KUA myöntää 220 000 euroa Itä-Jerusalemin ja Länsirannan perheiden auttamiseksi
Nainen kantoi lasta sylissään Länsirannalla sijaitsevassa Jeninin kaupungissa marraskuun lopulla. KUVA: LEHTIKUVA/Nasser Ishtayeh/SOPA Images/Sipa
Katastrofi Gazassa on heikentänyt humanitaarista tilannetta myös muilla palestiinalaisalueilla. Kirkon Ulkomaanavun työ Itä-Jerusalemissa ja Länsirannalla painottaa psykososiaalista tukea, lasten suojelua humanitaarisessa kriisissä sekä opettajien kouluttamista etäopetusta varten.
KIRKON ULKOMAANAPU (KUA) myöntää katastrofirahastostaan 220 000 euroa sodasta kärsivien perheiden auttamiseen Itä-Jerusalemissa ja Länsirannalla. Työ keskittyy psykososiaaliseen tukeen, lasten suojeluun humanitaarisessa kriisissä sekä opettajien etäopetustaitoihin. Lisäksi KUA pyrkii tukemaan niitä perheitä, jotka ovat menettäneet toimeentulonsa kriisin vuoksi.
“Gazan erittäin haastavan tilanteen ohella myös perheet Itä-Jerusalemissa ja Länsirannalla kärsivät voimakkaasta humanitaarisesta kriisistä. Alueen väkivaltaisuuksien myötä lapset ovat traumatisoituneita ja pelokkaita. Henkinen kuorma on iso”, Kirkon Ulkomaanavun maajohtaja Sabina Bergholm painottaa.
Humanitaarinen tilanne palestiinalaisalueilla on heikentynyt voimakkaasti 7.10.2023 alkaen, jolloin terroristijärjestö Hamas hyökkäsi Israeliin ja otti panttivankeja. Sittemmin Israel on hyökännyt Gazaan sekä ilma- että maateitse.
Vaikea tilanne Gazan kaistaleella vaikuttaa perheiden elämään myös Länsirannalla ja Itä-Jerusalemissa. Palestiinalaisten pakkosiirrot, heihin kohdistuva väkivalta ja kotien tuhoaminen ovat lisääntyneet merkittävästi. Palestiinalaisalueiden rajat ovat suljettuja, minkä myötä moni perhe on menettänyt toimeentulonsa, eivätkä tavarat liiku rajojen yli entiseen tapaan.
Työ pureutuu lasten ja perheiden psykososiaaliseen hyvinvointiin
Kirkon Ulkomaanapu on toiminut Länsirannalla ja Itä-Jerusalemissa jo vuosia laadukkaan ja yhdenvertaisen koulutukseen parissa. Sota on vaikuttanut voimakkaasti lasten mahdollisuuksiin käydä koulua ja elää turvallista arkea.
“Itä-Jerusalemissa ja Länsirannalla kriisi on johtanut siihen, etteivät lapset pääse kouluihin tai heidän koulutiensä on turvaton. Alueen koulut ovat siirtyneet joko kokonaan tai suurimmaksi osaksi etäopetukseen. Lasten mahdollisuudet oppia ovat heikentyneet. Sen vuoksi opettajia pitää tukea etäopetuksen järjestämisessä”, Bergholm painottaa.
Kirkon Ulkomaanavun ja sen paikallisten kumppanijärjestöjen tavoitteena on tukea lasten psykososiaalista hyvinvointia kriisin keskellä. Kriiseissä koulu on luonteva paikka koota yhteisö yhteen ja käsitellä traumoja. Länsirannan ja Itä-Jerusalemin opettajat saavat tukea paitsi etäopetuksen järjestämiseen myös siihen, miten he voivat opettaa ja kohdata traumatisoituneita lapsia uudessa tilanteessa.
Koulutukset järjestetään yhteistyössä paikallisten ammattilaisten ja suomalaisten Opettajat ilman rajoja –vapaaehtoisten kanssa.
KUA etsii jatkuvasti uusia keinoja auttaa
Kirkon Ulkomaanapu lähetti lokakuun lopussa humanitaarisen avun asiantuntijaan Lähi-itään keräämään tietoa siitä, miten järjestö voisi parhaiten auttaa hädänalaisia ihmisiä. Kirkon Ulkomaanapu ei toistaiseksi toimi Gazassa.
”Gazan tilanteesta on ollut erittäin vaikeaa saada tietoa, ja vain muutamat järjestöt ovat voineet toimittaa apua Gazaan. Kirkon Ulkomaanavun tavoitteena on myös tulevaisuudessa tehostaa avustustyötämme turvallisesti siten, että voimme varmistaa avun tavoittavan kaikista heikoimmassa asemassa olevat ihmiset”, kansainvälisen työn johtaja Marja Jörgensen sanoo.
Humanitaarinen tilanne Gazassa on katastrofaalinen. YK:n humanitaarisen järjestön (OCHA) välittämien Gazan viranomaistietojen mukaan jopa 15 000 siviiliä on menehtynyt sodan aikana. Gazan 2,2 miljoonasta asukkaasta 1,8 miljoonaa on joutunut jättämään kotinsa ja lähtemään alueen sisäiseksi pakolaiseksi.
Lahjoittamalla voit auttaa
Kirkon Ulkomaanapu on avannut hätäapukeräyksen, jonka avulla helpotetaan lasten koulunkäynnin jatkumista Länsirannalla ja Itä-Jerusalemissa. Keräykseen voi osallistua: • Verkkosivuillamme • MobilePaylla numeroon 85404 • Tilisiirrolla tilille FI08 5723 0210 0215 51, viitenumero 8170
Mediapyynnöt ja -tiedustelut:
Maajohtaja Sabina Bergholm, sabina.bergholm@kua.fi, +358 40 669 3930 Kansainvälisen työn johtaja Marja Jörgensen, marja.jorgensen@kua.fi, +358 50 567 0464 Viestinnän asiantuntija Ulriikka Myöhänen, ulriikka.myohanen@kua.fi, +358 50 576 7948
Kuvateksti: Yli 1,5 miljoonan ihmisen arvioitiin joutuneen jättämään sotatoimien vuoksi kotinsa Gazan kaistaleella marraskuun puoliväliin mennessä. KUVA: Sipa Press/Lehtikuva/Apaimages/Sipa
Ihmisoikeusloukkausten ja väkivallan määrä kasvoi lokakuun alun jälkeen voimakkaasti myös KUA:n toiminta-alueilla Länsirannalla ja Itä-Jerusalemissa.
LOKAKUUN ALUSSA kiihtynyt konflikti Gazan ja Israelin alueilla on aiheuttanut mittavan humanitaarisen kriisin. Kirkon Ulkomaanapu lähetti lokakuun lopulla asiantuntijan alueelle selvittämään humanitaarisen avustustyön aloittamista palestiinalaisalueilla. Osana tukea KUA on selvittänyt kumppanijärjestönsä kanssa myös psyko- sosiaalisen tuen antamista konfliktista kärsiville lapsille.
KUA:n nimeämä henkilö aloitti selvitystyönsä Egyptin pääkaupungissa Kairossa, jossa toimii useita YK:n alaisia ja muita, erityisesti Gazan humanitaarisen tilanteen helpottamisen kannalta oleellisia avustusjärjestöjä.
”Alueelle sijoitettavan asiantuntijan tehtävänä on selvittää humanitaarisen avun tarvetta, pakolaistilannetta ja tuottaa meille tietoa siitä, miten voimme parhaiten ja tehokkaimmin auttaa hädänalaisia ihmisiä, kertoo KUA:n varatoiminnanjohtaja Ikali Karvinen.
”Olemme kaikkien kriisien koskettamien ihmisten puolella, olivat he sitten missä tahansa. Arvoihimme kuuluu puolueettomuus ja avun ja toivon saattaminen niille ihmisille, jotka sitä eniten tarvitsevat”, sanoo humanitaarisen avun päällikkö Jan De Waegemaeker.
Myös Lansirannan tilanne hälyttävä
KUA on työskennellyt pitkään Länsirannalla opetussektorin kehittämisen parissa. KUA on myös tänä vuonna tarjonnut Itä-Jerusalemissa syrjäytymisvaarassa oleville palestiinalaislapsille psykososiaalista ja oppimiseen painottuvaa tukea ja Israelissa teini-ikäisille vuorovaikutuskoulutusta.
Alueellinen maajohtaja Sabina Bergholm kuvaili tilanteen kiristyneen lokakuun tapahtumien seurauksena myös KUA:n ohjelma-alueilla Länsirannalla ja Itä-Jerusalemissa. KUA evakuoi alueella työskennelleet suomalaiset vapaaehtoisensa lokakuun alkupuolella.
”Lapset ovat koko alueella peloissaan ja kärsivät. He ovat huolissaan siitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Länsirannalla ihmisoikeusloukkausten määrä on kasvanut lokakuun alun jälkeen”, Bergholm sanoo.
Väkivallan kiihtymisen, lasten koulunkäyntiäkin vaikeuttavien liikkumisrajoitusten ja pelon ja pakkosiirtojen uhan myötä KUA painottaa työtään vahvemmin psyko- sosiaaliseen tukeen, jota tarjotaan lapsille ja nuorille osana koulunkäyntiä.
”Tuen saaminen on kaikille lapsille konfliktien keskellä äärimmäisen tärkeää. Koulu ja koulun kaltaiset toiminnot ovat heille turvapaikka, jossa he saavat leikkiä ja keskustella turvallisten aikuisten kanssa”, Bergholm sanoo.
Kongosta Ugandaan pakolaisena saapunut Abraham murtaa kielimuureja koulussa
Englannin kielen opettaja Abraham Bashombana Aganze tulkkaa opetusta pakolaisasutusalueella ja uskoo, että elämässä on kyse muiden auttamisesta.
YLI KOLME vuosikymmentä jatkunut raaka konflikti Kongon demokraattisessa tasavallassa on ajanut pakolaiseksi Suomen asukasluvun verran ihmisiä. Heistä noin puoli miljoonaa on ylittänyt rajan ja hakenut rauhallisempaa elämää naapurimaasta Ugandasta. Pohjois-Kivun alueelta kotoisin oleva Abraham Bashombana Aganze, 30, on yksi heistä. Hän asuu Nakivalen pakolaisasutusalueella, joka perustettiin jo vuonna 1958.
Yliopistotutkinnon suorittanut Abraham joutui pakenemaan kotimaansa väkivaltaista konfliktia vuonna 2020. Asettuminen Ugandaan oli Abrahamille helpompaa kuin kymmenille tuhansille muille kongolaisille. Hänen pääaineensa yliopistossa oli englanti, joka on yksi Ugandan virallisista kielistä. Useimmat kongolaiset eivät ole opiskelleet englantia koskaan, sillä Kongossa opetus on enimmäkseen swahiliksi ja ranskaksi.
Kielimuuri onkin yksi isoista asioista, joka uhkaa Ugandaan erityisesti Kongosta pakolaisina saapuneiden lasten ja nuorten koulunkäynnin jatkumista. Abraham havaitsi ongelman pian Nakivalen pakolaisasutusalueelle asettauduttuaan ja halusi auttaa. Nyt hän toimii vapaaehtoisena englannin kielen tulkkina Kirkon Ulkomaanavun tukemassa toisen asteen koulussa Rubondon yhteisössä.
Opettajat eivät puhu pakolaisten kieltä
”Päädyin vapaaehtoiseksi sen jälkeen, kun jotkut minut tuntevat nuoret tulivat luokseni ja pyysivät, että opetan heille sen verran englantia, että he voivat mennä kouluun. Keksin, että tällä tavalla voisin auttaa eniten”, Abraham kertoo.
”Filosofiani on, että elämässä on kyse muiden auttamisesta.”
Tulkkina toimiminen tarkoittaa, että Abraham osallistuu oppitunneille ja auttaa niitä oppilaita, joiden oma englannin kielen taito ei riitä seuraamaan opetusta. Koulussa on sekä paikallisia että pakolaistaustaisia oppilaita kuten monessa muussakin ugandalaisessa koulussa. Koulun vakituinen henkilökunta koostuu ugandalaisista opettajista, jotka eivät puhu swahilia tai ranskaa. Tästä syystä pakolaistaustaiset nuoret joutuvat ponnistelemaan ymmärtääkseen opetusta.
Abraham saa vapaaehtoistyöstään pientä rahallista korvausta, ja hän viettää koululla yleensä viisi päivää viikossa.
”Jos jostain syystä en pääse koululle, tutut oppilaat tulevat talolleni kyselemään apua läksyjensä kanssa.”
Pakolaisuus muutti elämän
Pakolaiseksi joutuminen on iso elämänmuutos, vaikka matka kävisi vain naapurimaahan. Abrahamille pakolaisuus merkitsee taloudellista epävarmuutta, kun hän ei enää voi työskennellä tutuille yhdistyksille eikä omaa koulutusta vastaavaa työtä ole tarjolla. Uganda helpottaa pakolaisten elämää antamalla perheille ruoanviljelyyn tarkoitetun maapalan. Myös Abrahamin perhe on saanut peltonsa.
”Täällä oma ruoka pitää kirjaimellisesti kasvattaa itse. Olen kaupunkilaispoika. En minä tiennyt viljelemisestä mitään, mutta nälkä kyllä auttaa oppimaan.”
Kielitaitoaan Abraham on päässyt hyödyntämään myös toimimalla Kirkon Ulkomaanavun vierailijoiden tulkkina Nakivalen pakolaisasutusalueella. Nuorella miehellä on paljon suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Hän haluaisi perustaa alueelle englannin kielen oppimiskeskuksen, parantaa kompostoinnin kautta maaperän tuottavuutta ja oppia lisää sellaisista maatalouden muodoista, jotka tuottaisivat parempaa toimeentuloa. Abrahamille on selvää, ettei hän voi palata kotiin pitkään aikaan.
”Kun istun alas ja ajattelen kotimaatani, tunnen surua. Haluaisin, että Kongo ja kongolaiset pääsisivät jaloilleen ja voimaantuisivat. Uskon, että koulutus on siinä avainasemassa. ”
Abrahamin mukaan vain harva kongolaisista nuorista haaveilee paluusta kotimaahan. Sota ja väkivalta ovat jättäneet liian syvät traumat. Toisaalta elämä pakolaisena ei ole helppoa Ugandassakaan. Siksi Abraham, haluaa tehdä osansa kotimaansa nuorten hyväksi.
”Kaikki tietomme ja viisautemme kuolee mukanamme, jos emme jaa sitä muille. Jos jaan oppimani asiat vaikka sadalle ihmiselle, he jakavat ne eteenpäin ainakin sadalle muulle.”
Kirkon Ulkomaanapu selvittää humanitaarisen avustustyön aloittamista palestiinalaisalueilla
Päätöksen taustalla on Egyptin torstainen ilmoitus avata Rafahin rajanylityspiste humanitaarisen avun toimittamiseksi Gazaan.
KIRKON ULKOMAANAPU (KUA) lähettää humanitaarisen hätäavun asiantuntijan selvittämään avustustyön toimittamisen mahdollisuuksia palestiinalaisalueilla. KUA:n nimeämä henkilö aloittaa selvitystyön Egyptin pääkaupungissa Kairossa, jossa toimii useita YK:n alaisia ja muita, erityisesti Gazan humanitaarisen tilanteen helpottamisen kannalta, oleellisia avustusjärjestöjä.
KUA:n päätöksen taustalla on Egyptin torstainen ilmoitus avata Rafahin rajanylityspiste humanitaarisen avun toimittamiseksi Gazaan.
”Alueelle sijoitettavan asiantuntijan tehtävänä on selvittää humanitaarisen avun tarvetta, pakolaistilannetta ja tuottaa meille tietoa siitä, miten voimme parhaiten ja tehokkaimmin auttaa hädänalaisia ihmisiä, sanoo KUA:n varatoiminnanjohtaja Ikali Karvinen.
Kirkon Ulkomaanapu on Suomen suurin humanitaarisen avun järjestö, joka on perustettu vuonna 1947. Toimimme tällä hetkellä 12 maassa siellä, missä hätä on suurin. KUA työskentelee Länsirannalla opetussektorin kehittämisen parissa, tarjoaa Itä-Jerusalemissa syrjäytymisvaarassa oleville palestiinalaislapsille iltapäivätoimintaa ja Israelissa teini-ikäisille keskustelutyökaluja.
Mahtavasta tuhansien vuosien historiastaan tunnettu Aleppo oli jo kokenut kaupunkisotaa, tarkka-ampujia ja pommituksia, kun kaiken puutteen ja pelon päälle tuli tuhoisa maanjäristys. Aleppon asukkaat ovat nähneet kaiken, mutta jakavat silti rakkauden kotikaupunkiaan kohtaan.
Pohjois-Syyrian Aleppossa päivän viimeiset säteet värähtelevät raunioiden keskellä samalla kun ilmaa halkoo rukouskutsu. Kello näyttää kymmentä vaille kahdeksaa, kun aurinko tipahtaa taivaanrantaan. Hetken kaikki näyttää taianomaiselta – siitäkin huolimatta, että Syyria on elänyt kammottavan vuosikymmenen toinen toistaan seuranneiden humanitaaristen kriisien keskellä.
Ennen tämä kaupunki kukoisti. Historian kirjojen mukaan Aleppo on yksi pisimpään yhtäjaksoisesti asutetuista kaupungeista. Menneisyyden kuiskeen voi kuvitella kuulevansa al-Madinan soukissa, ikivanhalla kauppapaikalla, jonka juuret yltävät 1300-luvulle. Jo vuosisatoja sitten Silkkitien kauppiaat toivat näille kujille kaukomaiden kankaita, posliinia, mausteita ja tuoksuja.
Kesäkuussa 2023 basaarissa odottaa lohduton näky. Viime vuosikymmenen aikana sen kujilla on riehunut tulipaloja, ja pommit toisensa jälkeen ovat tuhonneet kojuja ja musertaneet mennessään entisaikojen loistoa. Helmikuun maanjäristys vavisutteli hävitystä entisestään.
Kivenmurikoiden keskellä luikertelee kapea polku. Se tuntuu vievän kulkijat muistojen matkalle kaupunkiin, joka on muuttunut merkittävästi viime vuosien aikana.
Aleppon asuntokanta on sodan ja maanjäristyksen myötä monin paikoin tuhoutunut. Moni perhe on perustavanlaatuisen ongelman edessä: asuntoja ei yksinkertaisesti ole, ja vain harvalla on mahdollisuus ryhtyä korjaustöihin.
AMINA al-Sindyan, 63, seurailee kuperkeikkoja heittelevän pojanpoikansa touhuja päätään pudistellen. Isoäiti tunnustaa olevansa syntyjään Aleppon tyttöjä. Hän on elänyt kaupungissa koko elämänsä lukuun ottamatta vuosia 2013–19, jolloin perhe pakeni sotaa läntisen Syyrian Latakiaan.
Al-Sindyan on menettänyt kotitalonsa Aleppossa kahdesti: ensin taisteluille, sitten maanjäristykselle. Nyt hän asuu perheensä kanssa kouluun perustetussa hätämajoituksessa ja muistelee kaiholla kotikaupunkiaan ennen kriisejä.
“Muistan, miten menin ostoksille. Kaikki paikat olivat auki ja löysin kaikkea, mitä tarvitsin.”
Aleppolaisperheiden taloudellinen tilanne on nyt vaikea, ja rahan arvo on laskenut merkittävästi. Al-Sindyanilla on heti mielessään esimerkki, joka todistaa sen. Syyriassa on tapana, että sulhasen perhe maksaa morsiamelle avioliiton yhteydessä rahan, jolla morsian voi hankkia kaikkea tarpeellista avioliittoa varten.
“Yksi tyttäristäni avioitui ennen sotaa. Saimme silloin myötäjäisiä 50 000 Syyrian punnan edestä. Se oli hyvä summa, ja sillä sai kaiken tarvittavan. Toinen tyttäreni meni naimisiin vastikään. Saimme perheeltä miljoonan, mutta sillä rahalla ei saanut näinä aikoina juuri mitään”, al-Sindyan pudistaa kiihtyneenä päätään.
RAHAN ohella al-Sindyania kismittää toinenkin asia. 60-luvulla syntynyt nainen on avarakatseisen perheen kasvatti. Perheen isä piti jo tuolloin tyttäriään tasavertaisina ja halusi suoda heille monenlaisia oikeuksia. Al-Sindyan ja monet muut aleppolaiset kokevat, että ilmapiiri kotikaupungissa on kiristynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana.
Sondos Ali al-Mhana, 11, on Amina al-Sindyan pojantytär. Perhe asuu kotinsa menettäneiden suojassa. Isoäiti al-Sindyan toivoo perheen tyttärille valoisaa tulevaisuutta vaikeuksista huolimatta.
Syitä muutokselle voi haeskella sodasta, terrorismista ja niiden seurauksista. Moni aleppolainen puhuu muutoksista, joita väestössä on tapahtunut taistelujen myötä.
Aleppo on yliopistokaupunki, jossa eli ennen sotaa paljon koulutettuja ihmisiä. He olivat ensimmäisiä, joilla oli varaa ja mahdollisuus paeta väkivaltaisuuksia. Samanaikaisesti maaseutujen vähemmän koulutetut ihmiset pakenivat kaupunkeihin.
“Koulutustaustamme ja tapamme kasvattaa lapsiamme ovat hyvin erilaisia”, sanoo al-Sindyan. Hän kertoo perään tuoreen esimerkin, joka on aiheuttanut eripuraa myös maanjäristyksessä kotinsa menettäneiden perheiden hätämajoituksessa.
Eläessään sotavuosia Länsi-Syyrian Latakiassa al-Sindyanin perheen naiset tottuivat liikkumaan farkuissa ja t-paidoissa. Palattuaan Aleppoon vuonna 2019 he ymmärsivät, etteivät voineet jatkaa samoin kotikaupungissaan. Maanjäristyksen jälkeen naapurit hätämajoituksessa sanoivat suoraan, että al-Sindyanin 11-vuotiaan pojantyttären on laitettava huivi päähän.
Perhe ei ole toistaiseksi totellut naapurien käskyä.
“Haluan, että lapsenlapseni ja erityisesti tytöt menevät kouluun. Nyt se ei ole mahdollista, sillä perheemme taloudellinen tilanne on heikko”, al-Sindyan pohtii ja kertoo, että avarakatseisesta isästä huolimatta hän sai aikoinaan aviomiehekseen miehen, joka rajoitti hänen elämäänsä merkittävästi avioliittovuosien aikana.
“Jos tytöt eivät ole koulussa, he joutuvat menemään naimisiin. En halua, että kukaan nainen joutuu elämään kuten minä olen elänyt.”
ISOÄITI al-Sindyan lapsenlapset kahden tuhannen muun lapsen joukossa ovat osallistuneet aktiviteetteihin, joita Kirkon Ulkomaanapu on järjestänyt aleppolaiskoulussa maanjäristyksen jälkeen. Niissä lapset pääsevät liikkumaan, leikkimään ja musisoimaan.
Kerhoihin osallistuneet lapset saavat tukiopetusta ja oppitunteja siitä, miten maanjäristykseltä voi suojautua. Samalla käydään läpi pelkoja ja traumoja.
Oppitunneilla pienet kädet nousevat ilmaan ja suut kysyvät kysymyksiä tiuhaan tahtiin. 7-vuotias Yusef Mouhammad Bdeoi näyttää pyynnöstä, miten maanjäristykseltä suojaudutaan. Poika kaivautuu pulpettinsa alle ja suojaa käsillään päätään.
“Monilla lapsilla on väärinkäsityksiä maanjäristyksiin liittyen. Monet lapset kertovat minulle, miten juoksivat ulos taloistaan. Monet ihmiset myös kuolivat romahtaneisiin rappukäytäviin paetessaan kodeistaan”, oppituntia pitävä Jalila Mouhamad Wilfe, 45, perustelee taitojen tärkeyttä.
Wilfe on psykologian opettaja. Aiemmin hän puhui oppilaidensa kanssa lapsiavioliitoista, lapsityöstä ja perheiden sisäisestä vuorovaikutuksesta. Maanjäristyksen myötä oppitunteja on hallinnut vain yksi aihe. Yli 72 000 aleppolaisperhettä menetti kotinsa, kun järistys väijytti kaupunkilaiset, jotka olivat jo vuosien ajan olleet sotaan liittyvien raakuuksien traumatisoimia.
Yusef Mouhammad Bdeoi käy ensimmäistä luokkaa aleppolaiskoulussa. Kirkon Ulkomaanavun tukemilla oppitunneilla hän on oppinut, miten maanjäristyksen sattuessa pitää toimia.
TOISELLA puolella kaupunkia verhot heiluvat tuulessa rehtori Ramia al-Naserin, 40, kodin parvekkeella. Näky on absurdi naapurustossa, jonka asuintalot romahtelivat yksi toisensa jälkeen helmikuun 6. päivän aamulla. Myös al-Naserin kotitalo on puoliksi romahtanut, ja turvallisuussyistä hän asuu kolmen lapsensa ja aviomiehensä kanssa omaan kouluunsa perustetussa hätäsuojassa. Muistot maanjäristyksestä ovat yhä tuoreita.
“Heräsin kovaan ääneen, joka tuntui tulevan maan sisältä. Ulos juostuamme tajusimme, että kaikki on hajalla. Katuja pitkin kaikuivat naapurien hätähuudot. 50 asukasta kerrostalostamme kuoli tuona yönä”, al-Naser kertoo.
Äidin mukaan kokemus oli erityisen raskas perheen 11-vuotiaalle Salim-pojalle. Äiti kertoo, miten poika tärisi kolme päivää katastrofin jälkeen eikä puhunut sanaakaan. Neljä kuukautta myöhemmin poika edelleen kyselee aamuisin äidiltään, että sattuukohan tänään uusi maanjäristys.
Al-Naser pitää tärkeänä, että perhe löytäisi pian oman kodin tuhoutuneen tilalle. Raha on kuitenkin ongelma monille perheille, jotka ovat menettäneet toimeentulomahdollisuutensa kriisien myötä.
“Meidän kokoinen perhe asui vuokralla Aleppossa aiemmin 10 Yhdysvaltain dollarilla kuukaudessa. Nyt vastaavan asunnon saa vuokrattua 50 taalalla”, al-Naser pohtii.
Aleppolaisen keskiansiot ovat noin 30 Yhdysvaltain dollaria kuussa. Rahan lisäksi asumiseen liittyy myös toinen perustavanlaatuinen haaste: jo ympärilleen vilkaisemalla huomaa, että Aleppon asuntokanta on sodan ja maanjäristyksen myötä monin paikoin tuhoutunut. Asuntoja ei yksinkertaisesti ole, ja vain harvalla on mahdollisuus ryhtyä korjaustöihin.
SEN tietää myös vanhan kaupungin historiallisissa kortteleissa asuva Alia Dwabili, 52, joka on saanut Kirkon Ulkomaanavulta käteisavustusta kotinsa korjaamiseen. Korkean muurin suojaamalta kujalta lähtevät kapoiset, jyrkät portaat ylös. Täällä vanhan kaupungin kattojen yllä on Dwabilin koti, ja näitä samaisia portaita pitkin nainen pakeni uni silmässään ensimmäistä maanjäristystä. Dwabili on tavallaan onnekas, sillä seuraava järistys romahdutti katon hänen sänkynsä päällä.
Alia Dwabili asuu Aleppon kattojen yllä vanhassa kaupungissa. Hänen kotinsa kärsi pahoja vahinkoja helmikuun 2023 maanjäristyksessä. Dwabili sai KUA:lta käteisavustuksen, jolla hän on pystynyt korjaamaan asuntoaan.
Dwabili on syntyjään Alepposta ja elänyt kaupungissa läpi modernin kriisin, vaikka hänen kotikulmansa olivat pitkään konfliktin pahinta taistelutannerta. Aleppossa käytiin vuosina 2012–16 todellista kaupunkisotaa. Dwabililla kuten jokaisella paikan päällä olleella on kerrottavanaan tarinoita siitä, miten eri osapuolten jakolinjat halkoivat naapurustoja ja missä tarkka-ampujat piileskelivät.
Voisi miltei sanoa, että Aleppon lähihistoria sotimisen osalta toistaa samankaltaista kaavaa kuin alueen historiassa on nähty satojen ja tuhansien vuosien aikana: nykyisen pohjoisen Syyrian keskuksena tunnetussa kaupungissa on käyty verisiksikin äityneitä valtataisteluita jo paljon ennen ajanlaskun alkua mutta myös ristiretkien, Osmanien valtakunnan ja itsenäisen Syyrian aikaan.
Historian voi ajatella toistaneen myös siviilien ahdinkoa kautta aikojen. Jokaisen 2000-luvun taistelun, pommituksen ja nyt myös maanjäristyksen jälkeen myös Alia Dwabililla on ollut edessään järkyttävä tehtävä. Yhdessä muiden naapuruston jäsenten kanssa Dwabili on kerännyt kadulta kuolleiden naapureiden ruumiit talteen.
“Mitkään sanat eivät voi kuvailla sitä tunnetta”, nainen sanoo ja liikuttuu. Hän selittää, että hänestä tuntuu hyvältä pukea sanoiksi asioita, jotka ovat tapahtuneet hänelle viime vuosien aikana.
Paikalliset kuvailevat Dwabilia näiden korttelien sieluksi. Naisella on pulaa kaikesta, mutta silti hän auttaa ympärillään olevia. Paikalliset kertovat, että Dwabili järjestää kotonaan säännöllisesti klinikan, joka kokoaa terveydenhuollon ammattilaiset ja apua tarvitsevat naiset saman katon alle. Kesäkuisena iltana Dwabili tarjoaa kahvia, taputtaa olkapäälle, pyyhkii silmäkulmiaan ja sitten läiskäisee kädet yhteen hyväntuulisesti kihertäen. Häntä voi toden totta luonnehtia hurmaavaksi.
TAIVAS Aleppon yllä on pilvetön ja kaupungille ominainen tuulenvire pyyhkii kattoja ja kadunkulmia. Lintuparvet tanssahtelevat nopein liikkein sinisellä taivaalla, jossa laskeutuvan pimeyden myötä tuikahtelevat pian myös tähdet.
Aleppolaisille perheille myöhäiset illat ja alkavat yöt ovat aina olleet aikaa, jolloin kahden miljoonan asukkaan kaupunki herää eloon. Niin käy myös tänä kesäkuisena iltana vuonna 2023.
Paikalliset istuskelevat Aleppon linnoituksella vanhan kaupungin ytimessä. Ennen sotaa aleppolaiset kokoontuivat iltaisin kuppiloihin turisemaan, mutta enää vain harvalla on siihen varaa.
Aleppolaiset kokoontuvat vanhan linnoituksen lähellä olevalle aukiolle viettämään iltaa. Vain harvalla on enää varaa istuskella aukion kahviloissa.
Nyt vesipiiput porisevat ja eväsrasiat avautuvat puistonpenkeillä. Lapset juoksentelevat aukioilla, ja kuulumisia vaihdetaan tuttavien kesken. Kaiuttimista kaikuvat yltiöromanttiset arabiankieliset laulut, ja kuppiloissa jotkut ihmiset intoutuvat tanssimaan istualtaan viehkoin ranneliikkein.
Totta se on. Aleppon illoissa on jotain taianomaista, josta puhuivat kaikki kohtaamamme Aleppon kasvatit. Kauneimmin sen puki sanoiksi Alia Dwabili.
“Suhtaudun Aleppoon intohimoisesti. Rakastan tätä kaupunkia, enkä olisi koskaan voinut kuvitella jättäväni sitä.”
Toivoa on isojenkin kriisien keskellä – Kirkon Ulkomaanapu tuki yli miljoonaa ihmistä vuonna 2022
Viime vuosi oli monella tapaa muutosten vuosi niin maailmassa kuin Kirkon Ulkomaanavun työssä. Järkytyksen ja epäuskon keskellä saimme konkreettisesti nähdä miten yksittäiset ihmiset, yritykset, seurakunnat ja viranomaiset halusivat auttaa.
VUOSI 2022 OLI JÄRISYTTÄVÄ. Isot kriisit ravistelivat maailmankuvaamme ja totuttuja toimintatapojamme ehkä syvemmin kuin koskaan aikaisemmin. Kriisejä ja niiden aiheuttamaa tuskaa ei kannata vertailla. Hätä ja tuska ovat kokemuksina samanlaisia riippumatta sen aiheuttajasta tai paikasta.
Asiantuntijoiden ja meidän suomalaisten keskusteluista on välittynyt selkeä havahtuminen siihen, että maailma on pysyvästi muuttunut. Totuttuja pelisääntöjä kyseenalaistetaan ja moni pinnan alla kuplinut tyytymättömyyden siemen on noussut oraalle.
Lvivin rautatieasemalla junat kuljettivat sotaa pakenevia perheitä maaliskuussa 2022. Kuva: Antti Yrjönen/ KUA
Viime vuosi oli monella tapaa muutosten vuosi myös Kirkon Ulkomaanavussa. Olimme lopettaneet toimintamme Euroopassa vain muutamaa vuotta aiemmin, koska ajattelimme, että työmme on tehty. Venäjän hyökkäys Ukrainaan helmikuussa 2022 muutti asetelman yhdessä yössä ja paljon pidemmäksi aikaa kuin osasimme aavistaa.
Suomalaisten ennennäkemättömällä tuella Kirkon Ulkomaanapu aloitti nopeasti Ukrainassa avustustyön. Maahan syntyi lyhyessä ajassa maatoimisto ja yksi järjestömme suurimmista avustusohjelmista. Järkytyksen ja epäuskon keskellä saimme konkreettisesti nähdä miten yksittäiset ihmiset, yritykset, seurakunnat ja viranomaiset antoivat rahaa ja aikaa ukrainalaisten tueksi.
Seurakuntien vapaaehtoiset keräyslaatikoineen olivat merkittävässä osassa KUA:n varainhankinnan tukena Ukrainan auttamisessa. Kuva: Saara Mansikkamäki / KUA
Helmikuuhun 2023 mennessä kumppanimme Hungarian Interchurch Aid tavoitti 275 860 ihmistä KUA:n ja muiden ACT Alliance -järjestöjen tukemassa avustusoperaatiossa. Maatoimistomme pääosin koulutukseen keskittyvä työ tuki jo vuoden 2022 aikana 18 400 ihmistä Ukrainassa.
Ukrainan sodan vaikutukset heijastuvat toimintaamme myös esimerkiksi Afrikassa. Afrikan sarvea koettelee pahin kuivuus vuosikymmeniin ja sen torjuminen on osa työntekijöidemme arkea etenkin Keniassa ja Somaliassa. Ukrainasta toimitettu vilja on ollut tärkeä osa alueen ruokaturvaa ja sen saatavuuden romahtaminen sodan vuoksi on aiheuttanut jo ennestään monenlaisista ongelmista kärsivällä alueella akuutin ruokakriisin ja nopean inflaation.
Hamin, 25, käveli tunnin matkan lähimmälle vesipisteelle kuivuudesta pahasti kärsineen Marsabitin alueella Keniassa, jossa katastrofi on nostanut rajusti elintarvikkeiden hintaa. Kuva: Björn Udd/ KUA
Pitkäkestoista kehitysyhteistyötämme vaikeuttavat Myanmarissa vallankaappauksen tehneen sotilasjuntan toimet, Turkin ja Syyrian alueen maanjäristys ja ilmastokriisin vaikutukset. Ne myös osoittivat Kirkon Ulkomaanavun toiminnan olevan edelleen tarpeellista. Voimme lievittää tuskaa ja olla monelle hädän keskellä toivon kosketuspinta.
Sodan ja muiden katastrofien aiheuttamien konkreettisten kriisien lisäksi käsillä on globaali poliittinen kriisi. Puhutaan jopa siirtymisestä kohti uutta maailmanjärjestystä. Kriisit tarjoavat mahdollisuuden käpertyä sisäänpäin, mikä on luonnollinen suojareaktio. Näinhän toimimme vaaran uhatessa vaistonvaraisesti.
Edellä mainitut kriisit ovat kuitenkin osoittaneet, että emme selviä yksin. Meidän on opittava toimimaan yhdessä. Tähän liittyy keskeisesti toisten hädän tunnistaminen ja toimiminen yhteiseksi hyväksi – myös Suomen rajojen ulkopuolella.
On perusteltua kysyä, onko meillä toivoa? Oma vastaukseni perustuu työhön, jota voimme tuellanne tehdä: lapset pääsevät kouluun, janoinen saa vettä, nälkäinen ruokaa, pakolainen turvapaikan ja työtön työtä. Ihmisten toiminta on kaikkien ratkaisujen ydin.
George palasi kouluun Boru Haron kylässä Pohjois-Kenian Marsabitissa oltuaan koulusta pois kymmenen päivää, koska hänen piti auttaa vanhempiaan hankkimaan perheelle ruokaa ja vettä. Kuva: Björn Udd / KUA
Lahjoittajiemme ja yhteistyökumppaniemme kanssa tuimme yli miljoonaa ihmistä vuonna 2022. Olemme pystyneet vahvistamaan kriisien keskellä elävien ihmisten mahdollisuuksia selviytyä ja toimia oman elämänsä parantamiseksi.
Hirmumyrsky iski äitienpäiväsunnuntaina Myanmarissa pahimmin Rakhinen alueelle, jossa on vallinnut jo ennen luonnonkatastrofia humanitaarinen hätätila.
JÄTTISYKLONI MOCHANtuhojen arviointi on käynnissä Myanmarin Rakhinen osavaltiossa. Bengalinlahdelta vauhtia ottanut hirmumyrsky puhalsi maihin iskiessään jopa 60 metrin sekuntivauhtia ja repi poikki puita ja sähkölinjoja. Myrskyn vuoksi Rakhinen osavaltion alueella on ollut maanantaina laajoja tietoverkkokatkoksia. Alueelle oli siis vaikea päästä ja saada yhteyttä heti Mochan jälkeen.
Kirkon Ulkomaanapu (KUA) on myöntänyt heti sunnuntaina 100 000 euroa katastrofirahastostaan hirmumyrskyn aiheuttamaan hätäaputyöhön. KUA:lla on Myanmarissa oma maatoimisto ja paikalliset työntekijät ovat maanantaina aloittaneet avuntarpeen arviointityön Rakhinen alueella, jossa KUA on työskennellyt jo ennen katastrofia omissa ja Naisten Pankin rahoittamissa hankkeissa.
Mocha aiheutti Myanmarissa laajat tuhot
”Sykloni Mocha on vaurioittanut vakavasti Rakhinen alueen infrastruktuuria Myanmarissa. Vain korkeimmat ja vahvimmat rakennukset ovat selviytyneet myrskystä, suurin osa muista on tuhoutunut”, kertoo KUA:n Myanmarin maajohtaja Henry Braun.
Hän kuvailee kaikkialla lojuvan romua, sähkötolppien osia ja puiden oksia.
”Erityisesti hirmumyrsky on vaikuttanut asumiseen, joten ne, jotka kykenevät, ovat siirtyneet hotelleihin ja muihin maksullisiin majoituksiin. Ne, joilla ei ole varaa, ovat hakeneet suojaa kaduilta ja esimerkiksi leikkikentiltä.”
Braunin mukaan useimmat perheet ovat ehtineet ennen myrskyä tapahtuneiden evakuointien aikana ottaa mukaansa vain muutamaksi päiväksi vettä ja ravintoa.
”Hätätilanne vaatii välitöntä humanitaarista apua, jotta näiden ihmisten ravinnon ja suojan tarpeet saadaan täytettyä ja infrastruktuuria palautettua. Tavoitteenamme on ulottaa apumme noin 20 000 ihmiselle”, Braun sanoo.
Äitienpäivän aamuna Myanmariin ja Bangladeshiin Bengalinlahdelta iskenyt hirmumyrsky Mocha teki tuhojaan ja pakotti jopa satatuhatta ihmistä jättämään kotinsa. Myanmarin Rakhinen osavaltiossa vallitsi jo ennen katastrofia humanitaarinen hätätila. Kuva: LEHTIKUVA / AFP
Syklonin alueella jo valmiiksi hätätila
Hirmumyrsky Mochan tieltä evakuoitiin jo ennen syklonin saapumista mantereelle noin puoli miljoonaa ihmistä. Kaikkiaan Mochan on arvioitu vaikuttaneen rannikolta sisämaahan liikkuessaan yli kahdeksan miljoonan ihmisen elämään. Heistä noin kaksi miljoonaa on ollut jo valmiiksi heikoimmassa asemassa. Rakhinen alueella on vallinnut jo ennen luonnonkatastrofia humanitaarinen hätätila toissavuotisen sotilasvallankaappauksen ja sitä edeltäneen konfliktin vuoksi, ja avustustyö alueella on arvioiden mukaan hyvin hankalaa.
KUA valmistautuu jakamaan Myanmarissa Rakhinen alueella kaikista heikoimmassa asemassa oleville perheille käteisavustuksia ruokaa ja hirmumyrskyn vaurioittamien kotien korjaamista varten, kun se on mahdollista. Käteisavustusten jakaminen edellyttää sitä, että paikalliset markkinat toimivat ja ihmisten on mahdollista ostaa rahalla perustarvikkeita kuten ruokaa, juomakelpoista vettä, hygieniatarvikkeita, peittoja ja hyttysverkkoja. Alueen turvallisuustilanne saattaa myös vaikuttaa siihen, minkälaista apua myrskyn kodeistaan pois ajamille ihmisille pystytään tarjoamaan operaation ensivaiheissa.
KUA suunnittelee myös lasten koulunkäynnin jatkumisen turvaamista mahdollisimman nopeasti ja muita mahdollisia hätäapuvaiheen tehtäviä, mikäli tilanne niin vaatii.
Lisätiedot:
Toiminnanjohtaja Tomi Järvinen, Kirkon Ulkomaanapu, tomi.jarvinen@kirkonulkomaanapu.fi, puh. 040 641 8209
Maajohtaja Henry Braun (in English), Kirkon Ulkomaanapu, henry.braun@kirkonulkomaanapu.fi, +95 944 172 2176
Hirmumyrsky ajoi tuhannet perheet kodittomiksi Myanmarissa äitienpäivän aamuna
Kirkon Ulkomaanapu myöntää katastrofirahastostaan 100 000 euroa hirmumyrsky Mochan tuhoista kärsineiden auttamiseksi Myanmarissa.
Voimakkaimmaksi yli vuosikymmeneen kuvailtu jättisykloni Mocha iski Myanmarin ja Bangladeshin rannikolle äitienpäivän aamuna toukokuun 14. päivänä Suomen aikaa. Meteorologien mukaan Bengalinlahden suunnasta tiheästi asutulle mantereelle saapunutta hirmumyrskyä on voimistanut meren läheisyys.
Myrskyn pelätään tuottavan suurta tuhoa alueella, jossa on jo valmiiksi meneillään pitkittynyt humanitaarinen katastrofi konfliktin vuoksi. Bangladeshin puolella Mocha näyttää osuvan Cox Bazarin alueelle, jossa sijaitsee yksi maailman suurimmista pakolaisleireistä. Cox Bazarissa elää satojatuhansia rohingya-pakolaisia, joiden tilanne on jo valmiiksi hyvin hankala.
Kirkon Ulkomaanapu (KUA) on myöntänyt sunnuntaina hirmumyrskytuhojen aiheuttamaa humanitaarista avustustyötä varten 100 000 euroa katastrofirahastostaan. KUA:lla on oma maatoimisto Myanmarissa.
”Säätietojen mukaan tuulen voimakkuus on jopa 210 kilometriä tunnissa (lähes 60 metriä sekunnissa), kun se iskee mantereelle. Näin voimakkaalla myrskyllä voi olla vakavia vaikutuksia alueen jo muutenkin heikossa asemassa olevalle väestölle”, kuvailee KUA:n Myanmarin maajohtaja Henry Braun tilannetta.
Hänen mukaansa hirmumyrsky on vaurioittanut puhelin- ja internetverkkoja. Hirmumyrsky on katkonut liikkuessaan paljon puita ja ankarat rankkasateet tuovat tullessaan myös tulvia, joita sadat tuhannet ihmiset ovat paenneet molemmissa maissa.
Äitienpäivän aamuna Myanmariin ja Bangladeshiin Bengalinlahdelta iskenyt hirmumyrsky Mocha teki tuhojaan ja pakotti jopa satatuhatta ihmistä jättämään kotinsa. Myanmarin Rakhinen osavaltiossa vallitsi jo ennen katastrofia humanitaarinen hätätila. Kuva: LEHTIKUVA / AFP
Myanmar humanitaarisessa hätätilassa jo valmiiksi
”Tilanne on äärimmäisen huolestuttava ja avuntarve tulee olemaan valtava, koska pohjalla on jo valmiiksi niin suuri humanitaarinen hätätilanne. Jopa 17,6 miljoonan ihmisen on arvioitu olevan jo valmiiksi hätäavun varassa”, sanoo KUA:n toiminnanjohtaja Tomi Järvinen.
Rannikolla sijaitseva Rakhinen osavaltio on Myanmarin köyhimpiä ja vähiten kehittyneitä alueita, joka on vuodesta 2017 alkaen kärsinyt konfliktista. Maan etnisiä vainoja on alueelta paennut satoja tuhansia rohingya-muslimeja naapurimaahan Bangladeshiin ja erityisesti Cox Bazarin alueelle. Myös Rakhinen alueella sadat tuhannet ihmiset ovat konfliktin vuoksi maan sisäisinä pakolaisina.
”Olemme yhdessä YK:n ja humanitaarisen avun kumppaneidemme kanssa valmiudessa tarjoamaan elämiä pelastavaa apua sykloni Mochan tuhojen kohteeksi joutuville yhteisöille Myanmarin Rakhinen osavaltiossa”, Järvinen sanoo.
KUA valmistautuu tukemaan katastrofin uhreja käteisavustuksilla, joilla myrskytuhojen keskelle joutuneet ihmiset voivat käyttää ruokaturvansa takaamiseen. Tilanteen odotetaan vielä sunnuntain aikana muuttuvan huonommaksi.
Lisätiedot:
Toiminnanjohtaja Tomi Järvinen, Kirkon Ulkomaanapu, tomi.jarvinen@kirkonulkomaanapu.fi, puh. 040 641 8209
Hätäapu auttaa, kun tilanne on toivottomimmillaan. Järjestöjen globaalilla yhteistyöllä suojellaan ihmishenkiä ja ylläpidetään ihmisarvoa, oli kyse sitten äkillisestä luonnonkatastrofista tai pitkittyneestä kriisistä.
1. Hätäapu pelastaa ihmishenkiä.
Monissa katastrofitilanteissa nopea avun saaminen on kirjaimellisesti elintärkeää. Humanitaaristen periaatteiden mukaisesti hätäapu on tarkoitettu niille, jotka sitä todella tarvitsevat, ja sen tarkoitus on olla henkeä pelastavaa ja ihmisarvoa ylläpitävää. Useimmiten kyse on vedestä, ruoasta, suojasta ja lääkkeistä eli välttämättömyystarvikkeista. Myös koulutus on henkiä pelastavaa toimintaa, ja sen vuoksi se on KUA:n työn ytimessä.
2. Hätäavun kohteet valitaan tilanteen ja tarpeen perusteella.
Hätäavun tarve voi olla äkillinen tai seurausta pitkittyneestä tilanteesta. Kun tarve nousee, paikalliset ja paikan päällä jo olevat kansainväliset järjestöt pyrkivät antamaan apua heti. Lisäksi YK:n hätäapukoordinaatiojärjestö OCHA seuraa maailmaa ja kartoittaa tarpeita. Kartoituksen avulla kansainvälinen yhteisö selvittää avun tarpeet, tarvitsijat ja aikataulun. Esimerkiksi luonnonkatastrofien yhteydessä kattava kartoitus valmistuu yleensä parissa viikossa, ja toimintasuunnitelma elää tilanteen mukana.
3. Humanitaarista hätäapua annetaan monessa muodossa.
Tarvekartoitus auttaa ratkaisemaan, mitä apua ihmiset tarvitsevat akuuteimmin ja mikä avun muoto sopii kulloiseenkin tilanteeseen. Esimerkiksi KUA:n käyttämät käteisavustukset ovat parempia ja kustannustehokkaampia kuin tarvikelahjoitukset, jos katastrofialueella on edelleen toimivat markkinat. Jos markkinoita ei ole, suorat tavaralahjoitukset voivat olla tarpeen. Tavaratarpeet hankimme aina mahdollisimman läheltä kriisialuetta. Olennaista on kuulla yhteisön toiveita: esimerkiksi perheet usein toivovat lasten pääsevän kouluun heti, kun hengissä pysymisen perustarpeet on saatu turvattua.
4. Katastrofitilanteissa avun koordinointiin tarvitaan yhteistyötä.
Kaikki järjestöt eivät riennä samaan aikaan kaikkialle. Suurissa katastrofeissa kansainvälisen yhteisön sisäinen koordinaatio on erittäin tärkeää. Järjestöt tulevat mukaan oman erikoisosaamisensa ja aluetuntemuksensa perusteella. KUA osallistuu usein koulutukseen liittyviin ponnistuksiin ja myös johtaa niistä vastaavia yhteistyöhankkeita. Avustustoimien globaali koordinointi pitää kaikki selvillä siitä, mitä apua on tarjolla, missä ja kenelle. Lisäksi huomataan, jos jokin alue on vielä ilman apua ja mitä apua puuttuu.
5. Politiikka voi vaikeuttaa avustustyötä kriiseissä.
Konfliktit ja poliittiset kiistat voivat vaikeuttaa hätäavun toimittamista. YK on päätöslauselmassaan vaatinut, etteivät pakotteet saa estää humanitaarista apua. Monenlaisia hankaluuksia voi seurata siitä, että pankit ovat kiinni tai rahansiirrot eivät onnistu pakotteiden vuoksi. Myös tiesulku voi estää avun perille viemisen konkreettisesti.
6. ”Kaikki raha menee kuitenkin sotaherroille” – paitsi ettei mene.
Avustusjärjestöt toimivat ammattimaisesti. Varojen käyttöä ja rahan reittejä valvotaan tarkasti, ja korruption vastaiset mekanismit koskevat niin omia kuin kumppaneiden ja alihankkijoiden toimintoja. Monissa hauraissa maissa korruptio on merkittävä ongelma, eikä humanitaarinen apu ole näille ongelmille immuuni. Siksi tapauksia tulee silloin tällöin ilmi. Niiden paljastuminen on kuitenkin osoitus juuri siitä, että valvonta toimii.
7. Aina edes hätäapua ei voi viedä.
Avustusjärjestöt toimivat usein erittäin vaikeissa olosuhteissa, ja ne ovat varautuneet monenlaisiin tilanteisiin ja uhkiin. Joskus tilanne voi kuitenkin olla niin hengenvaarallinen, ettei henkilökunnan lähettäminen paikan päälle ole turvallista. Avustustyöntekijät ovat viime vuosina olleet myös erilaisten aseellisten ryhmien kohteita konfliktialueilla. Hankalia tilanteita syntyy silloinkin, jos viranomaiset edellyttävät avun jakamista vain ”omilleen” tai vaativat avustustarvikkeista osaa esimerkiksi sotilaille. Näissäkin tilanteissa järjestöt käyvät jatkuvasti neuvotteluita, jotta apua päästään jakamaan humanitaarisen avun periaatteiden mukaisesti.
8. Katastrofirahasto varautuu odottamattomaan.
Kirkon Ulkomaanapu kerää varoja paitsi yksittäisiin kriiseihin, myös yleisesti konflikteihin. Katastrofirahaston avulla reagointi akuutteihin hätätilanteisiin on mahdollista. Rahastosta voidaan välittömästi vapauttaa varoja silloin, kun rahalle on tarvetta nopeasti ja joustavasti. Rahaston turvin voidaan myös auttaa tilanteissa, jotka eivät välttämättä saa lahjoittajia sankoin joukoin liikkeelle ainakaan välittömästi.
9. Hätäapua tarvitaan akuutteihin katastrofeihin ja pitkäaikaisiin kriiseihin.
Hätäavun tarpeen voi herättää akuutti katastrofi, kuten syttynyt sota tai äkillinen luonnonmullistus, tai pitkäaikainen ja kärjistyvä kriisi, kuten nälänhädän aiheuttava kuivuus. Hitaasti kehittyvät katastrofit ovat usein monimutkaisempia ja siten huomattavasti kalliimpia hoitaa, mutta ne eivät yleensä kerää huomiota lahjoittajilta samassa mittakaavassa kuin esimerkiksi yhtäkkinen maanjäristys. Kriteerit hätäavun antamiselle ovat aina samat: hätäapua saavat sitä todella tarvitsevat.
10. Kaikki kriisit eivät näy uutisotsikoissa.
Mediaa seuraamalla ei välttämättä pysy ajan tasalla siitä, missä on nyt suurin hätä. Esimerkiksi Ukrainan sodasta uutisointi on ollut oikeutettua ja ymmärrettävää, mutta samalla monia muita pitkittyneitä tilanteita on jäänyt päivänpolttavien tapahtumien varjoon. Niihin kuuluu muun muassa Itä-Afrikan pitkittynyt kuivuus. Huonon tilanteen on yleensä kehityttävä erittäin huonoksi ennen kuin se huomioidaan mediassa: esimerkiksi nälänhädän julistaminen on todennäköisemmin uutisissa kuin nälänhän uhka.
+1. KUA:n hätäapuoperaatioissa paikalliset ovat avainasemassa.
Paikalliset tuntevat oman ympäristönsä ja verkostonsa kaikista parhaiten. Siksi ei riitä, että paikalliset ovat antamassa neuvoja ja toteuttamassa päätöksiä, vaan heidän on oltava mukana myös päätöksenteossa. KUA:n maatoimistoissa toimintaa pyörittävät paikalliset työntekijät, ja monissa avustuskohteissa KUA toimii yhteistyössä paikallisten kumppanijärjestöjensä kanssa tai paikallisia järjestöjä tukemalla.
Lähteet: KUAn humanitaarisen vaikuttamistyön asiantuntijan Merja Färmin ja humanitaarisen avun asiantuntijan Jan De Waegemaekerin haastattelut.
Kuivuus aiheuttaa edelleen nälkää Somaliassa – KUA myönsi katastrofirahastostaan 200 000 euroa lisää Somalian auttamiseksi
Kirkon Ulkomaanapu myönsi 200 000 euroa lisärahoitusta katastrofirahastostaan helpottamaan pitkittyneen kuivuuden luomaa kriisiä Somaliassa.
Somalia ja koko Afrikan sarven alue on kärsinyt pahasta kuivuudesta pian kolme vuotta, kun jo viidennet sateet katsottiin vuoden 2022 lopulla epäonnistuneiksi. Kirkon Ulkomaanavun (KUA) toimintamaista Somaliaa on uhannut viime vuonna myös varsinainen nälänhätä kuivuuden vuoksi. Kuivuuden aiheuttama nälkäkriisi tappoi Somaliassa viime vuonna 43 000 ihmistä. Kuolleista noin puolet oli alle viisivuotiaita lapsia.
Alkuvuonna 2023 osassa Somaliaa on koettu kuivuuden lisäksi sään toista ääripäätä rajujen sateiden muodossa.
”Koko Somalia on kärsinyt jo pitkään pitkittyneestä kuivuudesta ja sen vaikutuksista. Valitettavasti nyt saadut sateet ovat tulleet niin rajuina, että ne ovat aiheuttaneet elinympäristöä ja toimeentuloa vahingoittavia tulvia erityisesti Gedon alueella”, sanoo KUA:n Somalian maajohtaja Ikali Karvinen.
Käteisavustus paikkaa kuivuuden viemää toimeentuloa
Kuivuuden pitkittyminen Somalimaassa pahentaa perheiden tilannetta entisestään.
”Katastrofirahaston myöntämän uuden rahoituksen avulla pystymme vastaamaan kärsimykseen myös Somalimaan puolella. Hätäavun tarkoituksena on auttaa perheiden jokapäiväisten perustarpeiden täyttämisessä humanitaarisen kriisin keskellä.”
Avun piirissä on 600 kaikkein heikoimmassa asemassa olevaa perhettä, eli noin 3 600 ihmistä Somalimaan Buraon ja Togdheerin alueilla. KUA jakaa perheille käteisavustusta yhteensä kolmen kuukauden ajan. Käteisavustus vastaa noin 74 euroa kuukaudessa. Sen avulla perheet voivat hankkia elintärkeitä tarvikkeita kuten ruokaa ja vettä.
Lisäksi avustusta saa alueella kaikkiaan 50 henkilöä, jotka osallistuvat KUA:n järjestämään yritysmentorointikoulutukseen. Hankkeen kohteena ovat erityisesti sellaiset naiset ja vammaiset henkilöt, jotka ovat menettäneet kuivuuden vuoksi jo olemassa olevan pienyritystoimintansa.
Kuivuus ja väkivaltainen terrorismi ovat ajaneet miljoonia somalialaisia maan sisäisiksi pakolaisiksi
Somaliassa nälänhätä uhkaa noin 4–6 miljoonaa ihmistä ja. YK:n arvion mukaan noin puolet somalialaisista tarvitsee humanitaarista apua kuivuuden ja konfliktien takia. Peräti 8 miljoonalla somalialaisella ei ole pääsyä puhtaan veden äärelle. Akuutin aliravitsemuksen ohella maassa leviävät myös kolera ja tuhkarokko.
Kuivuus ja väkivaltainen terrorismi ovat ajaneet miljoonia somalialaisia maan sisäisiksi pakolaisiksi. Miljoonien ihmisten siirtyminen paikasta toiseen maassa, jossa elinolosuhteet ovat kuivuuden vuoksi heikot joka puolella, lisää maan sisäisten konfliktien riskiä. Lisäksi Ukrainan sota on nostanut ruoan hintaa ja pahentanut inflaatiota myös Somaliassa.
YK arvioi maaliskuussa kuivuuden johtavan Somaliassa jopa 135 kuolemaan päivässä tammikuun ja kesäkuun välillä ja nälänhätä uhka on edelleen olemassa. Tilanteen pelätään heikkenevän yhtä pahaksi kuin vuonna 2011, jolloin nälkään kuoli yli 260 000 ihmistä, joista puolet lapsia. Edellinen paha kuivuusjakso Somaliaa koetteli vuosina 2016–2017.
KUA on myöntänyt ilmastonmuutoksen aiheuttaman humanitaarisen kriisin lievittämiseen Somaliassa katastrofirahastostaan noin 580 000 euroa viimeisten kahden vuoden aikana.
Lisätietoja:
Somalian maajohtaja Ikali Karvinen, Kirkon Ulkomaanapu ikali.karvinen(a)kirkonulkomaanapu.fi
