Keräyksen kohde

Vuonna 2019 Suvivirsi-keräyksellä autetaan lasten ja nuorten koulunkäyntiä Ugandassa.

Suvivirsi-keräyksellä tuetaan Ugandan Bidibidin pakolaisasutusalueella eläviä eteläsudanilaisia ja ugandalaisia oppilaita, jotka ovat joutuneet keskeyttämään koulunkäyntinsä tai eivät ole voineet aloittaa koulua lainkaan. Oppilaat kurovat kiinni ikäryhmänsä taitoja kiihdytetyn oppimisen menetelmällä: he suorittavat 2-3 luokkaa yhden lukuvuoden aikana.

Koulunkäynti on katkennut monesta syystä: sodan, pakomatkan ja köyhyyden vuoksi. Monet lapset ja nuoret ovat kadottaneet tai menettäneet perheensä, eikä heillä ei ole varaa maksaa koulutukseen liittyviä kuluja.  Koulunkäynnin sijaan he joutuvat usein myös tukemaan sukulaisiaan tekemällä työtä tai kotitöitä. Alaikäisenä lapsia saaneet jäävät myös helposti koulutuksen ulkopuolelle.

Kouluissa on pulaa oppimateriaaleista: kirjoista, vihkoista ja kynistä, ja oppilailla koulupuvuista ja kengistä. Kirkon Ulkomaanavun tuella oppilaat saavat turvallisen kouluympäristön, koulutarvikkeita ja ammattitaitoista opetusta. Sodan traumoja kokeneet lapset pääsevät myös mukaan ohjattuihin leikkeihin ja peleihin. Tämä psykososiaalinen tuki vahvistaa yhteishenkeä ja auttaa lapsia luottamaan jälleen aikuisiin.

Kirkon Ulkomaanavun työn tavoitteena on tukea tänä vuonna 77 000 lapsen ja nuoren koulunkäyntiä Bidibidin pakolaisasutusalueella.

Lue oppilaiden ja opettajien kertomuksia Ugandasta

Taskulampun valossa opiskeleva Gisma haaveilee kätilön ammatista

Sotilaat saapuivat pimeän tullen. He halusivat perheen auton. Gisma ja äiti komennettiin lattialle. Sotilaat ampuivat isän. Gisma sulki silmänsä, ettei näkisi, mitä tapahtui, mutta lyönnit ja äidin vaikerrus tunkeutuivat väkisin korviin. Isä oli tapettu, äiti hakattu ja 14-vuotias tyttö oli kauhuissaan.

Sotilaiden mentyä Gisma ja äiti lähtivät pakoon. Etelä-Sudanin sisällissodan jaloista he pääsivät rajan yli Ugandaan ja maailman toiseksi suurimmalle pakolaisalueelle Bidibidiin.

Elämä Bidibidissä on niukkaa. Tuhansien muiden sotaa paenneiden tavoin Gisma asuu äitinsä kanssa ruohokattoisessa savimajassa. Kerran kuussa pakolaiset saavat ruokapakkauksen, johon kuuluu muun muassa maissia, öljyä, papuja ja herneitä. Jos haluaa saippuaa, pitää myydä osa ruokatarpeista.

Kun levottomuudet aikanaan levisivät Gisman kotiseudulle, ei kouluun ollut enää turvallista mennä. Pakolaisalueella hänelle aukesi mahdollisuus jatkaa keskeytyneitä opintoja. Nyt hän käy viidettä luokkaa Kirkon Ulkomaanavun tukemassa koulussa.

Opettajista on Bidibidissä huutava pula. Yhtä opettajaa kohden on keskimäärin 120 oppilasta, mikä tekee oppitunneista hälyisiä. Tunneilla on vaikea keskittyä, mutta Gisma tekee parhaansa, sillä hän uskoo koulutuksen avaavan hänelle paremman tulevaisuuden. Tulevaisuuden, jossa hän ei joudu enää elämään ruoka-avustusten varassa.

Iltaisin pakolaisalue pimenee, mutta taskulampun valossa Gisma pystyy vielä jatkamaan opiskelua. Lampun Gisma osti rahoilla, jotka hän tienasi myymällä osan ruoka-annoksestaan. Seitsemästä maissijauhokupillisesta sai tarvittavat 2 500 shillinkiä – summa vastaa euroissa noin 80 senttiä.

Aikuisena Gisma haluaisi kätilöksi. Bidibidissä hän näkee päivittäin odottavia äitejä, joilla olisi tarve hyvälle kätilölle. Hän haluaisi palata työskentelemään kotimaahansa, kunhan tilanne siellä rauhoittuu. Ehkä jonain päivänä väkivalta vielä väistyy, ja Gisma pääsee kätilönä auttamaan uuden elämän syntyä kovia kokeneeseen maahan.

Kun joutuu aloittamaan tyhjästä, pienet asiat voivat kääntää elämän suunnan. Suvivirsi-keräyksen lahjoituksellasi ojennat auttavan kätesi sotaa paenneille lapsille ja nuorille.

Liikunnanopettaja Luba Habib Meeke rakentaa luottamusta lapsiin leikkimällä ja pelaamalla

”Tehtäväni on tuoda lapset yhteen leikkimään ja tutustumaan toisiinsa. Liikunta ja leikit auttavat etenkin eteläsudanilaisia purkamaan traumojaan sodasta ja pakomatkasta. Aloittaessani lapset olivat ujoja ja he juoksivat jopa pois, kun puhuttelin heitä. Viisi kuukautta myöhemmin he odottavat pelejämme innoissaan ja tulevat jopa halaamaan minua. Rakastan lapsia ja leikkiä heidän kanssaan. Teemme tätä iltapäivisin opetuksen jälkeen, ja lapset lähtevät iloisina kotiin.”

Laadukas koulutus alkaa opettajien hyvinvoinnista – alakoulun opettaja Tiko Rukia pääsi muuttamaan teltasta vedenkestävään majaan

Pohjois-Ugandan pakolaiskriisin aikana opettajat asuivat pitkään teltoissa, joissa he myös säilyttivät kaikkia oppimateriaaleja ja kokeita. Rankkasateiden aiheuttamat tulvat saattoivat kastella kaikki paperit ja kirjat sekä opettajan vaatteet.

Paran alakoulun opettaja Tiko Rukia pääsi muuttamaan KUA:n opettajille rakentamaan majoitukseen Bidibidin pakolaisasutusalueella Ugandassa. Tiloista on vielä pulaa, joten jokaisessa uudessa majassa asuu useampi opettaja, mutta Rukia on silti helpottunut tilanteen paranemisesta.

”Nyt pystyn nukkumaan yöni hyvin ja tunnen itseni virkeäksi koulussa”, hän kertoo.

Sokea Janet Kakayo pääsi takaisin kouluun ja toimii nyt erityisopettajana

Maailma ei pimentynyt kertarysäyksellä vaan vähä vähältä. Ugandalainen Janet Kakayo oli kahdeksan, kun hänen silmänsä kipeytyivät, ja hän joutui sairaalaan. Sairautta ei tunnistettu, ja pian Janet sokeutui kokonaan. Näkökyvyn menetys tarkoitti, että hän joutui myös luopumaan koulunkäynnistä. Entinen kaveripiirikin sulki sokean tytön ulkopuolelleen.

Elämä ei tätä ennenkään ollut kohdellut Janetia helläkätisesti. Hänen äitinsä oli kuollut, eivätkä maatilkkua viljelleen isän tulot meinanneet riittää perheen elättämiseen. Isä meni uudelleen naimisiin, mutta uusi äitipuoli kohteli Janetia kaltoin.

Oltuaan vuoden koulun ulkopuolella Janet sai kuulla, että hänet oli hyväksytty erityislasten kouluun. Opettajan ammatista haaveillut Janet ponnisteli kohti unelmaansa, ja toisen asteen opintojen päätteeksi hän sai stipendin erityisnuorten opettajankoulutukseen. Koulu oli kaukana, yli 400 kilometrin päässä Janetin kotikonnuilta Adjumanista, mutta kaikkien vaikeuksien jälkeen välimatka ei häntä pysäyttänyt.

Kun Kirkon Ulkomaanavun tukemaan Pakelen kouluun avautui erityisopettajan paikka, Janet päätti hakea. Haastattelun jälkeen hän jännitti tuloksia, kunnes tieto tuli. Paikka oli hänen!

Keväällä 2018 Janet aloitti opettajana Pakelessa, jossa hän opettaa sokeita lapsia. Janetista parasta opettajan työssä on huomata muutos ja kehitys oppilaissa. Omalla esimerkillään Janet voi näyttää sokeille lapsille, ettei ole mitään, mitä he eivät voisi tehdä.

Janet liikkuu jo tottuneesti koulun alueella. Hän muistaa päivittäiset reitit, mikä tekee kulkemisesta helppoa. Aina välillä matkalle tulee yllättäviä esteitä, kun kori tai kärry on jätetty kulkuväylälle. Sellainen ei kuitenkaan Janetia pysäytä. Reitti ei ole aina suorin, ja matka voi olla täynnä hankaluuksia, mutta eteenpäin kannattaa aina jatkaa.

Monta tapaa lahjoittaa!

Lahjoittamalla yhteislaulutilaisuuksien lippaisiin, jumalanpalveluksen kolehtiin, tekstiviestillä, MobilePayllä, pankkisiirrolla tai verkkopalvelun lahjoitussivun kautta autat tuhansien lasten ja nuorten koulunkäyntiä. Mitä rahalla saa: esimerkiksi englannin tai matematiikan oppikirja maksaa 5 euroa, 50 kuulakärkikynää koululaisille 6 euroa, tyttöoppilaan hygieniatarvikkeet (kuukautissuojat ja alushousut) yhdelle lukukaudelle 12 euroa, kolmen oppilaan pulpetti 47 euroa.

Lahjoita tekstiviestillä: Lähetä tekstiviesti KOLEHTI numeroon 16499 ja lahjoita 20 euroa.

Maksa MobilePayllä numeroon 75151.

Lahjoita tilisiirrolla: Nordea FI33 1572 3000 5005 04. Saaja: Kirkon Ulkomaanapu. Viestikenttään merkintä SUVIVIRSI.

Lahjoita Suvivirren lahjoitussivun kautta.

Kiitos, että välität – kiitos, että laulat ja lahjoitat!