Vuoden 2004 tsunami – Kirkon Ulkomaanavun historian suurin avustusoperaatio

Tapaninpäivänä tulee kuluneeksi kymmenen vuotta Kaakkois-Aasian tuhoisasta tsunamista. Maanjäristyksen aiheuttaman hyökyaalto surmasi noin 230 000 ihmistä eri puolilla Kaakkois-Aasiaa. Sadat tuhannet ihmiset menettivät kotinsa ja elinkeinonsa.

Tsunamin vuoksi käynnistetty avustusohjelma on kaikkien aikojen mittavin Kirkon Ulkomaanavun historiassa. Avun piirissä oli kaikkiaan 100 000 ihmistä, ja ohjelman kokonaissumma oli 4,7 miljoonaa euroa. Tästä miljoona euroa tuli ulkoministeriöltä ja 3,7 miljoonaa euroa lahjoituksina.

Suurin osa Ulkomaanavun avustustyöstä keskittyi Indonesiaan, joka kärsi suurimmat tuhot katastrofissa.

Kaivojen puhdistusta, ruoka-apua ja rakennustarvikkeita

Perheille jaettiin välittömänä hätäapuna perustarvikkeita. Kuva: Antti Pentikäinen

Perheille jaettiin välittömänä hätäapuna perustarvikkeita. Kuva: Antti Pentikäinen

Indonesian infrastruktuuri kärsi tsunamissa suuria vaurioita. Monen elinkeinon, kuten kalastamisen, harjoittaminen muuttui mahdottomaksi ja vesilaitoksia sekä kaivoja tuhoutui. Lisäksi merivesi teki kaivovedestä juomakelvotonta.

Välittömänä hätäapuna perheille jaettiin ruokaa ja sekä keitto- ja ruokailuvälineitä, keittimiä ja niiden polttoainetta, telttoja, vuodevaatteita ja huopia sekä vaatteita. Heikkokuntoiset lapset saivat erillistä tehoravintoa.

Saastuneita kaivoja puhdistettiin ja uusia rakennettiin muun muassa koulujen yhteyteen, samoin kuin käymälöitä. Perheille jaettiin vesisäiliöitä puhtaan veden säilyttämistä varten.  Indonesiaan toimitettiin myös yhdessä Norjan kirkon ulkomaanavun kanssa vedenpuhdistuslaitteisto.

Kotien korjaamista varten perheet saivat rakennustarvikkeita ja heitä neuvottiin rakentamisessa. Myös koulurakennuksia korjattiin, ja kouluihin hankittiin kalusteita ja koulutarvikkeita.

Tukea toimeentulon hankkimiseen

Pelkkä hätäapu ei riitä tsunamin kaltaisessa suurkatastrofissa. Kirkon Ulkomaanapu päätti jo varhaisessa vaiheessa jakaa avustusvarat usealle vuodelle niiden suunnitelmallisen ja vastuullisen käytön takaamiseksi.

Ulkomaanavun saamat varat käytettiin pääasiassa vuosina 2005–2007, mutta joitakin varautumis- ja kehitysyhteistyöhankkeita toteutettiin vielä vuosina 2009¬2012.

Toimeentulonsa menettäneille kalastajat saivat uusia veneitä. Kuva: Antti Pentikäinen

Toimeentulonsa menettäneille kalastajat saivat uusia veneitä. Kuva: Antti Pentikäinen

Jälleenrakennuksessa keskityttiin kalastuksen ja muiden tsunamin vaurioittamien elinkeinojen elvyttäminen, jotta arkeen palaaminen olisi mahdollista.
Ulkomaanavun tuella veneitä ja kalastusvälineitä korjattiin ja uusia rakennettiin. Sri Lankaan rakennettiin yhden kalastajayhteisön käyttöön jäähilelaitos takaamaan kalan säilyminen tuoreena mereltä kuluttajille saakka.

Kookospähkinöitä kalojen tilalle

Koska niin monen kalastajan elinkeino oli tuhoutunut, kalastuksen rinnalle oli tärkeää etsiä muita elinkeinomahdollisuuksia. Tätä varten tarjottiin koulutusta ja pienlainoja.

Vaurioituneiden alueiden maataloutta kehitettiin muun maussa edistämällä monivuotisten lajikkeiden kuten kookospähkinän ja riisin kasvattamista ja parantamalla tuotteiden varastointia.

Pienlainoja myönnettiin koneiden hankkimista ja varastojen rakentamista varten. Sri Lankassa tuettiin esimerkiksi pienyrittäjää, joka valmisti puuta säästäviä liesiä.

Pitkäjänteistä terveydenhuoltoa

Tsunamista kärsineille alueille perustettiin terveysasemia ja liikkuvia klinikoita, jotka tarjosivat terveyspalveluita ja terveysneuvontaa. Klinikoita varten myös koulutettiin lisää terveydenhuoltohenkilökuntaa.

Ulkomaanapu pyrki huomioimaan myös tsunamin aiheuttaman inhimillisen järkytyksen. Lähes kaikki selviytyneet menettivät sukulaisiaan, perheenjäseniään, ystäviään tai työtovereitaan.

Perheille annettiin psykososiaalista tukea ja keskusteluapua. Eri-ikäisille järjestettiin toimintaryhmiä ja kerhoja. Samalla tarjottiin apua konkreettisissa asioissa kuten henkilötodistusten hankinnassa tsunamissa kadonneiden tilalle.

Tsunameihin on nyt varauduttu paremmin

Ulkomaanapu edisti tuleviin katastrofeihin varautumista kehittämällä varoitus- ja suojautumisjärjestelmien käyttöä.

Esimerkiksi Sri Lankassa kyläläiset on jaettu hälytysten varalta ryhmiin, joilla on omat tehtävänsä ja vastuualueensa. Yksi ryhmä muun muassa huolehtii siitä, että raskaana olevat naiset pääsevät tarvittaessa turvaan.

Ihmisille on myös neuvottu, miten suojata tärkeät henkilöpaperit ja muut dokumentit tai säilyttää ruokatavarat katonrajassa tulvavesien ulottumattomissa – tämä perinteinen tapa oli päässyt monilta unohtumaan.

Lisätietoja: Viestintäpäällikkö Maija Sankari, p. 050 5594030

Katso video Vuosi tsunamin jälkeen