Kouluun vai kantajaksi?

Tyttö hymyilee leveästi koululuokassa Tyttö hymyilee leveästi koululuokassa

10-vuotias Bhavana asuu pienessä Nepalin vuoristokylässä lähellä Intian rajaa. Perheeseen kuuluvat äiti ja isoveli. Isä kuoli sydänsairauteen eikä Bhavana muista häntä kovin hyvin.

Koulutus ei ole itsestäänselvyys köyhille perheille

Bhavanan yksinhuoltajaäiti, Sita, ei päässyt ikinä kouluun. Kuten monet kouluttamattomat naiset alueella, hänkin työskentelee hiekan ja sementin kantajana. Kädestä suuhun elävän perheen kaikki rahat menevät ruokaan eikä varaa ollut lasten koulupukuihin tai -tarvikkeisiin.

Noin kolmannes Länsi-Nepalin vuoristokylien lapsista ei pääse kouluun. Ilman koulutusta vaihtoehtoina ovat usein vain kantajan työ tai Intiaan lähteminen hanttihommien perässä.

Tytöt katselevat koulukirjoja luokassa

Runotyttö haluaa poliisiksi

Bhavanan perhe sai Kirkon Ulkomaanavulta tukea koulupukujen ja -tarvikkeiden hankintaan. Aamuisin Bhavana pakkaa reppuunsa koulukirjat sekä lounasevääksi riisiä, papuja ja linssikeittoa.

”Lempiaineeni on äidinkieli”, Bhavana kertoo, mikä ei ole lainkaan ihme, sillä vapaa-ajalla tytön lempipuuhaa on lukeminen. Erityisesti hän pitää runoista. Suunnitelmat tulevaisuuden varalle ovat selvät. Bhavana kertoo haluavansa isona poliisiksi.

Sinä voit muuttaa lapsen elämän suunnan

Kuukausilahjoittajiemme tuella yhä useampi tyttö pääsee kouluun, saa laadukasta opetusta, pystyy tavoittelemaan unelmiaan ja elämään hyvää elämää.

Tee päivän hyvä teko ja liity kuukausilahjoittaksi.

Liity
kuukausilahjoittajaksi


Lue lisää tarinoita