Toivottomuus. Se tuntui muutama vuosi sitten hukuttavan nuoren Nancyn alleen.
Silloin hänen isänsä menehtyi HIV:iin. Vain kaksi kuukautta myöhemmin Nancy menetti äitinsä samalle, julmalle sairaudelle. Ugandalaisessa perheessä oli alun perin seitsemän lasta, mutta myös heistä kolme kuoli. Tilanne musersi Nancyn täysin. Jos maailma heittää eteen jotain näin kamalaa, mistä saa voimia jatkaa?
Valoa pimeyteen
Elämässä alkoi pilkahtaa valoa, kun Nancy muutti tätinsä luo. Vain kilometrin päässä tädin kodista on Kirkon Ulkomaanavun tukema koulu, johon Nancy ilmoittautui. Uusi ja turvallinen ympäristö sai ajatukset pois raskaista kokemuksista. Pätevien opettajien johdolla Nancy huomasi kiinnostuvansa matematiikan kiemuroista ja kieliopista. Nancy kertoo koulutuksen olevan tärkeää, sillä se auttaa kommunikoimaan muiden kanssa ja työllistymään tulevaisuudessa.
Vaikka elämässä on nyt iloa, Nancy tulee välillä surulliseksi huomatessaan lapsia vanhempiensa kanssa. Se muistuttaa rakkaudentäyteisistä hetkistä perheen kesken: äidin tiukasta halauksesta tai sisarusten yhteisistä leikkihetkistä.
Unelmana opiskella sairaanhoitajaksi
Koulun turvallinen rytmi on hoitanut Nancyn mieltä. Hänen mielessään kuplii jo joitakin kunnianhimoisia unelmia. Yksi niistä nousee ylitse muiden.
Ahkeran tytön suurin haave on jatkaa opintojaan koulun jälkeen tullakseen sairaanhoitajaksi. Menneisyytensä vuoksi Nancy haluaa auttaa muita apua tarvitsevia. Hän kertoo raskaiden kokemustensa vuoksi oppineensa, miten tärkeää on, että jokainen saa hyvää sairaanhoitoa.
