14-vuotias Sharon ei ollut ikinä nähnyt miestä, joka varoittamatta ilmestyi hänen kotiinsa. ”Ilman mitään keskustelua minulle ilmoitettiin, että tässä on aviomieheni”, Sharon kertoo.
Hän oli vasta päässyt aloittamaan koulun Bidibidin pakolaisalueella Ugandassa, kun hänet pakotettiin avioliittoon, johon yläasteikäinen tyttö ei ollut valmis.
Sharon ei tiennyt kenen puoleen kääntyä. Hänen molemmat vanhempansa olivat kuolleet, ja hänen äitipuolensa oli sopinut naimakaupasta. Onneksi pakolaisalueella oli naisten ja tyttöjen turvatalo, jonka työntekijöille hän pystyi kertomaan huolensa. Turvatalon työntekijät kävivät keskustelemassa aviomiehen kanssa, ja Sharon pääsi lopulta palaamaan äitipuolensa luo. Paluu oli helpotus, vaikkei häntä kohdella siellä tasapuolisesti. Äitipuolen omien lasten ei tarvitse tehdä kotitöitä, mutta Sharonin päivästä ne vievät suuren osan.
Rikkonainen koulutie
Sharon on kohdannut monia vaikeuksia, mutta yksi asia kantaa hänen elämäänsä eteenpäin. Hän on päässyt palaamaan kouluun. Sharon osallistuu Kirkon Ulkomaanavun nopeutetun opetuksen hankkeeseen, jossa lapset, joiden koulunkäynnissä on katkoksia, voivat kiriä ikätovereitaan kiinni. Yhden lukuvuoden aikana oppilaat käyvät kahden tai kolmen vuoden edestä opintoja.
Sharon itse oli 11-vuotias, kun hänen silloin vielä elossa ollut isänsä ilmoitti, ettei kouluun ollut varaa. Kaikki rahat menivät isän juomiseen. Vuosien tauko koulusta on vain kasvattanut hänen motivaatiotaan. ”Haluan saavuttaa vain yhden asian, ja se on koulutus”, Sharon toteaa määrätietoisesti.
Auta Sharonin kaltaisia haavoittuvassa asemassa olevia tyttöjä tavoittelemaan unelmiaan — ryhdy kuukausilahjoittajaksi.
Kunhan vain pääsee kouluun
Koulu on Sharonille onnellinen paikka. Kun hän astuu koulun pihamaalle, synkät ajatukset menevät syrjään. Koulussa voi keskittyä uuden oppimiseen ja ystävien kanssa olemiseen.
Apu menee perille
Kirkon Ulkomaanavun työn ansiosta Ugandan pakolaisleireillä mm.:
- 8 884 koulupudokasta on päässyt palaamaan kouluun
- 19 850 tyttöoppilasta sai hygieniapakkauksen, jotta he pystyvät käymään koulua myös kuukautisten aikana
Sharonilla on selkeä tähtäin elämässään. Hän haluaa sairaanhoitajaksi voidakseen pelastaa ihmishenkiä. ”Tuntuu niin hyvältä, että minua on autettu. Minäkin haluan auttaa muita”, Sharon sanoo.
