Korona toi digitaidot pakolaisyhteisöihin

Korona toi digiosaamisen pakolaisyhteisöihin – ”Me tarvitsemme näitä taitoja”

Harva arvasi vuoden 2020 alkupuolella, millaisiin saavutuksiin maailma venyy, kun on pakko. Pandemia pakotti asukkaat koteihinsa niin pakolaisleireillä kuin niiden ulkopuolella, ja vain luovuus oli rajana seuraavien kuukausien etäratkaisuissa. Yksi asia kävi selväksi Kirkon Ulkomaanavun toimintamaissa: digitaidoille on huutava tarve. 

ZAATARIN PAKOLAISLEIRI pohjoisessa Jordaniassa oli eristyksissä keskellä aavikkoa jo paljon ennen pandemiaa, mutta korona-aika on pakottanut leirin 80 000 asukasta pysyttelemään entistä tiukemmin omissa oloissaan. 

Vuonna 2012 perustetussa Zaatarissa on kamppailtu parempien internetyhteyksien puolesta aina siitä lähtien, kun leiri alkoi täyttyä sotaa pakenevista syyrialaisista. Leirioloissa haasteita ovat laitteiden puute, yhteyksien kallis hinta ja sähkökatkot. Monilla on silti polttava tarve pitää yhteyttä kotimaahan jääneisiin perheenjäseniinsä. 

Pandemia-aikana yhteyksien, laitteiden ja digitaitojen tarpeesta tuli entistä pakottavampi. Tilanne oli monille uusi.

”Elektronisista työkaluista tuli perustarpeita kaikissa töissä, koulunkäynnissä ja yliopisto-opinnoissa. Sekä lapset että aikuiset käyttävät laitteita ja yhteyksiä, mikä on tuonut mukanaan myös ongelmia, esimerkiksi epätoivottuja verkkosivuvierailuja ja häirintää,” kuvailee Wissam Ahmed al-Mutlaq, 28. 

Itsekin pakolaisena Jordaniaan saapunut syyrialainen al-Mutlaq kouluttaa Zaatarin leirin asukkaita käyttämään yhteyksiä ja laitteita turvallisesti. 

Kyberturvallisuuteen keskittyvillä kursseilla käsitellään tietojen kalasteluun, tietomurtoihin ja elektroniseen rahankäyttöön liittyviä aiheita.

Kyberturvallisuuteen keskittyvillä kursseilla käsitellään tietojen kalasteluun, tietomurtoihin ja elektroniseen rahankäyttöön liittyviä aiheita. Osin WhatsApp-yhteyksin järjestetylle, keskimäärin kaksituntiselle kurssille osallistui syyskuun 2020 ja maaliskuun 2021 välillä 1 219 Zaatarin leirin asukasta.

”Kyberturvallisuustaitoja pidetään tämän ajan välttämättömyytenä. Yhteisöt tarvitsevat näitä taitoja, ja sen vuoksi koulutuksia pitää järjestää”, painottaa al-Mutlaq.

Al-Mutlaqin kouluttajaparina toimii niin ikään Syyriasta paennut, kirjastonhoitajana työskentelevä Ibtisam Riyad Ghazi, 35. 

Ghazi kertoo kuulleensa monen joutuneen tekemisiin kyberrikosten, tilien hakkeroinnin ja vaarallisten linkkien kanssa. Pandemia-aikana esimerkiksi verkkohäirintä on lisääntynyt, eikä vanhemmilla ole ollut aikaa vahtia etäyhteyksin koulua käyvien lastensa kaikkia tekemisiä. 

”Koulutusten yhteydessä olemme kuulleet pojilta ja tytöiltä erilaisista ongelmista, joita he ovat peitelleet perinteiden ja yhteisön pelossa”, Ghazi kertoo.

Nainen ja mies seisovat liitutaulun edessä.
Nainen ja mies seisovat liitutaulun edessä.

”Kyberturvallisuustaitoja pidetään tämän ajan välttämättömyytenä. Yhteisöt tarvitsevat näitä taitoja, ja sen vuoksi koulutuksia pitää järjestää”, painottaa Wissam Ahmed al-Mutlaq, 28. Kuva: Osama Nabeel

Kaksi naista katsoo tietokoneen ruutua.

Koulutuksissa katsotaan opetusvideoita ja käydään ryhmäkeskusteluja. Ibtisam Riyad Ghazi, 35, osallistui koulutukseen viime vuonna ja opettaa nyt taitojaan eteenpäin. Kuva: Osama Nabeel

Kirkon Ulkomaanavun työ Jordaniassa keskittyy pakolaisten ja jordanialaisten toimeentulo- ja koulutusmahdollisuuksien parantamiseen. Viime vuosina esiin on noussut uudenlaisia tarpeita. Pakolaistaustaiset henkilöt tarvitsevat esimerkiksi koodaamiseen ja digimarkkinointiin liittyviä taitoja, joiden avulla he pääsevät käsiksi parempaan toimeentuloon ja laajempiin markkinoihin.

Kyberturvallisuuskurssille osallistunut syyrialainen Khadija Youssef Hariri uskoo kurssin parantaneen hänen työllistymis­mahdollisuuksiaan. Hariri kertoo oppineensa käyttämään digitaalista lompakkoa, mikä helpottaa sähköisten liiketoimien tekemistä. 

”Nämä taidot ovat meille uusia”, Hariri toteaa tyytyväisenä.

Etätyökulttuurin kehittyminen avaa myös pakolaisille uusia työllistymismahdollisuuksia. Kirkon Ulkomaanapu sekä suomalainen pakolaisia, turvapaikanhakijoita ja maahanmuuttajia tukeva StartUp Refugees aloittivat toukokuussa Zaatarissa yhteistyön.

Projektissa Suomessa olevat mentorit tarjoavat leirissä asuville koulutusta etäyhteyksin. 45 leirin asukasta oppii, millaisia mahdollisuuksia ICT-alan freelance-työt voivat tarjota ja kuinka omaa osaamistaan voi markkinoida. 

Mies näppäilee tietokonetta.

25-vuotias Zakaria Tahseen Alkilani sai mentorin Suomesta. KUA:n ja Startup Refugeesin hanke välittää ICT-alan yrittäjyysoppeja Zaatarin leirin asukkaille. Alkilani haluaa ohjelmoida pelejä. Kuvaus: Osama Nabeel, Editointi: Ville Nykänen

Tabletit ja pelit tukevat oppimista

Pandemian vaikutukset ovat alleviivanneet laitteiden, yhteyksien ja taitojen tärkeyttä. Esimerkiksi 44 miljoonan asukkaan Ugandassa 15 miljoonaa lasta on kärsinyt korona-aikana koulusuluista. Luku pitää sisällään 600 000 ala- ja yläkouluikäistä pakolaistaustaista koululaista. 

On tärkeää, että etäyhteydet ja digitaidot ovat jatkossa kaikkien saatavissa.

Kirkon Ulkomaanapu on yhdessä hollantilaisen kumppanijärjestön kanssa varustanut tablettitietokoneilla luokkia Länsi- ja Luoteis-Ugandan pakolaisasutusalueilla. Peruskoulun oppilaat voivat pelata tableteilla luku- ja laskutaitoa kehittäviä vuorovaikutuksellisia pelejä. 

”Pelit perustuvat Ugandan opetusviranomaisen hyväksymään peruskoulun opetussuunnitelmaan, jonka tarkoitus on tehdä oppimisesta hauskaa, osallistavaa ja tehokkaampaa,” kertoo KUA:n vanhempi ohjelmatyöntekijä Filbert Idha

Lisäksi KUA ja YK:n pakolaisjärjestö UNHCR ovat jalkauttaneet kouluihin digitaalisen alustan, jonka kautta oppilaat, opiskelijat ja opettajat pääsevät käsiksi oppimateriaaleihin ilman internetyhteyttä. Oppimateriaalit koostuvat teksteistä, videoista, vuorovaikutuksellisista simulaatioista ja digipeleistä. Niiden avulla opiskellaan kaikkea matematiikasta taideaineisiin. 

Tyttö käyttää taulutietokonetta.
Teknologia ei ole uusi juttu pakolaisasutusalueiden lapsille ja nuorille. Digitaitojen oppiminen on kuitenkin tärkeää, jotta lapset ja nuoret saavat laitteista ja yhteyksistä irti kaiken hyödyn. Kuva: Hugh Rutherford

Rwamwanjan pakolaisasutusalueen ammattikoululaiset ovat opiskelleet digiturvallisuutta ja -hygieniaa, digimarkkinointia sekä esimerkiksi valokuvausta ja videoiden tekemistä älypuhelimilla. Laitteet, yhteydet ja niiden käyttämiseen liittyvät taidot ovat tärkeitä myös perhesyistä.

”Joillain pakolaisista on perhettä kotimaassaan, ja digitaalinen vuorovaikutus on ainoa keino pitää yhteyttä heihin,” muistuttaa IT-projektityöntekijä Edgar Mutaryebwa

Teknologia ei ole uusi juttu pakolaisasutusalueiden nuorille. Älypuhelimet ovat yleisimpiä laitteita edullisuutensa vuoksi, ja eniten nuoret käyttävät WhatsAppia, Googlea ja Facebookia.

Mutaryebwa uskoo, että digitaitojen oppiminen auttaa pakolaistaustaisia nuoria hahmottamaan päämääriään ja mahdollisuuksiaan. Taitojen puute puolestaan asettaa heidät marginaaliin ja lisää nuorten turhautuneisuutta. 

”Kun älypuhelimet ja sosiaalinen media ovat helposti saatavilla, nuoret pääsevät käsiksi digimaailmaan. Ilman taitoja he kuitenkin joutuvat helposti vedätysten kohteiksi,” Mutaryebwa selventää.

Lapsi käyttää taulutietokonetta kuulokkeet korvilla.

KUA on yhdessä hollantilaisen kumppanijärjestön kanssa varustanut Ugandan pakolaisasutusalueiden kouluja tablettitietokoneilla. Kuva: Hugh Rutherford

Lapsi käyttää taulutietokonetta kuulokkeet korvilla.

Vuorovaikutukselliset pelit kehittävät oppilaiden luku- ja laskutaitoa. Kuva: Hugh Rutherford

Kaksi miestä katsovat tietokoneen ruutua.

”Olen aina rakastanut tietokoneita,” sanoo Kongon demokraattisesta tasavallasta Ugandaan paennut  Byamukama Ruhigwa (oik.). Hän osallistui tietokonekurssille ja pyörittää nyt pientä elokuva- ja musiikkibisnestä pakolaisasutusalueella. Moni alueen nuorista ei tiedä paljoakaan tietokoneista, mutta Byamukama opettaa heitä mielellään. Kuva: Hugh Rutherford

Tuk-tuk ja animaatiovideot vievät oppeja syrjäseuduille

Syrjäseuduilla tietoliikenneyhteydet ovat usein huonoja tai puuttuvat kokonaan. Kirkon Ulkomaanavun toiminta-alueilla Kambodžassa 60 prosenttia perheistä ei omista televisiota tai pääse internetiin. Se tarkoittaa, etteivät televisiossa lähetetyt opetusohjelmat ja verkon oppimateriaalit tavoita heitä. 

Haastavat tilanteet pakottavat luoviin ratkaisuihin. Kambodžassa opettajat ja opinto-ohjaajat ovat liikkuneet kylästä toiseen tuk-tukeilla pitämässä oppitunteja, jakamassa opiskelumateriaaleja ja rohkaisemassa perheitä tukemaan lapsiaan etäkouluaikana.

Kolme ihmistä istuu tuk-tukin takapenkillä.

Hätä keinot keksii. Koronasulkujen aikana Kambodžan opettajat ja opinto-ohjaajat liikkuivat kylästä toiseen tuk-tukeilla pitämässä oppitunteja. Kuva: KUA Kambodža

Myanmarin syrjäisillä maaseuduilla on puolestaan kysyntää uusille yrityksille ja toimeentulomuodoille. Viime vuonna alueen asukkaille tuotettiin opetusmateriaaleja yrittäjyydestä ja käsityöläisyydestä animaatiovideoiden muodossa. Materiaalit tehtiin neljällä eri kielellä, jotta niistä olisi hyötyä mahdollisimman monelle. 

Neljä naista katsovat tietokoneen ruutua.
Myanmarin maaseudulla naiset ovat saaneet yrittäjyyteen ja käsityöläisyyteen liittyviä oppeja animaatio­videoiden avulla. Videot tehtiin neljällä eri kielellä, jotta ne olisivat ymmärrettäviä mahdollisimman monelle. Kuva: Myat Kyaw Thein

Koulutukseen osallistuminen on tuonut yrittäjä Htoo Thint Zinille uusia kaupallisia mahdollisuuksia ja taloudellista hyötyä. Kouluttautuminen on parantanut tuotteiden laatua ja auttanut saamaan tuotteita myyntiin. 

”Työskentelen yhdessä 50 muun käsityöläisen kanssa. Yritystoiminnan lisäksi opetan nuorten, naisten ja vammaisten ryhmille yrittäjyyteen liittyviä taitoja laadunvalvonnasta, suunnittelusta ja kirjanpidosta”, Htoo Thint Zin kertoo.

Nainen hymyilee ja katsoo kohti kameraa.
Myanmarilainen käsityöyrittäjä Htoo Thint Zin kävi animaatiovideokoulutuksen. Opit toivat hänelle uusia kaupallisia mahdollisuuksia ja taloudellista hyötyä. Kuva: Myat Kyaw Thein

Luovat ratkaisut Kirkon Ulkomaanavun toimintamaissa osoittavat, että pandemian vauhdittamaan etäaikaan liittyy myös mahdollisuuksia. Jos yhteydet ovat olemassa, niin esimerkiksi koulutukset ja oppimateriaalit ovat nyt yhä useamman saatavilla.

Teksti: Ulriikka Myöhänen, Linda Kabuzire, Noora Pohjanheimo

Juttu on julkaistu alun perin Tekoja-lehdessä 2/2021. Syksyn lehti kantaa teemaa Digi, teknologia ja kehitys.

Koulutus digitalisoituu myös kehitysyhteistyössä

Digitalisaatio etenee kaikkialla, myös kehitysyhteistyössä. Koulutusta on Suomessa tuotu digiaikaan jo vuosia ja COVID-pandemian aikana rikkaissa maissa etätyöhön ja –opetukseen on opittu hyödyntämään erilaisia työkaluja. Sekä digitaitoja että verkkopalveluiden saatavuutta lisätään ja parannetaan jatkuvasti. Sama suunta näkyy myös globaalisti, mutta köyhissä ja hauraissa ympäristöissä ollaan kehityksessä eri tahdissa.

Kirkon Ulkomaanavulla tehdään töitä sen eteen, että digitalisaation hyödyt saadaan käyttöön koulutushankkeissa Afrikassa ja Aasiassa. COVID-19-pandemia on vaikuttanut digitalisaation vauhdittumiseen Kirkon Ulkomaanavun kentällä.

”Viime keväänä kartoitimme pandemian vaikutuksia koulutussektorin työhön. Selvityksessä ilmeni, että KUA:n opetusalan ammattilaiset hyödynsivät jo monin tavoin opetusteknologiaa työssään. Koulutuksen digitalisaatio oli kehittymässä esimerkiksi Zoomin ja Teamsin, television ja radion kautta”, kertoo innovaatioiden, yhteistyön ja koulurakentamisen koordinaattori Pasi Aaltonen.

Käytössä olevat teknologiat ovat toistaiseksi hyvin yksinkertaisia. Radio on käyttökelpoinen väline maissa, joissa muut telekommunikaation menetelmät ovat joko kehittymättömiä tai köyhien perheiden saavuttamattomissa. Esimerkiksi Keniassa KUA hankki radioita, joissa on muistikortille paikka. Kun opettajien paikallisradioiden kautta jakamat lähetykset pystyi tallentamaan, se auttoi koululaisia kertauksessa ja tuki opetusta. Kirkon Ulkomaanapu oli mukana kehittämässä ohjeistusta radiovälitteiselle opetukselle, jota KUA:n työntekijät pääsivät hyödyntämään ohjelmamaissa.

Etualalla radio, jota penkillä istuvat neljä lasta kuuntelevat ja kirjoittavat vihkoon.

Lapset opiskelevat Ugandassa radion välityksellä. Kuva: Hugh Rutherford

Opettajien ja opinto-ohjaajien koulutuksessa Kambodžassa ja Myanmarissa hyödynnetään heidän omia tietokoneitaan ja älylaitteitaan. Kambodžassa on hyödynnetty opinto-ohjaukseen videoitua materiaalia, jota on levitetty chat- ja Facebook-ryhmissä. Myös maan opetusministeriö on levittänyt sitä omilla alustoillaan. Videoihin on yhdistetty tehtäväpapereita, koska opiskelijoilla ei ole omasta takaa koulukirjoja. Videopohjainen opetus on uusi asia Kambodžassa mutta se on pandemian ja koulujen sulkemisen aikana mahdollistanut opintojen jatkumisen keskeytyksettä, kertoo Kambodžan maaohjelman koulutusasiantuntija Sari Turunen.

Keniassa ja Ugandassa on pilotoitu mobiilimentorointia opettajille hyvin tuloksin, vaikka omia älypuhelimia on vielä harvalla. Kirkon Ulkomaanapu on tarjonnut laitteita käyttöön ja opettajilla onkin yleensä kohtalaiset digitaidot. Suurin haaste työssä on taata kaikille riittävät verkkoyhteydet, joiden saaminen kuntoon on monissa kehittyvissä maissa merkittäviä tulevaisuuden kysymyksiä.

Animaatiovideot vievät yrittäjyysoppeja Myanmarin syrjäseuduille

Kirkon Ulkomaanapu kehittää yrittäjyyskoulutusta Myanmarissa yhteistyössä paikallisten kumppaneiden kanssa.

Kirkon Ulkomaanavun ja yhteistyökumppaineiden työntuloksena on syntynyt monipuolinen Myanmar Artisan Toolkit (MAT) koulutusmateriaali yrittäjyydestä ja käsityöläisyydestä. Koulutusmateriaalit on nyt jalostettu opetusvideoiksi. Tähän mennessä 192 henkilö on käynyt läpi seitsemän videota sisältävän koulutuskokonaisuuden.

Myanmarissa on kysyntää uusille yrityksille. Maan turismi on ollut nousussa ja yritysmaailma kasvaa. Kehittyvä talous luo mahdollisuuksia ja markkinoita myös pienemmille yrityksille.

MAT-koulutusmateriaalit tarjoavat oppeja sekä yrityksen perustamiseen että yrityksen pyörittämiseen. MAT-koulutus on ollut suosittua. Jotta koulutuksen pariin pääsisi mahdollisimman moni, ideaa päätettiin kehittää eteenpäin. Seurauksena syntyi sarja animaatiovideoita, jotka käyvät läpi koulutuksen sisällön. Animaatiovideot ja muut etäopetukseen soveltuvat materiaalit mahdollistavat koulutuksen yhä useampien ulottuville.

Koulutus koostuu animaatiovideoista, joissa käydään läpi yritystoiminnan perustamiseen ja kehittämiseen liittyviä aiheita.

Videot on tehty neljällä eri kielellä, jotka ovat burma, rohingya, rakhine ja pwo kayin. Animaatiovideoiden lisäksi konseptiin kuuluu Facebook Messenger Chatbot, jonka kautta on mahdollista katsoa muitakin videoluentoja. Lisäksi palvelun kautta voi kysyä neuvoa ylläpitäjiltä tai muilta yhteisön jäseniltä. Ensimmäisen neljän kuukauden aikana palveluun kirjautui 1 200 käyttäjää.

Koulutus auttaa laadun kehittämisessä ja markkinoinnissa

Htoo Thint Zin opiskeli MAT-kouluttajaksi vuonna 2019. Sen ansiosta hän sai uusien tietojen ja taitojen lisäksi verkostoja.

Htoo Thint Zin on saanut yrityksensä kukoistamaan koulutuksen ansiosta.

”Oma yritykseni on sosiaalinen yritys ja työskentelen yhdessä 50 muun käsityöläisen kanssa. Yritystoiminnan lisäksi opetan nuorten, naisten ja vammaisten ryhmille yrittäjyyteen liittyviä taitoja laadunvalvonnasta, suunnittelusta ja kirjanpidosta”, Htoo Thint Zin kertoo.

Kouluttautuminen on parantanut tuotteiden laatua ja auttanut tuotteiden saamisessa myyntiin.

”Tuotteidemme laatu alkaa olla kansainvälistä laatua. Koulutus mahdollistaa minulle ja kumppaneilleni sosiaalisia ja taloudellisia hyötyjä.”

Opit yrityksen perustamisesta hyödyttävät erityisesti sellaisia, joilla on jo taitoja käsityöläisyyteen, mutta ei kokemusta yritystoiminnasta kertoo Nin Nu Htwe. Hän osallistui MAT-koulutukseen vuonna 2019 ja lisäksi verkkokoulutukseen koronapandemian aikaan. Nin Ni Htwe valmistaa käsinukkeja.

Nin Ni Htwe on laajentanut yritystään koulutuksesta saamiensa verkostojen avulla.

”Ennen koulutuksia työskentelin yksin, mutta nyt minulla on iso verkosto käsityöläisiä ja harjoittelijoita, joiden kanssa työskentelen”, hän kertoo.

Laadukkaiden tuotteiden ansioista kysyntä on kasvanut ja NIn Nu Htwe on voinut työllistää lisää työntekijöitä. Kouluttautuminen MAT-materiaalien ja erityisesti Facebook Chatbotin kautta oli helppoa Nin Nu Htwe kehuu.

Teksti: Noora Pohjanheimo

Kuvat: Myat Kyaw Thein

 

Opinto-ohjaus on pelastanut tulevaisuuksia Myanmarissa

Koulun keskeyttäneiden lasten määrä ja koulukiusaaminen ovat vähentyneet ja koulun ilmapiiri on parantunut. Ne ovat isoja muutoksia, jotka Sandaraman kouluun toi opinto-ohjaus.

Peruskoulu kestää Myanmarissa yhtä kauan kuin Suomessa eli yhdeksän vuotta – ellei lapsi joudu käymään jotakin luokkaa kahdesti. Myanmarissa yhdeksännen luokan tarjoavat vain valtion koulut, jotka ovat osittain maksullisia, koska valtio rahoittaa kouluja vain vähän. Se tarkoittaa, että perheiden on sitouduttava lastensa peruskoulun suorittamiseen taloudellisesti. Kaikilla ei siihen ole varaa.

Köyhempien perheiden lapset voivat kuitenkin käydä peruskoulun ensimmäiset kahdeksan luokkaa luostareiden ylläpitämissä kouluissa. Niitä Myanmarissa on 1 600. Luostarikouluissa opetus seuraa valtion opetussuunnitelmaa, mutta koulut toimivat pääosin lahjoitusvaroin ja kunnilta saadun tuen turvin.

Luostarikoulujen oppilaat tulevat usein kodeista, joilla ei ole varaa valtion ylläpitämään kouluun. Luostarikouluissa opiskelusta ei koidu perheille ylimääräisiä kuluja, mutta luostarikoulusta ei saa peruskoulun lopputodistusta.

Tarvitaan kuitenkin paljon työtä ja suunnitelmallisuutta, että lapset pääsevät Myanmarissa peruskoulun viimeiselle luokalle. Myanmarissa koulun keskeyttäminen on yleistä. Lasten koulunkäynti voi keskeytyä, tai jopa loppua, esimerkiksi perheen muuton takia. Monesti myös rahan puute vaikuttaa ratkaisuihin. Perhe voi tarvita lapsen auttamaan elannon hankkimisessa eikä osaa nähdä lapsen koulutusta pidemmän aikavälin ratkaisuna köyhyyteen. Alakoulun viimeisen eli viidennen luokan Myanmarissa suorittaa noin 70 prosenttia lapsista.

Iso osa koululaisista suorittaa alakoulua kauemmin kuin viisi vuotta, mikä tarkoittaa sitä, että alakoulun viimeisillä luokilla ja yläkoulussa opiskelee paljon eri ikäisiä koululaisia.

Sandaaleja luokkahuoneen ulkopuolella.

Kengät jätetään luokkahuoneen ulkopuolelle.

Tällaisten haasteiden keskellä on paljon kysyntää oppilaanohjauksen ammattilaisille. Heitä on koulutettu Myanmarissa tammikuusta 2018 alkaen.

Kirkon ulkomaanavun hanke on tuottanut Myanmarin suurimmassa kaupungissa Yangonissa tähän mennessä 17 opinto-ohjaajaa. Hankkeessa on mukana neljä paikallisten luostareiden ylläpitämää ja kaksi valtion koulua. Toiveena on, että opinto-ohjauksesta tulee osa Myanmarin kansallista opetussuunnitelmaa.

Opinto-ohjaajien työhön luotetaan

Yangonin länsipuolella Hlain Tharyarin kaupunginosassa sijaitsevassa Sandaraman koulussa on 445 oppilasta ja 18 opettajaa. Opettajista kaksi on kouluttautunut opinto-ohjaajaksi Kirkon ulkomaanavun hankkeesta. Yhteensä Myanmarissa ”opoksi” on nyt kouluttautunut Kirkon Ulkomaanavun tuella 17 opettajaa.

Varsinaisen koulutuksen lisäksi opot ovat saaneet tukea Opettajat ilman rajoja -verkoston vapaaehtoisilta. Työnsä tueksi opot ovat lisäksi saamassa burmankielisen oppaan, jossa on runsaasti konkreettisia ohjeita, koulutunneille tarkoitettuja tehtäviä ja työtä tukevaa tietoa.

Oppilaanohjaajien työhön kuuluu Sandaraman koulussa ryhmätuntien pitäminen 5.– 8.-luokan oppilaille. Lisäksi he tarjoavat kahdenkeskistä ohjausta, johon saavat tarpeen mukaan osallistua myös koulun nuoremmat oppilaat. Oppilaanohjaus ei vielä ole päässyt koulun varsinaiseen lukujärjestykseen, joten opinto-ohjaajat pitävät ryhmätunnit oman opetustyönsä ohessa. Se tarkoittaa heille neljää lisätuntia työtä kuukaudessa.

Koulun johto on kuitenkin jo havainnut opinto-ohjauksen hyödyt ja järjestänyt opinto-ohjaajan ja oppilaan välisille luottamuksellisille keskusteluille oman tilan.

Opoina Sandaraman koulussa toimivat vararehtori U Zaw Min Oo  ja luokanopettaja Daw Thidar Aung kertovat, että opinto-ohjaus on auttanut jo muuttamaan useamman lapsen elämän suuntaa. Opinto-ohjauksen ansiosta viisi keskeyttämisvaarassa ollutta koululaista onnistuttiin saamaan takaisin koulunpenkille viime lukuvuoden aikana. Koulun kesken jääminen vaikuttaa lapsen ja nuoren koko elämään ja esimerkiksi toimeentulomahdollisuuksiin.

Opinto-ohjauksen tunti Myanmarilaisessa koulussa.

Hlain Thayarin koulun vararehtori U Zaw Min Oo antaa opinto-ohjausta eri luokille neljästi kuussa.

Tuoreet opinto-ohjaajat ovat jakaneet oppejaan positiivisten keinojen käytöstä ryhmänhallinnassa, oppilaskeskeisistä opetusmenetelmistä ja yhteishenkeä parantavasta toiminnasta muillekin koulun opettajille.

”Aiemmin koulussa oli usein oppilaiden välisiä tappeluita ja kiusaamista sekä rauhattomuutta. Nyt koulussa on opiskelurauha ja opettajat voivat paremmin keskittyä opettamiseen”, kertovat luokanopettajat Daw Wah Wah Khaing sekä Daw Su Su Hlaing.

Opettajat kertovat, että koulun ilmapiiriä ja työrauhaa on yritetty ennenkin parantaa. Hankkeen myötä työ on kuitenkin ollut systemaattista, mikä on tuonut todellisen muutoksen koulun arkeen.

Luokanopettajat ilmaisivat koko koulun opettajien puolesta kiitokset opinto-ohjauksesta saadulle hyödylle. He toivovat, että kaikki opettajat saisivat mahdollisuuden osallistua kursseille, joissa opitaan pedagogisesti tärkeää tietoa lapsen kehityksestä, yhteistyötaitoja ja positiivisia keinoja ylläpitää työrauha luokassa.

Vanhempainilta ratkaiseva askel tulevaisuuteen

Kirkon Ulkomaanavun tukemina opinto-ohjaajiksi valmistuneet U Zaw Min Oo ja  Daw Thidar Aung  järjestivät Sandaraman koulussa kahdeksannen luokan oppilaiden vanhemmille vanhempainillan, jonka tarkoituksena oli vakuuttaa perheet siitä, että lapsen kannattaa antaa suorittaa peruskoulu loppuun. Arvovaltaansa tilaisuuden järjestämisessä käytti myös koulun rehtori, johtajamunkki Ven. Sandarwara.

Myös oppilaat osallistuivat vanhempainiltaan. He olivat valmistelleet puheenvuoroja, joissa kertoivat toiveistaan jatkaa koulunkäyntiä. Peruskoulun suorittaminen vaatii, että oppilaat siirtyvät yhdeksänneksi eli viimeiseksi vuodeksi luostarikoulusta maksulliseen valtion kouluun. Monelle köyhälle perheelle se tarkoittaa ison summan sijoittamista lapsen koulunkäyntiin.

Vanhempainiltaan osallistuneet vanhemmat saivat päättää, antaisivatko he lapsensa jatkaa koulunkäyntiä. Suostumuksen merkiksi vanhempien piti ottaa askel eteenpäin.  Lähes kaikki vanhemmat ottivat ratkaisevan askeleen eteen. Se tarkoittaa, että heidän lapsensa saavat valmistua peruskoulusta ja turvaavat sillä tavalla itselleen myös mahdollisuuden parempaan tulevaisuuteen.

Teksti ja kuvat: Hanna Päivärinta

Kirjoittaja toimi Opettajat ilman rajoja -vapaaehtoisena Myanmarissa keväällä 2020.

Kirkon ulkomaanavulla on opinto-ohjauksen hankkeet käynnissä Kambodžassa ja Myanmarissa. Opettajat ilman rajoja -verkoston vapaaehtoiset tukevat hankkeiden toteutusta.

Naistyöntekijöille eri puolilla maailmaa jokainen päivä on taistelu, eikä vain töissä

Maailman humanitaarisen avun päivää vietetään 19.8. kymmenettä kertaa. Päivän tarkoituksena on muistaa humanitaarisen avun ammattilaisia, jotka työllään tukevat ihmisiä kriisikohteissa eri puolilla maailmaa. Tänä vuonna päivä on omistettu naisille humanitaarisessa työssä.

Naistyöntekijät on valittu huomion kohteeksi, koska halutaan valottaa naisten arvokkaan työpanoksen lisäksi heidän työssään kohtaamiaan erityishaasteita.

Kaikki humanitaarisen työn tekijät joutuvat työskentelemään kaukana ystävistä ja perheestä, naisilla on lisäksi ylimääräisiä haasteita ja riskejä. (Nuorelta näyttävää) naista ei oteta vakavasti patriarkaalisissa yhteiskunnissa tai työympäristöissä, joissa naisten työnteko ei kuulu sosiaalisiin normeihin, ja naisilla on ylimääräisiä turvallisuusuhkia, mukaan lukien sukupuoleen perustuvan väkivallan kaikki muodot. Paikalliset kollegani sekä vapaaehtoiset ovat todella kovissa tilanteissa, mutta samalla usein jäävät näkymättömiksi ja kuulumattomiksi. Siksi on aika kertoa heistä. Nämä naiset ovat vahvoja!

Minulla on suuri ilo työskennellä noin kuudenkymmenen rohingya- ja bangladeshilaisen naisen tiimissä avustusohjelmassa, joka tarjoaa koulutusmahdollisuuksia naispuolisille yli 14-vuotialle rohingya-pakolaisille. Kun olen haastatellut näitä upeita naisia tätä blogia varten, olen jälleen kerran tajunnut millaisia päivittäisiä taisteluita he käyvät “vain” voidakseen työskennellä.

Sekä rohingya- ja että bangladeshilaisissa yhteisöissä tytöt tavallisesti jäävät pois koulusta, kun heidän kuukautisensa alkavat tai kun he menevät naimisiin. Koulutuksen keskeytymisen takia naisten on automaattisesti vaikeampaa saada työtä, erityisesti asiantuntijatason työtä. Kun tyttö jää koulusta pois naimisiinmenon takia, hän alkaa tehdä kotitöitä ja huolehtia miehestään, lapsistaan ja appivanhemmistaan. Sellaisessa tilanteessa perheen tuki kodin ulkopuolella työskentelyyn on äärimmäisen tärkeää ja kaikkea muuta kuin itsestään selvää.

Tamara walking through camp on her way to a home-based learning session.

Tamara kävelee pakolaisleirin katuja matkalla kodissa pidettävään koulutukseen.

Tämä oli Tamaran todellisuus, kun hän avioitui 17-vuotiaana. Hänen elämänsä on kuitenkin muuttunut paljon. Nyt, 25-vuotiaana, hän sanoo: “Olen voimaantunut nainen ja ihmiset näkevät, että palkallani tuen perhettäni.” Matka tähän pisteeseen on ollut vaikea ja hän melkein luovutti monta kertaa. Osa perheenjäsenistä ei hyväksynyt tietä ammattiin, jonka hän itse valitsi ja odotusten täyttäminen, sekä omien että muiden, on yhä raskasta. Tamaran aviomies onneksi tuki häntä.

Dipa on toinen kollegani, jolla on aina ollut perheen tuki, mutta hänelle on vaikeaa se, ettei hän aina voi olla perheensä apuna, sillä tätä tyttäreiltä odotetaan. Työn ja perheen yhteensovittaminen on vielä vaikeampaa, jos odotukset ovat korkeat.

Fatima-nimiselle vapaaehtoistyöntekijälle perheen tuki taas näyttäytyy ylellisyytenä, josta voi vain haaveilla. Perhe hylkäsi Fatiman, kun hän 15-vuotiaana meni naimisiin rakastuttuaan. Yleensä tytön perhe järjestää avioliiton. Nyt Fatima asuu 3-vuotiaan poikansa kanssa yhdessä etelä-Bangladeshin pakolaisleireistä. Hänen miehensä jätti hänet toisen naisen takia. Mies jäi asumaan samalle alueelle, joka lisää Fatiman häpeää. Hän ei saa mitään tukea ex-mieheltään eikä perheeltään. Fatima kuitenkin syyllistää itseään ja tuntee, että hänen pitäisi pystyä tukemaan perhettään, koska se on tyttären velvollisuus.

Sosiaalisten normien lisäksi naisten työskentelyä vaikeuttaa turvallisuus. Seksuaalisen häirinnän pelkoa käytetään perusteluna rajoittaa naisten liikkumista, jotta heitä voidaan suojella, ja tämäkin vahvistaa perinteisiä sosiaalisia normeja. Naiskollegoitani häiritään, kun he eivät pukeudu täysin peittävästi, liikkuvat kaduilla pimeän aikaan, ovat naimattomia, käyvät työssä jne. Itse en onneksi ymmärrä, mitä häirintätilanteissa sanotaan eikä minun tarvitse välittää kuin epämiellyttävistä katseista, mutta kollegani kyllä ymmärtävät vähättelevät kommentit. Tilanteet synnyttävät turvattomuuden tunnetta.

Mutta mikä sitten saa heidät jatkamaan, taistelemaan päivästä toiseen?

“Yli 50 % rohyinga-yhteisön jäsenistä on naisia ja tyttöjä. Naisina meidän on autettava heitä ja varmistettava, että he pääsevät palveluiden piiriin”, vastaa Dipa kysymykseen motivaatiosta alalle.

Fatima leaving the Women and Girls safe space to go home to her 3 year old son.

Fatima lähtee tytöille ja naisille tarkoitetusta tilasta kotiin 3-vuotiaan poikansa luo.

Muut sanovat, että heillä on velvollisuus auttaa kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia ja että on myös hyvin palkitsevaa tuntea pakolaisyhteisön tuki, kun he kävelevät leirillä. Fatima ja Sayema, jotka ovat rohinga-vapaaehtoistyöntekijöitä ja opettavat burman kieltä naisten keskuksissa, kertovat kuinka ihanaa on tulla naisten ja tyttöjen turvalliseen tilaan ja tuntea olonsa turvatuksi ja suojatuksi. He molemmat ovat samalla opettajia ja osallistujia, jakavat burman kielen taitoaan ja opettelevat muita taitoja. He ovat ylpeitä siitä, että kouluttautuvat. Sayema kertoo, että perhe kunnioittaa häntä, koska hän pystyy nyt auttamaan perheenjäseniä lomakkeiden täyttämisessä.

“Koulutus voi voimaannuttaa ihmisiä ja tunnen velvollisuudekseni auttaa rohingoja”, kertoo 25-vuotias Tamara, joka työskentelee opettajana pakolaisleireillä etelä-Bangladeshissä.

Naisten läsnäolo jokaisella työpaikalla ja erityisesti humanitaarisessa työssä on ensiarvoisen tärkeää, sillä se viime kädessä muuttaa yhteiskuntia. Yhteisössä, jossa naiset eivät saaneet lähteä kotoa ilman saattajaa, voi nyt nähdä naisia hyvin erilaisissa asemissa kenttätyöntekijöistä johtotehtäviin. Olen täysin vakuuttunut siitä, että vaikka yhteisönä olemme vielä kaukana siitä, että naisilla olisi samat mahdollisuudet kuin miehillä muutenkin kuin paperilla, että heitä tuettaisiin lisähaasteissaan, niin me laitamme pallon pyörimään. Järjestöjen pitää ottaa vastuu epätasa-arvosta ja tukea naisia vielä paremmin luomaan uraa kaikilla tasoilla. On muutoksen aika!

Petra Weissengruber

Kirjoittaja työskentelee Kirkon Ulkomaanavun koulutusasiantuntijana Cox’s Bazarin pakolaisleirillä Bangladeshissa.

Bangladeshin mega-pakolaisleirissä on Helsingin verran ihmisiä

Myanmarista paenneet pitäisi evakuoida turvaan, kun pyörremyrskykausi alkaa, mutta tilaa ei ole.

Global Education Clusterin koordinaattori Maria Agnese Giordano puhuu suoraan pakolaisleirien hädästä.

”Bangladeshissa näin Myanmarista saapuneita, juuri veneestä rannalle nousseita ihmisiä. He olivat aliravittuja, sairaita, heillä oli ampumahaavoja, lapset kärsivät ripulista”, kertoo Giordano.

”He tarvitsivat ihan kaikkea, sillä useimmilla ei ollut mukanaan mitään muuta omaisuutta kuin pieni pussi riisiä. Ensi alkuun ihmiset saivat puhdasta juomavettä, energiakeksejä ja suojamuovin asumuksen pystytystä varten.”

Maria Agnese Giordano

Yli 650 000 rohingya-vähemmistöön kuuluvaa ihmistä joutui jättämään kotinsa ja pakenemaan Myanmarin Rakhinesta elokuussa 2017 leimahtaneiden väkivaltaisuuksien jälkeen.

”Mutta kaikki leireillä asuvat saavat ruokaa. Bangladesh, joka on yksi maailman köyhimmistä valtioista, toimii pakolaisten suhteen monella tapaa upeasti. Me Euroopassa valitamme tänne tulleista pakolaisista, mutta sillä aikaa Bangladesh on lyhyessä ajassa koordinoinut apua sadoille tuhansille”, Giordano sanoo.

UNICEF on rokottanut Bangladeshissa yli 600 000 ihmistä koleraa vastaan, sillä tartuntatautien riski leiriolosuhteissa avoviemäreiden äärellä on korkea. Nyt uhkaa levitä kurkkumätä.

Koulupaikkaa odottaa lähes 300 000 lasta

Global Education Cluster koordinoi koulutuksen järjestämistä katastrofien jälkeen. Giordano työskenteli Bangladeshissa viime syksynä osana nopean toiminnan joukkoja yhteistyössä Kirkon Ulkomaanavun Kaisa-Leena Juvosen kanssa.

Hänen mukaansa lastensuojelu ja psyko-sosiaalinen tuki samoin kuin koulutuspalvelut ovat Bangladeshissa vielä täysin riittämättömät, ja kouluun on päässyt vasta noin 80 000 lasta. Turvallista koulutilaa odottaa vielä lähes 300 000 lasta. 

Koulutusta tytöille ja nuorille naisille

Vain noin 6 prosenttia Myanmarista Bangladeshiin paenneista naisista ja tytöistä osaa lukea. Kirkon Ulkomaanapu aloittaa Jamtolin ja Chakmarkulin pakolaisleireillä murrosikäisiä tyttöjä ja nuoria naisia koulutuksen ja suojelun kautta voimaannuttavan hankkeen. Työssä käytetään leirien naisystävällisiä tiloja ja kiertäviä tiimejä.

Kiertävien tiimien ansiosta on mahdollista tavoittaa myös ne tytöt ja naiset, joiden liikkumista rajoittavat kulttuuriset tottumukset tai jotka asuvat kaukana toimintatiloista. Tietoa naisten oikeuksista suunnataan myös miehille.

”Oli sydäntä särkevää nähdä lapsia, jotka eivät pysty hymyilemään. Monet lapset ovat traumatisoituneet kokemastaan ja näkemästään. He tarvitsevat paitsi apua, myös iloa ja toivoa.”

Turvalliseen kouluympäristöön pääsy olisi vaikeassa tilanteessa hyvin tärkeää.

Cox Bazarissa Bangladeshin kaakkoisnurkassa on nyt jo 855 000 Myanmarista paennutta. Pakolaisia eli alueella jo ennen viime elokuun väkivaltaisuuksia.

Ihmiset asuvat hökkeleissä vieri vieressä hyvin pienellä alueella. Hiekkainen maa muuttuu mudaksi sateessa. Muovipressuista ja bambukepeistä rakennetut asumukset eivät tule kestämään trooppisia myrskytuulia.

Pakolaiset ovat hengenvaarassa, kun pyörremyrskykausi alkaa Bangladeshissa.

”Jos tulee myrskyvaroitus, ihmiset pitäisi tietenkin evakuoida, mutta minne?” Giordano sanoo. Pakolaisleirien ympärillä on kyliä ja kaupunkeja, joissa ei ole riittävästi suojia omallekaan väestölle.

Global Education Clusterin koordinattori Maria Agnese Giordano puhuu perjantaina Educa-messuilla Opettajat ilman rajoja -verkoston tilaisuudessa klo 15:45-16:30 Tahto-tilassa.

Myanmarin pakolaisilla valtava pula suojasta, ruoasta ja kouluista – järjestöillä kiire parantaa tilannetta ennen pyörremyrskykautta

KUA:n koulutussektorikoordinaattori Kaisa-Leena Juvosen tehtävänä on varmistaa, että mahdollisimman moni lapsi pääsee koulutuksen piiriin.

Avustusjärjestöt yrittävät ratkaista, miten ääriään myöten täysillä pakolaisleireillä Bangladeshissa saataisiin ihmisarvoiset olosuhteet Myanmarista paenneille ihmisille. Koulutusta tarvitsee lähes puoli miljoonaa lasta. Kirkon Ulkomaanapu on päättänyt antaa hätäapua 100 000 eurolla.

”On aivan käsittämätöntä, miten tiheästi ihmiset ovat asettuneet Kutupalongin leirillä. Tästä on tulossa maailman suurin pakolaisleiri”, kertoo Kirkon Ulkomaanavun koulutussektorikoordinaattori Kaisa-Leena Juvonen Bangladeshista.

Juvonen työskentelee avustusjärjestöjen yhteisen, Unicefin vetämän koulutusryhmän nopean toiminnan joukoissa. Hänen kanssaan paikalla olevat kokeneet avustustyön kollegat arvioivat, että humanitaarinen katastrofi on mittakaavaltaan verrattavissa Haitin maanjäristykseen 2010 tai Kaakkois-Aasian tsunamiin 2004.

Bangladeshiin on vajaassa kolmessa kuukaudessa saapunut 600 000 pakolaista Myanmarista. Yli puolet heistä on vielä epävirallisilla asuinalueilla tai kokonaan ilman suojaa. Arviolta jopa 90 prosenttia ihmisistä saa syödäkseen vain kerran päivässä. Tartuntatautien riski on suuri.

”Märkään ja mutaiseen kukkulaiseen maastoon muovipressuista kyhättyjen asumusten välissä ei ole teitä, joten avustustarvikkeiden vieminen paikalle on haaste”, Juvonen sanoo.

”Tilanne on vaikea. Resursseja on vähän verrattuna siihen, miten valtavat tarpeet ovat. Lisäksi pyörremyrskykausi lähestyy viimeistään huhtikuussa.”

Koulujen pystyttämisestä välitön helpotus pakolaisten arkeen

Juvosen ryhmä auttaa avustustyön ensivaiheessa koordinoimaan työtä. Juvosen tehtävänä on varmistaa, että mahdollisimman moni lapsi pääsee koulutuksen piiriin.

Kaisa-Leena Juvonen lasten kanssa epävirallisessa luokkahuoneessa Kutupalongin leirillä.

Kouluun pääsy on tärkeää katastrofin jälkeen. Turvallinen kouluympäristö ja normaali rutiini tukevat henkistä toipumista. Kun lapset ovat koulussa, voivat vanhemmat keskittyä elämän rakentamiseen.

Pakolaisleireillä on 453 000 4–18 -vuotiasta lasta. Osa heistä on jo päässyt kouluun. Väliaikaisia kouluja rakennetaan koko ajan lisää.

”Leirin uusille alueille tulee 14 000 ihmistä kohden 45 väliaikaista bambusta ja muovipressusta pystytettyä luokkahuonetta. Koulua käydään kolmessa vuorossa, korkeintaan 50 lasta yhdessä luokkahuoneessa”, Juvonen kertoo.

”Jos koulutiloja saadaan myöhemmin rakennettua lisää, luokkakoko pudotetaan 35:een.”

Opettajia rekrytoidaan sekä pakolaisleiristä että ympäröivistä yhteisöistä.

Monet leirin lapsista ovat traumatisoituneita paettuaan väkivaltaisuuksia. Moni on menettänyt perheenjäseniä. Erityisen vaikea on yksin tulleiden lasten tilanne.

Opettajat saavat Unicefilta koulutuksen siihen, miten psykososiaalista tukea toteutetaan luokkahuoneessa.

”Lapset tarvitsevat tukea sekä mahdollisuuden olla lapsia myös vaikeissa leiriolosuhteissa. Turvalliseen kouluympäristöön pääsy on siinä hyvin tärkeää.”

Kirkon Ulkomaanapu toimittaa 100 000 euron hätäavun Bangladeshiin Cox’s Bazaarin alueelle Myanmarin väkivaltaisuuksia paenneille ihmisille.

Apu kanavoidaan kirkollisten järjestöjen verkoston ACT-allianssin avustusoperaation kautta ja siihen kuuluu ruoka-apua, välttämättömyystarvikkeita ja hygieniapakkauksia, vesipisteiden ja käymälöiden rakentamista, terveys- ja ravitsemuspalveluja ja lastensuojelua.

Lahjoita ja auta Myanmarin pakolaisia

Nämä naiset eivät enää vaikene: kylään saatiin sairaanhoitaja ja perheet nousivat köyhyydestä

Naisten Pankki tukee yrittäjänaisia Myanmarin jokisuiston pienissä kylissä. Naisten taloudellinen asema on parantunut, mutta työn tärkein tulos liittyy muuhun kuin rahaan.

Burmalainen Aye Aye Maw, 39, on ammatiltaan ompelija. Sen huomaa. Vaikka kaikilla Hsar Oh Chaungin kylän naisryhmän jäsenillä on kauniit ja värikkäät perinteiset myanmarilaiset vaatteet, pusero ja pitkä hame, on Maw parhaiten puettu täydellisesti istuvassa violetissa paidassa ja kukkakuvioisessa hameessa.

Hsar Oh Chaungin kylä naisryhmä toimii suomalaisen vapaaehtoisverkoston Naisten Pankin tuella. Tulokset ovat hyviä.

Aye Aye Maw näyttää ompelemiaan vaatteita.

Maw on saanut Naisten Pankin tukemaa lisäkoulutusta vaatteiden suunnitteluun. Hänen kotonaan on iso kori täynnä kankaita. Ne ovat lähikylistä tulleita tilauksia, joita hän ei ole vielä ehtinyt toteuttaa. Bisnes pyörii nyt niin hyvin, että Maw on voinut palkata apulaisen.

Hän nauttii työstään, kun osaa suunnitella ja toteuttaa monenlaisia vaatteita, kuten perinteisiä ja länsimaisia miesten ja naisten vaatteita, juhlapukuja, koulupukuja, työpukuja ja lastenvaatteita.

Aye Aye Maw on yksinhuoltaja. Hänen miehensä kuoli, kun tytär Su Myat Pan, 14, oli kolmevuotias.

Naisten Pankin tukea annetaan erityisesti vaikeimmassa tilanteessa oleville naisille kuten leskille ja yksinhuoltajille.

”Äiti on minulle sekä isä että äiti”, Su sanoo.

Hän haluaa lääkäriksi tai ainakin sairaanhoitajaksi.

”Osaan minä ommellakin, äiti on opettanut. Mutta ei äiti koskaan käske minua ompelemaan, vaan neuvoo keskittymään opiskeluun.”

Kalastajalla ei varaa kalaan

Panin ja Mawn kotikylä sijaitsee Myanmarin Irrawaddy-joen suistoalueella, kolmen tunnin matkan päässä pääkaupungista Yangonista. Pieni kylä elää suuresta joesta. Kylän ohi lipuu veneitä, joissa on lastina kaikkea mahdollista: kuivattua kalaa ja katkarapuja myyntiin ja tuontitavarana riisisäkkejä, kookospähkinöitä, hedelmiä ja kukkia.

Veneestä astuu rantaan nuori mies, joka kantaa olallaan isoa keltaista kanisteria. Siinä on viiniä häitä varten.

Moni työskentelee kalastajana. Elanto on tiukassa kaikilla.

”Edes kalastajilla ei usein ole varaa syödä kalaa joka päivä”, naisryhmäläiset huomauttavat.

Arkena syödään usein riisiä höystettynä vihanneksilla ja maustettuna kalatahnalla.

Hsar Oh Chaung, kuten sadat samanlaiset pienet jokialueen kylät, kärsi pahasti, kun hirmumyrsky Nargis iski vuonna 2008. Kuusi ihmistä kuoli ja melkein kaikki kylän talot tuhoutuivat. Toipuminen on ollut hidasta, sillä täällä ei kenelläkään ole vakuutuksia, vaan elämää on jatkettu avustusjärjestöjen antaman hätäavun turvin.

Pukujen malleja Aye Aye Mawn kotona olevassa mallikirjassa.

Kylän suurin ongelma on vesipisteen puuttuminen. Juomavesi pitää ostaa naapurikylästä, jossa on kaivo. Naapurikylästä tulee joka päivä vesimyyjiä työntäen kärryjä täynnä vesikanistereita. Veden ostaminen ja kotiin kantaminen on usein lasten tehtävä. Sadevettä kerätään isoihin noin sadan litran saviruukkuihin, joita näkyy kaikkien pihoilla.

Naisten Pankin tukema naisten ryhmä on parantanut jäsentensä asemaa. Naiset ovat oppineet monia uusia taitoja, ja yhdessä säästetyillä rahoilla ja lainoilla on perustettu kauppoja ja kioskeja, ostettu veneitä, aloitettu saippuan valmistaminen ja myynti, kalojen kasvatus ja ruuan myynti.

Tärkein asia ei kuitenkaan ole ollut talouden parantuminen.

”Olemme saaneet lisää itseluottamusta naisten ryhmästä. Aiemmin emme olisi uskaltaneet mennä puhumaan poliisille tai viranomaisille”, naiset kertovat.

Myös aviomiehille on nyt helpompaa puhua ja osallistua päätöksentekoon omassa perheessä, kun ryhmässä on harjoiteltu puhumista ja oman kannan perustelemista.

Ääntä naisten puolesta

Ryhmä on saanut merkittävän voiton: se on pyytänyt viranomaisilta kylään sairaanhoitajaa ja pyyntö on kuultu. Lasten rokotusten ja vakavien sairastapausten takia ei pian enää tarvitse mennä naapurikylään, jonka sairaanhoitaja on vastannut yksin 2000 ihmisen terveydenhoidosta.

Nyein Nyein Aye ja kauppa, joka hän perusti Naisten Pankin lainalla.

Naiset ovat myös tehneet hakemuksen ryhmänsä virallisesta rekisteröinnistä, joka oikeuttaisi erilaisiin valtion tukiin.

Ryhmän 3-vuotispäivän juhlassa naiset esittivät näytelmän sukupuolirooleista ja naisten asemasta.

Myanmarin naisten päivänä he voittivat ensimmäisen palkinnon itse suunnittelemallaan näytelmällä, joka käsitteli naiskauppaa. Naisten huonompi asema lisää heidän riskiään joutua ihmiskaupan uhreiksi. Ihmiskauppa on ongelma sekä maan sisällä että iso riski maasta lähteville siirtotyölaisille. Naisia uhkaa pakkotyö ja prostituutioon pakottaminen.

Naisten asemasta naisilla onkin paljon sanottavaa.

Naisten asema Myanmarissa paranee vähitellen, kun pitkään suljettu valtio avautuu.

”Olemme ylpeitä, että Myanmarin johtajana on nyt nainen. Aung San Suu Kyi on esimerkki siitä, että nainen pystyy tekemään niitäkin töitä, joiden aiemmin ajateltiin kuuluvan vain miehille. Se on hyväksi Myanmarille.”

Aung San Suu Kyi on maan kansallissankarin, vuoden 1947 itsenäisyystaistelua johtaneen kenraali Aung Sanin tytär. Hän oli pitkään myös Myanmarin sotilashallintoa vastustaneen opposition johtohahmo. Sotilasjuntta vapautti Suu Kyin kotiarestista vuonna 2010 osana maan demokraattista uudistamisprosessia. Vuonna 2015 Myanmarissa pidettiin vapaat vaalit, joissa Suu Kyin johtama National League for Democracy (NLD) -puolue sai enemmistön parlamenttiin.

Maan perustuslain mukaan Suu Kyita ei voida nimittää presidentiksi, koska hänen kaksi poikaansa ovat Britannian kansalaisia, mutta häntä varten luotiin valtionkanslerin virka. Kansa rakastaa häntä, mutta moni on pettynyt siihen, miten hitaasti rauhanprosessi eri etnisten ryhmien ja hallituksen välillä on edennyt.

Armeijalla on edelleen osa parlamentti- ja ministeripaikoista ja turvallisuusjoukkojen johtajuus. Väkivaltaisuudet eri etnisten ryhmien ja armeijan välillä ovat jatkuneet.

Sukupuoleen perustuvat normit ovat juurtuneet syvälle Myanmarin yhteiskuntaan. Maan sisäiset konfliktit ovat kasvattaneet naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja syrjintää.

Naisten Pankki

  • suomalainen Naisten Pankki perustettu vuonna 2007
  • kerää varoja kehitysmaiden naisten yrittäjyyttä ja toi­meentuloa tukeviin hankkei­siin
  • hankkeet toteuttaa Kirkon Ulkomaanapu
  • työtä 14 maassa, 3 mante­reella, 200 000 hyödynsaajaa
  • aktiivinen vapaaehtoisverkosto toimii yli 40 paikkakunnalla Suomessa

Naisryhmän naistenkin mukaan suunta Myanmarissa on nyt kuitenkin kohti vastuun ottamista ja yhteistyötä. Sen myötä myös naisten tilanne on muuttumassa.

”Muutosta ei tapahdu kaikkialla niin nopeasti, kuin niissä kylissä, joissa toimii naisten ryhmiä, mutta tapahtuu joka tapauksessa.”

Nykyään naisia pitää kuulla, kun tehdään kylien kehitysstrategioita. Naiset voivat toimia kylien hallinnossa, ja perustaa omia yrityksiä.

Säästöön kolme euroa kuussa

Vierailijoita kiinnostaisi vielä tietää yksi asia. Missä se teidän pankki on, kysymme. Ryhmän rahastonhoitaja lähtee hakemaan pankkia ja tuo hetken kuluttua nähtäväksi ison lukollisen peltilaatikon.

Siinä se nyt on, naisten pankki! Siihen on saatu alkupääomana kaksi miljoonaa Myanmarin kyatia eli noin 1300 euroa. Kaikki muu on säästetty itse, alkuun kolme euroa kuussa per jäsen.

Naiset esittelevät innolla myös ryhmän tilikirjaa. Kirjanpitoon on saatu koulutusta ja se on hoidettu huolella.

Naiset kertovat ryhmän toiminnasta innostuneesti, tulkkauksen aikana keskenään vitsaillen.  Ryhmän ja toinen toistensa ansiosta heillä ja heidän lapsillaan on suunnitelmat ja toivoa tulevasta.

Myanmarissa on 28 Naisten Pankin tukemaa naisten ryhmää 22 kylässä. Niissä on 388 jäsentä, joista kaksi miehiä.

Teksti ja kuvat: Ulla Kärki

Myanmarissa odotetaan vielä todellista muutosta

Rauhanprosessista huolimatta Myamarissa on edelleen väkivaltaisuuksia. Kyaw Kyaw Bo toivoo nuoria mukaan rauhanprosessiin.

Kyaw Kyaw Bo eli ”Bobo” näki lukiolaispoikana televisiosta kaksi tärkeää dokumenttia. Toinen kertoi hänen kotimaataan Myanmaria hallitsevan sotilasjuntan johtajan tyttären loisteliaista häistä ja toinen etniseen Karen-vähemmistöön kuuluvien pakolaisten huonoista oloista.

”Minusta oli väärin, että kenraalin tytär menee naimisiin timantein koristellussa puvussa, kun samaan aikaan ihmisillä ei ole tarpeeksi ruokaa. Silloin en vielä tiennyt mistään mitään, mutta olin vihainen ja motivoitunut. Näin muutoksen tarpeen ja ajattelin, että minun täytyy ottaa vastuuta”, Bo, 29, sanoo.

Veljensä tietokoneen turvin hän avasi tietotekniikan koulutuskeskuksen.

”Sen tarkoituksena oli tietenkin yksinomaan organisoida ihmisiä mukaan.”

Sahramivallankumoksena tunnettujen vuoden 2007 sotilasjuntan vastaisten mielenosoitusten jälkeen perustettiin nuorten liike Generation Wave. Se houkutteli ihmisiä mukaan ajamaan demokratiaa graffitimaalausten, musiikin ja taiteen avulla. Generation Wave päätti alusta asti puolustaa väkivallattomuutta. Nuoret jakoivat tietoa lentolehtisillä.

”Rauha merkitsee elämää ilman pelkoa. Minulla ei ole rauhaa”, Bo sanoo.

Myös Bobo heitti salaa lentolehtisiä bussin ikkunasta. Kerran hän oli varma jääneensä kiinni, kun bussi äkisti pysähtyi paperilappusten vielä lennellessä ilmassa. Pysähdys oli kuitenkin johtunut vain bussin eteen ajaneesta autosta.

”Se oli mielenkiintoista ja jännittävää aikaa”, Bo sanoo sarkastisesti.

Vuosi Generation Waven perustamisen jälkeen 22 liikkeen aktivistia pidätettiin. Poliisit kävivät myös Bon kodin ovella kahdesti, mutta hän oli jo kuullut pidätyksistä ja ehtinyt paeta.

”Asuin Yangonissa tätini luona. Hän pelästyi poliiseja kovasti, sillä olin pitänyt toimintani salassa perheeltäni. En halunnut huolestuttaa heitä. En myöskään halunnut, että perhe kieltäisi minua toimimasta aktivistina.”

Kyaw Kyaw Bo pakeni Myanmarin ja Thaimaan rajaseudulle. Hän tapasi perhettään turvallisessa ravintolassa käydessään salaa Yangonissa.

Myanmarin sotilasjuntta vapautti oppositiojohtaja Aung San Suu Kyin kotiarestista vuonna 2010 osana maan demokraattista uudistamisprosessia. Alun perin 35 vuodeksi vangitut Generation Waven aktivistit vapautettiin 2012, ja vaikka Kyaw Kyaw Bo sai samana vuonna syytteen rauhanmarssin organisoimisesta, syyte kumottiin 2014.

Vuonna 2015 Myanmarissa pidettiin vapaat vaalit ja Aung San Suu Kyin johtama National League for Democracy (NLD) -puolue sai enemmistön parlamenttiin. Yksi Generation Waven perustajista on nyt NLD:n kansanedustaja, eikä liikkeen enää tarvitse toimia maan alla.

Aung San Suu Kyi on nyt ollut vallassa reilun vuoden. Kansa rakastaa häntä, mutta moni on pettynyt.

Katukaupustelijalla on myynnissä isän ja tyttären kuvat. Aung San Suu Kyi on maan kansallissankarin, vuoden 1947 itsenäisyystaistelua johtaneen kenraali Aung Sanin tytär.

”Meillä ei ole epäilystäkään, etteikö hallitus halua Myanmarin muuttuvan parempaan suuntaan. Mutta tapa, millä muutosta tehdään, on todella huono. Muutos on hyvin hidasta. Meidän pitäisi rakentaa luottamusta. On kuin hallitus välillä yrittäisi päinvastoin rikkoa luottamusta eri ryhmien välillä.”

Kyaw Kyaw Bo toivoo rauhanprosessissa kuultavan niitä ihmisiä, joiden elämään väkivaltaisuudet eri etnisten ryhmien ja armeijan välillä vaikuttavat. Hän toivoo myös nuoria mukaan keskusteluihin.

Yhä uudelleen puhkeavat taistelut ja sissiliikkeiden läsnäolo eri puolilla maata vaikeuttavat erityisesti maaseudun ihmisten elämää. Liikkuminen paikasta toiseen on hankalaa, ja se vaikeuttaa myös kaupankäyntiä, viljelyä ja koulunkäyntiä.

Generation Wave haluaa yhä jakaa ihmisille tietoa rauhasta ja demokratiasta. Uusi keino on avointen rauhankeskustelujen järjestäminen.

Liike toimii eri puolilla Myanmaria ja koulutuksia on Yangonin lisäksi Mandalayssa, Magwayssa, Shanin ja Monin osavaltioissa ja lähitulevaisuudessa myös Rakhinen osavaltiossa, jonka buddhalaisten ja muslimien välinen väkivalta on nostanut kansainvälisiin uutisiin.

Maassa on edelleen voimassa sotilasjuntan luoma perustuslaki.

Bo ja muut Generation Wave -aktivistit työskentelevät nyt rauhanprosessiin osallistumisen, lakiuudistuksen, kansalais- ja poliittisten oikeuksien ja nuorten äänten kuulumisen puolesta.

”Me myös marssimme ja osoitamme mieltä edelleen.”

Bo on osallistunut Kirkon Ulkomaanavun järjestämään nuorten rauhantyöpajaan.

”Siellä opin paljon siitä, miten saadaan eri ryhmien jäsenet keskustelemaan toistensa kanssa. Tällaisia keskusteluja pitää järjestää lisää. Nuoretkaan eivät luota toisiinsa. Mutta on paljon nuoria, jotka haluaisivat toimia rauhanprosessin hyväksi.” 

Myanmar

  • 1948 itsenäistyi siirtomaavalta Britanniasta
  • 1962 vallankaappauksen jälkeen sotilashallinto
  • oppositiojohtaja Aung San Suu Kyi vietti yhteensä 15 vuotta kotiarestissa sen jälkeen, kun sotilasjuntta ei hyväksynyt Suu Kyin johtaman National League for Democracy -puolueen vaalivoittoa 1990
  • 2015 pidettiin vapaat vaalit, joiden jälkeen Suu Kyi Myanmarin johdossa valtion kanslerina
  • armeijalla edelleen osa parlamentti- ja ministeripaikoista ja turvallisuusjoukkojen johtajuus
  • väkivaltaisuudet eri etnisten ryhmien ja armeijan välillä ovat jatkuneet virallisesta rauhanprosessista huolimatta

Kyaw Kyaw Bo ei vieläkään uskalla asua perheensä kanssa. Hän pelkää murhatuksi tulemista. Hän asuu ystävien luona ja lopettelee englannin opintojaan yliopistossa.

”Rauha ei tarkoita vain sodan puuttumista, se on paljon enemmän. Se on sitä, että kadulla kävellessäsi sinun ei tarvitse pelätä. Väkivallattomuuden harjoittaminen on vaikeaa. Mutta se on kuitenkin ainoa tapa ratkaista ongelmia. Ongelmat eivät ratkea väkivallalla.”

Teksti ja kuvat: Ulla Kärki

Juttu on julkaistu sanomalehti Keskisuomalaisessa 16.8.2017.

”Vain koulutus voi pelastaa lapsemme köyhyydeltä”

Hirmumyrsky Nargis teki suuria tuhoja Myanmarissa Irrawaddy-joen suistoalueella sijaitsevassa Tu-Myaungin kylässä 2008. Nwe Kyi, 49, oli kiitollinen, että kaikki hänen kuusi perheenjäsentään selvisivät myrskystä hengissä.

Elämä myrskyn tuhoamassa kylässä oli kuitenkin kovaa. Vaikka perheen isä Ko Maung Kyi, 50, uurasti riisipelloilla ja Nwe Kyi raatoi mitätöntä palkkiota vastaan istuttaen riisiä ja niittäen riisipeltoja, heillä ei usein ollut varaa hankkia edes päivän aterioita kolmelle tyttärelleen, yhdelle pojalleen ja itselleen. Mikä pahinta, Nwe Kyi joutui pelkäämään tyttäriensä puolesta, sillä hirmumyrskyn jälkeen ihmiskauppiaat yrittivät houkutella nuoria naisia mukaansa.

Juuri ennen hirmumyrskyä Nwe Kyi oli ottanut lainan, jonka turvin hän aikoi myydä kookoksia. Laiva, jonka mukana hän lähetti kookokset pääkaupunkiin Yangoniin, sattui kuitenkin hirmumyrsky Nargisin reitille. Nwe Kyi jäi perheensä kanssa kodittomiksi. Siitä huolimatta hänen täytyi maksaa lainaansa takaisin paikalliselle koronkiskurille hurjalla 10 prosentin korolla.

Perhe selvisi paikallisten ja kansainvälisten hyväntekeväisyysjärjestöjen ruoka-avun ansiosta.

Säästäminen alkoi 75 sentistä

Kylään haluttiin perustaa naisten säästöryhmä jo vuonna 2009. Ensimmäinen yritys meni pieleen, sillä talojen jälleenrakentamisen takia rahaa ei jäänyt säästöön. Ajat olivat kovia ja muistot hirmumyrskyn tuhoista vielä tuoreita ihmisten mielissä. Perustaminen onnistui 2014 ja Ngwe Thawtar (Hopeinen kuu) -ryhmässä on nykyään 17 jäsentä, jotka Naisten Pankin avustamina ovat tehneet kovasti töitä ryhmän menestyksen eteen.

Perheen upouusi talo on kunnollinen puutalo.

Nwe Kyi aloitti pistämällä säästöön 1 000 kyatia (0,75 €) kuukaudessa. Ensimmäisellä 100 000 kyatin lainallaan hän osti kaksi sikaa.

”Muutaman kuukauden päästä myin siat 400 000 kyatilla, eli sain voittoa 300 000 kyatia! Sijoitin voitot riisin kasvatukseen ja sain sillä lisää voittoa 500 000 kyatia. Sen jälkeen lainasin vielä 300 000 kyatia laajentaakseni riisin kasvatusta. Nyt olemme saaneet rakennettua tämän talon!” Nwe Kyi viittoo ylpeänä kohti upouutta puutaloaan.

”Olemme myös hankkineet 180 ankkaa. Munia myymällä tienaamme joka päivä vähintään 4 000 kyatia. Haaveenani on avata oma ruokakauppa lähiaikoina. Mikä tärkeintä, nuorin tyttäreni on nyt koulussa seitsemännellä luokalla.”

Perheen vanhemmat lapset eivät voineet käydä koulua, koska heidän täytyi auttaa perheen toimeentulossa.

”Nuorimmaisemme koulunkäyntiä voimme kuitenkin tukea vaikeuksitta. Vain koulutus voi pelastaa lapsemme köyhyydeltä”, Nwe Kyi sanoo.

”Nyt osaan suojella omia ja lasteni tyttäriä”

Naisten Pankki paitsi tarjosi Nwe Kyille uuden toimeentulon, myös antoi hänelle koulutusta ja opetti hänelle uusia taitoja.

”En koskaan uskonut, että minulle voisi käydä niin hyvin.”

Nwe Kyi tyttärensä ja kolmen tyttärentyttären kanssa.

Nwe Kyin suosikkikoulutuksiin kuuluvat Naisten Pankin järjestämät koulutukset luonnonkatastrofien hallinnasta ja niihin valmistautumisesta, äitiyshuollosta ja lasten terveydestä.

Erityisenä suosikkina Nwe Kyi mainitsee ihmiskaupan torjuntaa koskevan koulutuksen, jonka järjestettiin paikallisen poliisin, Naisten Pankin ja sen paikallisen kumppanin LWF:n voimin.

”Nargis-hirmumyrskyn jälkeen olin aina huolissani, jos näin kylässämme vieraita ihmisiä. Kuulimme, että ihmiskauppiaat kulkivat kylästä toiseen ja yrittivät vikitellä nuoria naisia mukaansa lupaillen heille suuria palkkoja. Koulutusten ansiosta osaan kuitenkin suojella omia tyttäriäni ja lasteni tyttäriä.”

Teksti: Khin Moe Moe Aung
Kuva: Myo Thame / c4dm ltd Myanmar

Nwe Kyi ja hänen 180 ankkaansa.