Kirkon ja ay-liikkeen avustusjärjestöt vetoavat Zimbabwen hallitukseen
Presidentti Robert Mugaben hallitukselle osoitetussa vetoomuksessa tähdennetään, etteivät voimakeinot ja kritiikin tukahduttaminen voi ratkaista Zimbabwen poliittista ja taloudellista kriisiä. "Toimiva dialogi vallanpitäjien ja kriitikkojen kesken voi syntyä vain siten, että kansalaisten demokraattisia oikeuksia, kuten kokoontumis- ja ilmaisunvapautta sekä ammattiyhdistysliikkeen toimintaoikeuksia aidosti kunnioitetaan", KUA:n Antti Pentikäinen ja SASKin Hannu Ohvo vetoavat. Sekä Kirkon Ulkomaanavulla että SASKilla on Zimbabwessa pitkäaikaisia kehitysyhteistyöhankkeita. Vetoomus Zimbabwen hallitukselle rauhanomaisen vuoropuhelun puolesta Zimbabwen taloudellinen ja poliittinen kriisi uhkaa kärjistyä konfliktiksi, josta sen yksikään osapuoli ei voi selviytyä voittajana. Talouden alamäki, lisääntyvä köyhyys ja suoranainen nälkä kasvattavat kansalaisten tyytymättömyyttä ja epätoivoa, joka on kanavoitunut poliittisen opposition, järjestäytyneen ammattiyhdistysliikkeen, kirkollisten organisaatioiden ja muiden kansalaisyhteiskunnan toimijoiden rauhanomaisina mielenilmauksina. Poliittisen vuoropuhelun sijasta Zimbabwen hallitus on vastannut kritiikkiin rajoittamalla kansalaisten demokraattisia oikeuksia, estämällä oppositiovoimien ja ay-liikkeen normaalin toiminnan sekä käyttämällä voimakeinoja arvostelijoita vastaan. Syyskuussa hallituksen turvallisuuspoliisi hajotti väkivalloin ammattijärjestöjen rauhanomaisen leipämarssin ja pahoinpiteli pidätettyjä niin, että koko ammattikeskusjärjestön johto joutui sairaalahoitoon ja osalle aiheutui pysyviä vammoja. Maaliskuussa turvallisuuspoliisi iski oppositiovoimien järjestämään rukouskokoukseen, surmasi yhden osanottajista ja pahoinpiteli raaasti useita pidätettyjä, mukaan lukien oppositiopuolue MDC:n johtajan Morgan Tsvangirain. Avoin väkivalta on vain kärjekkäin osa sitä systemaattista painostusta, jota Zimbabwen hallitus ja sen turvallisuuskoneisto kohdistaa itseensä kriittisesti suhtautuviin järjestöihin ja liikkeisiin. Summittaiset pidätykset, tekaistut syytteet ja poliisin mielivalta ovat jo vuosia kuuluneet opposition sekä ammattiyhdistysliikkeen aktiivien ja johtajien arkielämään Zimbabwessa. Poliittisen kriisin kärjistyessä pelolla hallitseminen on laajentunut koskemaan myös tavallisia kansalaisia. Voimakeinot ja kritiikin tukahduttaminen eivät kuitenkaan voi ratkaista Zimbabwen poliittista ja taloudellista umpikujaa. Uudet ratkaisut ja käyttökelpoiset ulospääsytiet ovat löydettävissä vain avoimella ja demokraattisella vuoropuhelulla sekä rauhanomaisella sopimisella, jossa kumpikin osapuoli on valmis kompromisseihin. Vetoamme Zimbabwen hallitukseen, että se pidättyisi väkivallan ja voimatoimien käytöstä omia kansalaisiaan vastaan ja hakeutuisi rakentavaan kansalliseen vuoropuheluun opposition ja kansalaisyhteiskunnan järjestäytyneiden toimijoiden kanssa. Toimiva dialogi vallanpitäjien ja kriitikkojen kesken voi syntyä vain siten, että kansalaisten demokraattisia oikeuksia, kuten kokoontumis- ja ilmaisunvapautta sekä ammattiyhdistysliikkeen toimintaoikeuksia aidosti kunnioitetaan. |