Mundrista Kotobiin on matkaa vain kaksitoista mailia. Mundri on läntisen Ekvatorian toiseksi suurin kaupunki Etelä-Sudanissa.

Kaksitoista mailia voisi taittua vartissa, mutta näin ei ole. Vauhti hidastuu kävelyvauhdiksi nelivetoisella maasturilla. Kivikovaksi tamppaantunut punainen maa on muhkurainen ja kuoppainen. Tiellä on myös vesilammikoita.

Kotobin opettajankoulutusinstituutin kaukaisimmat oppilaat ovat tulleet kahden viikon matkan takaa.

Opettajiksi opiskelevia on kurssia kohti seitsemänkymmentä. Instituutin tiloihin mahtuisi enemmänkin. Hakijoiden joukosta ei ole kuitenkaan löytynyt riittävästi niitä, joilla on tarpeeksi pohjakoulutusta.

Kaksikymmentä vuotta kestänyt sisällissota sotki monen urahaaveet, eikä peruskoulun jälkeen ollut mahdollisuuksia jatko-opintoihin.

Sota näkyy myös sukupuolijakaumassa – opiskelijoista vain kuusi on tyttöjä. Sodan aikana tyttöjä ei uskallettu lähettää kauas kotoa opiskelemaan ja monet oppilaitokset eivät toimineet.

Uuden valtion ensiaskeleet ovat haparoivia. Päteviä opettajien opettajia on aivan liian vähän. Instituuttia pyöritetään kuuden opettajan voimin. Rehtori Nicholas Lusania kertoo itse opettavansa 35 eri oppiainetta.

Kirkon Ulkomaanapu on tukenut opettajainkoulutusta, ja toinen vuosikurssi on valmistumassa. Tukea riittää noin puolelle opiskelijoista. Suomalaisittain koko instituutti on hyvin vaatimaton. Missä kaikessa tarvittaisiin lisää apua?

Tietokoneluokassa on kuusitoista tietokonetta. Koulun kirjaston oppikirjahyllyissä on pitkiä aukkoja. Ruokalaa käytetään opetukseen ja oleskelutilana. Toisaalta instituutissa ollaan hyvin edistyneitä. Perheellisille, jotka tulevat lapsen kanssa, on oma perhemakuusali.

Rehtori toivoo lisävoimia liikunnan, musiikin, kuvaamataidon, pedagogiikan ja englannin opetukseen.

Kotobin opettajaopiskelijat ovat juuri opetusharjoittelussa. Kolme tulevaa opettajaa harjoittelee elokuussa avatussa Karikan koulussa, joka rakennettiin suomalaisen yrityksen tuella.

Teksti: Hilkka Hyrkkö