Sirkus hoitaa sodan traumoja

sota

”Alussa ei ollut varsinaista sotaa. Kaikki lähti mielenosoituksista”, Syyrialainen Ghuzlan sanoo katse maassa. ”Osoitimme mieltä hallitusta vastaan, kun hallituksen sotilaat alkoivat tulittaa joukkoamme. Moni kuoli sinä päivänä. Jotkut menettivät järkensä.”

Ghuzlan on yksi yli viidestä miljoonasta Syyrian pakolaisesta. Hän päätyi Jordanian Zaatarin pakolaisleirille 19-vuotiaana, neljä ja puoli vuotta sitten. Silloin tilanne kotimaassa oli ollut jo liian kauan epätoivoinen.

”Halusimme vain rauhaa”

Ensimmäiset Syyrian väkivaltaisuudet tuntuivat yhteisössä ylitsepääsemättömiltä. Monet kärsivät unettomuudesta ja itkivät jatkuvasti. Jossakin vaiheessa kaikki riistäytyi käsistä ja Syyriassa alkoi kuolla päivittäin satoja ihmisiä. ”Niin kamalaa kuin se onkin, lopulta kuoleman jatkuvaan läsnäoloon tottuu. Sitä yrittää vain sietää, kun ei voi mitään muuta”, Ghuzlan sanoo hiljaa.

Ghuzlan on vielä nuori, mutta hänen silmistään näkee karun eletyn elämän. Hän on joutunut näkemään enemmän väkivaltaa ja hätää kuin kenenkään kuuluisi: naisia, jotka jähmettyvät pelosta keskelle katua, kun pitäisi paeta. Hätääntyneitä lapsia, rakkaiden ystävien kuolemaa.

”Kaikki tämä tuntuu järjettömältä, koska suurin osa ei missään vaiheessa halunnut sotaa. Halusimme vain rauhaa”, Ghuzlan kertoo.

Mikä antoi Ghuzlanille rohkeutta ja voimaa selviytyä kaikki ne vuodet hädän keskellä? ”Toivoimme ja rukoilimme parempaa huomista. Olin liikkeellä veljeni kanssa, ja tunsin olevani hänestä vastuussa. Se antoi minulle voimaa. Minun piti pitää huolta hänestä”, Ghuzlan sanoo painavasti.

Apu menee perille Jordaniassa

  • 8403 Syyriasta paennutta lasta ja nuorta sai opetusta Jordanian pakolaisleireillä vuonna 2016. He opiskelivat mm. englantia ja tietotekniikkaa. Näistä taidoista on hyötyä, mikäli pakolaiset siirtyvät myöhemmin Euroopan maihin.
  • Lähes 200 aikuista pakolaista työllistettiin opettajina, ohjaajina, siivoojina ja järjestyksenvalvojina pakolaisleireillä.
  • Lisäksi koulutimme opettajia käyttämään monipuolisia opetusmenetelmiä sekä ottamaan huomioon lastensuojelun tarpeet.

Rohkeutta on ihmisten auttaminen

Nyt Ghuzlanin elämä jatkuu pakolaisleirillä hänen vaimonsa ja kolmen kuukauden ikäisen tyttärensä kanssa. Siellä Ghuzlan kuuli sirkuksesta, jossa on nuoria suomalaisia opettamassa. Ghuzlan meni paikalle harjoittelemaan ja huomasi viihtyvänsä sirkustemppujen parissa. Ne pistivät synkät ajatukset syrjään.

Aktiivisuus palkittiin ja hän pääsi pakolaislasten sirkusopettajaksi. Kun Ghuzlan puhuu sirkuksesta ja pienestä tyttärestään, hänen silmiinsä ilmestyy pilke.

”Olen ymmärtänyt viime vuosina, että todellista rohkeutta ei ole esimerkiksi korkeasta paikasta hyppääminen. Rohkeutta on se, että auttaa ihmisiä.”

Video, jolla Ghuzlan kertoo omalla äänellään: