KUA järjesti harkovalaislapsille kesäleirin – monille etänä opiskelleille oppilaille kokemus oli ainutaatuinen
Kesäleirillä lapset pelasivat, tekivät retkiä, opiskelivat ja saivat apua traumojen käsittelyyn.
Lähes kaksisataa lahjakasta lasta ja nuorta Harkovan seudulta osallistui Kirkon Ulkomaanavun järjestämälle ja Pirkko ja Tarmo Vahvelaisen säätiön tukemalle kesäleirille läntisessä Ukrainassa.
Kesäleirille osallistui 7.–10.-luokkalaisia lapsia, jotka ovat jo vuosien ajan opiskelleet etäyhteyksin. Ensin syynä oli koulut sulkenut koronapandemia, sitten Venäjän laajamittainen hyökkäys Ukrainaan.
”Koulunkäynti ei keskeytynyt edes pommitusten aikana, mutta verkko-opetuksen vuoksi yhteydenpito ja sosiaalinen kanssakäyminen on vähentynyt. Se on suuri ongelma”, sanoo Valerij Polyvanyi, Harkovan tieteellisen Obdarovanist-lyseon rehtori.
Etäopiskelun ja siitä aiheutuvien haasteiden vuoksi lyseo halusi järjestää kesäleirin, jossa lapsilla olisi mahdollisuus kuroa umpeen etäopetuksessa syntynyttä oppimisvahetta. Samalla leiri tarjosi lapsille ja nuorille mahdollisuuden viettää aikaa yhdessä Harkovaa turvallisemmassa paikassa.
Elämä Harkovassa on arpapeliä
Harkova on aina ollut ukrainalaisen opiskelijaelämän ja nuorison keskus. Nykyään Harkova on yksi niistä kaupungeista, joihin Venäjän sotilaallinen hyökkäys Ukrainassa vaikuttaa eniten. Kaupunki on päivittäisten pommitusten kohteena.
”Nykyään elämä Harkovassa on suurta arpapeliä”, sanoo Valerij Polyvanyi.
Lapset maalasivat Kirkon Ulkomaanavun järjestämillä ja Pirkko ja Tarmo Vahvelaisen säätiö tukemalla kesäleirillä läntisessä Ukrainassa.
Seudulla elävät ihmiset hoitavat samanaikaisesti päivittäisiä tehtäviään ja pohtivat samalla mielessään, selviävätkö hengissä he iltaan asti. Vuoden 2024 toukokuusta lähtien kaupunki on ollut jatkuvien raketti-iskujen kohteena.
Harkovan asukkaat ovat sisukkaita, eivätkä anna periksi. He jatkavat jokapäiväistä elämäänsä jatkuvasta vaarasta huolimatta. Kaupungissa asuu edelleen yli miljoona ihmistä, yli puolet sodan aikaisesta väestöstä.
”Elämä Harkovassa on päällisin puolin normaalia. Kahvilat, liikenne, teollisuus, liike-elämä, markkinat – kaikki toimii. Myös koulut toimivat, vaikkakin etäyhteyksin. Silti ihmiset ymmärtävät, että normaali elämä on arpapeliä, koska joka päivä joitakin rakennuksia tuhoutuu tai autoja vaurioituu. Kaikki ovat jännittyneitä ja odottavat vaaraa. Ihmiset ovat täällä henkisesti hyvin kireitä, vaikka se ei aina näy ulospäin”, Valerij sanoo.
Valerij on työskennellyt Ukrainan koulutusjärjestelmän parissa 25 vuotta, joista kuusi vuotta hän on toiminut Harkovan alueellisen tieteellisen lyseon johtajana.
Työssään hän on kohdannut 2000-luvun suurimpia haasteita. Ensin piti sopeutua koronapandemiaan, sitten Venäjä hyökkäsi täysimittaisesti Ukrainaan.
”Kun on töitä ja jokin asia työllistää jatkuvasti, ei jää voimia miettiä turhia asioita. Lyseomme on koko yhteisön, koko piirin koulutuskeskus. Se toimii myös kauttakulkuevakuointipisteenä”, Valerij toteaa.
Lapset saavat taukoa sodasta
Sota pakottaa lapsia aikuistumaan ennenaikaisesti. Leirille osallistuneet lapset kertoivat olevansa iloisia siitä, että he pääsivät hetkeksi pois kotiseudultaan, jossa sotilaallinen hyökkäys aiheuttaa jatkuvaa stressiä.
Yli 190 lasta Harkovan alueelta sai leirin avulla taukoa sodasta. Kahdeksan päivän ajan oppilaat kokoontuivat Kamjanets-Podilskin piiriin Hmelnytskin alueelle viettämään aikaa luokkatovereidensa kanssa, tekemään erilaisia retkiä Ukrainan historiallisiin paikkoihin ja kertaamaan etäopetuksen aikana opeteltuja taitoja.
Monille lapsille kokemus oli ensimmäinen laatuaan.
”Olen ensimmäistä kertaa kesäleirillä. Minulla ei ole koskaan aiemmin ollut tätä mahdollisuutta. Kokemus on minulle aivan uusi, koska matkustan ensimmäistä kertaa yöjunalla, olen ensimmäistä kertaa kesäleirillä ja asun ensimmäistä kertaa ikätovereideni kanssa enkä näe heitä vain luokassa. Nämä ovat uskomattomia juttuja. On siistiä, että täällä on paljon uutta minulle”, sanoo Andrij Tkachov, 17-vuotias poika Kupianskista.
Andrij Tkachov osallistui kesäleirille ensimmäistä kertaa. Leiri oli tärkeä, sillä siellä Andrij pääsi tutustumaan luokkakavereihinsa.
Andrij oli viettänyt koko elämänsä kotikaupungissaan, mutta sodan vuoksi hänen oli lähdettävä ja muutettava Harkovaan. Kun hän ja hänen perheensä evakuoitiin, heidän ensimmäinen pysäkkinsä oli Obdarovanist-lyseo:
”Äitini ja minä muutimme Harkovaan 14. elokuuta 2023 maansisäisinä pakolaisina. Syynä oli koulunkäynti. Kotikaupungissani internet on huono, enkä olisi pystynyt osallistumaan opetukseen. Koulutus on tärkeää”, poika korostaa.
Anrijin koti ja kotikaupungin koulu vaurioituivat raketti-iskussa.
”Suunnittelin valmistuvani tuosta koulusta, silläolin käynyt sitä ensimmäisestä luokasta lähtien. Ystäväni olivat siellä. Se oli hyvin surullista”, Andrij kertoo.
Muutto oli teinille, mutta uudesta lyseosta löytyneet uudet ystävät auttoivat häntä selviytymään. Verkko-opetuksen laatua kommentoidessaan Andrij korostaa, ettei hänellä ole suoraa yhteyttä ystäviin ja opettajiin.
”Verkkokursseilla avaamme yhteyden, pidämme oppitunnin ja katkaisemme yhteyden. Kommunikoimme vain esimerkiksi Telegramissa tai muissa sosiaalisissa verkostoissa. Suoraa viestintää ei ole, koska osa asuu lähempänä Harkovaa ja osa lähempänä Kiovaa. Niinpä on vain internet-yhteys.”
Etäyhteydetkin voivat häiriintyä kaupungin huonojen yhteyksien tai sähkökatkojen vuoksi.
Sofia, menee syksyllä 11. luokalle ja haaveilee työstä lääkärinä.
Kesäleirille osallistui myös Kirkon Ulkomaanavun tukemia psykologeja. He järjestivät lapsille ja nuorille koulutusta eri aiheista ja antoivat neuvoja siihen, miten käsitellä sodan aiheuttamaa stressiä ja traumaa.
”Eilen kaikki olivat stressaantuneita siitä, että joudumme palaamaan kotiin pian. Seisoimme siinä muistellen mielenterveyskoulutuksemme harjoitusta. Yhtäkkiä sitä tajuaa, että asiat eivät olekaan niin huonosti kuin luuli ja että vaikeista hetkistä voi löytää positiivisia puolia. Se todella auttaa”, sanoo sanoo leirille osallistunua Sofia.
Harkovan alueen lahjakkaiden lasten kesäleiri oli elävä esimerkki siitä, miten yhteiset ponnistelut voivat muuttaa elämää jopa sotaolosuhteissa. Sodan kauhuista selvinneet lapset löysivät leiriltä paitsi tietoa myös toivoa ja uskoa omiin voimiinsa. He saivat kokea huolettomuutta, joka kuuluu normaaliin lapsuuteen.
Teksti ja kuvat: Veronika Korobko. Veronika Korobko on työskentelee Kirkon Ulkomaanavun Ukrainan-toimistossa viestintäkoordinaattorina.
Ukraina: Vuosi sotaa hajotti perheitä ja sysäsi miljoonia avun tarpeeseen
Kaikki kuvat, jos ei toisin mainittu: Antti Yrjönen
Helmikuun 24. päivänä 2022 ukrainalaisten maailma muuttui. Venäjän hyökkäyksen jälkeen miljoonista tuli pakolaisia joko omassa kotimaassaan tai sen ulkopuolella. Erityisesti tilanne vaikutti lapsiin, kun koulunkäynti keskeytyi ja perheet hajosivat.
KUA KUMPPANEINEEN on tukenut ukrainalaisia humanitaarisella avulla sodan alkumetreiltä lähtien. Nyt olemme aloittaneet miljoonien eurojen koulutustyön. Sen avulla lapset saavat laadukasta koulutusta turvallisesti riippumatta siitä, ovatko he Ukrainassa tai ulkomailla. Tämä on Ukrainan ja KUA:n tarina kuluneelta vuodelta.
Vaihe 1 – ihmiset liikkeellä
Kun Venäjän hyökkäys alkaa, monien ihmisten on lähdettävä kodeistaan ja jätettävä valtaosa omaisuudestaan taakseen. Suurin osa lähtijöistä on naisia ja lapsia. Stressi on valtava. Moni jättää kotinsa tietämättä, minne mennä ja kuinka pitkäksi aikaa. Isät, veljet ja isoisät on pakko jättää taakse.
KUA TEKEE yhteistyötä kumppanijärjestönsä Hungarian Interchurch Aidin (HIA) kanssa tarjotakseen ihmisille ruokaa, lämpimiä vaatteita, hygieniatarvikkeita ja levähdyspaikkoja.
Alina (10) pitää 3-vuotiasta Emiliaa sylissään pakolaissuojassa Barabásin kylässä lähellä Ukrainan ja Unkarin rajaa.
Pakomatka yhdeksän lapsen kanssa
Ystävän avuliaisuuden ansiosta Masha ja hänen neljä lastaan pääsivät lähtemään Zaporižžjasta, joka sijaitsee lähellä Krimin niemimaata.
Perheen omistamassa autossa oli vain viisi istuinta, joten Mashan puoliso pyysi ystävältään tila-autoa. Ystävä ojensi avaimet kysymättä mitään.
”Matkan aikana itkin. Olin pois tolaltani. Minua pelotti, että jotain tapahtuu matkalla”, Masha kertoo.
He pakkasivat mukaansa tyynyjä, peittoja, tärkeitä asiakirjoja ja lämpimiä vaatteita sekä kolme viulua musikaalisille lapsille. Yhden lapsista oli jätettävä rakas pianonsa.
Kun he viimein saapuivat Unkariin, Mashan 10-vuotias tytär Alina tutustui 3-vuotiaaseen Emiliaan avustuspisteellä Barabásissa. Siellä KUA:n kumppani Hungarian Interchurch Aid jakoi avustuksia.
Alina oli pakannut mukaansa yhden lelun, vaatteita ja värityskirjan. Hän antoi värityskirjansa matkan aikana toiselle tytölle, jolla ei ollut lainkaan leluja.
Varainhankinta alkaa
1 miljoona euroa 4 päivässä
Miljoonat ukrainalaiset pakenevat mukanaan usein vain pieni laukku.KUA aloittaa varainkeruukampanjan ja kerää neljässä päivässä miljoona euroa hätäavun antamiseksi pakolaisille.
Suomalaiset tukevat ukrainalaisia anteliaasti sodan ensimmäisinä päivinä. Kuva: Saara Mansikkamäki
Perheet pakenevat
Sodan ensimmäisinä päivinä YK:n pakolaisjärjestö UNHCR arvioi, että yli puoli miljoonaa ihmistä on jo ylittänyt rajan Ukrainan naapurimaihin.
Ensimmäisinä pakenevat naiset ja lapset. Monet ovat väsyneitä ja peloissaan. Avustustyön ensimmäinen vaihe on antaa heille kiireellisiä tavaroita, kuten ruokaa, lämpimiä vaatteita ja suojaa sekä monissa tapauksissa psykososiaalista tukea.
Et ole hyväksynyt markkinoinnin evästeitä nähdäksesi videon.
VIDEO: KUA:n työntekijöitä on paikalla pienessä Barabásin kylässä Unkarissa, jonne pakolaisia toivotetaan tervetulleiksi.
Kristina ei pakene ensimmäistä kertaa. Hän lähti synnyinpaikastaan Luhanskista vuonna 2014 hakeutuakseen turvaan Ukrainan pääkaupunkiin Kiovaan. Nyt sekään ei ollut enää turvallinen.
”Lähteminen ei ollut yksinkertaista. Paikat olivat täynnä, ihmiset eivät päässeet sisälle junaan.”
Kristina ja hänen kissansa Lisa onnistuivat ahtautumaan junaan, joka vei heidät Unkarin rajalle. Siellä hän sai apua.
”Aviomieheni, hänen perheensä, veljeni, tätini, setäni, he jäivät Kiovaan. Suurin osa ystävistänikin on Kiovassa. Tämä on kauheaa. Meitä itkettää.”
Nadija oli kotona, kun ensimmäiset pommit osuivat hänen taloonsa Harkovassa lähellä armeijan tukikohtaa. Iskut olivat kovaäänisiä ja pelottavia. Hän ei muista lähtöä lainkaan.
”Lapseni ottivat minut mukaansa.”
Perhe onnistui pääsemään Tšopin rautatieasemalle Länsi-Ukrainaan. Nyt he odottavat pääsevänsä ylittämään rajan Unkariin.
Nadijan suurin toive on, että asiat muuttuvat parempaan ja sota loppuu. ”Monet lapset kärsivät sodan vuoksi.”
Pakolaisten avustuspisteet avataan
KUA:n kumppani HIA perustaa pakolaispisteitä kaikkialle, minne ihmisiä alkaa kertyä.
Budapestin lentokentällä vanhemmat lepäävät, kun lapset leikkivät varta vasten rakennetuilla leikkialueilla.
Et ole hyväksynyt markkinoinnin evästeitä nähdäksesi videon.
VIDEO: 10-vuotias Maryanna näytti meille reppunsa sisältöä Budapestin lentokentälle pystytetyssä pakolaisten leikkihuoneessa.
3 miljoonaa pakolaista
pakenee ympäröiviin maihin sodan ensimmäisen kuukauden aikana. Joukossa on 1,5 miljoonaalasta.
5-vuotias Yelizaveta halaa pehmolelua. Hän, hänen 10-vuotias siskonsa Maryanna, äiti Vironika ja isoäiti Svetlana lähtivät kotikaupungistaan Odessasta pian Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Budapestin lentokentällä he suunnittelevat suuntaavansa Bulgariaan.
”Minulla oli paljon ystäviä Odessassa, mutta nyt paras ystäväni on Saksassa. On hyvä idea mennä Bulgariaan, koska Mustameremme on siellä. Siellä olemme lähellä Ukrainaa”, Maryanna sanoo.
Lvivin rautatieasemalla näkyy joka tunti tuhansia pakolaisia. Monille heistä kelpaa mikä tahansa juna lännen suuntaan.
Eugene, Vitaly ja heidän kolme lastaan olivat pommitusten alkaessa sairaalassa Harkovassa, koska 10-vuotias Ivor tarvitsi sydänleikkauksen. Nyt Ivor on isänsä käsivarsilla ja parkaisee säännöllisesti.
Perheen oli pakko lähteä sairaalasta pommitusten kiihtyessä Harkovassa. Matka Lviviin kesti yli 24 tuntia. He saapuivat junalla, ja lapset nukkuivat rautatieasemilla ja junan lattialla. Heillä ei ollut mukanaan syötävää.
Isä Vitaly Alyabev, äiti Eugene Musina, Ivor Musin (10 kuukautta) ja Vitalina Musina (8 vuotta) istuvat yhdessä Lvivin rautatieasemalla.
Vaihe 2 – suojautuminen
Taistelut idässä jatkuvat, eikä loppua näy. Osa ukrainalaisista ylittää rajat naapurimaihin, osa valitsee jäädä Ukrainan länsiosaan. Siellä paikalliset avaavat kotinsa ja koulunsa maanmiehilleen. Monet tekevät pitkää päivää vapaaehtoistöissä tarjotakseen pakolaisille ruokaa ja varmistaakseen, että heillä on turvallinen ja lämmin majapaikka.
KUA TUKEE operaatioita Berehovessa ja Länsi-Ukrainan suurimmassa kaupungissa Lvivissä. Monet lapsista eivät edelleenkään käy koulua, vaikka jotkut opettajat yrittävät tarjota opetusta etänä.
IOM arvioi, että Ukrainassa on noin 8 miljoonaa humanitaarista apua tarvitsevaa sisäistä pakolaista.
Larysa ja hänen kissansa Bella pakenivat Harkovasta maaliskuussa 2022.
Larysa, hänen aviomiehensä, tyttärensä ja kissansa Bella pakenivat Harkovasta maaliskuun 1. päivänä 2022. Ennen pakenemistaan he viettivät neljä yötä kellarissa pommituksia paossa.
”Kaikki haluavat lähteä Harkovasta. Rautatieasemalla oli paljon ihmisiä. Junamatka oli ilmainen, mutta junaan oli väkijoukkojen vuoksi vaikea päästä”, Larysa sanoo.
Larysa sairastaa syöpää. Hän sai hoitoa Harkovassa, mutta sairaala tuhoutui pommituksissa. Hän toivoo saavansa hoitoa sairauteensa Unkarissa. Nyt Larysa perheineen majailee pakolaissuojassa Berehovessa Ukrainan länsiosassa.
”On onni, että meillä on lämmin paikka nukkua. Saamme ruokaa kolmesti päivässä, ja voimme peseytyä sekä pestä pyykkiä, koska täällä on myös pyykkikone.”
Kaksi viikkoa myöhemmin KUA vieraili samassa pakolaissuojassa ja sai tietää Larysan viimein saavan hoitoa sairaalassa Länsi-Ukrainassa.
Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, englanninopettaja Erika Pavliuk lähetti oppilaansa kotiin ja aloitti vapaaehtoistyön kouluun perustetussa pakolaissuojassa.
Lisäksi hän järjestää oppilailleen etätunteja. Jotkut heistä ovat kotona, koska koulu on täynnä pakolaisia, mutta jotkut ovat myös paenneet. Erika vaikuttaa liikuttuvan puhuessaan oppilaistaan.
”He ovat teini-ikäisiä. Meillä on hyvät ja huonot hetkemme, mutta löydämme aina ratkaisun vaikeuksiimme. Rakastan heitä.”
Kun kysymme Erikalta hänen tulevaisuudentoiveistaan, hän vetää syvään henkeä ja katselee ympärilleen tyhjään luokkahuoneeseensa.
”Pystyy opettamaan normaaleja tunteja. Haluan kirjoittaa sille taululle ja…”, hän epäröi hetken ja alkaa nauraa väsyneesti, ”huutaa oppilailleni, koska he eivät ole tehneet läksyjä.”
Kouluun perustetun pakolaissuojan keittiötä johtaa Ivonna Kobypjavska. Hän on työskennellyt samassa keittiössä jo 27 vuoden ajan, mutta nyt hän tarjoaa ruokaa koululaisten sijaan pakolaisille.
Ivonnan poika meni taistelemaan Kiovaan, joten Ivonna halusi tehdä jotakin hyödyllistä. Siksi hän jatkoi työtään keittiössä ilman palkkaa.
Ivonna tekee vapaaehtoistyötä Berehovessa aamukuudesta iltayhteentoista. Hän valmistaa päivittäin 400 ateriaa 40 lapselle tarkoitetussa koulun keittiössä samalla, kun hänen poikansa taistelee Kiovassa.
”Ei tämä ole iso juttu”, hän huomauttaa. ”Rutiinia, rutiinia…”
Et ole hyväksynyt markkinoinnin evästeitä nähdäksesi videon.
VIDEO: Isä Kirill, äiti Ljubov, sisarukset Alica ja Masha sekä serkkutyttö Daria taittoivat Itä-Ukrainan Harkovasta pitkän matkan, joka lopulta toi heidät Berehoveen Unkarin rajalle.
Lämmin vastaanotto
Katerina, 28, Viktoria, 14, Maria, 9 ja Ivan, 3 ovat juuri saapuneet suojalle Lvivin laitamille. He pakenivat yhdessä äitinsä ja isoäitinsä kanssa.
Maria viettää kahden päivän päästä yhdeksättä syntymäpäiväänsä. Perhe lähti kotikaupungistaan Malynista sodan vuoksi. Kun sota alkoi, perhe odotti ajatellen sen päättyvän pian.
Kun he alkoivat kuulla pommituksia, he pakkasivat tavaransa ja lähtivät kotoaan. Perheelle oli kerrottu, että he voisivat päästä bussikyydillä Lviviin ja Puolaan. He eivät kuitenkaan halunneet ylittää rajaa Puolaan vaan päättivät sen sijaan jäädä Lviviin.
Viktoria (14), Maria (9), Ivan (3) äitinsä Katerinan kanssa. Kuvassa on kulunut puoli tuntia siitä, kun he saapuivat suojaan Lviviin.
”Olemme todella onnellisia ja kiitollisia, että olemme täällä. Meidät toivotettiin tervetulleiksi suojaan.”
Kaikki haluavat palata kotiin mahdollisimman pian, sillä muu perhe jäi Malyniin. Sekä Katerinan että Svetlanan aviopuolisot taistelevat sodassa.
8 miljoonaa ihmistä
maan sisäisinä pakolaisina, jotka ovat humanitaarisen avun tarpeessa.
676 tonnia apua
toimitettu kesään 2022 mennessä.
100 000 ihmistä
tavoitettu KUA:n tukeman työn kautta.
Nainen hymyilee kameralle seistessään suuren petirivistön ja verhoilla erotettujen alueiden edessä liikuntasalissa, joka toimii väliaikaisena suojana pakolaisille Ukrainan Lvivissä. Kuva: Melany Markham / KUA
Vaihe 3 – paluu kotiin
Vaikka maan etelä- ja itäosissa taistellaan edelleen, joillekin alueille on riittävän turvallista palata. Monia rakennuksia on tuhoutunut, ja sähköverkko on epävakaa. Ilmahälytysten uhka vaanii yhä. KUA:n työ kehittyy seuraavalle tasolle: opettajat ja oppilaat palaavat kouluun. Normaaliuden kokemuksia tarvitaan jo pitkään kestäneiden mullistusten ja traumojen jälkeen. EU:n rahoituksella johdamme 14 miljoonan euron projektia, joka palauttaa jopa 45 300 lasta virallisesti kouluun.
”Kaikki eivät ymmärrä, kuinka lähestyä tiettyjä ihmisryhmiä ja tarjota heille pätevää psykososiaalista tukea.
Nyt suuri joukko kansalaisia muilta alueilta tulee jäämään Tšernihiviin, samalla kun kaupunki yrittää parhaansa päästäkseen takaisin normaaliin tilaan.”
Oleh Halepa, psykologi-vapaaehtoinen Tšernihivin yhteisessä vapaaehtoiskeskuksessa.
Oleh osallistui KUA:n tukemaan psykososiaaliseen tuen koulutukseen, jotta hän voisi tukea traumatisoituneita lapsia.
”Valmentaja teki minuun suuren vaikutuksen. Hän on erittäin aktiivinen, eloisa persoona. Harjoittelun aikana opittua tietoa, rakennetta ja esitystyyliä kannattaa opetella soveltamaan tulevassa työssämme.” Kuvat: Iryna Dasiuk / KUA
Normaalin makua
KUA järjestää kesällä 2022 lapsille useita kesäkerhoja, joissa he voivat leikkiä, urheilla ja pelailla yhdessä. Lapsille ja vanhemmille kerhot ovat pieni muistutus normaalista.
Tanya Slautina ja hänen puolisonsa Andzey ovat Tšernihivistä, jossa 60 prosenttia kaupungin 285 000 asukkaasta on paennut muualle Ukrainaan.
Tanya Slautina ja hänen puolisonsa Andzey ovat Tšernihivistä,
”Sota on koskettanut jokaista elämämme osa-aluetta. Pahimpina kuukausina Tšernihivissä olimme eristäytyneinä kotonamme. Pelko, räjähdykset ja paniikki olivat päivittäin seuranamme. Onneksi lapsemme eivät nähneet kenenkään kuolevan, mutta he olivat hiljaisia ja pahantuulisia. Pystyimme ajattelemaan ainoastaan selviytymistä.
Kotimme on kunnossa, mutta muilla ei käynyt yhtä hyvä tuuri. Järjestimme keräyksen, jossa koottiin vaatteita ja muita välttämättömiä tarvikkeita muille perheille. Ennen hyökkäystä olin töissä pankkivirkailijana, mutta jätin työni voidakseni auttaa lapsiani ja yhteisöäni. Stressi ja pelko ovat lähentäneet meitä.
Me kaikki tarvitsemme apua lastemme kanssa, ja kesäkerhot olivat valtava helpotus myös meille vanhemmille. Lapsemme Anastasiya, 6, Valeziya, 10, ja Maksim, 12, ovat käyneet KUAn kesäkerhossa kuuden viikon ajan.”
”Parasta kesäkerhoissa oli nähdä luokkakavereitani ja ystäviäni. Mikään ei ole ollut täysin normaalia pitkään aikaan. Ensin meidän oli käytävä koulua etänä koronaviruspandemian vuoksi, ja sitten alkoi sota.”
”Hyökkäysten aikana halusin vain mennä jonnekin piiloon. Olen huomannut, että voin paljon paremmin nyt, kun teemme asioita yhdessä. Yhteistyö ja keskustelu tunteistamme ja ajatuksistamme on ollut äärimmäisen suureksi avuksi.”
Sophia (14), KUA:n kesäkerhon osallistuja.
Opettajilla on tärkeä rooli
KUA:n painottaa koulutustyössään Ukrainassa opettajien koulutusta ja tukea. Ilman osaavia opettajia ei ole laadukasta koulutusta.
Kun sota on käynnissä, opettajat tarvitsevat erityiskoulutusta ja mentorointia voidakseen auttaa oppilaitaan. Lisäksi opettajilla on oltava työkaluja, jotka auttavat heitä jaksamaan vaikeina aikoina.
Et ole hyväksynyt markkinoinnin evästeitä nähdäksesi videon.
VIDEO: Maailman humanitaarisen avun päivänä 19. elokuuta opettaja Ruslana muistuttaa meitä, kuinka tärkeitä opettajat ovat humanitaarisessa avussa.
Zhanna oli järjestämässä KUA:n kesäkerhoja Ukrainassa
”Monet ovat menettäneet luottamuksensa maailmaan.”
”Sota on aiheuttanut valtavasti stressiä lapsille ja nuorille. Joidenkin on täytynyt selvitä uuvuttavista pakomatkoista, toiset ovat menettäneet läheisiään tai nähneet asioita, joita lasten ei pitäisi koskaan joutua näkemään. Tyypillisimpiä oireita ovat ruokahalun puute, unihäiriöt ja keskittymisvaikeudet.
Kesäkerhoissa olemme käyttäneet erilaisia terapeuttisia työkaluja, kuten taidetta ja käsitöitä. Aluksi piirrokset olivat hyvin tummasävyisiä, ja niissä oli sotilaita, aseita ja ohjuksia. Viikkojen kuluessa alkoi ilmaantua enemmän värejä, auringonpaistetta ja kukkia. Monet ovat menettäneet luottamuksensa maailmaan. Kerhoissa yritämme tarjota heille paikan, jossa heillä on turvallinen olo.
Psykologina tiedän, että tukea pitäisi tarjota heti traumaattisen tapahtuman jälkeen. Mitä kauemmin lapset ja nuoret joutuvat odottamaan, sitä vaikeampaa mielen arpia on hoitaa. Olen kuitenkin toiveikas, koska olen täällä nyt ja teen jotain heidän hyväkseen. Lisäksi olemme saaneet valtavasti tukea Kirkon Ulkomaanavulta. Olemme siitä syvästi kiitollisia.”
4 590 lapselle psykososiaalista tukea
KUA johtaa projektia, jossa tarjotaan lapsille ja nuorille psykososiaalista tukea.
Koulutus 905 opettajalle
psykososiaalisen tuen tarjoamiseksi traumasta kärsiville lapsille.
5 872 opiskelijaa
osallistui ja hyötyi KUA:n kesäkerhotoiminnasta.
Vaihe 4 – talveen valmistautuminen
Sota etenee uuteen vaiheeseen, ja iskut kriittisen tärkeään infrastruktuuriin ovat tavanomaisia. Lämmityksen puute tekee kouluissa opiskelun vaikeaksi, ja sen lisäksi lähes päivittäin tulee ilmahälytyksiä.
SÄÄNNÖLLISET SÄHKÖKATKOT puolestaan vaikeuttavat etäopiskelua joko kotona tai muissa kaupungeissa. KUA kumppaneineen reagoi tilanteeseen tarjoamalla perheille tarvikepakkauksia talveen varautumista varten sekä muokkaamalla koulujen pakollisista pommisuojista opetukseen sopivia tiloja, joissa voidaan opiskella ilmahälytystenkin aikaan.
Et ole hyväksynyt markkinoinnin evästeitä nähdäksesi videon.
VIDEO: Talvi alkaa, ja kunnolliselle jälleenrakennukselle on kiireellinen tarve. KUA valmistautuu korjaamaan ikkunoita ja tekemään pommisuojista opetukseen sopivia.
Palasimme Ukrainan Tšernihiviin tapaamaan opettaja Ruslanaa, joka sai meiltä kesällä psykososiaalista koulutusta.
Ruslana käyttää KUA:n koulutuksissa oppimiaan taitoja päivittäin
”Jokainen päivä on haaste. Sota on vaikuttanut elämän jokaiseen osa-alueeseen ja päivittäisiin rutiineihimme. Nyt suunnittelemme, miten voimme järjestää opetuksen suojissa, koska viikosta riippuen vietämme niissä aika paljon aikaa.
Lapset vaikuttavat psykososiaalisen hyvinvoinnin näkökulmasta melko joustavilta. Koskaan ei kuitenkaan voi tietää, mikä laukaisee reaktion. Se voi olla ilmahyökkäys, sireenin ääni. Jotkut heistä alkavat itkeä, jotkut vain pysyvät aloillaan. Jotkut säilyttävät positiivisuutensa, mutta jotkut ovat erittäin pessimistisiä ja epätoivoisia.
Oppimamme uudet menetelmät ja psykososiaalisen tuen taidot ovat tukeneet meitä tänä syksynä. Monet opettajistamme käyttävät menetelmiä koulussa säännöllisesti.”
”Tämä on ollut elämän oppitunti”
Tapaamme myös uudelleen opettaja ja koulupsykologi Zhanna Kudinaa, joka kertoo, että niin monen kuukauden sodan jälkeen hän ja hänen kollegansa tekevät parhaansa nujertaakseen ahdistuneisuutta ja stressiä, jota monet lapset tällä hetkellä kokevat.
Kudinan mukaan noin 30 %:lla opiskelijoista on stressioireyhtymän merkkejä. He osoittavat oireita, kuten ahdistusta, ruokahaluttomuutta, huonoa unta ja huutamista, kun he näkevät painajaisia.
Zhanna on käyttänyt KUA:n koulutuksen tarjoamia uusia taitoja oppilaidensa apuna
Kudina kertoo, että Venäjän piirityksen aikana alueella menehtyi kolme hänen koulunsa oppilasta. Jotkut oppilaat kokivat väkivaltaa ja sortoa.
Yksi koulun pommisuojan huoneista on järjestetty lasten psykososiaaliseksi keskukseksi. Se on turvallinen paikka, jossa lapset osallistuvat esimerkiksi taideterapiaan ja oppivat rentouttavia hengitystekniikoita.
Kun kysymme hänen ajatuksiaan tulevaisuudesta, Kudina sanoo toivovansa parasta ja rauhaa. ”Tämä on ollut meille kaikille elämän oppitunti. Se on kehittänyt selviytymistaitojamme, taitoja, joilla voimme elää tämän yli. Meidän pitäisi jotenkin yrittää asennoitua parempaan. Positiivinen ajattelu tuo positiivisen tulevaisuuden.”
Sähkökatkoksia esiintyy usein Tšernihivissä ja kaikkialla Ukrainassa. Joskus kaupungeissa on vain muutama tunti sähköä päivässä.
KUA tukee generaattoreiden asentamista kouluihin sähkökatkojen varalle.
Lapset viettävät joulua ilman isiä
Monet perheet viettävät tämän vuoden ilman isiään, veljiään ja setiään, jotka ovat rintamalla tai eivät koskaan palaa sodasta. KUA tukee 71:tä lasta Tšernihivissä joululahjoilla.
Oleh (11) ja Polina (13) ovat menettäneet isänsä Ukrainan sodassa. Kumpikin oppilas käy koulua etänä sähkökatkoista huolimatta.
Polina (13) ja Oleh (11) saivat joululahjoja KUA:n tukemana.
Polina sanoo: ”Rakastan piirtämistä ja olen harrastanut taiteita kahdeksan vuotta. Pidän etäopiskelusta, koska se on turvallisempaa ja koska opettaja voi antaa erityishuomiota.”
”Perheeni on paras perhe maailmassa. Meillä on joitakin jouluperinteitä, kuten joulukuusen koristelu jouluaattona. Tänä vuonna vietän joulua äitini, isoäitini ja veljeni kanssa.”
Tuhoutuneita kouluja
Koulut, sairaalat ja kriittinen infrastruktuuri ovat kaikki kärsineet vakavia vahinkoja. Ukrainan nuorille vuosi on ollut hämmentävä ja ahdistava.
Syyskuun 2022 jälkeen koulun numero 25 noin 1 200 oppilasta ovat opiskelleet väliaikaisissa opetustiloissa.
Kateryna Tkašenko on yhdeksäsluokkalainen koulussa numero 25 Žytomyrissä Ukrainassa. Koulu tuhoutui ohjusiskussa 4. maaliskuuta 2022.
”Keväällä 2022 meillä oli kahden kuukauden tauko opinnoista, ja sitten jatkoimme koulunkäyntiä etänä. Tunsin olevani onnekas, kun pääsin aloittamaan yhdeksännen luokan lähiopetuksessa. Pidän lähiopetuksesta enemmän, koska vuorovaikutus on parempaa.”
”Sota on aiheuttanut Ukrainassa paljon ongelmia. Kiitos vanhempieni, ystävieni ja opettajani, olen pärjännyt haasteista huolimatta. Kaipaan kaikkea tuhoutuneessa koulussani: rakennusta, luokkia ja ilmapiiriä. Koulu oli minulle hyvin tärkeä.
Haluan käydä koulun loppuun erinomaisin arvosanoin ja mennä yliopistoon. Haluan kiertää maailmaa ja elää hyvää elämää.”
3 098 oppilaitosta
on kärsinyt taisteluista ja pommituksista. KUA tukee 147 koulun kunnostusta.
71 lasta Tšernihivissä
on saanut joululahjoja ja osallistunut KUA:n jouluna 2022 järjestämiin aktiviteetteihin.
31 100 oppimispakettia
jaetaan tukea tarvitseville lapsille KUA:n toiminta-alueilla.
Et ole hyväksynyt markkinoinnin evästeitä nähdäksesi videon.
VIDEO:Kansainvälisenä koulutuksen päivänä Kateryna ja opettaja Olena näyttivät meille paikkoja entisellä koulullaan, joka tuhoutui ohjusiskussa.
Vaihe 5 – katse tulevaisuuteen
Kun laajamittaista sotaa on kestänyt vuoden ajan, ukrainalaislasten on palattava kouluun. KUA johtaa miljoonien eurojen työtä, jolla varmistetaan, että opettajilla ja oppilailla on mahdollisuus turvalliseen, joustavaan ja mukavaan oppimiseen.
Uudenvuodenjuhla perheen kotona on ilon hetki. Äiti Oksana haavoittui raketti-iskussa sodan alkuvaiheessa, ja tytär Maria on edelleen järkyttynyt äitinsä ahdingon näkemisestä.
15-vuotias Kyryl pelaa šakkia sodasta uudeksi vuodeksi kotiin tulleen isänsä Mykolan kanssa.
Ukrainan uuden vuoden juhlinnassa lapset käyvät ovelta ovelle ja laulavat karkkia saadakseen.
Uusi vuosi tuo perheet takaisin yhteen
Ukrainassa uutta vuotta vietetään 13.-14. tammikuuta. Monet perheet juhlivat, ja jotkut miespuoliset perheenjäsenet voivat palata muutamaksi päiväksi perheensä luo.
Perinteet tarjoavat perheille tilaisuuden pohtia kuluneen vuoden tapahtumia ja suunnata katseita tulevaisuuteen.
Et ole hyväksynyt markkinoinnin evästeitä nähdäksesi videon.
VIDEO: Vanhaa uutta vuotta malankaa juhlitaan Ukrainassa tammikuun 13. ja 14. päivän välisenä yönä. Vietimme uutta vuotta ukrainalaisen perheen kanssa.
Lapset palaavat kouluihin
Kuukausien verkko-opiskelun aikana sähkökatkot keskeyttivät usein oppilaiden tunteja. Nyt lapset saavat vihdoin mahdollisuuden palata luokkahuoneeseen.
EU:n tukema KUA:n kouluhanke kunnostaa kouluja muun muassa asentamalla uusia ikkunoita rikkoutuneiden tilalle ja varustamalla pommisuojia, jotta oppiminen voi jatkua myös ilmahälytysten aikana.
KUA pyrkii myös kehittämään koulujen opetussuunnitelmia, jotta oppiminen olisi mahdollisimman joustavaa ja lapset voivat käydä koulua mistä tahansa.
Tšernihivin koulu numero 21 tuhottiin kokonaan taistelujen aikana keväällä 2022.
KUA kunnostaa kouluja ja järjestää tilapäisiä tiloja oppimiselle.
”En pidä kotona opiskelemisesta. Parasta koulussa on viettää aikaa ystävieni kanssa”, Daryna Khomenko kertoo.
Daryna on nyt innoissaan palaamassa luokkahuoneeseen, kun korjaustyöt hänen koulussaan valmistuvat. Hän on myös saanut oppivälineitä EU:n tukeman hankkeen kautta.
Et ole hyväksynyt markkinoinnin evästeitä nähdäksesi videon.
VIDEO: Koulut tarvitsevat uudet ikkunat ja ovet, jotta tilat pysyvät lämpiminä ja turvallisina. EU:n tukemana KUA antaa lapsille oppivälineitä, jotta he voivat jatkaa opiskelua etänä.
KUA:n henkilökunnasta suurin osa on ukrainalaisia
KUA:n Ukrainan-toimistossa työskentelee nyt yli 20 ammattilaista. Suurin osa heistä on Marianna Zhurbenkon tavoin paikallisia.
Marianna muistaa, kuinka hän helmikuun 24. päivänä 2022 tuijotti epäuskoisena taivaalle kotinsa ikkunasta Hostomelissa Kiovan länsipuolella.
Helikopterit pörräsivät taivaalla, ja puhelin soi taukoamatta. Ystävät soittivat huolestuneina ja käskivät Mariaa perheineen pakenemaan. Sota oli alkanut yllättäen, ja etulinja oli vain puolen kilometrin päässä Mariannan kodista.
”Tuntui kuin olisin katsonut elokuvaa ikkunastani”, Marianna muistelee.
Illalla alkoi kuulua tykistötulen meteliä. Silloin Marianna ja hänen aviomiehensä päättivät lähteä. He pakkasivat perheen 9-vuotiaan pojan, puolivuotiaan vauvan ja koiran autoon, suuntasivat ensin Kiovaan ja sieltä läntiseen Ukrainaan. Siellä Marianna ja pojat elivät seuraavat kuukaudet.
Marianna oli paljon hereillä ja kuunteli vanhemman poikansa itkua öisin. Onneksi perheen nuorin ei ymmärtänyt tilanteesta mitään.
”Tuntemattomat perheet ottivat meidät asumaan luokseen. Yritimme tarjota heille rahaa käyttämästämme vedestä ja sähköstä, mutta he kieltäytyivät ottamasta sitä vastaan”, Marianna sanoo ja kuvailee sodan yhdistäneen ukrainalaiset. Hän itse avaisi oven myös ulkomaisille perheille, jos vastaava tilanne tulisi eteen uudelleen.
”Sota on muuttanut arvojani. Olen ymmärtänyt, ettei materiaalilla ole merkitystä. Elämä, terveys, perhesuhteet ja rakkaus ovat minulle tärkeitä arvoja.”
Toukokuussa kävi selväksi, että vaikka hänen entinen työpaikkansa ei ollut tuhoutunut sodassa, kaikki työntekijät olivat paenneet eivätkä aikoneet palata.
Kesäkuussa 2022 Marianna aloitti työt Kirkon Ulkomaanavun logistiikkakoordinaattorina. Hän on vastuussa hankinnoista ja siitä, että KUAn tukemille kouluille vietävät tarvikkeet saavuttavat määränpäänsä.
”Olin maan sisäinen pakolainen ja ymmärrän, miltä ihmisistä tuntuu. Rakastan sitä, että voin auttaa lapsia. Pidän siitä, että voin tehdä tätä työtä”, Marianna kertoo.
3 oblastia
KUA:n työ keskittyy Kiovan, Tšernihivin ja Zhytomyrin alueille.
Nykyään Ukrainassa lähiopetusta tarjoavalla koululla on pakko olla toimiva pommisuoja, koska ilmahälytyksiä voi tulla jopa useita päivässä.
KUA varustaa koulujen pommisuojia siten, että koulupäivä voi jatkua mahdollisimman normaalisti myös ilmahälytyksen aikana.
Et ole hyväksynyt markkinoinnin evästeitä nähdäksesi videon.
VIDEO: 15-vuotias Nastya Tabenska asuu ja käy koulua orpokodissa Tsernihivissä ja esittelee meille orpokodin pommisuojan.
KUA jatkaa työtään laadukkaan koulutuksen varmistamiseksi ukrainalaisille. Työ muun muassa kehittää opetussuunnitelmaa, kouluttaa opettajia ja kunnostaa kouluja.
”Ukrainassa on paljon haasteita, mutta KUA ja meidän ukrainalaiset kumppanit näkevät koulutuksen investointina tulevaisuuteen. Kyse ei ole aina asioista, jotka näkyvät heti. Jos jollakulla on nälkä ja hänelle antaa ruokaa, näkee heti, että tarve on tyydytetty. Koulutus on pitkäjänteisempi sijoitus.”
”Meillä on oppilaita, jotka tarvitsevat toivoa tulevaisuudelle. He tarvitsevat tilaisuuden oppia ja luoda itselleen mahdollisuuden työllistyä. Ilman sitä pelkkien perustarpeiden täyttäminen ei riitä.”
Vaikka taistelut jatkuvat, lapset eivät malta odottaa pääsyä takaisin kouluun.
Suomalaiset ovat tukeneet vahvasti Ukrainan sodasta kärsiviä ihmisiä. Yksityishenkilöt, seurakunnat, yritykset ja muut yksityiset tahot ovat tukeneet KUA:aa yhteensä yli 11 miljoonan euron edestä. Avun tarve tulee jatkumaan pitkään ja tuki mahdollistaa pitkäjänteisen suunnittelun.
KUA johtaa myös EU:n rahoittamaa 14 miljoonan euron konsortiota, johon kuuluvat kansainvälinen Pelastakaa Lapset,People in Need ja War Child Holland. Konsortio korjaa ja parantaa kouluja, tarjoaa oppilaille oppivälineitä ja muita tarvikkeita ja kouluttaa opettajia uuteen, entistä joustavampaan opetussuunnitelmaan.
Kouluihin tulee joustavia oppimistiloja, jotka toimivat myös pommisuojina, ja asennetaan entistä kestävämpiä ikkunoita
Lapset ja nuoret saavat psykososiaalista tukea, joiden tarjoamiseksi opettajat saavat koulutusta ja mentorointia.
KUA työskentelee myös yhdessä paikallisten kumppaneidensa savEDin, GoGlobalin ja DOCCUn kanssa vahinkojen ja korjaustarpeiden arvioinnissa sekä viranomaisyhteistyössä.
