillä oli haasteita, mutta kun saimme vanhemmat mukaan ja ymmärtämään koulutuksen tärkeyden, tilanne on rauhoittunut.”
Helppoa se ei kuitenkaan ole vasta saapuneille pakolaisille, kuten Mave Francinille.
”Toivon vain, että poikani ja minä saamme elää turvassa jossakin, missä on toimiva terveydenhuolto ja kouluja.”