Kuivuus aiheuttaa edelleen nälkää Somaliassa – KUA myönsi katastrofirahastostaan 200 000 euroa lisää Somalian auttamiseksi
Kirkon Ulkomaanapu myönsi 200 000 euroa lisärahoitusta katastrofirahastostaan helpottamaan pitkittyneen kuivuuden luomaa kriisiä Somaliassa.
Somalia ja koko Afrikan sarven alue on kärsinyt pahasta kuivuudesta pian kolme vuotta, kun jo viidennet sateet katsottiin vuoden 2022 lopulla epäonnistuneiksi. Kirkon Ulkomaanavun (KUA) toimintamaista Somaliaa on uhannut viime vuonna myös varsinainen nälänhätä kuivuuden vuoksi. Kuivuuden aiheuttama nälkäkriisi tappoi Somaliassa viime vuonna 43 000 ihmistä. Kuolleista noin puolet oli alle viisivuotiaita lapsia.
Alkuvuonna 2023 osassa Somaliaa on koettu kuivuuden lisäksi sään toista ääripäätä rajujen sateiden muodossa.
”Koko Somalia on kärsinyt jo pitkään pitkittyneestä kuivuudesta ja sen vaikutuksista. Valitettavasti nyt saadut sateet ovat tulleet niin rajuina, että ne ovat aiheuttaneet elinympäristöä ja toimeentuloa vahingoittavia tulvia erityisesti Gedon alueella”, sanoo KUA:n Somalian maajohtaja Ikali Karvinen.
Käteisavustus paikkaa kuivuuden viemää toimeentuloa
Kuivuuden pitkittyminen Somalimaassa pahentaa perheiden tilannetta entisestään.
”Katastrofirahaston myöntämän uuden rahoituksen avulla pystymme vastaamaan kärsimykseen myös Somalimaan puolella. Hätäavun tarkoituksena on auttaa perheiden jokapäiväisten perustarpeiden täyttämisessä humanitaarisen kriisin keskellä.”
Avun piirissä on 600 kaikkein heikoimmassa asemassa olevaa perhettä, eli noin 3 600 ihmistä Somalimaan Buraon ja Togdheerin alueilla. KUA jakaa perheille käteisavustusta yhteensä kolmen kuukauden ajan. Käteisavustus vastaa noin 74 euroa kuukaudessa. Sen avulla perheet voivat hankkia elintärkeitä tarvikkeita kuten ruokaa ja vettä.
Lisäksi avustusta saa alueella kaikkiaan 50 henkilöä, jotka osallistuvat KUA:n järjestämään yritysmentorointikoulutukseen. Hankkeen kohteena ovat erityisesti sellaiset naiset ja vammaiset henkilöt, jotka ovat menettäneet kuivuuden vuoksi jo olemassa olevan pienyritystoimintansa.
Kuivuus ja väkivaltainen terrorismi ovat ajaneet miljoonia somalialaisia maan sisäisiksi pakolaisiksi
Somaliassa nälänhätä uhkaa noin 4–6 miljoonaa ihmistä ja. YK:n arvion mukaan noin puolet somalialaisista tarvitsee humanitaarista apua kuivuuden ja konfliktien takia. Peräti 8 miljoonalla somalialaisella ei ole pääsyä puhtaan veden äärelle. Akuutin aliravitsemuksen ohella maassa leviävät myös kolera ja tuhkarokko.
Kuivuus ja väkivaltainen terrorismi ovat ajaneet miljoonia somalialaisia maan sisäisiksi pakolaisiksi. Miljoonien ihmisten siirtyminen paikasta toiseen maassa, jossa elinolosuhteet ovat kuivuuden vuoksi heikot joka puolella, lisää maan sisäisten konfliktien riskiä. Lisäksi Ukrainan sota on nostanut ruoan hintaa ja pahentanut inflaatiota myös Somaliassa.
YK arvioi maaliskuussa kuivuuden johtavan Somaliassa jopa 135 kuolemaan päivässä tammikuun ja kesäkuun välillä ja nälänhätä uhka on edelleen olemassa. Tilanteen pelätään heikkenevän yhtä pahaksi kuin vuonna 2011, jolloin nälkään kuoli yli 260 000 ihmistä, joista puolet lapsia. Edellinen paha kuivuusjakso Somaliaa koetteli vuosina 2016–2017.
KUA on myöntänyt ilmastonmuutoksen aiheuttaman humanitaarisen kriisin lievittämiseen Somaliassa katastrofirahastostaan noin 580 000 euroa viimeisten kahden vuoden aikana.
Lisätietoja:
Somalian maajohtaja Ikali Karvinen, Kirkon Ulkomaanapu ikali.karvinen(a)kirkonulkomaanapu.fi
Somaliassa avustukset menevät suoraan sotaherrojen taskuun – eikö niin, Ikali Karvinen?
Kirkon Ulkomaanavun Somalian maajohtaja Ikali Karvinen on joutunut miettimään paljon, miksi ihmiset eivät yksinkertaisesti muuta pois paikoista, joissa on vaikea elää. Nyt Kirkon Ulkomaanavun tuleva varatoiminnanjohtaja vastaa tiukkoihin väitteisiin, joita tulee usein vastaan myös KUA:n sosiaalisessa mediassa.
Ikali Karvinen, johdat tällä hetkellä KUA:n Somalian maatoimistoa. Aiemmin olet ollut Kambodžan maajohtajana, tehnyt töitä Eritreassa ja matkustellut esimerkiksi Pohjois-Koreassa. Taidat kulkea kurjuuden perässä. Kirkon Ulkomaanavun strategia on toimia siellä, missä meitä tarvitaan kaikista eniten. Näissä kohteissa ihmiset ovat monella tavalla ahtaalla. Heillä ei ehkä ole elinkeinoja, tai romahtanut valtio ei pysty tarjoamaan koulutusta. Hauraat valtiot ovat toki kiehtovia konteksteja, jotka haastavat myös meitä yksittäisiä työntekijöitä. Niissä on mahdollisuus oppia uutta.
”Kehityksen aikaan saamiseen tarvitaan suomalaisia osaajia”
Olet suomalaisena maajohtajana Somaliassa. Suomalaiset kertovat somalialaisille, miten hommat hoidetaan kunnolla. Kehitysyhteistyö on muuttunut viime vuosikymmenien aikana, ja meistä kansainvälisistä työntekijöistä on tullut ikään kuin konsultteja. Suomesta voimme tuoda tietämystä ja ymmärrystä siitä, miten valtava muutosvoima koulutuksella on yhteiskunnassa. Emme sano somalilaisille, että näin teidän tulee tehdä asiat. Kerromme, että meillä on tällainen kokemus Suomesta, ja tästä teille voisi olla hyötyä. Se on enemmänkin tiedon tarjoamista. Yleensä ei korosteta riittävästi, että voimme oppia paljon itse. Se, mitä opin Somaliassa, voi mahdollisesti rikastuttaa Suomea, kun palaan sinne.
”Miksi ihmiset Afrikassa eivät varaudu luonnonkatastrofeihin paremmin?”
Olet terveystieteen tohtori ja tutkinut esimerkiksi katastrofeihin varautumista. Somaliassa kuivat jaksot eivät tule enää kenellekään yllätyksenä. On outoa, etteivät ihmiset varaudu paremmin. Somaliassa pitkäaikainen sisällissota ja konflikti ovat romahduttaneet valtion. Hallitus ei pysty ylläpitämään edes kaikista tärkeimpiä peruspalveluita. Kun peruspalvelut eivät ole kunnossa, on hirveän vaikeaa katsoa tulevaisuuteen ja varautua. Koulutus on toinen tärkeä tekijä. Se ei pelkästään anna oppia historiasta, vaan valmentaa ihmisiä varautumaan tulevaisuuteen. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että monet muutkin valtiot ovat aika heikosti varautuneita siihen, että ilmastonmuutos etenee näin nopeasti. Somalia on yksi kaikkein eniten ilmastonmuutoksesta kärsivistä paikoista. Meidän on yhdessä huolehdittava siitä, että Somaliassa elävät olevat ihmiset eivät kärsi kohtuuttomasti ilmastonmuutoksen seurauksista.
”Nälkä ratkaistaan antamalla ruokaa”
Nälänhädän partaalla eläviä somalialaisia tuetaan käteisavustuksilla. Se tuntuu erikoiselta, kun samaan aikaan puhutaan, ettei ruokaa ole. Tämä on mahtava havainto. Käteisavustukset ovat yleistyneet valtavasti viime aikoina, ja monet järjestöt KUA:n ohella toimittavat niitä myös Somaliaan. Käteisavustukset toimivat niin pitkään, kun markkinat toimivat. Tällä hetkellä meillä ei ole vielä merkkejä siitä, että markkinat eivät toimisi Somaliassa. Eli jos ihmisillä on rahaa, he pystyvät ostamaan hyödykkeitä, kun ruokaa on vielä saatavilla. Ongelma on, että äärimmäisen köyhillä ihmisillä ei ole varaa siihen. Käteisavustuksia saavat ihmiset ovat joutuneet jättämään kotiseutunsa ja käytännössä menettäneet kaiken omaisuutensa. Uudessa asuinpaikassaan heillä ei ole yhtään mitään, jolloin käteisavustus auttaa merkittävästi.
”Kehitysapu tukee korruptiota”
Apua ei kannata antaa, sillä se menee vain sotaherrojen taskuun. Tällaista kriittisyyttä tarvitaan, ja se on erityisen tärkeää hauraissa konteksteissa, joissa Kirkon Ulkomaanapu toimii. Somalia on korruptioindeksillä mitattuna ihan siellä valtioiden häntäpäässä, emmekä me voi sulkea silmiä väärinkäytösten mahdollisuudelta. Kirkon Ulkomaanavussa rahankäyttöä valvotaan tarkasti. On tärkeää, että meillä on oma maatoimisto, jossa on tarpeeksi henkilökuntaa. Näin voimme varmistaa, että apu menee perille. Esimerkiksi käteisavustusten kohdalla varmistamme, että avustusten saajat on rekisteröity. Sen jälkeen tarkastamme, että mobiilirahana toimitettu avustus on mennyt perille juuri oikean henkilön puhelimeen. Näin pyrimme varmistamaan sen, että rahaa menee oikeaan paikkaan.
”Kuivuuden keskellä paras apu on tehdä vesipisteitä”
Kaivon kaivaminen on paras ratkaisu kuivuuden selättämiseen. Ikävä kyllä näin ei tällä hetkellä ole. Meillä on tutkimusta siitä, että ilmastonmuutoksesta pahimmin kärsivillä alueilla kaivon kaivaminen saattaa olla jopa erittäin vahingollista pohjaveden saastumisen vuoksi. Somaliassa parasta olisi veden talteen ottaminen silloin, kun sateita tulee. Lisäksi olisi viisasta innovoida viljelmille tehokkaita kastelumenetelmiä ja viljellä sopivia lajikkeita.
”Kehitysapu on vain rahan kaatamista kankkulan kaivoon”
Somalia on hyvä esimerkki maasta, johon ei ikinä saada rauhaa. Ymmärrän, että olo voi tuntua epätoivoiselta Somalian suhteen. Maailmassa on sellaisia konfliktipesäkkeitä, joissa lyhyen rauhan jakson jälkeen konflikti puhkeaa uudestaan. Minulle se kertoo, että sovintoprosessi on ollut pinnallinen eivätkä siihen ole osallistuneet kaikki konfliktin osapuolet. Kirkon Ulkomaanapu tukee Somaliassa kansallista sovintoprosessia, johon haluamme mukaan kaikki kansalaisryhmät: myös nuoret, naiset ja vammaiset henkilöt vähemmistöklaaneista. Niin sovinto rakentuui kestävälle pohjalle.
”On vastuutonta hankkia lapsia keskellä nälänhätää”
On erikoista, että ihmiset hankkivat lapsia, vaikka ruokaa ei riitä itsellekään. Täällä lasten hankkiminen on tavallaan sosiaaliturvan muoto. Tiedämme Suomestakin, että aikoinaan meillä on ollut paljon suurempia perheitä. Se on johtunut osittain siitä, että ei ole ollut esimerkiksi ikääntyneiden hoivaa tai lastenhoitopalveluita. Eli kun perheessä on enemmän ihmisiä, toivotaan, että löytyy niitä, jotka pystyvät huolehtimaan toinen toisistansa paremmin. Olen samaa mieltä, että aihe on kriittinen Somalian kannalta. On todella tärkeää, että Somalia kehittyy siihen suuntaan, etteivät lapset olisi ainoa sosiaaliturvan muoto.
”Miksi ihmiset asuvat alueilla, joilla ei voi asua?”
Somalialaisten elämä tuntuu olleen vaikeaa vuosikymmenestä toiseen. Muuttaisivat pois sieltä, niin ongelmat ratkeaisivat. Olen pohtinut paljon omista lähtökohdistani, mikä on ihmiselle paras paikka elää ja asua. Monelle suomalaiselle Suomi on paras paikka. Koti ja läheiset ihmiset sitovat siihen maahan, jossa on syntynyt ja jossa on elänyt ensimmäiset vuotensa. Vaikeudetkaan eivät välttämättä saa lähtemään kotiseuduilta. Olen tavannut somalialaisia naisia, jotka ovat sanoneet, että lähteminen on ollut viimeinen keino selviytyä. Toisaalta se on myös positiivinen asia, että ihmiset haluavat uskoa tulevaisuuteen omassa kotimaassaan. He näkevät positiivisia asioita, vaikka tällä hetkellä on valtavasti vaikeuksia. He uskovat siihen, että he pystyvät rakentamaan omaa yhteiskuntaa ja tekemään omasta maastaan asuinkelpoisen.
Kirkon Ulkomaanavulla iso rooli naisten poliittisen osallisuuden huomattavassa kasvussa Somaliassa
Kirkon Ulkomaanavun (KUA) päättäväinen työ on johtanut naisten poliittisen osallisuuden huomattavaan kasvuun Somaliassa ja auttanut muuttamaan paikallisen päätöksenteon tapoja.
Kirkon Ulkomaanavun rauhantyön projektit Somaliassa ovat auttaneet maata siirtymään kohti kestävää rauhaa edistämällä sukupuolten tasa-arvoa ja lisäämällä naisten osallistumista politiikkaan. KUA on vahvistanut naisten taitoja ja lisännyt tilaisuuksia yhteiskunnalliseen osallisuuteen sekä auttanut rakentamaan oikeudenmukaisia ja tasa-arvoisia hallintorakenteita koulutusten, keskustelutilaisuuksien ja monipuolisen vaikuttamistyön avulla.
”Kirkon Ulkomaanavun tiimi Somaliassa työskentelee haastavissa olosuhteissa, mutta toisaalta näiden projektien ajoitus sopi erinomaisesti sisällissodan jälkeiseen hallinnon rakentamiseen”, ohjelmajohtaja Bashir Fidow Somalian toimistosta kertoo.
Somalia on yksi maailman epätasa-arvoisimmista maista naisia kohtaan, mikä johtuu kulttuuriin pohjautuvista uskomuksista, yhteiskunnallisten rakenteiden vinoumista ja syrjinnästä. Monet uskovat edelleen, että naisen paikka on kotona eikä heille ole sijaa missään päätöksenteossa. Valtiollisen lainsäädännön ja oikeusjärjestelmän sijaan noudatetaan usein perinteisiä tapoja ja sääntöjä. Historiallisesti naiset ovat osallistuneet hyvin vähän politiikkaan.
KUA:n työ lisää naisten osallistumista päätöksentekoon politiikassa ja yhteisöissä
Kirkon Ulkomaanapu on tehnyt yhteistyötä Somalian Koulutus- ja tutkimuskeskuksen ja naisten tasa-arvosta ja ihmisoikeuksista vastaavan ministeriön kanssa tavoitteena lisätä naisten osallisuutta politiikassa. Edistääkseen sukupuolten tasa-arvoa KUA järjesti yhdessä kumppaniensa kanssa lukuisia kansalaiskeskusteluita, väittelyitä ja kokouksia, jotka tarjosivat naisille mahdollisuuksia sekä tulla kuulluiksi että oppia toisiltaan. Tulokset ovat luupaavia, sillä sadat naiset ovat saaneet koulutuksissa tietoa oikeuksistaan ja aktiivisesta kansalaisuudesta, mikä on antanut heille itseluottamusta ja tarvittavia taitoja päätöksentekoon osallistumiseen.
Kirkon Ulkomaanapu on pyrkinyt lisäämään kaikkien mahdollisuuksia osallistua aluevaltuustojen muodostamiseen ja vakiinnuttamaan 30 prosentin kiintiön naisille, ja työ on saavuttanut huomattavia tuloksia. KUA johti toimijoiden yhteenliittymää, joka tuki naisten ja nuorten osallistumista aluevaltuustojen muodostamiseen Berdalessa ja Hudurissa Lounaisessa osavaltiossa vuonna 2018 ja vuonna 2020 Afmadovissa Jubalandissa ja Galkacyossa Galmudugissa. Kaksi naista valittiin valtuustoon Berdalessa, viisi Galkacyossa ja kaksi Afmadowissa. Kansallinen Sukupuolten tasa-arvo-ohjelma luotiin Lounaisessa osavaltiossa. Lounaisen osavaltion paikallisvaaleissa naisten voittamien paikkojen määrä kasvoi huomattavasti. Tällä hetkellä valtuustossa on 16 naista ja nainen varapuheenjohtajana.
KUA on työskennellyt Somaliassa vuodesta 2008 lähtien ja edistänyt kestävän rauhan rakentamista. Maaohjelma toimii neljässä osavaltiossa, Lounaassa, Hirshabellessa, Galmudugissa ja Jubalandissa. Maatoimisto on työskennellyt aktiivisesti koko sen ajan, kun sisällissodan jälkeen Somaliassa on rakennettu demokraattisia hallintojärjestelmiä ja tuotu päätöksentekoa aluetasolle. KUA:lla on toimintaa myös Mogadishussa ja Somalimaassa.
KUA:n Somalian toimisto on toteuttanut lukuisia rauhanprojekteja Somaliassa edistääkseen osallistavaa hallintoa ja naisten poliittista osallisuutta. ”Sukupuolten tasa-arvo ja yhteiskunnallinen osallisuus” –hanke kohdistui Baidoan, Hudurin ja Berdalen alueille Lounaisessa osavaltiossa ja sitä rahoitti Somalia Stability Fund (SSF).
Toinen projekti, jonka tavoitteena oli vahvistaa paikallishallinnon rakenteita ja järjestelmiä, jotka varmistavat vastuullisuuden ja osallistamisen osavaltiotasolla, teki töitä Lounaisessa osavaltiossa, Hirshabellessa, Jubalandissa ja Galmudugissa. Sitä rahoitti Euroopan Unioni. Projekti pyrki vakiinnuttamaan 30 prosentin kiintiön naisille aluevaltuustoissa.
Vaikuttamistyötä monella saralla
”Keskeinen osa-alue kaikissa projekteissa on ollut laaja-alainen ja strateginen vaikuttamistyö”, kertoo liiketoiminnan kehittämisen päällikkö Leakhena Sieng KUA:n Somalian-toimistosta.
Kumppanit ovat olleet keskeisessä roolissa tuloksellisessa vaikuttamistyössä. Naisten tasa-arvosta ja ihmisoikeuksista vastaava ministeriö tuki KUA:a verkostojen luomisessa ja järjesti tapaamisia ja kohtaamispaikkoja, joissa naiset ja poliittiset päättäjät keskustelivat ja tekivät päätöksiä.
”KUA:n toimintaan osallistui ihmisiä paikallistasolta, klaanijohtajia ja tavallisia perheitä”, kertoo Abdulwahab Osman, joka työskentelee paikallishallintoon kohdistuvien hankkeiden päällikkönä KUA:n Somalian-toimistolla. ”Projektien puitteissa olemme tarjonneet naisverkostoille mahdollisuuden vakuuttaa uskonnollisia ja perinteisiä johtajia siitä, miten tärkeää naisten osallisuus on. Moneen otteeseen työpajoissa ja keskusteluissa on puhuttu naisten mukaan saamisesta.”
Klaanijohtajiin on pyritty vaikuttamaan niin, että he mahdollistaisivat ja tukisivat naisten aktiivista roolia. Klaanijärjestelmä vaikuttaa vahvasti Somalian hallinto- ja yhteiskuntarakenteissa ja ilman klaaninvanhimpien tukea naisten nousu päättäviin asemiin on vaikeaa. Kun paikalliset johtajat on vakuutettu siitä, että naisia tarvitaan päätöksentekoon, somalialaisessa yhteiskunnassa se on merkittävä edistysaskel ja vaikuttaa sekä paikallisyhteisöjen että poliittisten johtajien suuntaan.
On ollut tärkeää haastaa perinteisiä rakenteita ja rooleja, jotka ovat estäneet naisia osallistumasta yhteiskunnalliseen toimintaan aktiivisesti. Naisia ei ole kannustettu opiskelemaan ja tytöiltä on viety oikeus koulutukseen. KUA:n kouluttamat naiset ovat kiertäneet kylissä ja puhuneet naisille ja heidän perheilleen sitä, miten naiset voivat ottaa aktiivisemman roolin ja miksi heidän kannattaa tehdä se.
”Yksi keskeinen tavoite on ollut nostaa yleisesti tietämystä aiheesta ja nyt 56 % projektiin osallistuneista naisista sanoo, että he voivat vaikuttaa yhteisönsä päätöksentekoon”, kertoo Leakhena Sieng.
Kirkon Ulkomaanapu on tukenut naisten mahdollisuuttaa osallistua päätöksentekoon. Työn tuloksena useita naisia on valittu valtuustoihin eri puolilla Somaliaa.
Naiset tukevat ja auttavat toisiaan
Kirkon Ulkomaanapu on halunnut tarjota kunnianhimoisille naisille politiikassa tarvittavia työkaluja ja itseluottamusta. BAYWAN-niminen naisyhdistysten verkosto on ollut keskeinen tässä työssä. Verkoston perustivat 207 KUA:n ja Koulutus- ja tutkimuskeskuksen kouluttamaa naista, ja sen tarkoituksena on tarjota tukea naisille taustasta ja iästä riippumatta sekä mahdollistaa keskinäinen yhteistyö ja näkemysten ja kokemusten vaihto.
BAYWAN vaikuttaa muutoksen monella yhteiskunnan saralla, ja he ovat edistäneet naisten osallisuutta ja tyttöjen koulutusta ja tasa-arvoisempaa asemaa.
KUA:n projekteilla on ollut valtava vaikutus naisten osallistumiseen politiikkaan.
”KUA valitsi 150 nuorta yliopistossa politiikkaa opiskellutta naista koulutukseen, jonka tarkoituksena oli valmistella heitä uralle poliittisen päätöksenteon, ja tarjota heille verkostoja, itseluottamusta tuoda esille näkemyksiään ja paikka käydä keskusteluja ikätovereidensa sekä mentorien kanssa”, Bashir Fidow kertoo.
KUA toi yhteen nuoria naisia, joilla on korkeat tavoitteet, sekä naispuoleisia poliitikkoja innostamaan nuorempaa sukupolvea. Naisten tasa-arvoasioista vastaava ministeriö tarjosi harjoittelu- ja vapaaehtoistyöpaikkoja yliopisto-opiskelijoille. Näiden naisten, KUA:n ja yhteistyökumppanien työ on niin menestyksekästä Lounaisessa osavaltiossa, että muuallakin Somaliassa on innostuttu seuraamaan esimerkkiä.
Pysyvä muutos kohti kestävää rauhaa on mahdollinen
Kirkon Ulkomaanavun työ Somaliassa naisten poliittisen osallisuuden lisäämiseksi on yleisesti ottaen ollut suuri menestys. KUA on pystynyt tuomaan yhteen tiedotusvälineitä ja keskeisiä poliittisia päättäjiä ja johtohahmoja. Bashir Fidow kertoo, että koska kasvanut valtuustoihin valittujen naisten määrä on saanut paljon mediahuomiota erityisesti Galkacyossa, Afmadowissa ja Diinsoorissa, aihe on valtavirtaistunut.
KUA:n projekteilla on ollut valtava vaikutus. Yli 700 naista ja lukuisia klaani- ja uskonnollisia päälliköitä on koulutettu johtamaan muutosta kohti sukupuolten tasa-arvoa ja naisten voimaantumista. Politiikassa mukana olevien naisten määrä on kasvanut, ja yliopistossa opiskelevien nuorten naisten innostus osoittaa, että suuntaus on pysyvä.
”Nyt me olemme muiden osavaltioiden edellä naisten poliittisessa osallisuudessa. Kannustan muita seuraamaan Lounaisen osavaltion esimerkkiä ja tarjoamaan poliittista tilaa naisille”, sanoo Faduma Ali Ahmed, edustaja Lounaisen osavaltion aluevaltuustossa.
YK:n kestävän kehityksen tavoite numero viisi toteaa, että ”sukupuolten tasa-arvo ei ole ainoastaan ihmisoikeuskysymys, vaan se edellytys rauhalliselle, menestykselliselle ja kestävälle maailmalle” ja tämä on hyvin tärkeää Somalian kaltaisessa maassa, joka on kärsinyt vuosikymmeniä sisällissodasta ja väkivaltaisista ääriliikkeistä.
Tavoite 16, ”edistää rauhanomaisia yhteiskuntia ja taata kaikille pääsy oikeuspalveluiden pariin, rakentaa tehokkaita ja vastuullisia instituutioita kaikilla tasoilla”, liittyy keskeisesti KUA:n työhön Somaliassa. Projektien tulokset osoittavat, että maassa on otettu isoja harppauksia kohti tämän tavoitteen täyttymistä.
Somalian viljelijät ja paimenet seuraavat ilmastonmuutosta aitiopaikalta. Sään ääriolosuhteet vaihtelevat ankarasta kuivuudesta tuhoisiin tulviin. Jäljelle jää yhä vähemmän karjaa ja satoa.
Tilanne on vaikein alueilla, joilla väkivaltaista ekstremismiä viljelevä al-Shabaab on vahvimmillaan ja koulutusmahdollisuudet perinteisesti heikot. Vaihtoehtojen puute johtaa selviytymistaisteluun, jossa valtiota vastaan taistelevaan äärijärjestöön liittyminen saattaa tuntua ainoalta ratkaisulta.
Somalia tasapainottelee nälänhädän partaalla ja vanhemmat pyrkivät pelastamaan perheensä pakenemalla kaupunkeihin. Baidoa on Somalian toiseksi suurin pakolaiskeskittymä pääkaupunki Mogadishun jälkeen. Pakolaisia on arviolta jopa 360 000, enemmän kuin paikallisia asukkaita.
Määrä on kasvanut dramaattisesti vuoden 2017 kuivuuden jälkeen ja pakolaisleirien olosuhteet ovat vaikeat. Kun työtä ei ole, uuden elämän aloittaminen on monelle vaikeaa.
Somalia sulki useimpien muiden maiden tapaan koulunsa keväällä koronaviruksen leviämisen ehkäisemiseksi. Lapset palasivat oppitunneille elokuussa.
Viljelmänsä ja karjansa menettäneet isät kertovat, mitä he toivovat lastensa tulevaisuuden varalle.
Abdibakir Abdinur Aden, 38, ja hänen tyttärensä Falhado, 11.
”Tyttäreni opettaa minulle asioita”
Abdibakir Abdinur Aden, 38. Viiden lapsen yksinhuoltaja.
”Kuivuus pakotti meidät valitsemaan: pako tai kuolema. Meillä ei ollut syötävää eikä juotavaa. Pakenimme tänne Baidoaan kaksija puoli vuotta sitten.
Somaliassa suurin haasteemme onankara sää. Ensin kuivuus vei elinkeinomme. Karjamme kuoli ja viljelmämme kuihtuivat. Tänään uutiset kertovat, että entinen kotiseutumme on tulvien vallassa. Onneksi lähdimme.
Saapuminen Baidoaan avasi silmäni. Koulutettujen ihmisten on paljon helpompaa tulla toimeen, vaikka kärsimme kaikki sään vaihteluista. He pystyvät sopeutumaan uusiin elämäntilanteisiin. He löytävät aina töitä, koska osaavat lukea ja kirjoittaa ja he perustavatyrityksiä.
En itse päässyt kouluun. Kylässäni koulutusta ei arvostettu, sukupolveni tietää vain viljelystä ja karjasta. En enää pysty pitämään huolta perheestäni omin voimin menetettyäni viljelmäni, koska en ikinä saanut käydä koulua ja oppia muuta. En halua, että lapseni joutuvat kokemaan saman.
Elämä pakolaisleirillä on haastavaa. Meillä ei ole sähköä. Vedestä ja terveydenhuollosta on puute. Meillä on kuitenkin koulu ja se on minusta valtava helpotus. Aiemmin lapset leikkivät kadulla, eikä katu ole turvallinen paikka kasvaa aikuiseksi. Aseelliset ääriryhmät rekrytoivat toimettomia nuoria.
Lapseni ovat käyneet koulua muutaman kuukauden. Näen valtavan muutoksen. Heidän elämällään on tarkoitus, ja koulu tuo heille turvaa ja ystäviä. He ovat oppineet myös kurinalaisuutta.
Ihmiset janoavat parempaa tulevaisuutta lapsilleen. Mielestäni erityisesti tyttöjen on tärkeä päästä kouluun. Naiset muuttavat yhteisöjä ja murtavat stereotypioita. Itse opin kaiken äidiltäni. Naiset luovat kodin ilmapiirin, ja siksi on itsestään selvää, että koulutus kuuluu sekä tytöille että pojille.
Tyttäreni Falhado on 11-vuotias ja on toisella luokalla. Kun hän tulee kotiin, hän tekee ahkerasti läksynsä ja kertoo minulle, mitä hän on oppinut. Opin itsekin asioita, ja olen hänestä todella ylpeä.
Kun lapseni valmistuvat koulusta, olen varma, että he pystyvät pitämään huolta itsestään ja perheestään. He voivat tukea yhteisöänsä ja koko Somalian kehitystä.
Paratiisini on sitä, että näen tyttäreni pärjäävän omillaan elämässään.”
Abdullahi Hassan Yusuf, 53, ja hänen tyttärensä Luuley.
”Kaikki hyötyvät siitä, että tytöt opiskelevat”
Abdullahi Hassan Yusuf, 53. Seitsemän lapsen isä.
”Koulu on muuttanut elämämme Baidoassa. Lapsemme ovat käyneet muutaman kuukauden koulua ja jo nyt he osaavat lukea ja kirjoittaa. He ovat parempia keskittymään. Elämä on vakaampaa.
Uskon, että koulutus avaa heille runsaasti mahdollisuuksia, etenkin tytöille. Olin itse viljelijä ja karjankasvattaja ennen kuin menetimme kaiken kuivuuden ja sodan takia. Saavuimme pakolaisina Baidoaan.
Tyttäreni Luuley on kuulovammainen, mutta nyt hänkin pääsee kouluun. Olen onnellinen hänen puolestaan.
Luuley pitää erityisesti englannista ja matematiikasta. Hän on löytänyt kuulovammaisten luokalta ystäviä, ja he leikkivät paljon keskenään esimerkiksi hyppynaruilla. Uudet ystävät vain lisäävät koulunkäynnin merkitystä. Koulu helpottaa vanhempien taakkaa, koska arkemme täällä on täynnä haasteita.
Koulun rehtorin mukaan Luuley on nopea oppimaan. Hän on käynyt koulua neljä kuukautta, mutta selviää hyvin jopa kaikkein vaikeimmista tehtävistä. Hänellä on hyvä englannin sanavarasto.
Lastemme koulunkäyntiä vaikeuttaa se, että kaikki eivät mahdu kouluihin. Tarvitsemme lisää kouluja.
Mikä tahansa yhteisö hyötyy lasten koulunkäynnistä, ja etenkin siitä, että myös tytöt opiskelevat. Heistä kasvaa fiksuja aikuisia, jotka tietävät meitä paremmin, miten kehittää yhteisöä.”
Subane Bulle Aden, 37, ja hänen tyttärensä Nasteho, 12.
”Haluan, että lapseni kulkevat omaa polkuaan elämässä”
Subane Bulle Aden, 37. Kolmen lapsen isä.
”Vähän yli vuosi sitten menetin joka päivä vuohia. Eläimet kuolivat janoon ja nälkään. Lopulta kuivuus vei minulta kaiken omaisuuteni. Olin kylvänyt peltoni suuren sadon toivossa, mutta sateita ei näkynyt. Ruoan ja veden puute olisi voinut maksaa vielä henkemme.
Maaseudulla meidän ei ollut mahdollista käydä koulua – ei minun sukupolvellani eikä lapsillani. Kouluja ei ollut ja ihmiset tiesivät todella vähän mistään muusta kuin viljelystä ja karjankasvatuksesta. Emme esimerkiksi ymmärtäneet, että elinkeinomme katoaisi.
Jos sää muuttuu tulevaisuudessa vakaammaksi, miettisin paluuta. En kuitenkaan tiedä, voiko siihen luottaa. Uskon ennemmin siihen, että koulutus takaa lapsilleni paremman tulevaisuuden.
Koulutus tekee ihmisistä oma-aloitteisempia. Se auttaa selviämään vastoinkäymisistä, kuten näistä sääolosuhteista. Koulutus lisää huomattavasti mahdollisuuksia työllistyä. Menetin itse jo tämän mahdollisuuden. Isänä voin varmistaa, ettei sama tapahdu lapsilleni.
Fakta
Kirkon Ulkomaanapu on perustanut kuusi koulua maan sisäisille pakolaisille Baidoassa. Hätäapuhanke tarjoaa laadukasta koulutusta yli 3 000 lapselle ja nuorelle.
Koulutukselle on valtava kysyntä. Kaksi vuotta sitten pakolaisten asuttamia alueita oli Baidoassa 70, viime vuoden lopussa jo 435.
Äärijärjestö al-Shabaabilla on paljon vaikutusvaltaa kuivuudesta kärsivillä alueilla. Koulutus- ja toimeentulomahdollisuuksien puute on yksi syy, joka voi hyödyttää järjestön rekrytointia.
Minulle on tärkeää, että myös tyttäreni käyvät koulua. Toinen heistä syntyi neljä kuukautta sitten, samoihin aikoihin kuin esikoiseni Nasteho aloitti koulun. Nasteho on 12 vuotta vanha ja hän on kertonut haluavansa opettajaksi. Hän nauttii jokaisesta koulupäivästä, mikä tekee minut iloiseksi.
Kun lapseni valmistuvat, haluan heidän valitsevan oman polkunsa elämässä. Olen varma, että sellainen tulevaisuus on hyödyksi myös minulle ja koko yhteisöllemme.”
Kirkon Ulkomaanapu (KUA) on julkistanut suosituksensa liittyen siihen, mitä Suomen tulevan Afrikka-strategian tulisi ottaa huomioon. Tutustu suosituksiin täällä.
Monista haasteistaan huolimatta Afrikka on yksi maailman nopeiten kasvavista markkina-alueista. Afrikan sisäpoliittisilla käänteillä, vaihtelevalla turvallisuustilanteella sekä globaalien ilmiöiden, kuten ilmastonmuutoksen ja koronaviruksen vaikutuksilla, on yhä suurempi vaikutus koko maailmaan.
Siksi yhä useampi maa haluaa rakentaa kumppanuutta Afrikan kanssa. Viime vuonna Yhdysvallat julkisti uuden Afrikka-strategiansa. Venäjä järjesti historiansa ensimmäisen Afrikka-huippukokouksen, ja Kiina on jo usean vuosikymmenen ajan vahvistanut jalansijaansa mantereella. Tänä vuonna EU aloitti työstämään omaa yhteistyösuunnitelmaansa.
Millaisesta lähtökohdasta Suomi voi vaikuttaa Afrikan tulevaisuuteen?
Samalla kun väestö eri puolilla maailmaa ikääntyy, Afrikka on nuorten maanosa. Jopa 60 prosenttia Afrikan väestöstä on alle 25-vuotiaita. On heistä kiinni, millainen tulevaisuus Afrikalla ja samalla koko maailmalla on.
Suosituksissaan Kirkon Ulkomaanapu korostaa, että Suomi voi saavuttaa hallitusohjelmansa tavoitteen olla kokoaan suurempi maailmalla, jos se onnistuu merkittävällä tavalla tukemaan Afrikan nuorison potentiaalia positiivisena muutosvoimana.
Vuoteen 2050 mennessä Saharan eteläpuolisessa Afrikassa tulee olemaan kaksi miljardia alle 25-vuotiasta ja joka kolmas nuori maailmassa on afrikkalainen. Mitä nämä nuoret sitten tarvitsevat?
Ennen kaikkea laadukasta, työhön johtavaa koulutusta ja koko maapallon kannalta kestäviä toimeentulomahdollisuuksia. Vakaa toimeentulo edellyttää rauhanomaista yhteiseloa ja hyvää hallintoa. Nämä ovat Afrikan isoimpia kehitystavoitteita, ja niissä Suomen osaaminen on kansainvälistä huipputasoa. Suomen kannattaa priorisoida niitä Afrikka-strategiassaan.
Nostamalla Afrikan nuorten potentiaalin Afrikka-strategiansa keskiöön, Suomella voi olla kokoaan suurempi rooli.
Lue lisää KUA:n suosituksista Suomen Afrikka-strategialle lataamalla pdf-tiedosto täältä.
Kirkon Ulkomaanapu (KUA) on myöntänyt 100 000 euroa lisää hätäapua koronaviruksen leviämisen ehkäisemiseksi Etelä-Sudanissa, Somaliassa ja Ugandassa. Jo aiemmin KUA myönsi 50 000 euroa Keniaan.
Maailman haavoittuvimmat yhteisöt valmistautuvat pahimpaan koronaviruksen uhkan edessä.
Pandemian hillitsemiseksi olennaista on huolehtia käsihygieniasta ja välttää ihmiskontakteja, mutta ohjeita on vaikea noudattaa esimerkiksi pakolaisten keskuudessa. Pakolaisleirit ja köyhät asuinalueet ovat tiheään asuttuja, eikä ihmisillä välttämättä ole edes saippuaa saatavilla.
Ugandassa KUA työskentelee maan kahdella suurimmalla pakolaisalueella: Bidibidissä Pohjois-Ugandassa ja Kyakassa maan lounaisosassa. Alueilla asuu yhteensä yli neljännesmiljoona pakolaista. KUA toimii Ugandassa YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n kumppanina koulutussektorilla.
Koulut on Ugandassa suljettu koronaviruksen leviämisen ehkäisemiseksi. KUA jakaa tietoa koululaisille, heidän perheilleen ja opettajille muun muassa radion, tekstiviestien ja julisteiden välityksellä. Perheille jaetaan myös hygieniatarvikkeita ja yhteisöissä toteutetaan tiedotuskampanjoita megafonien avulla. Työhön myönnettiin 50 000 euroa.
Jos koulut ovat pitkään suljettuna, sillä on vakavat vaikutukset lasten koulunkäynnille ja hyvinvoinnille. Moni haavoittuvassa asemassa oleva lapsi saa puhdasta vettä, ruokaa ja henkistä tukea pääasiassa koulusta. Kun lapset ovat poissa koulusta, he ovat lisäksi alttiimpia pahoinpitelylle ja hyväksikäytölle, lapsityövoimaksi joutumiselle, raskauksille ja lapsiavioliitoille.
”Teemme työtä sen eteen, että koulut saadaan turvallisesti avattua, kun sen aika koittaa. Hankimme kouluille desinfiointiaineita, lisäämme käsienpesupisteitä sekä pidämme huolta tiloista ja varaudumme kouluttamaan opettajia psykososiaalisessa tuessa”, kertoo KUA:n Ugandan maajohtaja Wycliffe Nsheka.
Huhtikuun alkaessa varmistettuja koronavirustartuntoja oli Ugandassa todettu 44. Luku voi oikeasti olla suurempi.
Somalian Baidoan haavoittuvuutta lisäävät vesipula ja hallinnon hauraus
Somaliassa KUA jakaa tietoa koronaviruksen leviämisen ehkäisemiseksi Baidoassa kuuden koulun alueella. Baidoa on suurimpia maan sisäisten pakolaisten keskittymiä Somaliassa. Työhön Somaliassa myönnettiin 15 000 euroa. Varmistettuja tartuntoja on Somaliassa huhtikuun alussa viisi, todellinen luku voi olla suurempi.
Myös Somaliassa koulut ovat suljettuna tällä hetkellä. KUA tavoittaa kuitenkin koulukomiteoiden ja opettajien kautta noin 3 200 oppilasta perheineen. Koulujen alueille levitetään julisteita, toteutetaan tiedotuskampanjoita kokeneiden yhteisötyöntekijöiden voimin sekä järjestetään opastusta muun muassa käsihygieniassa sekä jaetaan perheille saippuaa.
”Baidoan alue on erityisen haavoittuvainen valtionhallinnon haurauden, terveyspalvelujen heikon saatavuuden sekä vesipulan vuoksi. Kouluilla ei ole mahdollisuuksia tarjota oppilaille puhdasta vettä joka päivä”, sanoo KUA:n Somalian maajohtaja Mika Jokivuori.
KUA:n yhteisötyöntekijä opastaa hyvään käsihygieniaan koulun pihamaalla Somalian Baidoassa maaliskuun lopulla.
Baidoan alueella lapsilla ei ole esimerkiksi älypuhelimia ja etäyhteyksiä tukemassa oppimista nyt, kun kouluun ei pääse. Sen vuoksi koulujen sulkeminen heikentää entisestään jo valmiiksi haavoittuvassa asemassa olevien lasten ja nuorten oppimista ja elämänlaatua.
Kun koulut voidaan avata uudelleen Somaliassa, KUA jatkaa valistustyötä kouluttamalla opettajia ja oppilaita, perustamalla hygieniakerhoja koulujen yhteyteen sekä kampanjoimalla turvallisesta paluusta kouluun.
Sisällissodan runtelemassa Etelä-Sudanissa varautumisella on kiire
Myös Etelä-Sudanissa hallitus on sulkenut koulut ainakin kuukaudeksi 20. maaliskuuta alkaen. Maassa ei vielä huhtikuun alkaessa ole varmistettuja tartuntoja, mutta riskit ovat valtavat heikon terveydenhuoltojärjestelmän ja jo entuudestaan huonon humanitaarisen tilanteen vuoksi.
Vuosien sisällissodan takia maassa on 1,5 miljoonaa maan sisäistä pakolaista. Maan 11,7 miljoonasta ihmisestä noin 7,5 miljoonaa tarvitsi jo ennen koronaepidemiaa humanitaarista apua. Esimerkiksi malaria ja ripuli ovat yleisiä. Koronaviruksen leviäminen Etelä-Sudanissa aiheuttaisi ennennäkemättömän avuntarpeen.
KUA on tukenut yli 25 000 tuhannen lapsen ja nuoren koulunkäyntiä maan suurimpiin kuuluvilla evakkoleireillä Mingkamanissa Lakesin osavaltiossa, sekä Fangakissa Jonglein osavaltiossa ja Tongassa Upper Nilessa.
Ryhmä vapaaehtoisia opettajia KUA:n järjestämässä opettajakoulutuksessa New Fangakisssa, Etelä-Sudanissa, maaliskuun alussa. He haluavat tukea seuraavaa sukupolvea opinnoissa, vaikka moni ei ole itsekään käynyt koulua loppuun. Nyt KUA jakaa yhteisöille tietoa koronaviruksesta ja hygieniasta koulujen ja opettajien kautta. Kuva: Maria de la Guardia/ Kirkon Ulkomaanapu.
”Nyt täytyy toimia nopeasti ja määrätietoisesti, on lähes epätoivoinen kiire levittää oikeaa tietoa viruksesta ja siitä, kuinka sen leviämistä ehkäistään oppilaille, vanhemmille, opettajille ja yhteisöille. Myös hygieniatarvikkeita, kuten saippuaa, tarvitaan kipeästi, erityisesti tiuhaan asutuilla pakolaisleireillä”, sanoo KUA:n Etelä-Sudanin maajohtaja Berhanu Haile.
“Haluamme vahvistaa lasten ja vanhempien mahdollisuuksia ehkäistä koronaviruksen leviämistä tarjoamalla tietoa viruksesta ja siltä suojautumisesta.”
Hankkeella tavoitetaan yli 21 000 lasta, opettajaa ja vanhempaa. 1 500 perheelle jaetaan saippuaa. Etelä-Sudanin koronatyöhön myönnettiin 35 000 euroa.
Katse koronakuilun yli tulevaan jälleenrakennukseen
”Tartuntatilanne ja voimassa olevat rajoitukset muuttuvat eri maissa nopeasti, ja se vuoksi olemme varautuneet myös muokkaamaan ja sopeuttamaan työtä tilanteen ja toimintamahdollisuuksien mukaan”, kertoo KUA:n humanitaarisen avun päällikkö Eija Alajarva.
KUA seuraa tarkasti tilanteen kehittymistä kaikissa toimintamaissaan. Alajarva korostaa sitä, että nykyhetken kaoottisuudesta huolimatta on tärkeää pitää myös tulevaisuus mielessä.
”Pandemian laantumisen ja rajoitteiden purkamisen jälkeen tarvitaan erityistä tukea kouluun palaaville lapsille ja nuorille.”
Lapset ja nuoret saattavat kaivata esimerkiksi psykososiaalista tukea ja opetuksen katkon vuoksi väliin jääneiden oppisisältöjen kertaamista.
Myös kehittyvien maiden yrittäjät tarvitsevat tukea epidemian jälkeen. Tulot palvelualoilla ovat uhattuna liikkumisrajoitusten vuoksi, ja maanviljelijöiden toimeentulo on usein riippuvainen markkinoille pääsystä.
”Vaikka toimintamaissamme pahin on vielä edessä, on tärkeää varautua jälleenrakennukseen, jotta työ saadaan ilman viiveitä käyntiin, kun se aika koittaa”, sanoo Alajarva.
Auta suojelemaan pakolaisasutusalueella eläviä ihmisiä koronavirukselta!
Psykoterapeutti Rowda Olad tekee KUA:n tuella ruohonjuuritason mielenterveystyötä ja osallistuu Somalian sovintotyöhön.
”Somaliassa puhutaan näkymättömistä haavoista, dhaawac yada qarsoon”, psykoterapeutti Rowda Olad sanoo ja kertoo, kuinka järkyttynyt hän oli koko kansan mielenterveyden tilasta saapuessaan Somaliaan vuonna 2016.
”Nuori poika ajoi mopotaksia, tuktukia, hirveätä vauhtia keskellä Mogadishua. Pyysin häntä hiljentämään vauhtia. ’Sinähän vielä tapat meidät!’, huudahdin takapenkiltä. ’Mitä väliä sillä on, jos me kuollaan’, poika vastasi.”
”Olin todella järkyttynyt.”
Rowda kertoo kiinnittäneensä heti huomiota siihen, että erityisesti nuoret miehet olivat paitsi pelottomia, myös hyvin vihaisia. Mutta lähes kaikki muutkin tuntuivat Somaliassa kärsivän sisällissodan ja väkivaltaisuuksien aiheuttamista psyykkisistä traumoista tai niiden aiheuttamista postraumaattisista oireista.
”Rikollisuutta on paljon, samoin välinpitämättömyyttä toisen omaisuudesta tai hengestä. Aina kun Mogadishussa räjähti, ihmiset ryntäsivät katsomaan mitä on tapahtunut, kun luonnollinen reaktio olisi juosta poispäin.”
”Ihminen, joka ei pelkää, ei ole psyykkisesti terve, Rowda sanoo. Silvottujen ja räjähtäneiden ihmisten ja ruumiiden näkeminen traumatisoi, erityisesti lapsia.”
Tätä kaikkea hän näki ja kirjasi ylös koko sen ensimmäisen vuoden, kun hän oli perheineen muuttanut takaisin Somaliaan vuonna 2016.
Psyykkiset traumat muuttavat ihmisen maailmankuvaa ja käytöstä. Somaliassa on paljon aggressiivista käyttäytymistä ihan arkielämän tilanteissa.
”Jopa poliittisen ylätason kokouksissa ihmisillä menee hermo aivan yhtäkkiä.”
Pakolaisena Yhdysvalloissa
Mogadishussa syntyneellä Rowdalla on itselläänkin sotatraumoja. Sisällissota alkoi kun hän oli seitsemänvuotias.
”Muutimme ensin jatkuvasti paikasta toiseen.”
Sisarukset ja sukulaiset levisivät eri puolille maailmaa. Rowda pakeni sedän perheen kanssa Yhdysvaltoihin, Ohion osavaltioon. Hän kävi koulut, mutta ei lukiosta päästyään heti osannut päättää mitä alkaisi tehdä isona. Niinpä hän ilmoittautui vapaaehtoiseen sosiaalityöhön AmeriCorpsin riveissä. Hän auttoi muslimimaahanmuuttajia, somalidiasporaa, nuoria ja vanhoja – ja näki ja koki paljon sellaista, jonka vain ihmisten taustat voivat selittää.
Hän perusti nuorille somalinaisille vapaaehtoisryhmän ja alkoi kiinnostua psykologin ja psykoterapeutin opinnoista. Myös somalikulttuurin piirteet alkoivat kiinnostaa; mikä johtuu mistäkin? Miksi meillä tehdään tai ajatellaan näin?
Rowdan haaveena on perustaa Somaliaan kansallinen mielenterveysjärjestelmä. Kuva: Kristiina Markkanen
Rowda opiskeli, valmistui ja työskenteli psykoterapeuttina. Kun tilanne Somaliassa alkoi rauhoittua ja ensimmäiset sodan jälkeiset parlamenttivaalit pidettiin vuonna 2016, myös Rowda päätti muuttaa takaisin Somaliaan.
Rowda lähti mukaan politiikkaan ja työskenteli ensin aluehallinnossa, mutta mielenterveystyö alkoi vetää puoleensa yhä enemmän. Haaveena on perustaa Somaliaan kansallinen mielenterveysjärjestelmä, koko rakenne, luoda toiminnan perusteet ja puuttuvat sanat.
”Meillä ihminen on joko hullu, waali, tai sitten ei ole. Välimuotoja ei tunneta, muita sanoja ei ole. Mieleltään pahasti sairastuneet laitetaan sairaalaan ja unohdetaan sinne.”
”Se pysäytti minut”, hän sanoo.
Mielenterveystyötä pienin askelin
Rowda on aloittanut Somaliassa pienin askelin. Hän on tehnyt vapaaehtoistyötä ja puhunut terveysministeriön virkamiehille mielenterveydestä.
”Ensin olen pyrkinyt avaamaan mielenterveyden yhteyttä ihmisen käytökseen ja toimintaan ja pikkuhiljaa olen laajentanut sitä kansalliselle tasolle.”
Rowda uskoo, ettei jälleenrakennus ja kansallinen sovintotyö voi onnistua ilman, että käsitellään myös perheiden, yksilöiden ja kokonaisten yhteisöjen kokemia traumoja.
Traumatisoituneiden ihmisten toimintakyky heikkenee ja se vaikutta muun muassa työntekoon.
”Koko kansakunnan, niin yrittäjien, virkamiesten kuin maanviljelijöidenkin tuottavuus jää alhaiseksi.”
Rowda on perustanut Somaliaan oman vastaanoton sekä ja aloittanut muun muassa KUA:n tuella eräänlaisen mielenterveystyön esityön, jota hän kutsuu mielenterveystiedoksi (psychoeducation).
Koulutuksen ideana on kertoa mielenterveydestä ja tarjota tietoa eri kansalaisryhmille. Puhutaan stressistä, masennuksesta, ja siitä, miten psyykkisistä traumoista voi selvitä. Mikä on tavanomaista surua ja mikä taas niin pahaa kärsimystä, että siihen pitää saada hoitoa.
Työhön kuuluu mielenterveystyö myös vankien ja vanginvartijoiden parissa. Somalian vankiloissa on niin pikkurikollisia kuin entisiä terroristejakin, ja myös heitä pitää yrittää saada sitoutumaan Somalian kehittämiseen.
Vankilarakennus Somaliassa. Kuva: Jari Kivelä
”Vankilassakin pidän mielenterveystiedon ryhmäopetusta, jossa käymme läpi sitä, miten ihmisen mieli toimii. Teen myös kliinistä työtä, diagnosoin ja annan yksilöterapiaa sitä tarvitseville. Joskus joudun siirtämään pahasti psyykkisesti oireilevan vangin sairaalahoitoon.”
Vankien kanssa Rowda käy läpi heidän identiteettiään, ja niitä reittejä, joita pitkin he ovat joutuneet vankilaan. Sodan ja väkivallan keskellä kasvaneilla ei välttämättä ole sellaista identiteettiä, jossa he voisivat nähdä itsensä järjestäytyneen yhteiskunnan kansalaisina.
”Kun kysyn heiltä esimerkiksi, että ketkä ovat heidän roolimallejaan, he eivät sano, että halusin lapsena, että minusta olisi tullut lääkäri tai opettaja, vaan he saattavat vastata, että ihailen isääni, hän oli sotasankari.”
Rowda kertoo aloittavansa pian työskentelyn myös vankien perheiden kanssa. Se on vaikeaa, koska monien perheet ovat muuttaneet. Somalialainen kulttuuri on kuitenkin hyvin perhekeskeistä ja Rowda uskoo, että rikollinen voi tulla yhteiskuntakelpoiseksi, jos hän saa perheeltään ja yhteisöltään vahvaa tukea.
Myös terapia on Somaliassa täysin uusi konsepti. On vain lääkäreitä ja psykiatreja, jotka työskentelevät sairaaloissa ja määräävät lääkkeitä. Jos lääkäri antaa lääkettä, ihminen paranee.
”Kun kerron potilaalle, että annan hänelle hoitoa, he odottavat lääkettä, ei keskustelua.”
Samalla hän toivoo, että mielenterveyden kysmykset tulisivat osaksi sovintotyötä. Rowda ei usko, että Somaliaan saadaan todellinen rauha ennen kuin traumojen tunnistaminen ja niistä paraneminen otetaan vakavasti kansallisella tasolla.
Teksti: Kristiina Markkanen
Rowda Olad vieraili Suomessa ulkoministeriön, Lähetysseuran, CMI:n ja Kirkon Ulkomaanavun järjestämässä National Dialogues –rauhantyön konferenssissa kesäkuussa.
Konfliktit alkavat lähes aina pienestä välikohtauksesta, joka saattaa eskaloitua hallitsemattomasti. KUA:n rauhantyö keskittyy käytännönläheisiin kiistoihin, joiden sopiminen rakentaa vankan pohjan kestävälle rauhalle.
Rauhantyö on helppo kuvitella korkean tason neuvotteluiksi maan hallituksen ja opposition välillä.
Kun puhumme Etelä-Sudanin rauhasta, ajatukset suuntaavat vaistonomaisesti luksushotelliin Khartoumissa, jossa presidentti Salva Kiir ja uudelleen varapresidentiksi nimetty Riek Machar solmivat rauhan elokuussa.
Etelä-Sudanissa on kuitenkin lukuisia taisteluiden osapuolia, jotka jäivät neuvottelujen ulkopuolelle. Siksi niin Etelä-Sudanissa kuin muissakin maissa on tarve myös alueellisille ja paikallisille rauhanhankkeille.
Kiistat ovat ruohonjuuritasolla usein paljon käytännönläheisempiä, eivätkä valtionpäämiehet niihin ylety.
”Kansallisen tason sopimukset ovat tärkeitä. Paikalliset tarpeet voivat kuitenkin olla välittömiä ja konkreettisia, ja niihin tarvitaan usein KUA:n kaltaisia ulkopuolisia välittäjiä”, KUA:n rauhantyön asiantuntija Matthias Wevelsiep sanoo.
Enemmän aseita kuin ruokaa
Länsimaissa karjavarkaus saattaa kuulostaa länkkärielokuvan kohtaukselta, mutta Itä-Afrikan maaseudulla se tarkoittaa aina pientä sotaa. Varkauksista on viime vuosina kasvanut merkittävä turvallisuusongelma.
Taustalla on tuliaseiden leviäminen konfliktialueilla sekä lisääntynyt köyhyys, pula ruuasta, ilmastonmuutos ja vanhat heimoperinteet, joissa nuoret miehet kasvattavat mainettaan taisteluissa.
Etelä-Sudanissa on sanonnan mukaan enemmän aseita kuin ruokaa, ja esimerkiksi Pohjois-Kenian syrjäseuduille leviää aseita Etelä-Sudanista ja Somaliasta. Näillä alueilla karjaan liittyvät konfliktit ovat tuttuja vuosisatojen takaa, mutta muualla ilmiöön ollaan vasta tutustumassa.
Nigeriassa paimentolaisten ja viljelijöiden välinen konflikti maa-alueista on alkuvuodesta vaatinut 217 kuolonuhria – lähes kolme kertaa enemmän kuin äärijärjestö Boko Haramin aiheuttamat levottomuudet.
Karjavarkaudet ovat yleisin ilmentymä konflikteista, joihin KUA:n rauhantyö puuttuu. Vaikka karja kuulostaa arkiselta asialta, sen ympärillä pyörii koko elämä, kertoo Wevelsiep.
”Omistajilleen karja on kuin perheen pankkitili. Sen menettäminen estää naimisiinmenoa ja mahdollisuuksia käydä koulua, ja vaikeuttaa ihmisten nousua köyhyydestä”, hän sanoo.
Oikea välimies avaa keskusteluyhteyden
Karjan lisäksi pula resursseista synnyttää paikallisia konflikteja, joista loput maasta ei välttämättä tiedä.
Samalla kun Kenian pääkaupunki Nairobissa puhutaan vaikkapa mobiiliteknologian kasvuyritysten buumista, heimot Kenian maaseudulla kiistelevät elämän perusehdoista, kuten juomavedestä.
Väkivaltaisuudet puhkeavat esimerkiksi, kun yksi heimo haluaa käyttää mutta toisen heimon alueella sijaitsevaa juomavedenottopaikkaa tai haluaa kulkea toisen heimon maiden kautta. Yhteenotot johtavat kuolemiin. Silloin KUA astuu väliin ja pyrkii katkaisemaan kostonkierteen.
”KUA:n rauhantyön idea perustuu työhön Somaliassa. Rauhaa on rakennettu pala palalta – ensin sopimalla heimojen sisäisiä ristiriitoja, minkä jälkeen on voitu edetä heimojen välisiin prosesseihin”, Wevelsiep sanoo.
Lähestymistapaa on sovellettu esimerkiksi Pohjois-Keniassa. KUA:n työntekijät keskustelevat ensin heimojen kanssa erikseen varmistaakseen, että heimo on valmis sopimaan toisen heimon kanssa. Yhdessä he sopivat, mikä olisi toiselle heimolle sopiva korvaus veden käytöstä.
Keskusteluyhteyden avaamiseksi on tärkeä löytää oikea välimies, johon kaikki osapuolet luottavat. Poliitikot suljetaan lähes automaattisesti pois tehtävästä, koska he ovat usein liian lähellä esimerkiksi hallitusta tai oppositiota.
”KUA tekee usein yhteistyötä uskonnollisten tai perinteisten toimijoiden kanssa, mutta korkeaa luottamusta saattaa nauttia myös seudulla arvostettu koulun rehtori”, Wevelsiep sanoo.
Jos syrjäseutujen konflikteihin ja näköalattomuuteen ei puututa, etenkin nuoret muodostavat helpon kohteen aseryhmien rekrytoinnille. Keniassa ääriryhmä al-Shabaab yrittää levittäytyä Itä- ja Pohjois-Keniaan. Silloin seuraukset voivat tuntua Nairobissa asti.
”Lisäämällä toimeentulo- ja koulutusmahdollisuuksia rauhantyön ohella pyrimme tilanteeseen, jossa ihmiset hyötyvät enemmän rauhasta kuin konfliktista”, Wevelsiep sanoo.
Rauha on yksittäisten ihmisten käsissä
Etelä-Sudanissa rauhansopimus sisältää merkittäviä edistysaskeleita, jos sopimus osoittautuu kestäväksi.
Yli kuusi miljoonaa eteläsudanilaista on nälänhädän partaalla, ja avustusjärjestöt toivovat, että sopimus varmistaa pääsyn kaikille eniten kärsiville alueille. Sopimusta edelsi myös YK:n turvaneuvoston heinäkuussa asettama asevientikielto, jonka tarkoituksena on tyrehdyttää aseiden virta Etelä-Sudaniin.
Lopulta rauha on kuitenkin yksittäisten ihmisten käsissä, toteaa Stephen Drichi, KUA:n rauhantyön koordinaattori Etelä-Sudanissa. Konfliktit alkavat lähes aina pienestä välikohtauksesta, joka eskaloituu isoksi yhteenotoksi. Drichi muistaa karjavarkauden, josta kehkeytyi kahden osavaltion heimojen välinen taistelu.
Yksi tulitikku voi johtaa metsäpaloon, mutta myös rauha toimii samalla logiikalla.
”Jos et pysty elämään naapurisi kanssa, et myöskään pysty säilyttämään rauhaa yhteisössä – puhumattakaan koko maassa. Rauha saa alkunsa kotoa”, Drichi sanoo.
KUA:n työ rakentaa Drichin mukaan vankan pohjan rauhalle koko maassa. Kun yhä useampi yhteisön jäsen omaksuu rauhan, ihmiset alkavat ymmärtää sen merkityksen. Lapset alkavat käydä koulua, tiet aukeavat ruokakuljetuksille ja ihmiset pystyvät matkustamaan ilman pelkoja. Kaupankäynti lisääntyy.
”Tässä vaiheessa ihmiset ymmärtävät, että konfliktissa ei ole mitään järkeä. Kun ajatus saavuttaa tietyn määrän ihmisiä, koko yhteisö kallistuu rauhan kannalle ja se muodostuu yhä kestävämmäksi.”
Maaseutukylissä ratkaistaan, miten Somalimaa selviää kuivuudesta.
SOMALIMAA. Kameli kumartuu etsimään lehtiä pensaista, jotka vielä jaksavat kasvaa kuivassa maassa. Se näyttää jättiläiseltä kitukasvuisen pensaikon keskellä aavikoituneella savannilla.
Somalimaassa kamelit ovat henkivakuutus. Onneksi 51-vuotiaalla Rajid Ibrahimilla on niitä monta. Hän on vaikutusvaltainen mies ja alaklaaninsa johtaja Baha Dhamalain kylässä Gunburahan alueella keskisessä Somalimaassa.
”Viime vuonna haimme vettä 15 kilometrin päästä kylästämme. Kävelytimme kaikki vuohet ja kamelit lähimmälle toimivalle vesisäiliölle. Matka kesti koko päivän”, Ibrahim kertoo.
Baha Dhamalain kylän kaikki 10 000 asukasta saavat elantonsa karjasta. Juuri sen kaltaisissa kylissä ratkaistaan, miten Somalimaa selviää kuivuudesta.
Kuivuus tappaa karjan
Tavallisesti Somalimaassa on kaksi vuotuista sadekautta. Kevätkesällä sataa kolme kuukautta ja syys-lokakuussa hieman lyhyemmin. Jos vesi saadaan talteen ja ohjattua pelloille, sateet riittävät ruokkimaan väestön.
Viimeisen parin vuoden aikana on kuitenkin satanut poikkeuksellisen vähän. Kuivuuteen on monta syytä.
El Niño -ilmiö oli voimakkaimmillaan vuoden 2016 alussa. Se muutti Tyynenmeren pintaveden lämpötiloja ja vaikutti sääoloihin kaikkialla maailmassa.
Afrikassa seuraukset tuntuivat eniten mantereen itäosassa, kuten Somalimaassa. Kausisateet viivästyivät tai jäivät kokonaan tulematta.
Samaan aikaan ilmastonmuutos on pahentanut kuivuutta. Vuosi 2016 oli lämpimin maailman mittaushistoriassa.
Myös ihminen on lisännyt toimillaan eroosiota eli maan kulumista.
Somalimaa
Somaliasta vuonna 1991 irtaantunut tasavalta, jonka itsenäisyyttä ei ole kansainvälisesti tunnustettu.
Väkiluku 3,5 miljoonaa, joista puolet paimentolaisia.
Somalimaan maaseudulla puut ja pensaat päätyvät polttopuuksi tai hiileksi. Karja kaluaa viimeisetkin ruohonkorret. Eroosio pahenee, koska ilman kasvillisuutta vesi ei sitoudu maaperään vaan huuhtoo ravinteet mukanaan.
Somalimaassa kuivuus on koetellut pahimmin maan itäosaa, joka on muuttunut hiekka-aavikoksi. YK:n mukaan sadat tuhannet ihmiset tarvitsevat humanitaarista apua. Lisäksi 70 prosenttia karjasta on kuollut.
Vesi valuu talteen
Baha Dhamalain kylässä sadevettä riittää sekä ihmisille että kameleille. Kuvassa Abdi Muse, joka vastaa vesisäiliön ylläpidosta.
Viime lokakuussa Bahai Dhamalin kylä perusti ryhmän pohtimaan keinoja, joilla se voi varautua kuivuuteen. Ryhmä koostui yhteisön tärkeimmistä luottohenkilöistä.
Se päätti kunnostaa aiemmin rikkoutuneet sadevesisäiliöt jokaiselle kylän neljälle alaklaanille.
Baha Dhamalain kylässä sadevettä riittää sekä ihmisille että kameleille. Kuvassa Abdi Muse, joka vastaa vesisäiliön ylläpidosta.
”Syksyllä satoi vain yhtenä päivänä, mutta onneksi kaksi vesisäiliötä oli juuri saatu korjattua”, Rajid Ibrahim kertoo.
Sade täytti molemmat 16 000 litran vesisäiliöt. Ensimmäiset viisitoista minuuttia vettä juoksutettiin säiliöiden läpi, jotta niihin ei olisi jäänyt maasta irronnutta humusta.
Sen jälkeen jokainen pisara kerättiin talteen.
”Nyt meidän ei tarvitse huolehtia vedestä, ja karjan voi juottaa säiliön vieressä”, Ibrahim sanoo ja nostaa vettä eläinten juottoastiaan.
Ibrahim on vastuussa yhdestä kylän vesisäiliöstä.
Säiliöiden valmistumisen jälkeen kylässä on ryhdytty säännöstelemään vedenkäyttöä. Perheet saavat noutaa vettä 40 litraa päivässä. Yli kymmenhenkisten perheiden kiintiö on 80 litraa. Tavoite on, että yhdestä 16 000 litran säiliöstä riittää vettä kolmeksi kuukaudeksi.
Suvulle viimeinen pisara
Lokakuun sateen jälkeen Bahai Dhamaliin on saapunut kylän ulkopuolisia vedenhakijoita karjansa kanssa. Se vaikeuttaa veden säännöstelyä.
”Vettä on annettava kaikille, jotka sitä pyytävät. Ihmiset uskovat, että muuten sukua uhkaa kirous”, kertoo Assad Ibrahim Adam.
Oman suvun jäsenelle annetaan viimeinenkin vesipisara, mutta kilpailevan klaanin jäsen saattaa jäädä ilman.
Kirous ei välttämättä koske kaikkia: oman suvun jäsenelle annetaan viimeinenkin vesipisara, mutta kilpailevan klaanin jäsen saattaa jäädä ilman.
Pahimmassa tapauksessa tuntematon vieras kohtaa väkivaltaa. Näin on käynyt aiemmin.
”Olemme varautuneet yhteenottoihin. Kierrämme kylässä kertomassa vieraista vedenhakijoista, joita pitää kohdella ystävällisesti. Tärkeintä on, että johtajat näyttävät hyvää esimerkkiä”, Adam sanoo.
Heikoimmassa asemassa ovat ihmiset, jotka ovat kuivuuden takia lähteneet kotiseudultaan. Ilman lähistöllä asuvaa sukua he eivät saa mistään vettä eivätkä ruokaa.
Bahai Dhamaliinkin on tullut vedenhakijoita, joilla ei ole kylään mitään siteitä.
”Parasta olisi, että kuivuuden aikana ihmiset voisivat jäädä kotikyliinsä”, sanoo Kirkon Ulkomaanavun humanitaarisen avun päällikkö Eija Alajarva.
”Silloin vältyttäisiin tartuntataudeilta, kuten ripulilta. Ne leviävät, kun ihmiset käyttävät vieraita vesisäiliöitä. Tämä edellyttää, että Somalimaan maaseudulla parannetaan vesihuoltoa ja mahdollisuuksia tehdä työtä”, Alajarva toteaa.
Teksti: Satu Helin
Kuvat: Ville Palonen
Kirjoittaja vieraili Somalimaassa Kirkon Ulkomaanavun uutistuottajana. Juttu on julkaistu ensin Kehitys-lehden numerossa 1/2017.
Somalimaata vaivaa kuivuus – taas. Kuivuutta aiheuttava El Niño -ilmiö toistuu Afrikan sarven rannikolla säännöllisesti. Onko köyhällä maalla mitään mahdollisuutta varautua kuivuuteen niin, että sateeton kausi ei aina merkitsisi maailmanloppua?
Teksti: Satu Helin, Kuvat: Ville Palonen
Somalimaan aavikoituvalla savannilla keinuen kävelevä kameli tuo mieleen dinosauruksen. Vaaleat eläimet näyttävät jättiläismäisiltä kumartuessaan etsimään viimeisiä lehtiä niistä pensaista, jotka jaksavat kuivassa maassa kasvaa.
Pitkistä kuivista jaksoista kärsivässä Somalimaassa kamelit ovat henkivakuutus. Baha dhamalain kylässä Gunburahan alueella asuvalla Rajid Ibrahimilla, 51, on onnekseen niitä monta. Hän on vaikutusvaltainen mies ja alaklaaninsa johtaja.
”Jouduimme vielä viime vuonna hakemaan vettä 15 kilometrin päästä. Sinne oli myös kävelytettävä kaikki vuohet ja kamelit, jotta ne saivat juodakseen. Matka kesti koko päivän, sillä eläimiä ei voi pakottaa juoksemaan koko matkaa. Erityisesti vuohet kulkevat miten sattuu. ”
”Välillä lapseni kävivät hakemassa vettä vain kamelien kanssa, koska ne ovat nopeita. Juotimme vuohet kotona. Silloin puoli päivää saattoi riittää.”
Baha dhamalai on yksi niistä sadoista kylistä, jotka ovat kärsineet Somalimaassa vallitsevasta kuivuudesta. Viimeisen kolmen vuoden aikana sateet ovat jääneet vähäisiksi. Kuivuuden vuoksi kaikkiaan yli miljoona ihmistä oli Somalimaan viranomaisten mukaan humanitaarisen avun tarpeessa vuoden 2016 lopussa.
Ympäri itäistä Afrikkaa kärsitään tällä hetkellä pahimmasta kuivuudesta vuosikymmeniin.
Kuivuuden selättäminen vaatii yhteistyötä
Baha dhamalain kylänraitti on parisataa metriä pitkä. Sen varrella on muutama matala talo, joiden katot on peitetty oksilla. Joukko miehiä pureskelee khat-huumetta niiden varjossa. Muut rakennukset ovat värikkäillä kankailla päällystettyjä majoja. Kylän suurin rakennus on vaaleanpunainen moskeija.
Silti täällä on kymmenentuhatta asukasta. Saman verran kuin Hämeenkyrössä tai Maarianhaminassa. Lähimpään kaupunkiin on parin tunnin automatka, jos siis sattuu autokyydin saamaan. Asukkaat ovat täysin riippuvaisia karjasta. Nytkin moni on siirtänyt asumustaan kauemmas kylästä paikaan, jossa eläimille on enemmän syötävää.
Juuri tällaisissa kylissä ratkeaa se, miten Somalimaa jatkossa tulee toimeen kuivuuden kanssa.
”Kylän päälliköstä riippuu, tekeekö kylä mitään kuivuuteen varustautumiseksi ja siitä aiheutuvien ongelmien ennalta ehkäisemiseksi” sanoo Kirkon Ulkomaanavun Somalimaan hankkeiden seurannasta ja valvonnasta vastaava päällikkö Jimale ali Nour.
Päälliköt käyttävät kylissä suurinta valtaa parin tärkeimmän klaanijohtajan kanssa. Kuivuuden selättäminen vaatii kuitenkin yhteistyötä koko kylältä. Kuivuus vaikuttaa eri tavalla karjankasvattajiin ja viljelijöihin, eri tavalla miehiin ja kodinhoidosta naisiin. Harva päällikkö haluaa silti kysyä neuvoja saati jakaa valtaansa.
”Tyypillinen ajatusmaailma on, että ihminen kohtaa kriisin yksin. Ei ajatella, että kuivuus on koko kylän ongelma vaan sitä pidetään jokaisen henkilökohtaisena ongelmana.”
Somalimaassa maata pyritään suojelemaan aitaamalla suuria alueita, joille ei saa mennä.
Vesisäiliöt keräävät vähäisenkin sadeveden
Selviytyminen voi olla kiinni hyvin pienistä asioista. Esimerkiksi vesisäiliöistä.
Bahai dhamalissa ryhdyttiin vuosi sitten yhdessä miettimään, miten kuivuuteen voisi varautua. Ryhmälle annettiin jopa nimi, kriisien torjumisen komitea. Käytännössä se koostui sukujen ja alaklaanien vanhimmista ja luotetuista henkilöistä.
Ryhmä päätti, että ensimmäiseksi on kunnostettava sadevettä keräävät vesisäiliöt. Kylässä ei ollut yhtäkään ehjää. Niitä haluttiin neljä, yksi jokaisen kylän neljän alaklaanin tarpeisiin.
”Kun sateet viime vuonna alkoivat, kenelläkään ei ollut täällä tarpeeksi vettä”, Rajid Ibrahim kertoo.
Ei edes hänen omalla perheellään, vaikka hän kuuluu kylän varakkaimpiin ihmisiin.
Nyt kaksi säiliötä on valmistunut, ja kaksi muuta on muutaman päivän työtä vaille valmiita.
”Syksyn sadekaudella satoi yhden päivän. Onneksi olimme saaneet kaksi säiliötä juuri valmiiksi. Olimme hyvin onnekkaita. Saimme kaiken veden talteen”, Ibrahim sanoo.
Vain päivän kestänyt sade riitti täyttämään noin 16 000 litran vesisäiliön. Vesijohtona toimii alamaastoon kaivettu pitkä oja. Ensimmäisen viidentoista minuutin aikana veden annetaan virrata säiliön läpi, jotta säiliöön ei päädy maasta irtoavaa humusta. Sen jälkeen jokainen pisara kerätään talteen.
”Ero viime vuoteen on valtava. Meidän ei tarvitse huolehtia vedestä, ja karjan voi juottaa suoraan tässä vieressä”, Ibrahim sanoo samalla kun nostaa vettä eläinten juottoastiaan. Hän vastaa alaklaaninsa johtajana vesisäiliön kunnossapitämisestä ja valvomisesta.
Kirkon Ulkomaanavun tuella on Somalimaassa rakennettu kaatopaikkoja ja jätekuoppia, jotta roskat eivät leviäisi muun muassa juomaveteen.
Väkivallan mahdollisuuteen varauduttu
Säiliöiden myötä kylässä on ensimmäistä kertaa koskaan sovittu veden säännöstelystä. Yksi perhe saa nostaa päivässä noin 40 litraa. Samaan aikaan tavallinen suomalainen kuluttaa keskimäärin 150 litraa päivässä. Jos perhe on oikein iso, siis noin kymmenhenkinen tai suurempi, säiliöstä saa nostaa noin 80 litraa päivässä. Tällä tavoin yhden säiliön veden on tarkoitus riittää kylän asukkaille kolmeksi kuukaudeksi.
Veden säännöstelyä ei varsinaisesti vahdita, mutta säiliöiden kansiin on asennettu lukot.
Samaan aikaan tieto uudesta vedenottopaikasta on alkanut levitä. Vieraita vedenhakijoita karjoineen on saapunut heti lokakuun sateesta lähtien.
”Tämä vaikeuttaa säännöstelyä, koska veden käyttäjien määrä riippuu myös siitä, kuinka kuivaa muualla on ja kuinka hyvin muissa kylissä kuivuuteen varaudutaan.”
”Mutta vettä on annettava kaikille niille, jotka pyytävät, sillä muuten koko sukuasi uhkaa kirous”, sanoo toisesta vesisäiliöstä vastaava Assad Ibrahim Adam, 45. ”Moni uskoo siihen täällä.”
Farhan Ahmed, 20, ottaa vettä kaivosta.
Toistaiseksi veden jakaminen on sujunut rauhallisesti. Kun säiliön vedenpinta laskee, väkivallan mahdollisuus kasvaa.
Niin on käynyt ennenkin.
”Tällä kertaa olemme varautuneet. Muutamat meistä kiertävät kylän alueella kertomassa, että odotamme vieraita vedenhakijoita ja että heitä pitää kohdella ystävällisesti”, sanoo kierroksia itsekin tekevä Assad Ibrahim Adam.
”Ihmiset ovat suhtautuneet hyvin. Erityisen tärkeää on, että johtajat näyttävät tässä asiassa hyvää esimerkkiä.”
Rauhan säilymiseen on paremmat mahdollisuudet silloin, kun kylään saapuva vieras kuuluu johonkin kylän alaklaaniin. Oman suvun jäsenelle annetaan vaikka viimeinen vesipisara. Suuren eläinlauman kanssa saapuva kilpailevan klaanin jäsen puolestaan saattaa jäädä ilman vettä tai jopa joutua väkivallan uhriksi.
”Pahimmassa asemassa ovat ne, joilla ei ole sukua missään muualla, mutta jotka kuivuus pakottaa lähtemään pois kotiseudulta. He eivät saa mistään vettä tai ruokaa. Ja silloin kun on kuivaa, näitä ihmisiä on paljon”, Jimale ali Nour sanoo.
Toinen ongelma vieraiden vesisäiliöiden käyttämisessä on eri bakteerikanta. Somalimaan itäosissa leviää jo ripuliepidemia.
Parasta olisi, jos ihmiset voisivat jäädä kotiseudulleen. Kuivuuden aiheuttama liikehdintä aiheuttaa enemmän uusia ongelmia kuin ratkoo entisiä. Siksi elämän perusedellytysten pitää olla kylissä kunnossa; että vesihuolto toimii ja töitä on tarjolla.
Anab Mohammed, 39, paimentaa vuohia naapurinsa Deqa Abdin, 45, kanssa keskellä tyhjää savanniaavikkoa. Samalla he etsivät polttopuita.
Kuivuutta aiheuttaa El Niño -ilmiö
Soramontun pohjaa muistuttava maisema ei muutu, vaikka matkaa on 200 kilometriä Buraon alueelle. Anab Mohammed, 39, paimentaa vuohia naapurinsa Deqa Abdin, 45, kanssa siellä, keskellä tyhjää savanniaavikkoa. Samalla he etsivät polttopuita. Niiden kerääminen on naisten vastuulla.
”Joka päivä tarvitaan ainakin kaksi tällaista isoa oksaa. Niiden etsimiseen voi mennä kolme tuntia”, Anab Mohammed sanoo ja nostaa harteilleen paksun, kuivuneen akaasiapuun oksan.
”Minulla on nyt 30 vuohta, mutta osa niistä sairastelee. Olen menettänyt kerran aiemmin kuivuuden takia kaikki vuoheni. Pelkään, että niin käy taas.”
Naiset hakevat perheilleen vettä noin puolen tunnin kävelymatkan päästä. Lähempänä sijaitseva vesisäiliö on ollut jo kuukausien ajan tyhjä.
”Vettä tarvitaan aina. Sitä kuluu ruuanlaittoon ja tiskaamiseen. Kun on pesupäivä, tarvitsen kaksinkertaisen määrän. Ennen jouduin tekemään kaksi matkaa. Nyt minulla on kottikärryt, joten saan pesupäivänäkin kanisterit kulkemaan kerralla”, Deqa Abdi sanoo.
Sadekausien rankkasateet voivat Somalimaassa kestää jopa viikkoja. Sellaisia ei ole moneen vuoteen nähty.
Kuivuutta aiheuttaa El Niño -ilmiö, eli meriveden lämpenemisestä Tyynellämerellä johtuva tuuliolojen ja merivirtojen muutos. Se toistuu 2–7 vuoden välein, mutta ilmiön voimakkuus vaihtelee.
Somalimaassa ilmiö on koetellut pahimmin maan itäosaa, joka on muuttunut hiekka-aavikoksi. Yli 60 prosenttia karjasta oli kuollut marraskuun 2016 loppuun mennessä.
Pahin kuivuus vuosikymmeniin
Kuivuus ja huono ravinto heikentävät vuohia. Kuolleita eläimiä jätetään usein teiden vierille Somalimaassa.
Kuivuus on kuin syöpä. Se kalvaa ja heikentää joka puolelta, kunnes vastustuskyvystä ei ole mitään jäljellä. Kun kasvit kuolevat, karjalle ei ole ruokaa. Kun ruokaa ei ole tarpeeksi, eläimet heikkenevät ja kuolevat. Ihmiset menettävät toimeentulonsa.
Karjan menettämisen jälkeen moni on alkanut valmistaa puuhiiltä. Sitä on myynnissä muuten autiolta näyttävien kylien raiteilla. Puuhiilen valmistus tuhoaa kasvillisuutta ja tekee paljaan maan alttiiksi eroosiolle. Kun lopulta sataa, vesi ei imeydy, vaan ravinnerikas maa valuu sen mukana pois.
Kuivuus heikentää selviytymismahdollisuuksia niin monin tavoin, että sen seurauksien korjaaminen on vaikeaa ja kestää kauan.
Ympäri itäistä Afrikkaa kärsitään tällä hetkellä pahimmasta kuivuudesta vuosikymmeniin. Yhteensä 12 miljoonaa ihmistä tarvitsee YK:n ruokaohjelman FAO:n mukaan ruoka-apua Etiopiassa, Keniassa, Somaliassa ja Somalimaassa. Somalia on julistanut kuivuushätätilan. FAO varoittaa, että pahin voi olla vielä edessä.
Erityisesti Afrikan sarven maissa ruokapula pahenee ja lisää karjaa kuolee kevätkuukausien aikana, kun perheet kamppailevat toistuvien kuivien kausien ja niiden aiheuttaman dominoefektin kanssa, se ennustaa.
Juuri nyt Baha dhamalin kylän läpi kulkee mies, joka laulaa kovaan ääneen. Päänsä päällä hänellä on juoma-astia, perässä noin kymmenen kamelin jono. Hän on viimeinen, joka tänään tulee juottamaan kameleitaan vesisäiliölle. Laulu on vanha kameleiden juottamislaulu. Kun mikä tahansa kameli kuulee sen, se tietää, että tiedossa on vettä, väittää Rajid Ibrahim.
Tiesitkö, kameli, sinua ympäröivät miehet, jotka ovat valmiit hakemaan sinulle vettä, laulu alkaa.
Kirkon Ulkomaanapu työskentelee Somalimaassa kuivuuden vaikutusten ehkäisemiseksi kumppanijärjestönsä Candlelightin kanssa. Ulkomaanavun tuella rakennetaan ja kunnostetaan vesisäiliöitä, käymälöitä, suojattuja kaatopaikkoja. Lisäksi Ulkomaanapu auttaa toimeentulonsa menettäneitä jäämään kotiseudulleen tarjoamalla ihmisille työtä ja työkaluja. Hankkeita on rahoittanut myös Suomen ulkoministeriö.
