Halleima Omar Ali on ylpeä mehiläisenhoitaja. Kaksi mehiläisyhdyskuntaa eivät vielä kuuden kuukauden jälkeen tuota hunajaa, mutta kun jaksaa odottaa toisen mokoman, hunaja alkaa virrata.

Halleiman pienellä maatilkulla kasvaa papaijoita ja guavaa. Pihapiiriin on kaivettu pressuilla vuorattu vesiallas, se turvaa tasaisen vedensaannin.

Sadekausi on juuri päättynyt Erigavossa, ja talvi tekee tuloaan. Talven aikana lämpötila voi täällä ylängöllä pudota nollan tuntumaan.

Kirkon Ulkomaanapu ja paikallinen yhteistyökumppani Candlelight auttavat kodeistaan pois joutuneita paimentolaisia saamaan työtä ja tuloja tilapäiselämässään Erigavossa, Somalimaan itäosassa. Halleiman on yksi heistä.

Maan sisäiset pakolaiset saavat lisätuloja nyt kanoista, mehiläisyhdyskunnasta ja uudesta ammattitaidosta.

 Lisätulot auttavat koulumaksuissa

Halleimanin naapurissa mehiläiset jo tuottavat kallista ja kallisarvoista hunajaa.

”Naapuri kertoo, että yhdestä pesästä voi saada jopa 50 kiloa hunajaa ja hunajakilosta liki kaksikymmentä euroa. Hunajaa on tarjolla niukasti, eikä sitä juuri näy kaupoissa. Erigavon hunajalla on erityinen arvo, koska se on vuoristohunajaa”, Halleima kertoo.

”Kun alan saada tuloja hunajasta, laajennan toimintaa ja hankin lisää mehiläisyhdyskuntia”, Halleima kuvaa suunnitelmiaan.

Halleimalla on huollettavanaan yhdeksänhenkinen perhe. Lisätulot ovat tarpeen lasten koulumaksuihin, lääkkeisiin ja ruokaan.

Karjatilallisesta tuli maaton pakolainen

Monille tilapäisyydestä on tullut melko pysyvää. Osa on joutunut jättämään asumuksensa Somalimaan hiekka-aavikolla yli kymmenen vuotta sitten.

Abdoullah Hassan Aateeye on asunut Erigavon laitakaupungille hylätyissä rakennuksissa Somalimaan sisäisenä pakolaisena yli kymmenen vuotta. Kuivuus tappoi hänen suurehkon karjansa, joka eli sään armoilla aavikolla Erigavosta itään.

”Minulla oli kaksi sataa vuohta ja lammasta sekä neljäkymmentä kamelia. Ne kuolivat vähitellen kuivuuden ja nestevajauksen aiheuttamiin sairauksiin. Minun oli pakko muuttaa kaupunkiin”, Abdoullah selvittää.

Karjatilallisesta tuli maaton pakolainen. Hänen vaimonsa on kyennyt tienaamaan hiukan rahaa myymällä hedelmiä ja tomaatteja. Varsinainen elämänmuutos on luvassa Kirkon Ulkomaanavun tukeman toimeentulohankkeen ansiosta: Abdoullah sai kuusi kanaa.

”Parhaimmillaan olen voinut myydä viisi munaa päivässä ja saanut niistä noin euron rahaa. Kanalauma on myös kasvanut. Suurimmillaan se oli toukokuussa, kun minulla oli 25 kanaa. Nyt villikissat ovat öisin napsineet kanojamme ja niitä on enää kymmenen”, Abdoullah kertoo ja esittelee kirjavia kanojaan.

Miltei yhtä paljon kuin kanoja, on Abdoullahin pihapiirissä lapsia. Hänellä on yhdeksän lasta ruokittavana ja toivottavasti laitettavana kouluun.

”Kun saa ammatin, saa paljon”

”Kun on saanut ammatin, on saanut todella paljon”, vakuuttaa Sahra Mohammed Mohammud. Hän opiskeli ompelijaksi Kirkon Ulkomaanavun toimeentulohankkeessa.

Kukaan ei tiedä Erigavon tarkkaa väkilukua. Kaupungin liepeille on asettunut iso joukko karjan menettäneitä paimentolaisia, jotka ovat joutuneet hylkäämään perinteisen elinkeinonsa ja muuttamaan kaupunkiin.

ahra Mohammed Mohammud polkee Singeriään Erigavon markkinoilla, sukulaismiehensä liikehuoneiston yhteydessä. Kullanhohtoisen kankaaseen syntyy napakkaa päärmettä.

Sahra on yksi kahdestakymmenestä pakolaisnaisesta, jotka ovat saaneet ammatin. He saivat puolen vuoden koulutuksen pukuompelijan työhön ja koulutuksen päätteeksi ompelukoneen sekä starttirahaa ompelutarvikkeiden hankkimiseen ja mallien tekoon.

Sahran tyypillinen asiakas tilaa perinteisen somalinaisen asun, jossa on kaksi osaa: pitkä hame ja pään peittävä huivi. Tälläisen perusasun saa puolella eurolla. Asiakas tuo kankaan tullessaan.

”Parhaina päivinä asiakkaita on kaksi tai kolme. Ompelen naisten vaatteita ja ansaitsen noin euron päivässä”, Sahra kertoo.

Hänen perheensä menetti kotieläimet kuivuuden vuoksi noin viisitoista vuotta sitten. Paimentolaiselämän rasituksiin kuolivat myös Sahran kaksi lasta, ja hän joutui muuttamaan kaupungin liepeille sisäisten pakolaisten leiriin. Nyt hän elää kaksin äitinsä kanssa.

Teksti:Hilkka Hyrkkö