Kirkon Ulkomaanavun työ jatkuu kehitysyhteistyöleikkausten kohteena olevissa Keniassa ja Myanmarissa
Kehitysyhteistyöstä vastaava ministeri Ville Tavio kertoi torstaina Suomen kehitysyhteistyöhön kohdistuvien leikkausten kohdentamisesta.
Hallituskauden aikana kehitysyhteistyöhön on tarkoitus kohdistaa erittäin merkittävät leikkaukset. Leikkausten jälkeen Suomi käyttää vuonna 2027 varsinaiseen kehitysyhteistyöhön jopa 280 miljoonaa euroa aiemmin suunniteltua vähemmän. Ministeri Ville Tavio ilmoitti Suomen lopettavan hallituskauden aikana Kenian, Myanmarin, Afganistanin ja Mosambikin maaohjelmat.
Kirkon Ulkomaanapu jatkaa työtään Keniassa ja Myanmarissa, osin Suomen mutta pääasiassa muiden rahoittajien tuella.
“Olemme Kirkon Ulkomaanavussa surullisia nähdessämme Suomen leikkaavan tukea juuri niiltä mailta, joissa kehitysyhteistyön ja avun tarve on suuri. Kyseessä olevat maat ovat joko itse erittäin hauraita tai, kuten Kenia, kantavat muiden maiden pakolaistaakkaa”, sanoo KUA:n varatoiminnanjohtaja Ikali Karvinen.
“Olemme itse sitoutuneet jatkamaan työtämme Myanmarissa ja Keniassa, joissa työskentelemme monin eri tavoin koulutuksen, toimeentulon ja vakauden edistämiseksi.”
Kirkon Ulkomaanavun työ Keniassa ja Myanmarissa keskittyy laadukkaan koulutuksen, toimeentulon ja rauhan vahvistamiseen sekä humanitaariseen apuun. Kenian taloudellinen kehitys alueella on ollut myönteistä, saamaan aikaan maa on kuitenkin merkittävä pakolaisten vastaanottaja. Kirkon Ulkomaanapu työskentelee Keniassa esimerkiksi pakolaisten koulutuksen parissa.
Kehitysyhteistyö on tuloksellista ja sitä tarvitaan yhä
Kirkon Ulkomaanavun vaikuttamistyön päällikkö Tapio Laakso sanoo leikkausten tekevän konkreettiseksi sen, millä tavoin Suomen läsnäolo maailmalla heikentyy.
“Kehitysyhteistyö on osa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Leikkausten myötä Suomen läsnäolo ja vaikutusmahdollisuudet maailmalla vähenevät”, Laakso sanoo.
Myös Karvinen muistuttaa siitä, miten kaukaisetkin ongelmat vaikuttavat lopulta myös Suomen vakauteen ja suomalaisten turvallisuuteen.
“Olemme nähneet, että kansainvälinen solidaarisuus on tässä ajassa vaarassa. Leikkaukset eivät ole ikäviä vain niille ihmisille, joihin ne suoraan kohdistuvat, vaan myös lopulta meille. Verkottuneessa maailmassa kohtaamme viiveellä kotiovellamme kaukaisiakin ongelmia, jollemme reagoi niihin siellä missä ne aluksi esiintyvät. Ilmastonmuutos, pakolaisuus ja vaikeat kehityskysymykset tarvitsevat juuri Suomen kaltaista ratkaisijaa.”
“Positiivista toki on se, että kansalaisyhteiskunta nähdään edelleen tärkeänä toimijana näissä maissa.”
Maailmassa on humanitaarisen avun varassa vuoden 2024 alussa 300 miljoonaa ihmistä. Vielä ennen 2020-luvun alkaessa luku oli laskussa, mutta tilannetta ovat dramaattisesti pahentaneet koronaviruspandemia, ilmastokriisi ja Ukrainan sodan ja Gazan konfliktin kaltaiset tapahtumat.
Laakso muistuttaa, että humanitaarinen kriisi on äärimmäinen tilanne, johon päätymistä voidaan juuri kehitysyhteistyön kautta ehkäistä.
“Usein puhutaan siitä, että kehitysyhteistyöllä ei saada mitään aikaiseksi, mutta se ei pidä paikkaansa. 1990-luvun alkuun verrattuna globaali äärimmäinen köyhyys on vähentynyt, yhä useampi lapsi – ja varsinkin tyttö – käy koulua, ja isossa kuvassa maailmassa menee tosi paljon paremmin. Huolestuttavaa on se, miten moni edellä mainituista pitkän kehityksen mittareista on kääntynyt laskuun ja konfliktit ovat lisääntyvät”, Laakso sanoo.
Hirmumyrsky iski äitienpäiväsunnuntaina Myanmarissa pahimmin Rakhinen alueelle, jossa on vallinnut jo ennen luonnonkatastrofia humanitaarinen hätätila.
JÄTTISYKLONI MOCHANtuhojen arviointi on käynnissä Myanmarin Rakhinen osavaltiossa. Bengalinlahdelta vauhtia ottanut hirmumyrsky puhalsi maihin iskiessään jopa 60 metrin sekuntivauhtia ja repi poikki puita ja sähkölinjoja. Myrskyn vuoksi Rakhinen osavaltion alueella on ollut maanantaina laajoja tietoverkkokatkoksia. Alueelle oli siis vaikea päästä ja saada yhteyttä heti Mochan jälkeen.
Kirkon Ulkomaanapu (KUA) on myöntänyt heti sunnuntaina 100 000 euroa katastrofirahastostaan hirmumyrskyn aiheuttamaan hätäaputyöhön. KUA:lla on Myanmarissa oma maatoimisto ja paikalliset työntekijät ovat maanantaina aloittaneet avuntarpeen arviointityön Rakhinen alueella, jossa KUA on työskennellyt jo ennen katastrofia omissa ja Naisten Pankin rahoittamissa hankkeissa.
Mocha aiheutti Myanmarissa laajat tuhot
”Sykloni Mocha on vaurioittanut vakavasti Rakhinen alueen infrastruktuuria Myanmarissa. Vain korkeimmat ja vahvimmat rakennukset ovat selviytyneet myrskystä, suurin osa muista on tuhoutunut”, kertoo KUA:n Myanmarin maajohtaja Henry Braun.
Hän kuvailee kaikkialla lojuvan romua, sähkötolppien osia ja puiden oksia.
”Erityisesti hirmumyrsky on vaikuttanut asumiseen, joten ne, jotka kykenevät, ovat siirtyneet hotelleihin ja muihin maksullisiin majoituksiin. Ne, joilla ei ole varaa, ovat hakeneet suojaa kaduilta ja esimerkiksi leikkikentiltä.”
Braunin mukaan useimmat perheet ovat ehtineet ennen myrskyä tapahtuneiden evakuointien aikana ottaa mukaansa vain muutamaksi päiväksi vettä ja ravintoa.
”Hätätilanne vaatii välitöntä humanitaarista apua, jotta näiden ihmisten ravinnon ja suojan tarpeet saadaan täytettyä ja infrastruktuuria palautettua. Tavoitteenamme on ulottaa apumme noin 20 000 ihmiselle”, Braun sanoo.
Äitienpäivän aamuna Myanmariin ja Bangladeshiin Bengalinlahdelta iskenyt hirmumyrsky Mocha teki tuhojaan ja pakotti jopa satatuhatta ihmistä jättämään kotinsa. Myanmarin Rakhinen osavaltiossa vallitsi jo ennen katastrofia humanitaarinen hätätila. Kuva: LEHTIKUVA / AFP
Syklonin alueella jo valmiiksi hätätila
Hirmumyrsky Mochan tieltä evakuoitiin jo ennen syklonin saapumista mantereelle noin puoli miljoonaa ihmistä. Kaikkiaan Mochan on arvioitu vaikuttaneen rannikolta sisämaahan liikkuessaan yli kahdeksan miljoonan ihmisen elämään. Heistä noin kaksi miljoonaa on ollut jo valmiiksi heikoimmassa asemassa. Rakhinen alueella on vallinnut jo ennen luonnonkatastrofia humanitaarinen hätätila toissavuotisen sotilasvallankaappauksen ja sitä edeltäneen konfliktin vuoksi, ja avustustyö alueella on arvioiden mukaan hyvin hankalaa.
KUA valmistautuu jakamaan Myanmarissa Rakhinen alueella kaikista heikoimmassa asemassa oleville perheille käteisavustuksia ruokaa ja hirmumyrskyn vaurioittamien kotien korjaamista varten, kun se on mahdollista. Käteisavustusten jakaminen edellyttää sitä, että paikalliset markkinat toimivat ja ihmisten on mahdollista ostaa rahalla perustarvikkeita kuten ruokaa, juomakelpoista vettä, hygieniatarvikkeita, peittoja ja hyttysverkkoja. Alueen turvallisuustilanne saattaa myös vaikuttaa siihen, minkälaista apua myrskyn kodeistaan pois ajamille ihmisille pystytään tarjoamaan operaation ensivaiheissa.
KUA suunnittelee myös lasten koulunkäynnin jatkumisen turvaamista mahdollisimman nopeasti ja muita mahdollisia hätäapuvaiheen tehtäviä, mikäli tilanne niin vaatii.
Lisätiedot:
Toiminnanjohtaja Tomi Järvinen, Kirkon Ulkomaanapu, tomi.jarvinen@kirkonulkomaanapu.fi, puh. 040 641 8209
Maajohtaja Henry Braun (in English), Kirkon Ulkomaanapu, henry.braun@kirkonulkomaanapu.fi, +95 944 172 2176
Lahjoita sinulle sopivalla tavalla
Perinteinen tilisiirto: Tilinumero FI08 5723 0210 0215 51, viitenumero 7896
Hirmumyrsky ajoi tuhannet perheet kodittomiksi Myanmarissa äitienpäivän aamuna
Kirkon Ulkomaanapu myöntää katastrofirahastostaan 100 000 euroa hirmumyrsky Mochan tuhoista kärsineiden auttamiseksi Myanmarissa.
Voimakkaimmaksi yli vuosikymmeneen kuvailtu jättisykloni Mocha iski Myanmarin ja Bangladeshin rannikolle äitienpäivän aamuna toukokuun 14. päivänä Suomen aikaa. Meteorologien mukaan Bengalinlahden suunnasta tiheästi asutulle mantereelle saapunutta hirmumyrskyä on voimistanut meren läheisyys.
Myrskyn pelätään tuottavan suurta tuhoa alueella, jossa on jo valmiiksi meneillään pitkittynyt humanitaarinen katastrofi konfliktin vuoksi. Bangladeshin puolella Mocha näyttää osuvan Cox Bazarin alueelle, jossa sijaitsee yksi maailman suurimmista pakolaisleireistä. Cox Bazarissa elää satojatuhansia rohingya-pakolaisia, joiden tilanne on jo valmiiksi hyvin hankala.
Kirkon Ulkomaanapu (KUA) on myöntänyt sunnuntaina hirmumyrskytuhojen aiheuttamaa humanitaarista avustustyötä varten 100 000 euroa katastrofirahastostaan. KUA:lla on oma maatoimisto Myanmarissa.
”Säätietojen mukaan tuulen voimakkuus on jopa 210 kilometriä tunnissa (lähes 60 metriä sekunnissa), kun se iskee mantereelle. Näin voimakkaalla myrskyllä voi olla vakavia vaikutuksia alueen jo muutenkin heikossa asemassa olevalle väestölle”, kuvailee KUA:n Myanmarin maajohtaja Henry Braun tilannetta.
Hänen mukaansa hirmumyrsky on vaurioittanut puhelin- ja internetverkkoja. Hirmumyrsky on katkonut liikkuessaan paljon puita ja ankarat rankkasateet tuovat tullessaan myös tulvia, joita sadat tuhannet ihmiset ovat paenneet molemmissa maissa.
Äitienpäivän aamuna Myanmariin ja Bangladeshiin Bengalinlahdelta iskenyt hirmumyrsky Mocha teki tuhojaan ja pakotti jopa satatuhatta ihmistä jättämään kotinsa. Myanmarin Rakhinen osavaltiossa vallitsi jo ennen katastrofia humanitaarinen hätätila. Kuva: LEHTIKUVA / AFP
Myanmar humanitaarisessa hätätilassa jo valmiiksi
”Tilanne on äärimmäisen huolestuttava ja avuntarve tulee olemaan valtava, koska pohjalla on jo valmiiksi niin suuri humanitaarinen hätätilanne. Jopa 17,6 miljoonan ihmisen on arvioitu olevan jo valmiiksi hätäavun varassa”, sanoo KUA:n toiminnanjohtaja Tomi Järvinen.
Rannikolla sijaitseva Rakhinen osavaltio on Myanmarin köyhimpiä ja vähiten kehittyneitä alueita, joka on vuodesta 2017 alkaen kärsinyt konfliktista. Maan etnisiä vainoja on alueelta paennut satoja tuhansia rohingya-muslimeja naapurimaahan Bangladeshiin ja erityisesti Cox Bazarin alueelle. Myös Rakhinen alueella sadat tuhannet ihmiset ovat konfliktin vuoksi maan sisäisinä pakolaisina.
”Olemme yhdessä YK:n ja humanitaarisen avun kumppaneidemme kanssa valmiudessa tarjoamaan elämiä pelastavaa apua sykloni Mochan tuhojen kohteeksi joutuville yhteisöille Myanmarin Rakhinen osavaltiossa”, Järvinen sanoo.
KUA valmistautuu tukemaan katastrofin uhreja käteisavustuksilla, joilla myrskytuhojen keskelle joutuneet ihmiset voivat käyttää ruokaturvansa takaamiseen. Tilanteen odotetaan vielä sunnuntain aikana muuttuvan huonommaksi.
Lisätiedot:
Toiminnanjohtaja Tomi Järvinen, Kirkon Ulkomaanapu, tomi.jarvinen@kirkonulkomaanapu.fi, puh. 040 641 8209
Korona toi digiosaamisen pakolaisyhteisöihin – ”Me tarvitsemme näitä taitoja”
Harva arvasi vuoden 2020 alkupuolella, millaisiin saavutuksiin maailma venyy, kun on pakko. Pandemia pakotti asukkaat koteihinsa niin pakolaisleireillä kuin niiden ulkopuolella, ja vain luovuus oli rajana seuraavien kuukausien etäratkaisuissa. Yksi asia kävi selväksi Kirkon Ulkomaanavun toimintamaissa: digitaidoille on huutava tarve.
ZAATARIN PAKOLAISLEIRI pohjoisessa Jordaniassa oli eristyksissä keskellä aavikkoa jo paljon ennen pandemiaa, mutta korona-aika on pakottanut leirin 80 000 asukasta pysyttelemään entistä tiukemmin omissa oloissaan.
Vuonna 2012 perustetussa Zaatarissa on kamppailtu parempien internetyhteyksien puolesta aina siitä lähtien, kun leiri alkoi täyttyä sotaa pakenevista syyrialaisista. Leirioloissa haasteita ovat laitteiden puute, yhteyksien kallis hinta ja sähkökatkot. Monilla on silti polttava tarve pitää yhteyttä kotimaahan jääneisiin perheenjäseniinsä.
Pandemia-aikana yhteyksien, laitteiden ja digitaitojen tarpeesta tuli entistä pakottavampi. Tilanne oli monille uusi.
”Elektronisista työkaluista tuli perustarpeita kaikissa töissä, koulunkäynnissä ja yliopisto-opinnoissa. Sekä lapset että aikuiset käyttävät laitteita ja yhteyksiä, mikä on tuonut mukanaan myös ongelmia, esimerkiksi epätoivottuja verkkosivuvierailuja ja häirintää,” kuvailee Wissam Ahmed al-Mutlaq, 28.
Itsekin pakolaisena Jordaniaan saapunut syyrialainen al-Mutlaq kouluttaa Zaatarin leirin asukkaita käyttämään yhteyksiä ja laitteita turvallisesti.
Kyberturvallisuuteen keskittyvillä kursseilla käsitellään tietojen kalasteluun, tietomurtoihin ja elektroniseen rahankäyttöön liittyviä aiheita.
Kyberturvallisuuteen keskittyvillä kursseilla käsitellään tietojen kalasteluun, tietomurtoihin ja elektroniseen rahankäyttöön liittyviä aiheita. Osin WhatsApp-yhteyksin järjestetylle, keskimäärin kaksituntiselle kurssille osallistui syyskuun 2020 ja maaliskuun 2021 välillä 1 219 Zaatarin leirin asukasta.
”Kyberturvallisuustaitoja pidetään tämän ajan välttämättömyytenä. Yhteisöt tarvitsevat näitä taitoja, ja sen vuoksi koulutuksia pitää järjestää”, painottaa al-Mutlaq.
Al-Mutlaqin kouluttajaparina toimii niin ikään Syyriasta paennut, kirjastonhoitajana työskentelevä Ibtisam Riyad Ghazi, 35.
Ghazi kertoo kuulleensa monen joutuneen tekemisiin kyberrikosten, tilien hakkeroinnin ja vaarallisten linkkien kanssa. Pandemia-aikana esimerkiksi verkkohäirintä on lisääntynyt, eikä vanhemmilla ole ollut aikaa vahtia etäyhteyksin koulua käyvien lastensa kaikkia tekemisiä.
”Koulutusten yhteydessä olemme kuulleet pojilta ja tytöiltä erilaisista ongelmista, joita he ovat peitelleet perinteiden ja yhteisön pelossa”, Ghazi kertoo.
”Kyberturvallisuustaitoja pidetään tämän ajan välttämättömyytenä. Yhteisöt tarvitsevat näitä taitoja, ja sen vuoksi koulutuksia pitää järjestää”, painottaa Wissam Ahmed al-Mutlaq, 28. Kuva: Osama Nabeel
Koulutuksissa katsotaan opetusvideoita ja käydään ryhmäkeskusteluja. Ibtisam Riyad Ghazi, 35, osallistui koulutukseen viime vuonna ja opettaa nyt taitojaan eteenpäin. Kuva: Osama Nabeel
Kirkon Ulkomaanavun työ Jordaniassa keskittyy pakolaisten ja jordanialaisten toimeentulo- ja koulutusmahdollisuuksien parantamiseen. Viime vuosina esiin on noussut uudenlaisia tarpeita. Pakolaistaustaiset henkilöt tarvitsevat esimerkiksi koodaamiseen ja digimarkkinointiin liittyviä taitoja, joiden avulla he pääsevät käsiksi parempaan toimeentuloon ja laajempiin markkinoihin.
Kyberturvallisuuskurssille osallistunut syyrialainen Khadija Youssef Hariri uskoo kurssin parantaneen hänen työllistymismahdollisuuksiaan. Hariri kertoo oppineensa käyttämään digitaalista lompakkoa, mikä helpottaa sähköisten liiketoimien tekemistä.
”Nämä taidot ovat meille uusia”, Hariri toteaa tyytyväisenä.
Etätyökulttuurin kehittyminen avaa myös pakolaisille uusia työllistymismahdollisuuksia. Kirkon Ulkomaanapu sekä suomalainen pakolaisia, turvapaikanhakijoita ja maahanmuuttajia tukeva StartUp Refugees aloittivat toukokuussa Zaatarissa yhteistyön.
Projektissa Suomessa olevat mentorit tarjoavat leirissä asuville koulutusta etäyhteyksin. 45 leirin asukasta oppii, millaisia mahdollisuuksia ICT-alan freelance-työt voivat tarjota ja kuinka omaa osaamistaan voi markkinoida.
25-vuotias Zakaria Tahseen Alkilani sai mentorin Suomesta. KUA:n ja Startup Refugeesin hanke välittää ICT-alan yrittäjyysoppeja Zaatarin leirin asukkaille. Alkilani haluaa ohjelmoida pelejä. Kuvaus: Osama Nabeel, Editointi: Ville Nykänen
Tabletit ja pelit tukevat oppimista
Pandemian vaikutukset ovat alleviivanneet laitteiden, yhteyksien ja taitojen tärkeyttä. Esimerkiksi 44 miljoonan asukkaan Ugandassa 15 miljoonaa lasta on kärsinyt korona-aikana koulusuluista. Luku pitää sisällään 600 000 ala- ja yläkouluikäistä pakolaistaustaista koululaista.
On tärkeää, että etäyhteydet ja digitaidot ovat jatkossa kaikkien saatavissa.
Kirkon Ulkomaanapu on yhdessä hollantilaisen kumppanijärjestön kanssa varustanut tablettitietokoneilla luokkia Länsi- ja Luoteis-Ugandan pakolaisasutusalueilla. Peruskoulun oppilaat voivat pelata tableteilla luku- ja laskutaitoa kehittäviä vuorovaikutuksellisia pelejä.
”Pelit perustuvat Ugandan opetusviranomaisen hyväksymään peruskoulun opetussuunnitelmaan, jonka tarkoitus on tehdä oppimisesta hauskaa, osallistavaa ja tehokkaampaa,” kertoo KUA:n vanhempi ohjelmatyöntekijä Filbert Idha.
Lisäksi KUA ja YK:n pakolaisjärjestö UNHCR ovat jalkauttaneet kouluihin digitaalisen alustan, jonka kautta oppilaat, opiskelijat ja opettajat pääsevät käsiksi oppimateriaaleihin ilman internetyhteyttä. Oppimateriaalit koostuvat teksteistä, videoista, vuorovaikutuksellisista simulaatioista ja digipeleistä. Niiden avulla opiskellaan kaikkea matematiikasta taideaineisiin.
Teknologia ei ole uusi juttu pakolaisasutusalueiden lapsille ja nuorille. Digitaitojen oppiminen on kuitenkin tärkeää, jotta lapset ja nuoret saavat laitteista ja yhteyksistä irti kaiken hyödyn. Kuva: Hugh Rutherford
Rwamwanjan pakolaisasutusalueen ammattikoululaiset ovat opiskelleet digiturvallisuutta ja -hygieniaa, digimarkkinointia sekä esimerkiksi valokuvausta ja videoiden tekemistä älypuhelimilla. Laitteet, yhteydet ja niiden käyttämiseen liittyvät taidot ovat tärkeitä myös perhesyistä.
”Joillain pakolaisista on perhettä kotimaassaan, ja digitaalinen vuorovaikutus on ainoa keino pitää yhteyttä heihin,” muistuttaa IT-projektityöntekijä Edgar Mutaryebwa.
Teknologia ei ole uusi juttu pakolaisasutusalueiden nuorille. Älypuhelimet ovat yleisimpiä laitteita edullisuutensa vuoksi, ja eniten nuoret käyttävät WhatsAppia, Googlea ja Facebookia.
Mutaryebwa uskoo, että digitaitojen oppiminen auttaa pakolaistaustaisia nuoria hahmottamaan päämääriään ja mahdollisuuksiaan. Taitojen puute puolestaan asettaa heidät marginaaliin ja lisää nuorten turhautuneisuutta.
”Kun älypuhelimet ja sosiaalinen media ovat helposti saatavilla, nuoret pääsevät käsiksi digimaailmaan. Ilman taitoja he kuitenkin joutuvat helposti vedätysten kohteiksi,” Mutaryebwa selventää.
KUA on yhdessä hollantilaisen kumppanijärjestön kanssa varustanut Ugandan pakolaisasutusalueiden kouluja tablettitietokoneilla. Kuva: Hugh Rutherford
Vuorovaikutukselliset pelit kehittävät oppilaiden luku- ja laskutaitoa. Kuva: Hugh Rutherford
”Olen aina rakastanut tietokoneita,” sanoo Kongon demokraattisesta tasavallasta Ugandaan paennut Byamukama Ruhigwa (oik.). Hän osallistui tietokonekurssille ja pyörittää nyt pientä elokuva- ja musiikkibisnestä pakolaisasutusalueella. Moni alueen nuorista ei tiedä paljoakaan tietokoneista, mutta Byamukama opettaa heitä mielellään. Kuva: Hugh Rutherford
Tuk-tuk ja animaatiovideot vievät oppeja syrjäseuduille
Syrjäseuduilla tietoliikenneyhteydet ovat usein huonoja tai puuttuvat kokonaan. Kirkon Ulkomaanavun toiminta-alueilla Kambodžassa 60 prosenttia perheistä ei omista televisiota tai pääse internetiin. Se tarkoittaa, etteivät televisiossa lähetetyt opetusohjelmat ja verkon oppimateriaalit tavoita heitä.
Haastavat tilanteet pakottavat luoviin ratkaisuihin. Kambodžassa opettajat ja opinto-ohjaajat ovat liikkuneet kylästä toiseen tuk-tukeilla pitämässä oppitunteja, jakamassa opiskelumateriaaleja ja rohkaisemassa perheitä tukemaan lapsiaan etäkouluaikana.
Hätä keinot keksii. Koronasulkujen aikana Kambodžan opettajat ja opinto-ohjaajat liikkuivat kylästä toiseen tuk-tukeilla pitämässä oppitunteja. Kuva: KUA Kambodža
Myanmarin syrjäisillä maaseuduilla on puolestaan kysyntää uusille yrityksille ja toimeentulomuodoille. Viime vuonna alueen asukkaille tuotettiin opetusmateriaaleja yrittäjyydestä ja käsityöläisyydestä animaatiovideoiden muodossa. Materiaalit tehtiin neljällä eri kielellä, jotta niistä olisi hyötyä mahdollisimman monelle.
Myanmarin maaseudulla naiset ovat saaneet yrittäjyyteen ja käsityöläisyyteen liittyviä oppeja animaatiovideoiden avulla. Videot tehtiin neljällä eri kielellä, jotta ne olisivat ymmärrettäviä mahdollisimman monelle. Kuva: Myat Kyaw Thein
Koulutukseen osallistuminen on tuonut yrittäjä Htoo Thint Zinille uusia kaupallisia mahdollisuuksia ja taloudellista hyötyä. Kouluttautuminen on parantanut tuotteiden laatua ja auttanut saamaan tuotteita myyntiin.
”Työskentelen yhdessä 50 muun käsityöläisen kanssa. Yritystoiminnan lisäksi opetan nuorten, naisten ja vammaisten ryhmille yrittäjyyteen liittyviä taitoja laadunvalvonnasta, suunnittelusta ja kirjanpidosta”, Htoo Thint Zin kertoo.
Myanmarilainen käsityöyrittäjä Htoo Thint Zin kävi animaatiovideokoulutuksen. Opit toivat hänelle uusia kaupallisia mahdollisuuksia ja taloudellista hyötyä. Kuva: Myat Kyaw Thein
Luovat ratkaisut Kirkon Ulkomaanavun toimintamaissa osoittavat, että pandemian vauhdittamaan etäaikaan liittyy myös mahdollisuuksia. Jos yhteydet ovat olemassa, niin esimerkiksi koulutukset ja oppimateriaalit ovat nyt yhä useamman saatavilla.
Teksti: Ulriikka Myöhänen, Linda Kabuzire, Noora Pohjanheimo
Juttu on julkaistu alun perin Tekoja-lehdessä 2/2021. Syksyn lehti kantaa teemaa Digi, teknologia ja kehitys.
Digitalisaatio etenee kaikkialla, myös kehitysyhteistyössä. Koulutusta on Suomessa tuotu digiaikaan jo vuosia ja COVID-pandemian aikana rikkaissa maissa etätyöhön ja –opetukseen on opittu hyödyntämään erilaisia työkaluja. Sekä digitaitoja että verkkopalveluiden saatavuutta lisätään ja parannetaan jatkuvasti. Sama suunta näkyy myös globaalisti, mutta köyhissä ja hauraissa ympäristöissä ollaan kehityksessä eri tahdissa.
Kirkon Ulkomaanavulla tehdään töitä sen eteen, että digitalisaation hyödyt saadaan käyttöön koulutushankkeissa Afrikassa ja Aasiassa. COVID-19-pandemia on vaikuttanut digitalisaation vauhdittumiseen Kirkon Ulkomaanavun kentällä.
”Viime keväänä kartoitimme pandemian vaikutuksia koulutussektorin työhön. Selvityksessä ilmeni, että KUA:n opetusalan ammattilaiset hyödynsivät jo monin tavoin opetusteknologiaa työssään. Koulutuksen digitalisaatio oli kehittymässä esimerkiksi Zoomin ja Teamsin, television ja radion kautta”, kertoo innovaatioiden, yhteistyön ja koulurakentamisen koordinaattori Pasi Aaltonen.
Käytössä olevat teknologiat ovat toistaiseksi hyvin yksinkertaisia. Radio on käyttökelpoinen väline maissa, joissa muut telekommunikaation menetelmät ovat joko kehittymättömiä tai köyhien perheiden saavuttamattomissa. Esimerkiksi Keniassa KUA hankki radioita, joissa on muistikortille paikka. Kun opettajien paikallisradioiden kautta jakamat lähetykset pystyi tallentamaan, se auttoi koululaisia kertauksessa ja tuki opetusta. Kirkon Ulkomaanapu oli mukana kehittämässä ohjeistusta radiovälitteiselle opetukselle, jota KUA:n työntekijät pääsivät hyödyntämään ohjelmamaissa.
Lapset opiskelevat Ugandassa radion välityksellä. Kuva: Hugh Rutherford
Opettajien ja opinto-ohjaajien koulutuksessa Kambodžassa ja Myanmarissa hyödynnetään heidän omia tietokoneitaan ja älylaitteitaan. Kambodžassa on hyödynnetty opinto-ohjaukseen videoitua materiaalia, jota on levitetty chat- ja Facebook-ryhmissä. Myös maan opetusministeriö on levittänyt sitä omilla alustoillaan. Videoihin on yhdistetty tehtäväpapereita, koska opiskelijoilla ei ole omasta takaa koulukirjoja. Videopohjainen opetus on uusi asia Kambodžassa mutta se on pandemian ja koulujen sulkemisen aikana mahdollistanut opintojen jatkumisen keskeytyksettä, kertoo Kambodžan maaohjelman koulutusasiantuntija Sari Turunen.
Keniassa ja Ugandassa on pilotoitu mobiilimentorointia opettajille hyvin tuloksin, vaikka omia älypuhelimia on vielä harvalla. Kirkon Ulkomaanapu on tarjonnut laitteita käyttöön ja opettajilla onkin yleensä kohtalaiset digitaidot. Suurin haaste työssä on taata kaikille riittävät verkkoyhteydet, joiden saaminen kuntoon on monissa kehittyvissä maissa merkittäviä tulevaisuuden kysymyksiä.
Kirkon Ulkomaanapu kehittää yrittäjyyskoulutusta Myanmarissa yhteistyössä paikallisten kumppaneiden kanssa.
Kirkon Ulkomaanavun ja yhteistyökumppaineiden työntuloksena on syntynyt monipuolinen Myanmar Artisan Toolkit (MAT) koulutusmateriaali yrittäjyydestä ja käsityöläisyydestä. Koulutusmateriaalit on nyt jalostettu opetusvideoiksi. Tähän mennessä 192 henkilö on käynyt läpi seitsemän videota sisältävän koulutuskokonaisuuden.
Myanmarissa on kysyntää uusille yrityksille. Maan turismi on ollut nousussa ja yritysmaailma kasvaa. Kehittyvä talous luo mahdollisuuksia ja markkinoita myös pienemmille yrityksille.
MAT-koulutusmateriaalit tarjoavat oppeja sekä yrityksen perustamiseen että yrityksen pyörittämiseen. MAT-koulutus on ollut suosittua. Jotta koulutuksen pariin pääsisi mahdollisimman moni, ideaa päätettiin kehittää eteenpäin. Seurauksena syntyi sarja animaatiovideoita, jotka käyvät läpi koulutuksen sisällön. Animaatiovideot ja muut etäopetukseen soveltuvat materiaalit mahdollistavat koulutuksen yhä useampien ulottuville.
Koulutus koostuu animaatiovideoista, joissa käydään läpi yritystoiminnan perustamiseen ja kehittämiseen liittyviä aiheita.
Videot on tehty neljällä eri kielellä, jotka ovat burma, rohingya, rakhine ja pwo kayin. Animaatiovideoiden lisäksi konseptiin kuuluu Facebook Messenger Chatbot, jonka kautta on mahdollista katsoa muitakin videoluentoja. Lisäksi palvelun kautta voi kysyä neuvoa ylläpitäjiltä tai muilta yhteisön jäseniltä. Ensimmäisen neljän kuukauden aikana palveluun kirjautui 1 200 käyttäjää.
Koulutus auttaa laadun kehittämisessä ja markkinoinnissa
Htoo Thint Zin opiskeli MAT-kouluttajaksi vuonna 2019. Sen ansiosta hän sai uusien tietojen ja taitojen lisäksi verkostoja.
Htoo Thint Zin on saanut yrityksensä kukoistamaan koulutuksen ansiosta.
”Oma yritykseni on sosiaalinen yritys ja työskentelen yhdessä 50 muun käsityöläisen kanssa. Yritystoiminnan lisäksi opetan nuorten, naisten ja vammaisten ryhmille yrittäjyyteen liittyviä taitoja laadunvalvonnasta, suunnittelusta ja kirjanpidosta”, Htoo Thint Zin kertoo.
Kouluttautuminen on parantanut tuotteiden laatua ja auttanut tuotteiden saamisessa myyntiin.
”Tuotteidemme laatu alkaa olla kansainvälistä laatua. Koulutus mahdollistaa minulle ja kumppaneilleni sosiaalisia ja taloudellisia hyötyjä.”
Opit yrityksen perustamisesta hyödyttävät erityisesti sellaisia, joilla on jo taitoja käsityöläisyyteen, mutta ei kokemusta yritystoiminnasta kertoo Nin Nu Htwe. Hän osallistui MAT-koulutukseen vuonna 2019 ja lisäksi verkkokoulutukseen koronapandemian aikaan. Nin Ni Htwe valmistaa käsinukkeja.
Nin Ni Htwe on laajentanut yritystään koulutuksesta saamiensa verkostojen avulla.
”Ennen koulutuksia työskentelin yksin, mutta nyt minulla on iso verkosto käsityöläisiä ja harjoittelijoita, joiden kanssa työskentelen”, hän kertoo.
Laadukkaiden tuotteiden ansioista kysyntä on kasvanut ja NIn Nu Htwe on voinut työllistää lisää työntekijöitä. Kouluttautuminen MAT-materiaalien ja erityisesti Facebook Chatbotin kautta oli helppoa Nin Nu Htwe kehuu.
Koulun keskeyttäneiden lasten määrä ja koulukiusaaminen ovat vähentyneet ja koulun ilmapiiri on parantunut. Ne ovat isoja muutoksia, jotka Sandaraman kouluun toi opinto-ohjaus.
Peruskoulu kestää Myanmarissa yhtä kauan kuin Suomessa eli yhdeksän vuotta – ellei lapsi joudu käymään jotakin luokkaa kahdesti. Myanmarissa yhdeksännen luokan tarjoavat vain valtion koulut, jotka ovat osittain maksullisia, koska valtio rahoittaa kouluja vain vähän. Se tarkoittaa, että perheiden on sitouduttava lastensa peruskoulun suorittamiseen taloudellisesti. Kaikilla ei siihen ole varaa.
Köyhempien perheiden lapset voivat kuitenkin käydä peruskoulun ensimmäiset kahdeksan luokkaa luostareiden ylläpitämissä kouluissa. Niitä Myanmarissa on 1 600. Luostarikouluissa opetus seuraa valtion opetussuunnitelmaa, mutta koulut toimivat pääosin lahjoitusvaroin ja kunnilta saadun tuen turvin.
Luostarikoulujen oppilaat tulevat usein kodeista, joilla ei ole varaa valtion ylläpitämään kouluun. Luostarikouluissa opiskelusta ei koidu perheille ylimääräisiä kuluja, mutta luostarikoulusta ei saa peruskoulun lopputodistusta.
Tarvitaan kuitenkin paljon työtä ja suunnitelmallisuutta, että lapset pääsevät Myanmarissa peruskoulun viimeiselle luokalle. Myanmarissa koulun keskeyttäminen on yleistä. Lasten koulunkäynti voi keskeytyä, tai jopa loppua, esimerkiksi perheen muuton takia. Monesti myös rahan puute vaikuttaa ratkaisuihin. Perhe voi tarvita lapsen auttamaan elannon hankkimisessa eikä osaa nähdä lapsen koulutusta pidemmän aikavälin ratkaisuna köyhyyteen. Alakoulun viimeisen eli viidennen luokan Myanmarissa suorittaa noin 70 prosenttia lapsista.
Iso osa koululaisista suorittaa alakoulua kauemmin kuin viisi vuotta, mikä tarkoittaa sitä, että alakoulun viimeisillä luokilla ja yläkoulussa opiskelee paljon eri ikäisiä koululaisia.
Kengät jätetään luokkahuoneen ulkopuolelle.
Tällaisten haasteiden keskellä on paljon kysyntää oppilaanohjauksen ammattilaisille. Heitä on koulutettu Myanmarissa tammikuusta 2018 alkaen.
Kirkon ulkomaanavun hanke on tuottanut Myanmarin suurimmassa kaupungissa Yangonissa tähän mennessä 17 opinto-ohjaajaa. Hankkeessa on mukana neljä paikallisten luostareiden ylläpitämää ja kaksi valtion koulua. Toiveena on, että opinto-ohjauksesta tulee osa Myanmarin kansallista opetussuunnitelmaa.
Opinto-ohjaajien työhön luotetaan
Yangonin länsipuolella Hlain Tharyarin kaupunginosassa sijaitsevassa Sandaraman koulussa on 445 oppilasta ja 18 opettajaa. Opettajista kaksi on kouluttautunut opinto-ohjaajaksi Kirkon ulkomaanavun hankkeesta. Yhteensä Myanmarissa ”opoksi” on nyt kouluttautunut Kirkon Ulkomaanavun tuella 17 opettajaa.
Varsinaisen koulutuksen lisäksi opot ovat saaneet tukea Opettajat ilman rajoja -verkoston vapaaehtoisilta. Työnsä tueksi opot ovat lisäksi saamassa burmankielisen oppaan, jossa on runsaasti konkreettisia ohjeita, koulutunneille tarkoitettuja tehtäviä ja työtä tukevaa tietoa.
Oppilaanohjaajien työhön kuuluu Sandaraman koulussa ryhmätuntien pitäminen 5.– 8.-luokan oppilaille. Lisäksi he tarjoavat kahdenkeskistä ohjausta, johon saavat tarpeen mukaan osallistua myös koulun nuoremmat oppilaat. Oppilaanohjaus ei vielä ole päässyt koulun varsinaiseen lukujärjestykseen, joten opinto-ohjaajat pitävät ryhmätunnit oman opetustyönsä ohessa. Se tarkoittaa heille neljää lisätuntia työtä kuukaudessa.
Koulun johto on kuitenkin jo havainnut opinto-ohjauksen hyödyt ja järjestänyt opinto-ohjaajan ja oppilaan välisille luottamuksellisille keskusteluille oman tilan.
Opoina Sandaraman koulussa toimivat vararehtori U Zaw Min Oo ja luokanopettaja Daw Thidar Aung kertovat, että opinto-ohjaus on auttanut jo muuttamaan useamman lapsen elämän suuntaa. Opinto-ohjauksen ansiosta viisi keskeyttämisvaarassa ollutta koululaista onnistuttiin saamaan takaisin koulunpenkille viime lukuvuoden aikana. Koulun kesken jääminen vaikuttaa lapsen ja nuoren koko elämään ja esimerkiksi toimeentulomahdollisuuksiin.
Hlain Thayarin koulun vararehtori U Zaw Min Oo antaa opinto-ohjausta eri luokille neljästi kuussa.
Tuoreet opinto-ohjaajat ovat jakaneet oppejaan positiivisten keinojen käytöstä ryhmänhallinnassa, oppilaskeskeisistä opetusmenetelmistä ja yhteishenkeä parantavasta toiminnasta muillekin koulun opettajille.
”Aiemmin koulussa oli usein oppilaiden välisiä tappeluita ja kiusaamista sekä rauhattomuutta. Nyt koulussa on opiskelurauha ja opettajat voivat paremmin keskittyä opettamiseen”, kertovat luokanopettajat Daw Wah Wah Khaing sekä Daw Su Su Hlaing.
Opettajat kertovat, että koulun ilmapiiriä ja työrauhaa on yritetty ennenkin parantaa. Hankkeen myötä työ on kuitenkin ollut systemaattista, mikä on tuonut todellisen muutoksen koulun arkeen.
Luokanopettajat ilmaisivat koko koulun opettajien puolesta kiitokset opinto-ohjauksesta saadulle hyödylle. He toivovat, että kaikki opettajat saisivat mahdollisuuden osallistua kursseille, joissa opitaan pedagogisesti tärkeää tietoa lapsen kehityksestä, yhteistyötaitoja ja positiivisia keinoja ylläpitää työrauha luokassa.
Vanhempainilta ratkaiseva askel tulevaisuuteen
Kirkon Ulkomaanavun tukemina opinto-ohjaajiksi valmistuneet U Zaw Min Oo ja Daw Thidar Aung järjestivät Sandaraman koulussa kahdeksannen luokan oppilaiden vanhemmille vanhempainillan, jonka tarkoituksena oli vakuuttaa perheet siitä, että lapsen kannattaa antaa suorittaa peruskoulu loppuun. Arvovaltaansa tilaisuuden järjestämisessä käytti myös koulun rehtori, johtajamunkki Ven. Sandarwara.
Myös oppilaat osallistuivat vanhempainiltaan. He olivat valmistelleet puheenvuoroja, joissa kertoivat toiveistaan jatkaa koulunkäyntiä. Peruskoulun suorittaminen vaatii, että oppilaat siirtyvät yhdeksänneksi eli viimeiseksi vuodeksi luostarikoulusta maksulliseen valtion kouluun. Monelle köyhälle perheelle se tarkoittaa ison summan sijoittamista lapsen koulunkäyntiin.
Vanhempainiltaan osallistuneet vanhemmat saivat päättää, antaisivatko he lapsensa jatkaa koulunkäyntiä. Suostumuksen merkiksi vanhempien piti ottaa askel eteenpäin. Lähes kaikki vanhemmat ottivat ratkaisevan askeleen eteen. Se tarkoittaa, että heidän lapsensa saavat valmistua peruskoulusta ja turvaavat sillä tavalla itselleen myös mahdollisuuden parempaan tulevaisuuteen.
Teksti ja kuvat: Hanna Päivärinta
Kirjoittaja toimi Opettajat ilman rajoja -vapaaehtoisena Myanmarissa keväällä 2020.
Kirkon ulkomaanavulla on opinto-ohjauksen hankkeet käynnissä Kambodžassa ja Myanmarissa. Opettajat ilman rajoja -verkoston vapaaehtoiset tukevat hankkeiden toteutusta.
Maailman humanitaarisen avun päivää vietetään 19.8. kymmenettä kertaa. Päivän tarkoituksena on muistaa humanitaarisen avun ammattilaisia, jotka työllään tukevat ihmisiä kriisikohteissa eri puolilla maailmaa. Tänä vuonna päivä on omistettu naisille humanitaarisessa työssä.
Naistyöntekijät on valittu huomion kohteeksi, koska halutaan valottaa naisten arvokkaan työpanoksen lisäksi heidän työssään kohtaamiaan erityishaasteita.
Kaikki humanitaarisen työn tekijät joutuvat työskentelemään kaukana ystävistä ja perheestä, naisilla on lisäksi ylimääräisiä haasteita ja riskejä. (Nuorelta näyttävää) naista ei oteta vakavasti patriarkaalisissa yhteiskunnissa tai työympäristöissä, joissa naisten työnteko ei kuulu sosiaalisiin normeihin, ja naisilla on ylimääräisiä turvallisuusuhkia, mukaan lukien sukupuoleen perustuvan väkivallan kaikki muodot. Paikalliset kollegani sekä vapaaehtoiset ovat todella kovissa tilanteissa, mutta samalla usein jäävät näkymättömiksi ja kuulumattomiksi. Siksi on aika kertoa heistä. Nämä naiset ovat vahvoja!
Minulla on suuri ilo työskennellä noin kuudenkymmenen rohingya- ja bangladeshilaisen naisen tiimissä avustusohjelmassa, joka tarjoaa koulutusmahdollisuuksia naispuolisille yli 14-vuotialle rohingya-pakolaisille. Kun olen haastatellut näitä upeita naisia tätä blogia varten, olen jälleen kerran tajunnut millaisia päivittäisiä taisteluita he käyvät “vain” voidakseen työskennellä.
Sekä rohingya- ja että bangladeshilaisissa yhteisöissä tytöt tavallisesti jäävät pois koulusta, kun heidän kuukautisensa alkavat tai kun he menevät naimisiin. Koulutuksen keskeytymisen takia naisten on automaattisesti vaikeampaa saada työtä, erityisesti asiantuntijatason työtä. Kun tyttö jää koulusta pois naimisiinmenon takia, hän alkaa tehdä kotitöitä ja huolehtia miehestään, lapsistaan ja appivanhemmistaan. Sellaisessa tilanteessa perheen tuki kodin ulkopuolella työskentelyyn on äärimmäisen tärkeää ja kaikkea muuta kuin itsestään selvää.
Tamara kävelee pakolaisleirin katuja matkalla kodissa pidettävään koulutukseen.
Tämä oli Tamaran todellisuus, kun hän avioitui 17-vuotiaana. Hänen elämänsä on kuitenkin muuttunut paljon. Nyt, 25-vuotiaana, hän sanoo: “Olen voimaantunut nainen ja ihmiset näkevät, että palkallani tuen perhettäni.” Matka tähän pisteeseen on ollut vaikea ja hän melkein luovutti monta kertaa. Osa perheenjäsenistä ei hyväksynyt tietä ammattiin, jonka hän itse valitsi ja odotusten täyttäminen, sekä omien että muiden, on yhä raskasta. Tamaran aviomies onneksi tuki häntä.
Dipa on toinen kollegani, jolla on aina ollut perheen tuki, mutta hänelle on vaikeaa se, ettei hän aina voi olla perheensä apuna, sillä tätä tyttäreiltä odotetaan. Työn ja perheen yhteensovittaminen on vielä vaikeampaa, jos odotukset ovat korkeat.
Fatima-nimiselle vapaaehtoistyöntekijälle perheen tuki taas näyttäytyy ylellisyytenä, josta voi vain haaveilla. Perhe hylkäsi Fatiman, kun hän 15-vuotiaana meni naimisiin rakastuttuaan. Yleensä tytön perhe järjestää avioliiton. Nyt Fatima asuu 3-vuotiaan poikansa kanssa yhdessä etelä-Bangladeshin pakolaisleireistä. Hänen miehensä jätti hänet toisen naisen takia. Mies jäi asumaan samalle alueelle, joka lisää Fatiman häpeää. Hän ei saa mitään tukea ex-mieheltään eikä perheeltään. Fatima kuitenkin syyllistää itseään ja tuntee, että hänen pitäisi pystyä tukemaan perhettään, koska se on tyttären velvollisuus.
Sosiaalisten normien lisäksi naisten työskentelyä vaikeuttaa turvallisuus. Seksuaalisen häirinnän pelkoa käytetään perusteluna rajoittaa naisten liikkumista, jotta heitä voidaan suojella, ja tämäkin vahvistaa perinteisiä sosiaalisia normeja. Naiskollegoitani häiritään, kun he eivät pukeudu täysin peittävästi, liikkuvat kaduilla pimeän aikaan, ovat naimattomia, käyvät työssä jne. Itse en onneksi ymmärrä, mitä häirintätilanteissa sanotaan eikä minun tarvitse välittää kuin epämiellyttävistä katseista, mutta kollegani kyllä ymmärtävät vähättelevät kommentit. Tilanteet synnyttävät turvattomuuden tunnetta.
Mutta mikä sitten saa heidät jatkamaan, taistelemaan päivästä toiseen?
“Yli 50 % rohyinga-yhteisön jäsenistä on naisia ja tyttöjä. Naisina meidän on autettava heitä ja varmistettava, että he pääsevät palveluiden piiriin”, vastaa Dipa kysymykseen motivaatiosta alalle.
Fatima lähtee tytöille ja naisille tarkoitetusta tilasta kotiin 3-vuotiaan poikansa luo.
Muut sanovat, että heillä on velvollisuus auttaa kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia ja että on myös hyvin palkitsevaa tuntea pakolaisyhteisön tuki, kun he kävelevät leirillä. Fatima ja Sayema, jotka ovat rohinga-vapaaehtoistyöntekijöitä ja opettavat burman kieltä naisten keskuksissa, kertovat kuinka ihanaa on tulla naisten ja tyttöjen turvalliseen tilaan ja tuntea olonsa turvatuksi ja suojatuksi. He molemmat ovat samalla opettajia ja osallistujia, jakavat burman kielen taitoaan ja opettelevat muita taitoja. He ovat ylpeitä siitä, että kouluttautuvat. Sayema kertoo, että perhe kunnioittaa häntä, koska hän pystyy nyt auttamaan perheenjäseniä lomakkeiden täyttämisessä.
“Koulutus voi voimaannuttaa ihmisiä ja tunnen velvollisuudekseni auttaa rohingoja”, kertoo 25-vuotias Tamara, joka työskentelee opettajana pakolaisleireillä etelä-Bangladeshissä.
Naisten läsnäolo jokaisella työpaikalla ja erityisesti humanitaarisessa työssä on ensiarvoisen tärkeää, sillä se viime kädessä muuttaa yhteiskuntia. Yhteisössä, jossa naiset eivät saaneet lähteä kotoa ilman saattajaa, voi nyt nähdä naisia hyvin erilaisissa asemissa kenttätyöntekijöistä johtotehtäviin. Olen täysin vakuuttunut siitä, että vaikka yhteisönä olemme vielä kaukana siitä, että naisilla olisi samat mahdollisuudet kuin miehillä muutenkin kuin paperilla, että heitä tuettaisiin lisähaasteissaan, niin me laitamme pallon pyörimään. Järjestöjen pitää ottaa vastuu epätasa-arvosta ja tukea naisia vielä paremmin luomaan uraa kaikilla tasoilla. On muutoksen aika!
Petra Weissengruber
Kirjoittaja työskentelee Kirkon Ulkomaanavun koulutusasiantuntijana Cox’s Bazarin pakolaisleirillä Bangladeshissa.
Myanmarista paenneet pitäisi evakuoida turvaan, kun pyörremyrskykausi alkaa, mutta tilaa ei ole.
Global Education Clusterin koordinaattori Maria Agnese Giordano puhuu suoraan pakolaisleirien hädästä.
”Bangladeshissa näin Myanmarista saapuneita, juuri veneestä rannalle nousseita ihmisiä. He olivat aliravittuja, sairaita, heillä oli ampumahaavoja, lapset kärsivät ripulista”, kertoo Giordano.
”He tarvitsivat ihan kaikkea, sillä useimmilla ei ollut mukanaan mitään muuta omaisuutta kuin pieni pussi riisiä. Ensi alkuun ihmiset saivat puhdasta juomavettä, energiakeksejä ja suojamuovin asumuksen pystytystä varten.”
Maria Agnese Giordano
Yli 650 000 rohingya-vähemmistöön kuuluvaa ihmistä joutui jättämään kotinsa ja pakenemaan Myanmarin Rakhinesta elokuussa 2017 leimahtaneiden väkivaltaisuuksien jälkeen.
”Mutta kaikki leireillä asuvat saavat ruokaa. Bangladesh, joka on yksi maailman köyhimmistä valtioista, toimii pakolaisten suhteen monella tapaa upeasti. Me Euroopassa valitamme tänne tulleista pakolaisista, mutta sillä aikaa Bangladesh on lyhyessä ajassa koordinoinut apua sadoille tuhansille”, Giordano sanoo.
UNICEF on rokottanut Bangladeshissa yli 600 000 ihmistä koleraa vastaan, sillä tartuntatautien riski leiriolosuhteissa avoviemäreiden äärellä on korkea. Nyt uhkaa levitä kurkkumätä.
Koulupaikkaa odottaa lähes 300 000 lasta
Global Education Cluster koordinoi koulutuksen järjestämistä katastrofien jälkeen. Giordano työskenteli Bangladeshissa viime syksynä osana nopean toiminnan joukkoja yhteistyössä Kirkon Ulkomaanavun Kaisa-Leena Juvosen kanssa.
Hänen mukaansa lastensuojelu ja psyko-sosiaalinen tuki samoin kuin koulutuspalvelut ovat Bangladeshissa vielä täysin riittämättömät, ja kouluun on päässyt vasta noin 80 000 lasta. Turvallista koulutilaa odottaa vielä lähes 300 000 lasta.
Koulutusta tytöille ja nuorille naisille
Vain noin 6 prosenttia Myanmarista Bangladeshiin paenneista naisista ja tytöistä osaa lukea. Kirkon Ulkomaanapu aloittaa Jamtolin ja Chakmarkulin pakolaisleireillä murrosikäisiä tyttöjä ja nuoria naisia koulutuksen ja suojelun kautta voimaannuttavan hankkeen. Työssä käytetään leirien naisystävällisiä tiloja ja kiertäviä tiimejä.
Kiertävien tiimien ansiosta on mahdollista tavoittaa myös ne tytöt ja naiset, joiden liikkumista rajoittavat kulttuuriset tottumukset tai jotka asuvat kaukana toimintatiloista. Tietoa naisten oikeuksista suunnataan myös miehille.
”Oli sydäntä särkevää nähdä lapsia, jotka eivät pysty hymyilemään. Monet lapset ovat traumatisoituneet kokemastaan ja näkemästään. He tarvitsevat paitsi apua, myös iloa ja toivoa.”
Turvalliseen kouluympäristöön pääsy olisi vaikeassa tilanteessa hyvin tärkeää.
Cox Bazarissa Bangladeshin kaakkoisnurkassa on nyt jo 855 000 Myanmarista paennutta. Pakolaisia eli alueella jo ennen viime elokuun väkivaltaisuuksia.
Ihmiset asuvat hökkeleissä vieri vieressä hyvin pienellä alueella. Hiekkainen maa muuttuu mudaksi sateessa. Muovipressuista ja bambukepeistä rakennetut asumukset eivät tule kestämään trooppisia myrskytuulia.
Pakolaiset ovat hengenvaarassa, kun pyörremyrskykausi alkaa Bangladeshissa.
”Jos tulee myrskyvaroitus, ihmiset pitäisi tietenkin evakuoida, mutta minne?” Giordano sanoo. Pakolaisleirien ympärillä on kyliä ja kaupunkeja, joissa ei ole riittävästi suojia omallekaan väestölle.
Global Education Clusterin koordinattori Maria Agnese Giordano puhuu perjantaina Educa-messuilla Opettajat ilman rajoja -verkoston tilaisuudessa klo 15:45-16:30 Tahto-tilassa.
KUA:n koulutussektorikoordinaattori Kaisa-Leena Juvosen tehtävänä on varmistaa, että mahdollisimman moni lapsi pääsee koulutuksen piiriin.
Avustusjärjestöt yrittävät ratkaista, miten ääriään myöten täysillä pakolaisleireillä Bangladeshissa saataisiin ihmisarvoiset olosuhteet Myanmarista paenneille ihmisille. Koulutusta tarvitsee lähes puoli miljoonaa lasta. Kirkon Ulkomaanapu on päättänyt antaa hätäapua 100 000 eurolla.
”On aivan käsittämätöntä, miten tiheästi ihmiset ovat asettuneet Kutupalongin leirillä. Tästä on tulossa maailman suurin pakolaisleiri”, kertoo Kirkon Ulkomaanavun koulutussektorikoordinaattori Kaisa-Leena Juvonen Bangladeshista.
Juvonen työskentelee avustusjärjestöjen yhteisen, Unicefin vetämän koulutusryhmän nopean toiminnan joukoissa. Hänen kanssaan paikalla olevat kokeneet avustustyön kollegat arvioivat, että humanitaarinen katastrofi on mittakaavaltaan verrattavissa Haitin maanjäristykseen 2010 tai Kaakkois-Aasian tsunamiin 2004.
Bangladeshiin on vajaassa kolmessa kuukaudessa saapunut 600 000 pakolaista Myanmarista. Yli puolet heistä on vielä epävirallisilla asuinalueilla tai kokonaan ilman suojaa. Arviolta jopa 90 prosenttia ihmisistä saa syödäkseen vain kerran päivässä. Tartuntatautien riski on suuri.
”Märkään ja mutaiseen kukkulaiseen maastoon muovipressuista kyhättyjen asumusten välissä ei ole teitä, joten avustustarvikkeiden vieminen paikalle on haaste”, Juvonen sanoo.
”Tilanne on vaikea. Resursseja on vähän verrattuna siihen, miten valtavat tarpeet ovat. Lisäksi pyörremyrskykausi lähestyy viimeistään huhtikuussa.”
Juvosen ryhmä auttaa avustustyön ensivaiheessa koordinoimaan työtä. Juvosen tehtävänä on varmistaa, että mahdollisimman moni lapsi pääsee koulutuksen piiriin.
Kaisa-Leena Juvonen lasten kanssa epävirallisessa luokkahuoneessa Kutupalongin leirillä.
Kouluun pääsy on tärkeää katastrofin jälkeen. Turvallinen kouluympäristö ja normaali rutiini tukevat henkistä toipumista. Kun lapset ovat koulussa, voivat vanhemmat keskittyä elämän rakentamiseen.
Pakolaisleireillä on 453 000 4–18 -vuotiasta lasta. Osa heistä on jo päässyt kouluun. Väliaikaisia kouluja rakennetaan koko ajan lisää.
”Leirin uusille alueille tulee 14 000 ihmistä kohden 45 väliaikaista bambusta ja muovipressusta pystytettyä luokkahuonetta. Koulua käydään kolmessa vuorossa, korkeintaan 50 lasta yhdessä luokkahuoneessa”, Juvonen kertoo.
”Jos koulutiloja saadaan myöhemmin rakennettua lisää, luokkakoko pudotetaan 35:een.”
Opettajia rekrytoidaan sekä pakolaisleiristä että ympäröivistä yhteisöistä.
Monet leirin lapsista ovat traumatisoituneita paettuaan väkivaltaisuuksia. Moni on menettänyt perheenjäseniä. Erityisen vaikea on yksin tulleiden lasten tilanne.
Opettajat saavat Unicefilta koulutuksen siihen, miten psykososiaalista tukea toteutetaan luokkahuoneessa.
”Lapset tarvitsevat tukea sekä mahdollisuuden olla lapsia myös vaikeissa leiriolosuhteissa. Turvalliseen kouluympäristöön pääsy on siinä hyvin tärkeää.”
Kirkon Ulkomaanapu toimittaa 100 000 euron hätäavun Bangladeshiin Cox’s Bazaarin alueelle Myanmarin väkivaltaisuuksia paenneille ihmisille.
Apu kanavoidaan kirkollisten järjestöjen verkoston ACT-allianssin avustusoperaation kautta ja siihen kuuluu ruoka-apua, välttämättömyystarvikkeita ja hygieniapakkauksia, vesipisteiden ja käymälöiden rakentamista, terveys- ja ravitsemuspalveluja ja lastensuojelua.
