Isän perintö

Emery Shwapa Kitera, 44, on entinen opettaja ja viiden tyttären isä, joka ratkoo yhteisön sisäisiä kiistoja yhdellä Kenian isoimmista pakolaisalueista. Emery tietää, että erityisesti tytöt tarvitsevat vanhemman, joka pitää heidät koulussa hinnalla millä hyvänsä.

Teksti & kuvat: Björn Udd
Haastattelut: Björn Udd, Mark Kuya ja Muema Kawisia Molline

TÄRKEIN ASIA, jonka isä voi opettaa tyttärilleen, on koulutuksen merkitys. Koulutettu ihminen pärjää omillaan, voi päästä pois pakolaisalueelta ja löytää hyvän työpaikan.

Minä olen kasvanut Kongon demokraattisessa tasavallassa. Sain käydä kouluja ja vuonna 2012 valmistuin opettajaksi. Opetin kotiseuduillani Etelä-Kivussa tiedettä ja psykologiaa lukioikäisille, mutta noin kahdeksan vuotta sitten minä ja perheeni jouduimme pakenemaan väkivaltaisuuksia ja taisteluja.

Pakomatkamme Kongosta oli vaikea. Matkustimme bussilla ensin Burundiin, sitten Ruandaan ja lopulta Ugandan kautta Pohjois-Keniaan. Nyt asumme Kalobeyein pakolaisalueella. Emery Shwapa Kitera on viiden tyttären isä. Kiteran mukaan isät ovat vanhempina tärkeässä asemassa, jotta tyttäret pääsevät elämässään pitkälle. Sylissä on perheen viisikuinen Asoka Muhinde. Perheeseeni kuuluu vaimoni lisäksi viisi tytärtä, edesmenneen veljeni vaimo ja heidän lapsensa. Vanhin tyttäreni on 14-vuotias ja nuorin viisi kuukautta vanha.

Vaikka elämä Keniassa on rankkaa, ja kaikkien järjestöjen ja rahoittajien leikkausten jälkeen vielä rankempaa, olen kiitollinen siitä, että perheeni saa elää rauhassa. Kongossa konflikti on raivonnut 29 vuotta lähes taukoamatta. Olen iloinen siitä, ettei perheeni tarvitse käydä sellaista läpi.

OPETTAJA. Se minä olen identiteetiltäni ja koulutukseltani, vaikken ole voinut jatkaa työtäni Keniassa. Puhun montaa kieltä, mutta en valitettavasti englantia tarpeeksi hyvin, jotta voisin opettaa englanniksi.

Kalobeyeissä järjestetään englanninkursseja pakolaisille, mutta en ikinä ehtinyt käydä sellaisella. Kun tulimme tänne pakolaisina, oli paljon tärkeämpää tienata tarpeeksi rahaa, jotta perheelläni olisi hyvä olla.

Vaikka englantini ei suju, osaan montaa muuta kieltä. Puhun esimerkiksi swahilia ja ranskaa. Kielitaitoni myötä sain töitä pakolaisalueen turvahenkilönä. Työhöni kuuluu kiistojen ratkominen, varkaustapausten selvittäminen ja vandalismiin puuttuminen.

Teen työni hyvin. Kiitos kielitaitoni, osaan toimia välittäjänä monessa kiistassa. Toisinaan kiistat ovat kuitenkin liian vaikeita meidän turvahenkilöiden ratkottaviksi, ja välitämme tapaukset edelleen poliisille. Saan myös palkkaa. Ennen leikkauksia tienasin 7000 Kenian shillinkiä kuussa (noin 50 euroa). Rahoilla ostin lähinnä koulutarvikkeita ja koulupukuja lapsilleni. Leikkausten jälkeen palkkani liki puolitettiin ja avustuksina saamiamme ruoka-annoksia pienennettiin. Leikkausten takia kaikki tienaamani raha menee nykyään perheeni ruokkimiseen.

Haluan kuitenkin mahdollisuuksien mukaan tukea lasteni koulunkäyntiä. Kolme vanhinta lastani käyvät Kirkon Ulkomaanavun tukemassa Bright-nimisessä peruskoulussa kotimme lähellä.

AI MIKSI minulle on tärkeää, että lapseni kouluttautuvat vaikeasta rahatilanteestamme huolimatta? Koska koulutus on paras tie pois näistä oloista, joihin perheeni on pakolaisina joutunut.

Toivon, että jonain päivänä tyttäreni saavat käytyä koulut loppuun. Unelmoin siitä, että he pääsevät pois pakolaisalueelta ja löytävät töitä esimerkiksi Kenian pääkaupungista Nairobista tai jopa ulkomailta.

Haluan, että tytöistäni tulee omillaan pärjääviä ja heillä on tulevaisuuden toivoa. Haluan, että he voivat elää tavallista elämää, perheineen kaikkineen.

Koska olen taustaltani kasvatuksen ammattilainen, olen myös lasteni koulun lautakunnan varapuheenjohtaja. Lautakunnan jäseninä yritämme tunnistaa haavoittuvaisimmat koululaiset, jotta voimme tukea heitä esimerkiksi koulupuvuilla ja oppimateriaaleilla. Yritämme tavoittaa koulupudokkaita ja palauttaa heidät takaisin kouluun. Keskustelemme myös lahjoittajien kanssa ja yritämme saada lisävaroja kouluun.

Teen myös tarkastuskäyntejä. Varmistan, että kouluruokaa on saatavilla ja opettajat ovat oikeasti koulussa opettamassa. Opettajien työajan vahtiminen voi kuulostaa uskomattomalta, mutta totuus on, että varsinkin pakolaistaustaiset opettajat saavat hyvin pientä palkkaa. Silloin he herkästi tekevät myös muita hommia.

Lasteni koulussa arvostan opetuksen laatua. Luokkahuoneita on tarpeeksi, mutta leikkausten jäljiltä opettajia on liian vähän.

LAPSET TARVITSEVAT äidin tai isän. Jonkun, joka huolehtii heistä. Jonkun, joka kertoo heille, että kouluun on mentävä.

Huomaan sen, koska olen säännöllisesti tekemisissä koulupudokkaiden kanssa ja selvitän rikoksia. Yritämme yhteisössämme pitää huolta yksin tulleista lapsista, mutta se ei ole helppoa. Monet yksin elävistä lapsista joutuvat töihin hyvin nuorina eivätkä siksi käy koulua.

Ne, joilla on vanhemmat, ovat onnekkaita. Vanhemmat voivat antaa lapsilleen ohjeita elämään ja auttaa heitä välttämään ongelmia.

Me vanhemmat voimme huolehtia, että lapsistamme tulee hyviä yhteiskunnan jäseniä eikä esimerkiksi rikollisia. Isänä yritän iskostaa erityisesti tytöille ajatuksen siitä, että koulut pitää käydä ennen kuin tekee elämässään mitään muuta.

Patistan tyttäriäni kouluun osittain sen takia, että toimettomuus ajaa nuoria ongelmiin. Teiniraskaudet ja lapsiavioliitot ovat täällä isoja ongelmia, joita haluan heidän välttävän. Yleensä, jos tyttö tulee raskaaksi, hän jättäytyy pois koulusta eikä ikinä palaa. Jos päivissä on mielekästä tekemistä, lapset pysyvät kaidalla tiellä helpommin.

Loppujen lopuksi voin kuitenkin ainoastaan antaa hyviä vinkkejä ja rukoilla, että he kuuntelevat.

TÄÄLLÄ KALOBEYEISSÄ on nykyisin levotonta, ja se johtuu leikkauksista. Rikollisuus on lisääntynyt, kun ruokaa on tarjolla vähemmän. Aiemmin pidimme naapureiden kanssa toisistamme huolta. Nyt monet naapurit, varsinkin alun perin Etelä-Sudanista tulleet, ovat lähteneet takaisin koteihinsa siitäkin huolimatta, että olosuhteet ovat kotonakin vaaralliset.

Olo täällä muuttuu turvattomaksi, kun ympärillä ei ole enää samalla lailla tuttuja pitämässä huolta. Isänä minua pelottaa, miten vaarallisemmaksi muuttuva elämä vaikuttaa tyttöihini.

Yritän viettää aikaa lasteni kanssa varsinkin viikonloppuisin, kun en ole töissä eivätkä he koulussa. Seurailen, kun lapset tekevät kotiaskareita, laittavat ruokaa ja tiskaavat. Välillä kerään heidät ympärilleni ja kerron tarinoita. Viimeksi kerroin opettavaisen tarinan miehestä, josta tuli alkoholisti. Hän teki elämässään huonoja päätöksiä ja lopulta häpäisi itsensä.

Joskus käymme yhdessä kävelyllä naapurustossamme. Kävelyjen aikana minä puhun tyttärilleni kaidalla tiellä pysymisestä. Tyttöni nauttivat paljon kävelyistä, koska ne antavat heille vähän vapautta.

Emery Shwapa Kitera

• Viiden tytön isä. Lisäksi pitää huolta edesmenneen veljensä vaimosta ja viidestä lapsesta.
• Työskentelee turvallisuushenkilönä.
• Emeryn kouluikäiset lapset käyvät koulua KUA:n tukemissa kouluissa Kalobeyeissä. Emery toimii lautakunnan puheenjohtajana.
• Opetti kotikaupungissaan Uvirassa psykologiaa ja tiedettä lukioikäisille.
• Pakeni perheensä kanssa Kongon demokraattisesta tasavallasta Keniaan vuonna 2017
• Asuu Kalobeyein pakolaisleirillä.
• Pitää jalkapallon katselusta, seuraa varsinkin Englannin Valioliigaa ja Ranskan Liigaa.