Mahtavasta tuhansien vuosien historiastaan tunnettu Aleppo oli jo kokenut kaupunkisotaa, tarkka-ampujia ja pommituksia, kun kaiken puutteen ja pelon päälle tuli tuhoisa maanjäristys. Aleppon asukkaat ovat nähneet kaiken, mutta jakavat silti rakkauden kotikaupunkiaan kohtaan.
Pohjois-Syyrian Aleppossa päivän viimeiset säteet värähtelevät raunioiden keskellä samalla kun ilmaa halkoo rukouskutsu. Kello näyttää kymmentä vaille kahdeksaa, kun aurinko tipahtaa taivaanrantaan. Hetken kaikki näyttää taianomaiselta – siitäkin huolimatta, että Syyria on elänyt kammottavan vuosikymmenen toinen toistaan seuranneiden humanitaaristen kriisien keskellä.
Ennen tämä kaupunki kukoisti. Historian kirjojen mukaan Aleppo on yksi pisimpään yhtäjaksoisesti asutetuista kaupungeista. Menneisyyden kuiskeen voi kuvitella kuulevansa al-Madinan soukissa, ikivanhalla kauppapaikalla, jonka juuret yltävät 1300-luvulle. Jo vuosisatoja sitten Silkkitien kauppiaat toivat näille kujille kaukomaiden kankaita, posliinia, mausteita ja tuoksuja.
Kesäkuussa 2023 basaarissa odottaa lohduton näky. Viime vuosikymmenen aikana sen kujilla on riehunut tulipaloja, ja pommit toisensa jälkeen ovat tuhonneet kojuja ja musertaneet mennessään entisaikojen loistoa. Helmikuun maanjäristys vavisutteli hävitystä entisestään.
Kivenmurikoiden keskellä luikertelee kapea polku. Se tuntuu vievän kulkijat muistojen matkalle kaupunkiin, joka on muuttunut merkittävästi viime vuosien aikana.
Aleppon asuntokanta on sodan ja maanjäristyksen myötä monin paikoin tuhoutunut. Moni perhe on perustavanlaatuisen ongelman edessä: asuntoja ei yksinkertaisesti ole, ja vain harvalla on mahdollisuus ryhtyä korjaustöihin.
AMINA al-Sindyan, 63, seurailee kuperkeikkoja heittelevän pojanpoikansa touhuja päätään pudistellen. Isoäiti tunnustaa olevansa syntyjään Aleppon tyttöjä. Hän on elänyt kaupungissa koko elämänsä lukuun ottamatta vuosia 2013–19, jolloin perhe pakeni sotaa läntisen Syyrian Latakiaan.
Al-Sindyan on menettänyt kotitalonsa Aleppossa kahdesti: ensin taisteluille, sitten maanjäristykselle. Nyt hän asuu perheensä kanssa kouluun perustetussa hätämajoituksessa ja muistelee kaiholla kotikaupunkiaan ennen kriisejä.
“Muistan, miten menin ostoksille. Kaikki paikat olivat auki ja löysin kaikkea, mitä tarvitsin.”
Aleppolaisperheiden taloudellinen tilanne on nyt vaikea, ja rahan arvo on laskenut merkittävästi. Al-Sindyanilla on heti mielessään esimerkki, joka todistaa sen. Syyriassa on tapana, että sulhasen perhe maksaa morsiamelle avioliiton yhteydessä rahan, jolla morsian voi hankkia kaikkea tarpeellista avioliittoa varten.
“Yksi tyttäristäni avioitui ennen sotaa. Saimme silloin myötäjäisiä 50 000 Syyrian punnan edestä. Se oli hyvä summa, ja sillä sai kaiken tarvittavan. Toinen tyttäreni meni naimisiin vastikään. Saimme perheeltä miljoonan, mutta sillä rahalla ei saanut näinä aikoina juuri mitään”, al-Sindyan pudistaa kiihtyneenä päätään.
RAHAN ohella al-Sindyania kismittää toinenkin asia. 60-luvulla syntynyt nainen on avarakatseisen perheen kasvatti. Perheen isä piti jo tuolloin tyttäriään tasavertaisina ja halusi suoda heille monenlaisia oikeuksia. Al-Sindyan ja monet muut aleppolaiset kokevat, että ilmapiiri kotikaupungissa on kiristynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana.
Sondos Ali al-Mhana, 11, on Amina al-Sindyan pojantytär. Perhe asuu kotinsa menettäneiden suojassa. Isoäiti al-Sindyan toivoo perheen tyttärille valoisaa tulevaisuutta vaikeuksista huolimatta.
Syitä muutokselle voi haeskella sodasta, terrorismista ja niiden seurauksista. Moni aleppolainen puhuu muutoksista, joita väestössä on tapahtunut taistelujen myötä.
Aleppo on yliopistokaupunki, jossa eli ennen sotaa paljon koulutettuja ihmisiä. He olivat ensimmäisiä, joilla oli varaa ja mahdollisuus paeta väkivaltaisuuksia. Samanaikaisesti maaseutujen vähemmän koulutetut ihmiset pakenivat kaupunkeihin.
“Koulutustaustamme ja tapamme kasvattaa lapsiamme ovat hyvin erilaisia”, sanoo al-Sindyan. Hän kertoo perään tuoreen esimerkin, joka on aiheuttanut eripuraa myös maanjäristyksessä kotinsa menettäneiden perheiden hätämajoituksessa.
Eläessään sotavuosia Länsi-Syyrian Latakiassa al-Sindyanin perheen naiset tottuivat liikkumaan farkuissa ja t-paidoissa. Palattuaan Aleppoon vuonna 2019 he ymmärsivät, etteivät voineet jatkaa samoin kotikaupungissaan. Maanjäristyksen jälkeen naapurit hätämajoituksessa sanoivat suoraan, että al-Sindyanin 11-vuotiaan pojantyttären on laitettava huivi päähän.
Perhe ei ole toistaiseksi totellut naapurien käskyä.
“Haluan, että lapsenlapseni ja erityisesti tytöt menevät kouluun. Nyt se ei ole mahdollista, sillä perheemme taloudellinen tilanne on heikko”, al-Sindyan pohtii ja kertoo, että avarakatseisesta isästä huolimatta hän sai aikoinaan aviomiehekseen miehen, joka rajoitti hänen elämäänsä merkittävästi avioliittovuosien aikana.
“Jos tytöt eivät ole koulussa, he joutuvat menemään naimisiin. En halua, että kukaan nainen joutuu elämään kuten minä olen elänyt.”
ISOÄITI al-Sindyan lapsenlapset kahden tuhannen muun lapsen joukossa ovat osallistuneet aktiviteetteihin, joita Kirkon Ulkomaanapu on järjestänyt aleppolaiskoulussa maanjäristyksen jälkeen. Niissä lapset pääsevät liikkumaan, leikkimään ja musisoimaan.
Kerhoihin osallistuneet lapset saavat tukiopetusta ja oppitunteja siitä, miten maanjäristykseltä voi suojautua. Samalla käydään läpi pelkoja ja traumoja.
Oppitunneilla pienet kädet nousevat ilmaan ja suut kysyvät kysymyksiä tiuhaan tahtiin. 7-vuotias Yusef Mouhammad Bdeoi näyttää pyynnöstä, miten maanjäristykseltä suojaudutaan. Poika kaivautuu pulpettinsa alle ja suojaa käsillään päätään.
“Monilla lapsilla on väärinkäsityksiä maanjäristyksiin liittyen. Monet lapset kertovat minulle, miten juoksivat ulos taloistaan. Monet ihmiset myös kuolivat romahtaneisiin rappukäytäviin paetessaan kodeistaan”, oppituntia pitävä Jalila Mouhamad Wilfe, 45, perustelee taitojen tärkeyttä.
Wilfe on psykologian opettaja. Aiemmin hän puhui oppilaidensa kanssa lapsiavioliitoista, lapsityöstä ja perheiden sisäisestä vuorovaikutuksesta. Maanjäristyksen myötä oppitunteja on hallinnut vain yksi aihe. Yli 72 000 aleppolaisperhettä menetti kotinsa, kun järistys väijytti kaupunkilaiset, jotka olivat jo vuosien ajan olleet sotaan liittyvien raakuuksien traumatisoimia.
Yusef Mouhammad Bdeoi käy ensimmäistä luokkaa aleppolaiskoulussa. Kirkon Ulkomaanavun tukemilla oppitunneilla hän on oppinut, miten maanjäristyksen sattuessa pitää toimia.
TOISELLA puolella kaupunkia verhot heiluvat tuulessa rehtori Ramia al-Naserin, 40, kodin parvekkeella. Näky on absurdi naapurustossa, jonka asuintalot romahtelivat yksi toisensa jälkeen helmikuun 6. päivän aamulla. Myös al-Naserin kotitalo on puoliksi romahtanut, ja turvallisuussyistä hän asuu kolmen lapsensa ja aviomiehensä kanssa omaan kouluunsa perustetussa hätäsuojassa. Muistot maanjäristyksestä ovat yhä tuoreita.
“Heräsin kovaan ääneen, joka tuntui tulevan maan sisältä. Ulos juostuamme tajusimme, että kaikki on hajalla. Katuja pitkin kaikuivat naapurien hätähuudot. 50 asukasta kerrostalostamme kuoli tuona yönä”, al-Naser kertoo.
Äidin mukaan kokemus oli erityisen raskas perheen 11-vuotiaalle Salim-pojalle. Äiti kertoo, miten poika tärisi kolme päivää katastrofin jälkeen eikä puhunut sanaakaan. Neljä kuukautta myöhemmin poika edelleen kyselee aamuisin äidiltään, että sattuukohan tänään uusi maanjäristys.
Al-Naser pitää tärkeänä, että perhe löytäisi pian oman kodin tuhoutuneen tilalle. Raha on kuitenkin ongelma monille perheille, jotka ovat menettäneet toimeentulomahdollisuutensa kriisien myötä.
“Meidän kokoinen perhe asui vuokralla Aleppossa aiemmin 10 Yhdysvaltain dollarilla kuukaudessa. Nyt vastaavan asunnon saa vuokrattua 50 taalalla”, al-Naser pohtii.
Aleppolaisen keskiansiot ovat noin 30 Yhdysvaltain dollaria kuussa. Rahan lisäksi asumiseen liittyy myös toinen perustavanlaatuinen haaste: jo ympärilleen vilkaisemalla huomaa, että Aleppon asuntokanta on sodan ja maanjäristyksen myötä monin paikoin tuhoutunut. Asuntoja ei yksinkertaisesti ole, ja vain harvalla on mahdollisuus ryhtyä korjaustöihin.
SEN tietää myös vanhan kaupungin historiallisissa kortteleissa asuva Alia Dwabili, 52, joka on saanut Kirkon Ulkomaanavulta käteisavustusta kotinsa korjaamiseen. Korkean muurin suojaamalta kujalta lähtevät kapoiset, jyrkät portaat ylös. Täällä vanhan kaupungin kattojen yllä on Dwabilin koti, ja näitä samaisia portaita pitkin nainen pakeni uni silmässään ensimmäistä maanjäristystä. Dwabili on tavallaan onnekas, sillä seuraava järistys romahdutti katon hänen sänkynsä päällä.
Alia Dwabili asuu Aleppon kattojen yllä vanhassa kaupungissa. Hänen kotinsa kärsi pahoja vahinkoja helmikuun 2023 maanjäristyksessä. Dwabili sai KUA:lta käteisavustuksen, jolla hän on pystynyt korjaamaan asuntoaan.
Dwabili on syntyjään Alepposta ja elänyt kaupungissa läpi modernin kriisin, vaikka hänen kotikulmansa olivat pitkään konfliktin pahinta taistelutannerta. Aleppossa käytiin vuosina 2012–16 todellista kaupunkisotaa. Dwabililla kuten jokaisella paikan päällä olleella on kerrottavanaan tarinoita siitä, miten eri osapuolten jakolinjat halkoivat naapurustoja ja missä tarkka-ampujat piileskelivät.
Voisi miltei sanoa, että Aleppon lähihistoria sotimisen osalta toistaa samankaltaista kaavaa kuin alueen historiassa on nähty satojen ja tuhansien vuosien aikana: nykyisen pohjoisen Syyrian keskuksena tunnetussa kaupungissa on käyty verisiksikin äityneitä valtataisteluita jo paljon ennen ajanlaskun alkua mutta myös ristiretkien, Osmanien valtakunnan ja itsenäisen Syyrian aikaan.
Historian voi ajatella toistaneen myös siviilien ahdinkoa kautta aikojen. Jokaisen 2000-luvun taistelun, pommituksen ja nyt myös maanjäristyksen jälkeen myös Alia Dwabililla on ollut edessään järkyttävä tehtävä. Yhdessä muiden naapuruston jäsenten kanssa Dwabili on kerännyt kadulta kuolleiden naapureiden ruumiit talteen.
“Mitkään sanat eivät voi kuvailla sitä tunnetta”, nainen sanoo ja liikuttuu. Hän selittää, että hänestä tuntuu hyvältä pukea sanoiksi asioita, jotka ovat tapahtuneet hänelle viime vuosien aikana.
Paikalliset kuvailevat Dwabilia näiden korttelien sieluksi. Naisella on pulaa kaikesta, mutta silti hän auttaa ympärillään olevia. Paikalliset kertovat, että Dwabili järjestää kotonaan säännöllisesti klinikan, joka kokoaa terveydenhuollon ammattilaiset ja apua tarvitsevat naiset saman katon alle. Kesäkuisena iltana Dwabili tarjoaa kahvia, taputtaa olkapäälle, pyyhkii silmäkulmiaan ja sitten läiskäisee kädet yhteen hyväntuulisesti kihertäen. Häntä voi toden totta luonnehtia hurmaavaksi.
TAIVAS Aleppon yllä on pilvetön ja kaupungille ominainen tuulenvire pyyhkii kattoja ja kadunkulmia. Lintuparvet tanssahtelevat nopein liikkein sinisellä taivaalla, jossa laskeutuvan pimeyden myötä tuikahtelevat pian myös tähdet.
Aleppolaisille perheille myöhäiset illat ja alkavat yöt ovat aina olleet aikaa, jolloin kahden miljoonan asukkaan kaupunki herää eloon. Niin käy myös tänä kesäkuisena iltana vuonna 2023.
Paikalliset istuskelevat Aleppon linnoituksella vanhan kaupungin ytimessä. Ennen sotaa aleppolaiset kokoontuivat iltaisin kuppiloihin turisemaan, mutta enää vain harvalla on siihen varaa.
Aleppolaiset kokoontuvat vanhan linnoituksen lähellä olevalle aukiolle viettämään iltaa. Vain harvalla on enää varaa istuskella aukion kahviloissa.
Nyt vesipiiput porisevat ja eväsrasiat avautuvat puistonpenkeillä. Lapset juoksentelevat aukioilla, ja kuulumisia vaihdetaan tuttavien kesken. Kaiuttimista kaikuvat yltiöromanttiset arabiankieliset laulut, ja kuppiloissa jotkut ihmiset intoutuvat tanssimaan istualtaan viehkoin ranneliikkein.
Totta se on. Aleppon illoissa on jotain taianomaista, josta puhuivat kaikki kohtaamamme Aleppon kasvatit. Kauneimmin sen puki sanoiksi Alia Dwabili.
“Suhtaudun Aleppoon intohimoisesti. Rakastan tätä kaupunkia, enkä olisi koskaan voinut kuvitella jättäväni sitä.”
Hätäapu auttaa, kun tilanne on toivottomimmillaan. Järjestöjen globaalilla yhteistyöllä suojellaan ihmishenkiä ja ylläpidetään ihmisarvoa, oli kyse sitten äkillisestä luonnonkatastrofista tai pitkittyneestä kriisistä.
1. Hätäapu pelastaa ihmishenkiä.
Monissa katastrofitilanteissa nopea avun saaminen on kirjaimellisesti elintärkeää. Humanitaaristen periaatteiden mukaisesti hätäapu on tarkoitettu niille, jotka sitä todella tarvitsevat, ja sen tarkoitus on olla henkeä pelastavaa ja ihmisarvoa ylläpitävää. Useimmiten kyse on vedestä, ruoasta, suojasta ja lääkkeistä eli välttämättömyystarvikkeista. Myös koulutus on henkiä pelastavaa toimintaa, ja sen vuoksi se on KUA:n työn ytimessä.
2. Hätäavun kohteet valitaan tilanteen ja tarpeen perusteella.
Hätäavun tarve voi olla äkillinen tai seurausta pitkittyneestä tilanteesta. Kun tarve nousee, paikalliset ja paikan päällä jo olevat kansainväliset järjestöt pyrkivät antamaan apua heti. Lisäksi YK:n hätäapukoordinaatiojärjestö OCHA seuraa maailmaa ja kartoittaa tarpeita. Kartoituksen avulla kansainvälinen yhteisö selvittää avun tarpeet, tarvitsijat ja aikataulun. Esimerkiksi luonnonkatastrofien yhteydessä kattava kartoitus valmistuu yleensä parissa viikossa, ja toimintasuunnitelma elää tilanteen mukana.
3. Humanitaarista hätäapua annetaan monessa muodossa.
Tarvekartoitus auttaa ratkaisemaan, mitä apua ihmiset tarvitsevat akuuteimmin ja mikä avun muoto sopii kulloiseenkin tilanteeseen. Esimerkiksi KUA:n käyttämät käteisavustukset ovat parempia ja kustannustehokkaampia kuin tarvikelahjoitukset, jos katastrofialueella on edelleen toimivat markkinat. Jos markkinoita ei ole, suorat tavaralahjoitukset voivat olla tarpeen. Tavaratarpeet hankimme aina mahdollisimman läheltä kriisialuetta. Olennaista on kuulla yhteisön toiveita: esimerkiksi perheet usein toivovat lasten pääsevän kouluun heti, kun hengissä pysymisen perustarpeet on saatu turvattua.
4. Katastrofitilanteissa avun koordinointiin tarvitaan yhteistyötä.
Kaikki järjestöt eivät riennä samaan aikaan kaikkialle. Suurissa katastrofeissa kansainvälisen yhteisön sisäinen koordinaatio on erittäin tärkeää. Järjestöt tulevat mukaan oman erikoisosaamisensa ja aluetuntemuksensa perusteella. KUA osallistuu usein koulutukseen liittyviin ponnistuksiin ja myös johtaa niistä vastaavia yhteistyöhankkeita. Avustustoimien globaali koordinointi pitää kaikki selvillä siitä, mitä apua on tarjolla, missä ja kenelle. Lisäksi huomataan, jos jokin alue on vielä ilman apua ja mitä apua puuttuu.
5. Politiikka voi vaikeuttaa avustustyötä kriiseissä.
Konfliktit ja poliittiset kiistat voivat vaikeuttaa hätäavun toimittamista. YK on päätöslauselmassaan vaatinut, etteivät pakotteet saa estää humanitaarista apua. Monenlaisia hankaluuksia voi seurata siitä, että pankit ovat kiinni tai rahansiirrot eivät onnistu pakotteiden vuoksi. Myös tiesulku voi estää avun perille viemisen konkreettisesti.
6. ”Kaikki raha menee kuitenkin sotaherroille” – paitsi ettei mene.
Avustusjärjestöt toimivat ammattimaisesti. Varojen käyttöä ja rahan reittejä valvotaan tarkasti, ja korruption vastaiset mekanismit koskevat niin omia kuin kumppaneiden ja alihankkijoiden toimintoja. Monissa hauraissa maissa korruptio on merkittävä ongelma, eikä humanitaarinen apu ole näille ongelmille immuuni. Siksi tapauksia tulee silloin tällöin ilmi. Niiden paljastuminen on kuitenkin osoitus juuri siitä, että valvonta toimii.
7. Aina edes hätäapua ei voi viedä.
Avustusjärjestöt toimivat usein erittäin vaikeissa olosuhteissa, ja ne ovat varautuneet monenlaisiin tilanteisiin ja uhkiin. Joskus tilanne voi kuitenkin olla niin hengenvaarallinen, ettei henkilökunnan lähettäminen paikan päälle ole turvallista. Avustustyöntekijät ovat viime vuosina olleet myös erilaisten aseellisten ryhmien kohteita konfliktialueilla. Hankalia tilanteita syntyy silloinkin, jos viranomaiset edellyttävät avun jakamista vain ”omilleen” tai vaativat avustustarvikkeista osaa esimerkiksi sotilaille. Näissäkin tilanteissa järjestöt käyvät jatkuvasti neuvotteluita, jotta apua päästään jakamaan humanitaarisen avun periaatteiden mukaisesti.
8. Katastrofirahasto varautuu odottamattomaan.
Kirkon Ulkomaanapu kerää varoja paitsi yksittäisiin kriiseihin, myös yleisesti konflikteihin. Katastrofirahaston avulla reagointi akuutteihin hätätilanteisiin on mahdollista. Rahastosta voidaan välittömästi vapauttaa varoja silloin, kun rahalle on tarvetta nopeasti ja joustavasti. Rahaston turvin voidaan myös auttaa tilanteissa, jotka eivät välttämättä saa lahjoittajia sankoin joukoin liikkeelle ainakaan välittömästi.
9. Hätäapua tarvitaan akuutteihin katastrofeihin ja pitkäaikaisiin kriiseihin.
Hätäavun tarpeen voi herättää akuutti katastrofi, kuten syttynyt sota tai äkillinen luonnonmullistus, tai pitkäaikainen ja kärjistyvä kriisi, kuten nälänhädän aiheuttava kuivuus. Hitaasti kehittyvät katastrofit ovat usein monimutkaisempia ja siten huomattavasti kalliimpia hoitaa, mutta ne eivät yleensä kerää huomiota lahjoittajilta samassa mittakaavassa kuin esimerkiksi yhtäkkinen maanjäristys. Kriteerit hätäavun antamiselle ovat aina samat: hätäapua saavat sitä todella tarvitsevat.
10. Kaikki kriisit eivät näy uutisotsikoissa.
Mediaa seuraamalla ei välttämättä pysy ajan tasalla siitä, missä on nyt suurin hätä. Esimerkiksi Ukrainan sodasta uutisointi on ollut oikeutettua ja ymmärrettävää, mutta samalla monia muita pitkittyneitä tilanteita on jäänyt päivänpolttavien tapahtumien varjoon. Niihin kuuluu muun muassa Itä-Afrikan pitkittynyt kuivuus. Huonon tilanteen on yleensä kehityttävä erittäin huonoksi ennen kuin se huomioidaan mediassa: esimerkiksi nälänhädän julistaminen on todennäköisemmin uutisissa kuin nälänhän uhka.
+1. KUA:n hätäapuoperaatioissa paikalliset ovat avainasemassa.
Paikalliset tuntevat oman ympäristönsä ja verkostonsa kaikista parhaiten. Siksi ei riitä, että paikalliset ovat antamassa neuvoja ja toteuttamassa päätöksiä, vaan heidän on oltava mukana myös päätöksenteossa. KUA:n maatoimistoissa toimintaa pyörittävät paikalliset työntekijät, ja monissa avustuskohteissa KUA toimii yhteistyössä paikallisten kumppanijärjestöjensä kanssa tai paikallisia järjestöjä tukemalla.
Lähteet: KUAn humanitaarisen vaikuttamistyön asiantuntijan Merja Färmin ja humanitaarisen avun asiantuntijan Jan De Waegemaekerin haastattelut.
“Moni Turkkiin sotaa paennut syyrialainen on nyt palannut Aleppoon” – KUA tukee Syyrian maanjäristyksen uhreja talvivaatteilla ja käteisavustuksilla
Maanjäristyksessä kotinsa menettäneet syyrialaisperheet ovat viettäneet jo viikkoja väliaikaissuojissa. Nuoret haaveilevat elämästä jossain muualla.
KIRKON ULKOMAANAVUN (KUA) hätäapujakelut Syyriassa ovat täydessä vauhdissa. Maaliskuun puoliväliin mennessä ne ovat tavoittaneet noin 4 000 aikuista ja lasta Aleppon alueella. Kotinsa menettäneet perheet ovat saaneet kriisin keskellä lämpimiä talvivaatteita ja hygieniatarvikkeita.
“Saimme avustuspaketit juuri ajoissa. Luokkahuoneet ovat kylmiä. Meillä ei ole tarpeeksi vaatteita tai patjoja, jotta lapsillani olisi lämmin olo”, kuvaili perheenäiti Aleppossa helmi-maaliskuun vaihteessa.
Perhe asui hätämajoituksessa, joka oli järjestetty paikalliseen kouluun.
Helmikuun 6. päivänä 2023 alkanut maanjäristysten sarja aiheutti valtavia tuhoja Turkissa ja Syyriassa, jossa humanitaarinen tilanne on ollut 12 vuotta kestäneen sodan myötä jo ennestään vaikea.
LiaMohamad al-Hayek syntyi 6. helmikuuta, samana päivänä, kun maanjäristys ravisteli Syyriaa ja Turkkia. Lia on viettänyt elämänsä ensimmäiset viikot hätämajoituksessa yhdessä äitinsä, isänsä ja kahden sisaruksensa kanssa. Lia on kuvassa Kirkon Ulkomaanavun työntekijän Anadelin sylissä. Kuva: Kirkon Ulkomaanapu
Järistykset tappoivat Syyriassa ainakin 6 000 ihmisitä. Arvioiden mukaan yli 100 000 perhettä on joutunut jättämään kotinsa.
Kirkon Ulkomaanavun toiminta-alueilla Aleppossa, Hamassa, Homsissa ja Latakiassa noin 50 000 perhettä asuu väliaikaissuojissa ja paikallisten perheiden nurkissa. Tilanne on haastavin Aleppossa ja Latakiassa.
Hätämajoituksissa elämä on ahdasta
KUA:n Syyrian ohjelmapäällikkö Karam Sharouf on viettänyt paljon aikaa kentällä Aleppossa. Hän kertoo, että viisi viikkoa maanjäristyksen jälkeen olosuhteet ovat edelleen haastavat.
“Syyriaan kohdistuvassa kansainvälisessä avussa on valtavaa resurssien puutetta. Tarvitsemme lisää rahoitusta”, Sharouf sanoo.
Syyriassa tilanne on haastava myös siksi, että alueelliset resurssit esimerkiksi koulutuksen ja terveydenhuollon osalta ovat jo pitkään olleet riittämättömiä. Kun taistelut ovat tyyntyneet, ihmiset ovat alkaneet palata kotiseuduilleen. Maanjäristys sai ihmiset taas etsimään turvaa.
“Moni Turkkiin sotaa paennut syyrialainen on nyt palannut Aleppon seudulle. Syyrialaisia pakolaisia on ollut Turkissa Kahramanmaraşissa ja Antakyassa. Heidän kotinsa tuhoutuivat. Arvioiden mukaan Syyriaan palaajia on ollut kymmeniä tuhansia”, Sharouf kertoo.
Kotinsa menettäneet perheet asuvat Syyriassa ahtaasti hätämajoituksissa. Perheet nukkuvat vieri vieressä siskonpedissä, eikä yksityisyyttä ole. Naisille ei ole aina onnistuttu järjestelmään omia wc- ja peseytymistiloja.
“Yhdessä huoneessa saattaa majailla yli 60 henkilöä”, Sharouf sanoo.
KUA:n työntekijä Ward (oikealla) jututtaa perhettä hätämajoituksessa Aleppossa. Perhe menetti kotinsa eikä heillä ole säästöjä, joiden avulla he voisivat vuokrata uuden kodin. Äiti odottaa neljättä lastaan, ja pyörätuoli toimittaa vaunujen virkaa perheen pienimmälle. Kuva: Kirkon Ulkomaanapu
Käteisavustus auttaa toimeentulonsa menettäneitä
KUA on tähän mennessä myöntänyt katastrofirahastostaan yhteensä 400 000 euroa maanjäristyksen uhrien auttamiseksi Aleppon alueella ja läntisessä Syyriassa. Tarvikejakelut jatkuvat edelleen.
Perheet saavat pian Kirkon Ulkomaanavulta myös käteisavustusta. Käteisen avulla perheet voivat ostaa tarvitsemiaan asioita: esimerkiksi ruokaa, vaatteita tai hygieniatarvikkeita.
“Suuri osa ihmisistä on menettänyt toimeentulomahdollisuutensa. Tuemme käteisavustuksin 350 perhettä Aleppossa ja Latakiassa”, Sharouf kertoo.
6-vuotiaat Fatema al-Asi ja Masah Jaber tapasivat maanjäristyksen uhreille järjestetyssä suojassa Latakiassa. He ovat eri naapurustoista, mutta päätyivät samaan suojaan. Tytöt kertovat leikkivänsä leikkiä, jossa he kävelevät tietä pitkin kauppaan ostamaan karkkia. Kuva: Kirkon Ulkomaanapu
Nuoret eivät näe tulevaisuuttaan Syyriassa
Miljoonat ihmiset olivat Syyriassa humanitaarisen avun tarpeessa jo ennen maanjäristystä. Taustalla vaikuttaa jo 12 vuotta kestänyt sota. Humanitaarinen katastrofi toisensa jälkeen on tehnyt elämästä vaikeaa. Sharoufin mukaan syyrialaiset ovat todella turhautuneita.
“Nuoret ihmiset yrittävät nyt matkustaa ulkomaille saadakseen itselleen tulevaisuuden. Sotaan ei ole saatu ratkaisua, taloudellinen tilanne vaikeutuu ja ihmisillä ei ole töitä. Lisäksi terveydenhuolto ja koulujärjestelmä ovat heikoissa kantimissa”, Sharouf listaa kotimaansa haasteita.
Kirkon Ulkomaanavun työ Syyriassa on jo vuosia keskittynyt paitsi vaikeassa tilanteessa elävien ihmisten perustarpeiden täyttämiseen myös maan koulutussektorin tukemiseen.
Sodan aikana vaurioituneita kouluja on korjattu ja opettajat ovat saaneet koulutusta. Lapsille on järjestetty tukiopetusta ja erilaisia aktiviteetteja. Työ keskittyy myös psykososiaalisen tukeen, minkä tarpeet ovat kasvaneet maanjäristyksen myötä.
Vuonna 2023 Kirkon Ulkomaanapu tekee kunnostustöitä jopa 77 syyrialaiskoulussa.
Teksti: Ulriikka Myöhänen Kuvat: Kirkon Ulkomaanavun Syyrian-toimisto
”On tärkeää, että apua saadaan katastrofialueelle nopeasti” – KUA myöntää toiset 200 000 euroa lisää maanjäristyksestä kärsineen Syyrian avustamiseen
”Tässä tilanteessa on ehdottoman tärkeää tukea maanjäristyksestä kärsineitä ihmisiä humanitaarisen avun muodossa kaikin keinoin”, sanoo Syyrian maajohtaja Mazen Khzouz Kirkon Ulkomaanavusta.
HELMIKUUN 6. PÄIVÄN aamuna Turkkia ja Syyriaa ravistellut maanjäristys on historian tuhoisimpia alueella. Kirkon Ulkomaanavun toimintamaassa Syyriassa humanitaarisen avun tarpeessa arvioidaan maanjäristyksen jäljiltä olevan kuusi miljoonaa ihmistä.
Kirkon Ulkomaanapu (KUA) on myöntänyt tällä viikolla katastrofirahastostaan maanjäristyksestä kärsineiden ihmisten auttamiseen Syyriassa toiset 200 000 euroa. Yhteensä 400 000 euroa käytetään Kirkon Ulkomaanavun Syyrian maatoimiston käynnistämään avustustyöhön.
Pohjois-Syyriassa on tällä hetkellä kylmä talvi. Magnitudin 7,8 ja 7,6 maanjäristykset ovat viimeisimpien tietojen mukaan ajaneet kodeistaan kymmeniä tuhansia perheitä. Kouluihin ja muihin väliaikaisiin suojiin on YK:n humanitaaristen asioiden koordinointitoimiston OCHA:n mukaan majoittunut ainakin 18 500 perhettä, joista noin 12 600 on raportin mukaan maanjäristyksen pahimmin vaurioittamiin alueisiin kuuluvassa Aleppossa.
Karam-vauva syntyi Syyrian Aleppossa vain tunti ennen maanjäristystä, joka teki Koillis-Syyriassa ja Turkissa valtavaa tuhoa helmikuun kuudennen päivän aamuna. Karam on äitinsä Wafaan esikoinen. Perhe asui maanjäristystä seuranneella viikolla kouluun rakennetussa hätämajoituksessa yhdessä 35 muun perheenjäsenen kanssa. KUVA: KIRKON ULKOMAANAPU
Humanitaarisessa kriisitilanteessa on tärkeää, että apu tavoittaa hädässä olevat niin nopeasti kuin mahdollista. Erityisen akuutin avuntarpeesta tekee talven kylmyys. Maanjäristys iski yllättäen ja aamuyöllä, eivätkä kodeistaan paenneet ihmiset ehtineet varautua tilanteeseen juuri mitenkään. Monet niistäkin, joiden kotitalo on yhä olemassa, pelkäävät palata uusien maanjäristysten ja rakennusten sortumisvaaran vuoksi.
”Tässä tilanteessa on ehdottoman tärkeää tukea maanjäristyksestä kärsineitä ihmisiä humanitaarisen avun muodossa kaikin mahdollisin keinoin ja varusteilla, joilla he voivat selviytyä talvesta”, sanoo Syyrian maajohtaja Mazen Khzouz Kirkon Ulkomaanavusta.
”Tällaisia varusteita ovat lämpimät vaatteet lapsille ja aikuisille, peitot, taskulamput, patjat ja suojat.”
Syyriassa uusi kriisi korostaa alkuperäistä avuntarvetta
Kirkon Ulkomaanapu on kuluneen viikon aikana arvioinut tilannetta ja vieraillut väliaikaisissa majoitustiloissa Aleppossa ja Hamassa.
Syyriassa miljoonat ihmiset olivat jo ennen helmikuista maanjäristystä humanitaarisen avun tarpeessa yli vuosikymmenen ajan jatkuneen sodan ja väkivaltaisuuksien vuoksi. Kirkon Ulkomaanapu on työskennellyt Syyriassa vuodesta 2017 alkaen humanitaarisen avun parissa. Nykyisin KUA:lla on Syyriassa maatoimisto, joka perustettiin Damaskokseen vuonna 2019. Ennen maanjäristystä KUA:n työ keskittyi vahvasti tukemaan lasten kouluun pääsemistä ja koulutusta.
”Maanjäristyksen aiheuttama humanitaarinen kriisi pahentaa Syyriassa jo aiemmin ollutta avun tarvetta ja lisää heikoimmassa asemassa olevien ihmisten kärsimystä”, sanoo Khzouz.
Kirkon Ulkomaanavun työntekijät kiersivät maanjäristystä seuranneella viikolla Aleppossa keräämässä tietoa tuhojen laajuudesta ja haastattelemassa paikallisia ihmisiä heidän tarpeistaan. KUVA: KIRKON ULKOMAANAPU
Kirkon Ulkomaanapu on yksi harvoista kansainvälisistä avustusjärjestöistä, jotka ovat toimineet Syyriassa on valmiiksi. Siksi päätös avustusoperaatiosta pystyttiin tekemään nopeasti. Maanjäristyksen luoma hätä on saanut myös suomalaiset auttamaan.
”Meille tehtyjen lahjoitusten avulla pystymme tukemaan heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä hädän keskellä Syyriassa. On erittäin tärkeää, että apua saadaan katastrofialueelle nopeasti. Sillä voi olla jopa ihmishenkiä pelastava vaikutus”, sanoo toiminnanjohtaja Tomi Järvinen Kirkon Ulkomaanavusta.
Syyrialaisten hätä on koskettanut niin yksityisiä suomalaisia kuin seurakuntia. Muun muassa Helsingin ja Espoon seurakuntayhtymät ovat lahjoittaneet Kirkon Ulkomaanavun hätäapukeräykseen syyrialaisten auttamiseksi.
”Kiitämme jokaista lahjoittajaa lämpimästi. Jokaisella eurolla on merkitystä. Tuhot Syyriassa ovat valtavia ja, kun huomioidaan maassa jo ennen maanjäristystä vallinnut humanitaarinen kriisi, avuntarve jatkuu vielä pitkään”, Järvinen sanoo.
Tuhoisa maanjäristys iski Kirkon Ulkomaanavun toimintamaahan Syyriaan – kylmä talvi lisää nopean avun tarvetta
Helmikuun 6. päivän aamuna Syyriaa ja Turkkia koetteli magnitudi 7,8 maanjäristys. Syyrian puolella pahimmat tuhot sijoittuvat Aleppon alueelle. Kuva: AFP / LEHTIKUVA
Kirkon Ulkomaanapu (KUA) on myöntänyt katastrofirahastostaan 200 000 euroa Syyriaan maanjäristyksestä kärsineiden lasten ja heidän perheidensä auttamiseen.
VARHAIN MAANANTAINA helmikuun 6. päivänä tapahtunut voimakkuudeltaan 7,8 magnitudin maanjäristys on aiheuttanut valtavaa tuhoa Syyrian pohjoisosissa ja Turkissa. Maanjäristys on romahduttanut rakennuksia ja kuolleiden ja loukkaantuneiden määrän pelätään nousevan, koska raunioissa on paljon ihmisiä.
Järistyksessä on tähänastisten tietojen mukaan loukkaantunut Kirkon Ulkomaanavun toimintamaassa Syyriassa ainakin 1 500 ihmistä ja kuolleiden määräksi on raportoitu jo yli 1 600 ihmistä. Turkissa kuolleiden määrä kohosi ensimmäisen vuorokauden aikana 3 400 ja loukkaantuneeksi oli raportoitu yli 20 000 ihmistä. Maanjäristyksen alkuperäinen keskus sijaitsi noin 30 kilometrin päässä Gaziantepin kaupungista Turkin puolella, mutta sitä seurasi useita kymmeniä jälkijäristyksiä, joista ainakin yksi oli yhtä tuhoisa kuin ensimmäinen.
Kirkon Ulkomaanapu on työskennellyt Syyriassa vuodesta 2017 alkaen.
Pohjois-Syyriassa vallitsevat tällä hetkellä talviset olosuhteet. Alueella on hyvin kylmä, ja rakennusten sortumisvaaran vuoksi moni maanjäristystä paennut joutuu oleskelemaan nyt ulkona. Humanitaarisen avustustyön tässä vaiheessa onkin tärkeää toimittaa maanjäristyksestä uhreille etenkin sellaisia tarvikkeita, jotka auttavat selviytymään talvesta: lämpimiä vaatteita, huopia ja suojaa.
”Avuntarve on suuri ja tilanne haastava. Seuraamme, miten asiat kehittyvät ja koordinoimme apua yhdessä muiden avustusjärjestöjen kanssa”, kertoo Syyrian maajohtaja Mazen Khzouz Damaskoksesta.
Maanjäristys iski Pohjois-Syyriaan keskellä talvea. Katastrofissa kotinsa menettivät kymmenet tuhannet ihmiset. Syyriassa on maanjäristyksen jälkeen suuri tarve muun muassa lasten lämpimille vaatteille, peitoille ja muille talveen varautumista helpottaville välineille. Kuva: AFP / LEHTIKUVA
Kirkon Ulkomaanavun työ Syyriassa sijoittuu myös maanjäristyksestä kärsineiden Aleppon, Haman ja Idlibin alueille. KUA on työskennellyt etenkin koulujen korjaamisen ja lasten ja nuorten kouluun paluun parissa.
”Luonnollisesti jatkamme työtämme koulutuksen parissa Aleppossa, Idlibissä, Hamassa ja Raqqassa. Olemme yhteydessä hankkeidemme piirissä oleviin perheisiin maanjäristysalueella varmistaaksemme, että heillä on kaikki hyvin ja, että he saavat tarvitsemansa avun”, sanoo Khzouz.
Kirkon Ulkomaanapu on Syyrian maanjäristysalueella paikan päällä Hamassa (kuva), Aleppossa, Idlibissä ja Raqqassa arvioimassa järistyksen tuhoja ja selvittämässä katastrofista selviyttyneiden tarpeita. KUVA: KIRKON ULKOMAANAPU
Kirkon Ulkomaanapu on aloittanut hätäapukeräyksen Syyrian maanjäristyksestä kärsivien perheiden auttamiseksi.
”On järkyttävää, että kaikkien jo meneillään olevien globaalien kriisien lisäksi tapahtui tällainen tilanne, joka koskettaa tuhansia ihmisiä”, sanoo toiminnanjohtaja Tomi Järvinen Kirkon Ulkomaanavusta.
”Kirkon Ulkomaanavulla on mahdollisuus auttaa, koska työskentelemme jo näillä alueilla. Alkuvaiheessa tuemme akuutista tilanteesta selviämistä ja heti, kun mahdollisita, panostamme siihen, että voimme varmistaa lasten koulutuksen jatkumisen”, Järvinen jatkaa.
