Tekoja-lehti 1 2019

IHMISARVON PUOLESTA  HANDLING FÖR MÄNNISKOVÄRDET 1/2019

YHTEISVASTUU Rebecca meni naimisiin koulun kanssa

Koulutus on silta tulevaisuuteen

PÄÄKIRJOITUS

Sylvian ja Cynthian koulussa pakolaisleirillä Tapasin lokakuun alussa kaksi koulutyttöä, Sylvian ja Cynthian. He opiskelevat Kenian luoteisosassa Turkanan maakunnan alueella. Tytöt käyvät Joy-nimistä koulua Kakuman pakolaisleirissä. He haaveilevat ammatista ja paremmasta tulevaisuudesta. He hymyilevät paljon. Iloa näkyi muidenkin koululaisten kasvoissa, vaikka ulkoiset olosuhteet olivat todella vaatimattomat. Sylvia ja Cynthia esittelivät minulle viimeisimmät luonnontieteiden tunnin tehtävänsä, vihkoon piirretyt pylväsdiagrammit, jotka kertovat Kenian eri alueiden vuosittaisista sademääristä. Kovin ovat matalia pylväät. Opettajat saavat minulta kunnioittavan kumarruksen! Opetusryhmät ovat ajoittain reilusti yli 100 oppilaan kokoisia. Oppilaille on tarjolla ruoka-annos lähes päivittäin. Kouluvierailupäivänä ruokaa riitti kuitenkin vain niille, jotka olivat pisimmän päivän koulussa, koska vesipumppu oli hajonnut. Pienet lapset, joiden koulupäivä oli lyhin, lähtivät tyhjin vatsoin kotiin. Illalla minun oli vaikea mennä juoksevan veden alle suihkuun YK:n konttimajoituksessa. Olen aina luottanut Kirkon Ulkomaanapuun. Matkalla näin omin silmin, miten apu menee perille. Varoilla, joita KUA käyttää maailman kaikkein haavoittuvimmissa oloissa elävien hyväksi, saadaan paljon aikaan. Yhteisvastuu 2019 -keräyksen ulkomaankohteena ovat mm. Turkanan alueen koulujen lapset ja nuoret. Sylvian ja Cynthian kaltaiset lapset tarvitsevat meitä, jotka voimme antaa omastamme. Lapsissa ja nuorissa on tulevaisuus, kaukana ja lähellä. Tytöt tavattuani mielessä pyörivät Jeesuksen sanat, ”Minkä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä sisaristani, sen te olette tehneet minulle.” Haastan sinut mukaan YV-keräykseen! Johanna Korkeaniemi Hiippakuntasihteeri, Lapuan hiippakunta

JULKAISIJA Kirkon Ulkomaanapu PL 210 (Eteläranta 8), 00131 Helsinki Kirkon Ulkomaanapu on Suomen evankelisluterilaisen kirkon ulkomaisen avustustoiminnan eli kansainvälisen diakonian järjestö. Se kuuluu kirkollisten avustusjärjestöjen ACT-verkostoon.

KK

KIRJAPAINO Punamusta / 2.2019 / 40 000 kpl RISTÖMER ISSN 1797-7207 PÄ

Tekoja-lehti on Kirkon Ulkomaanavun maksuton tiedotuslehti, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa. PÄÄTOIMITTAJA Minna Elo TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Kristiina Markkanen TOIMITUSKUNTA Hanna Antila, Katja Hedberg, Matilda Katajamäki, Sari Saaristo, Reetta Meriläinen ja Jukka Gröndahl.

AVUSTUSTILIT Nordea IBAN:FI33 1572 3000 5005 04, BIC: NDEAFIHH Ålandsbanken IBAN: FI91 6601 0004 0036 46, BIC: AABAFI22 TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET Asiakaspalvelu puh. 020 787 1201 asiakaspalvelu@kua.fi TAITTO Tuukka Rantala

I

YM

Nro 1 Helmikuu 2019

KANSIKUVA Kenialainen Rebecca Atubo käy koulua eikä aio vielä naimisiin. Kuva: Tatu Blomqvist

M

ILJ

ÖMÄRK

T

Painotuotteet Painotuotteet 1234 5678 4041-0619

Julkaisussa esitetyt näkemykset eivät välttämättä edusta ministeriön virallista kantaa. Pysy ajan tasalla seuraava lehteä odottaessa: tilaa sähköinen uutiskirjeemme ja seuraa Kirkon Ulkomaan­apua sosiaalisessa mediassa. kirkonulkomaanapu.fi

AJASSA

NAISTEN PANKIN KANALA UGANDAAN Yritys tuo yhteisöön satoja työpaikkoja. Tavoitteena sosiaa­ lisesti, ekologisesti ja talou­ dellisesti kestävä liiketoiminta. Ugandan pääkaupungin Kampalan lähiseudulle perustettava kanala vastaa monenlaisiin tarpeisiin. Yrityksen perustaminen ja naisten työllistymisen tukeminen sitä kautta on Naisten Pankille uudenlainen toimintatapa. Naisten Pankin kehittämisryhmän vetäjän Satu Mehtälän mukaan tavoitteena on nostaa Naisten Pankin toiminnan vaikuttavuus uudelle tasolle. Kannattava yritystoiminta on hänen mukaansa hyvä keino pysyviin kehitysvaikutuksiin. ”Kyseessä on yhteiskunnallinen yritys. Tavoittelemme sosiaalisesti, ekologisesti ja taloudellisesti kestävää liiketoimintaa, emme voiton maksimointia. Uusi malli

avaa myös aivan uudenlaisia yhteistyömahdollisuuksia suomalaisyrityksille”, Mehtälä sanoo. Kanalan perustamispaikaksi valikoitui Uganda monien positiivisten syiden vuoksi, kuten paikallisen rehun saatavuus ja yrittäjyyskulttuuri. Yritystoimintaa on suunniteltu huolellisesti. Suomen päässä suunnittelua on vienyt eteenpäin Naisten Pankin kehittämisryhmäläisistä koostuva liiketoimintaosaajien tiimi, jota vetää Maria Paatero-Kaarnakari. ”Koska tämä on Naisten Pankin hanke, haluamme työllistää erityisesti naisia. Kun naiset saavat tuloja, menee raha lasten ja perheiden hyväksi, ja esimerkiksi lasten mahdollisuudet koulunkäyntiin paranevat.” ”Tämä on myös hyvä mahdollisuus naisille saada uutta osaamista, oppia yrityksen perustamisesta ja liiketoi-

minnan kestävästä kehittämisestä”, Paatero-Kaarnakari sanoo. Suunnitelmat ovat lähes valmiit ja rakentamaan päästään keväällä. Tavoitteena on, että ensimmäiset tiput olisivat kanalassa keväällä 2020. Kana­ laan tulee noin 15 000 munivaa kanaa. Tuotanto työllistää suoraan noin 30 henkeä ja välillisesti satoja. Kanalan tuotanto on suunniteltu vastuullisesti. Tuotantomuotona tulee olemaan lattiakanala. Sekä kanojen että ihmisten terveys ja hyvinvointi ovat yrityksen toiminnan ytimessä. ”Toiminnalle luodaan parhaat mahdolliset käytännöt. Kun pilotin opit otetaan haltuun, voidaan malli monistaa myös muualle. Ja kuka tietää, vaikka tästä poikisi myös uusia start up -yrityk­ siä alueelle”, Mehtälä sanoo. Teksti: Noora Pohjanheimo Kuva: Tatu Blomqvist

TEKOJA IHMISARVON PUOLESTA

3

AJASSA

Mobiilimentorointi kasvattaa opettajien ammattiylpeyttä KUVA: PATRICK MEINHARDT

UGANDA. Miten yksi opettaja selviää luokasta, jossa on 130 oppilasta? Maurine Anguezaru pohti tätä reilut kaksi vuotta sitten, kun hän aloitti opettajana Pagirinyan peruskoulussa. EteläSudanista­saapui tuhansia pakolaisia päivässä Pohjois-Ugandaan. Neuvot löytyivät hänen uudesta äly­puhelimestaan, josta hän saa tukea opetuksen haasteisiin suomalaiselta opettajalta. Opettajat saavat Whats­ app-sovelluksella neuvoja jopa kesken työpäivän. Mobiilimentorointi on osa KUA:n opettajakoulutusta. Anguezaru kertoo oppineensa paljon uutta mentorin neuvoista ja hänen jakamistaan linkeistä. ”Mentorointi on lisännyt itsevarmuuttani ja tunnistan paremmin oireita traumoista. Opin uusia tapoja reagoida jatkuvaan myöhästelyyn, riehumiseen

  Opettaja Maurine Anguezaru (vas.) ja KUA:n vapaa­ ehtoinen Roosa Laine pitävät mobiili­ mentorointia erittäin onnistuneena.

tai vetäytymiseen”, Anguezaru kehuu. KUA on tarjonnut mobiilimentorointia kahden vuoden ajan yhteensä 120 opettajalle. Opettajat ovat kouluissa, joissa on sekä ugandalaisia että eteläsudanilaisia oppilaita. Mentorointi on Anguezarun mukaan parantanut

oppilaiden suorituksia, ja hänkin tuntee itsensä erityisen motivoituneeksi koulun muuttuneessa ilmapiirissä. ”Oppilaista on tullut todella ystävällisiä, ja kohtelen heitä kuin ystäviäni.” Erik Nyström

”Olen todella innoissani” – Anni Vepsäläinen Naisten Pankin ohjausryhmän johtoon KUVA: PEKKA HANNILA

Helsingin Messukeskuksen toimitusjohtaja, Naisten Pankin perustajajäsen Anni Vepsäläinen aloittaa maaliskuussa Naisten Pankin ohjausryhmän puheenjohtajana. Vepsäläinen seuraa tehtävässä Reetta Meriläistä. Vepsäläisellä on pitkä ura liikemaailmassa. Hän on toiminut muun muassa Diacor Terveyspalveluiden ja HRM Partnersin toimitusjohtajana. Kirkon Ulkomaan­avun hallituksen puheen­ johtajana hän toimi vuosina 2011–2015. Kehitysmaiden naisten yrittäjyys on

Vepsäläiselle tärkeä aihe. ”Haluan tehdä vapaaehtoistyötä yhteiskunnallisesti merkittävien asioiden puolesta ja vahvan mission innoittamana. Naisten Pankissa nämä kaikki asiat kohtaavat vastuullisella tavalla”, Anni Vepsäläinen sanoo. Naisten Pankilla on edessä aktiivinen vuosi. Vuoden kohokohta, Kävele Naiselle Ammatti -tapahtuma, täyttää syksyllä kymmenen vuotta. Noora Pohjanheimo

3 138 702,15

Suomalaiset lahjoittivat vuonna 2018 Yhteisvastuu­keräykselle yli kolme miljoonaa euroa. Eniten lahjoittivat seinäjokelaiset, yhteensä 76 375,95. KUA kiittää omasta puolestaan niin lahjoittajia kuin vapaaehtoisia kerääjiä, ja toivoo huipputulosta myös vuonna 2019! Lähde: Yhteisvastuukeräys, Lapuan hiippakunta

4

TEKOJA IHMISARVON PUOLESTA

AJASSA

Angkeriya Oeurnille matematiikka tuotti vaikeuksia. Hän sai opinto-ohjauksen kautta uusia menetelmiä sen opiskeluun.

OPINTO-OHJAUS TUKEE KOULUNKÄYNTIÄ Lähes kaksi kolmasosaa Kambodžan väestöstä on alle 30-vuo­tiaita. Nuorissa on valtava potentiaali, mutta he tarvitsevat tietoja koulutus- ja uramahdollisuuksista. ”Opinto-ohjauksesta on ollut paljon apua opinnoissani”, sanoo lukion ensimmäisellä luokalla oleva Angkeriya Oeurn, 15. ”Ennen opinto-ohjausta en tiennyt missä olin, mihin pitäisi mennä ja miten sinne pääsee”, hän kuvailee. Anlongvilin yläkoulussa ja lukiossa Battambangin kaupungissa on ollut kaksi opinto-ohjaajaa jo reilun kolmen vuoden ajan. Koulu on yksi Kambodžan ensimmäisistä, joissa Kirkon Ulkomaan­ avun tuella aloitettiin opinto-ohjaus vuonna 2015. ”Muut opettajat opettavat ainettaan, mutta opinto-ohjaaja opettaa, miten asetetaan päämääriä, käytetään aikaa

järkevästi ja valitaan itselle sopivia aineita. Hän saa meidät myös ajattelemaan, mitä haluamme tehdä tulevaisuudessa”, Angkeriya sanoo. Angkeriya haluaisi insinööriksi. Hän tietää, että opiskelupaikan saadakseen on panostettava matematiikkaan, geometriaan, kemiaan ja fysiikkaan. Opinto-­ohjaus on opettanut häntä paitsi tekemään työtä, myös tekemään päätöksiä. ”Muut eivät päätä puolestani.” Anlongvilin koulussa on 1800 oppilasta ja sata opettajaa. Moni tulee kouluun kilometrien päästä. Julkista liikennettä ei ole. Koulun pihalla on vartioitu parkkialue polku- ja moottoripyörille. Kirkon Ulkomaanapu alkoi kehittää opinto-ohjausta Kambodžassa pienentääkseen kuilua koulujen opetuksen ja työelämässä tarvittavien tietojen ja

taitojen välillä. Kuilua syventää se, että moni keskeyttää koulun. KUA on kouluttanut maan kaikkien aikojen ensimmäiset opinto-ohjaajat hyödyntäen Opettajat ilman rajoja -verkoston vapaaehtoisten asiantuntemusta. Tulokset ovat olleet hyviä. Kouluissa, joissa on opinto-ohjausta, keskeyttäneiden oppilaiden määrät ovat vähentyneet ja oppimistulokset parantuneet. ”Vaikka oppilas päätyisikin keskeyttämään koulun, en jätä häntä tyhjän päälle, vaan yritämme löytää hänelle paikan. Työhöni kuuluu yhteydenpito ammattikoulujen ja työnantajien kanssa”, kertoo opinto-ohjaaja Buntith Mak. Opinto-ohjaus on sisällytetty kansalliseen opetussuunnitelmaan ja yhteistyössä Kambodžan opetus­ ministeriön kanssa ohjaajia koulutetaan jatkuvasti lisää. Teksti: Ulla Kärki Kuva: Ville Nykänen

TEKOJA IHMISARVON PUOLESTA

5

Herätä tällä merkillä varustetut kuvat henkiin Lataa älylaitteellesi ilmainen Arilyn-sovellus Google Play -kaupasta tai App Storesta.

REBECCA MENI NAIMISIIN KOULUN KANSSA Koulunkäynti vaatii suuria uhrauksia Kenian köyhimmällä alueella, mutta David Edapal on vakuuttunut, että koulutus takaa hänen tyttärelleen hyvän tulevaisuuden. Teksti: Erik Nyström, Kuvat: Tatu Blomqvist / Ville Nykänen

Kuivat risut kahisevat, kun vuohet yrittävät pujotella ulos aitauksensa pienistä raoista. 12-vuotias Rebecca Atubo erottaa huolellisesti pienet kilit omaan häkkiinsä ennen kuin hän päästää vuohet irti. Hetken kuluttua vuohet vaeltavat kohti laidunmaita lempeän varhaisaamun auringossa. Muutaman tunnin päästä lämpötila nousee armottomaksi helteeksi ja aavikkomaisesta ympäristöstä on vaikea löytää varjoa. ”Paimentaminen on rankkaa, kun on niin kuuma, ja koko ajan on jano”, Rebecca kuvailee. Rebecca tekee silti tunnollisesti, mitä häneltä pyydetään. Luoteis-Kenian paimentolaiset ovat vuosituhansia elättäneet itsensä karjankasvatuksella ja lapset ovat nuoressa iässä ottaneet vastuun perheen vuohista ja lehmistä. Matka laitumille on kuitenkin kasvanut. Vehreys on kaukana keltaisenharmaasta maastosta perheen majojen edustalla. Rebeccan isä David Edapal on ollut pitkään huolissaan. Hän ei osaa kertoa ikäänsä, mutta hänen uurteinen naamansa on nähnyt monta vuosikymmentä Turkanassa, Kenian köyhimmässä maakunnassa. ”Sää on lämmennyt ja sateet selvästi vähentyneet. Veden saamiseksi meidän pitää joka päivä vaeltaa kaksi tuntia suuntaansa lähimmälle joelle”, Edapal kertoo.

6

TEKOJA IHMISARVON PUOLESTA

 12-vuotiaan Rebecca Atubon (keskellä) vanhemmat David Edapal (vas.) ja Aseken Namasi lähettivät tyttärensä kouluun. Murros paimentolaiskulttuurista koulutusta arvostavaan elämänkatsomukseen näkyy Turkanassa vahvana.

TEKOJA IHMISARVON PUOLESTA

7

Rankat kuivuusjaksot koettelevat Turkanaa entistä tiheämmin. Vuoden 2017 kuivuus oli pahin vuosikymmeniin. Satojatuhansia eläimiä kuoli veden puutteeseen ja tauteihin. Isku oli kova paimentolaisille, jotka perinteisesti vaeltavat sateiden perässä. Eläimet ovat kuin kävelevä pankkitili – niillä täytetään kaikki tarpeet. Eläimistä saa maitoa ja lihaa syötäväksi. Eläimen myymällä saa rahaa esimerkiksi terveydenhuoltoon. Lisäksi miehet tarvitsevat eläimiä maksaakseen naimisiinmenon yhteydessä myötäjäisiä naisen suvulle. Eläinten kuolema iski perheisiin kuin taloudellinen taantuma. ”Kuivuudessa riutuneista eläimistä ei ole myytäväksi eikä syötäväksi, ja maitoa irtoaa paljon vähemmän”, Edapal kertoo. Kriisi lietsoo myös jännitteitä paimentolaisten keskuudessa. He kilpailevat pienenevistä laidunmaista, ja äärimmäinen köyhyys houkuttaa varastamaan karjaa. Ohikulkeva kameli­ paimen kantaa rynnäkkökivääriä olallaan, jotta varkaat pysyisivät loitolla. Turvattomuutta lisää aseiden virta naapurista, sodan runtelemasta Etelä-Sudanista rajan yli Turkanaan.

8

TEKOJA IHMISARVON PUOLESTA

Karja on Turkanan asukkaille perinteinen vaurauden ja arvostuksen symboli. Satojatuhansia eläimiä on kuollut kuivuudessa ja paimentolaisten elinkeino on uhattuna.

Turkanassa laidunmaat pienenevät kuivuuden vuoksi, mikä on vaarantamassa paimentolaisten vuosituhansia vanhan elinkeinon.

  Rebecca (oik.) pitää koulusta enemmän kuin paimentamisesta. Paimentaminen on kuumuuden takia rankkaa sekä lapsille että aikuisille.

Paimentolaiselle kysymys omaisuudesta on suunnilleen yhtä arka kuin jos suomalaiselta kysyy palkasta. Useimmat pitävät eläinten määrän omana tietonaan. Edapal kuitenkin kertoo, että karjavarkaat veivät perheeltä parisataa eläintä. Perhe pakeni turvattomuutta nykyiseen asuinpaikkaansa Agelesin kylään lähelle Lokicharin kaupunkia. Edapalin vaimo Aseken Namasi sanoo, että hänen sydäntänsä särkee ja se johtuu kaikista vastoinkäymisistä. ”Pahinta oli, kun varkaat tappoivat neljä ystävääni silmieni edessä vedenhakumatkalla”, hän kertoo. ”Eläimiä on mahdollista hankkia lisää, mutta ihmistä et ikinä voi korvata.” Turkanan asukkaista lähes kaikki ovat paimentolaisia. Pojat kasvatetaan karjankasvattajiksi ja tyttöjen odotetaan kasvattavan perheen vaurautta menemällä naimisiin. Myötäjäiset menevät koko suvulle. Lapsiavioliitot ovat yhä yleisiä. Perinteisen elämäntyylin odotusten vuoksi paimentolaiset eivät ole aiemmin arvostaneet koulutusta. Vanhemmat jopa eroavat kiisteltyään lastensa koulunkäynnistä.

Näin kävi Alicelle. Kun Alice Loro Lele pääsi kouluikään, hänen äitinsä halusi hänet kouluun, mutta isä vastusti. Suutuksissaan isä heitti molemmat pihalle eikä Alicella ollut peruskoulun jälkeen enää varaa lukioon. Tänään Alice on 20-vuotias kolmen lapsen äiti ja asuu äitinsä vaatimattomassa majassa läheisessä kaupungissa, Lokicharissa. Molemmat ovat kokeneet avioeron. Lokicharissa asuu paljon yksinhuoltajia, jotka ovat muuttaneet kaupunkiin töiden toivossa, sillä ilman eläimiä he ovat puilla paljailla. Avioero ajaa etenkin naisia äärimmäiseen köyhyyteen. ”Menin 15-vuotiaana naimisiin, koska ajattelin että mieheni pitäisi meistä huolta. Olin typerä, enkä tiennyt mistään mitään”, Alice kertoo selvästi kiihtyneenä. Mies ei ikinä maksanut myötäjäisiä, mikä myös kertoo paimentolaisten ahdingosta. Lahjakkaana oppilaana Alice pääsi esikoululaisten opettajaksi. Hän perusti myös pientavara­ kaupan. Mutta mies hamusi kaikki tulot itselleen ja alkoi ryypätä. Alice synnytti kaksi lasta, mutta mies ei välittänyt heistä.

TEKOJA IHMISARVON PUOLESTA

9

Turkanatyttöjen kuuluu pitää helmiä koko elämänsä ajan, mutta Rebecca ottaa ne pois koulussa.

”Kun olin raskaana kolmannen kerran, mieheni oli ottamassa toisen vaimon. Jätin hänet ja muutin takaisin äidin luokse”, Alice kertoo. Turkanat elävät kaukana pääkaupungin Nairobin todellisuudesta. Kenian talous on kasvanut kovaa vauhtia. Nairobissa on pilvenpiirtäjiä, teknologiaa ja edistyksellisiä kännykkä­ sovelluksia. Turkanassa valtaosa elää kylissä, joissa ei ole sähköä tai juoksevaa vettä. Nairobissa 22 prosenttia elää köyhyysrajan alapuolella, Turkanassa 88 prosenttia. Eriarvoisuus johtuu etenkin koulutuksesta. Nairobissa lähes kaikki ovat käyneet vähintään peruskoulun, Turkanassa vain 18 prosenttia asukkaista. Paimentolaiset muuttavat Turkanan kaupunkeihin töiden toivossa, mutta harva osaa edes lukea. ”Kannustamme perheitä lähettämään lapsensa kouluun. Yhä useampi pitää sitä hyvänä ratkaisuna pitkällä aikavälillä”, KUA:n koulutustyön koordinaattori Miriam Atonia sanoo. Suunta on oikea. Tänään yli puolet Turkanan kouluikäisistä lapsista ja nuorista käy koulua. KUA:n hankkeissa Keniassa lähes 27 000 aloitti koulun vuoden 2018 aikana. Alice sai stipendin opintoihin Lokicharissa sijaitsevassa sisäoppilaitoksessa. Hän kiittää äitiään, sillä tämä pitää huolta lapsista, kun Alice on koulussa.

10

TEKOJA IHMISARVON PUOLESTA

”HALUAN OPETTAJAKSI, KOSKA HALUAN ROHKAISTA TYTTÖJÄ KOULUUN. VOIN ANTAA HEILLE NEUVOJA, JOITA ITSE KAIPASIN.”

”Sydäntäni särkee, kun näen lapsiani niin harvoin. Mutta jotain uhrauksia meidän pitää tehdä; joutilaina emme pysty parantamaan tilannettamme”, hän sanoo. ”Haluan opettajaksi, koska haluan rohkaista tyttöjä kouluun. Voin antaa heille neuvoja, joita itse kaipasin.” Koulutuksen hyödyistä on vaikea viestiä paimentolaiselämää eläneille vanhemmille. Edapal ja Namasi eivät ole käyneet koulua, mutta päättivät pitkän harkinnan jälkeen lähettää tyttärensä Rebeccan koulutielle. ”Olen nähnyt, miten hyvin oman sukupolveni koulun käyneet menestyvät tänään. Jos olisimme saaneet koulutuksen, nukkuisimme patjoilla ja majallamme olisi peltikatto kankaiden sijaan”, Edapal tuumii.

Alice Loro Lele (vas.) pyysi äitiään Marya (oik.) pitämään huolta lapsistaan, kun hän on lukiossa.

Päästettyään vuohet laitumelle, Rebecca kävelee läheiseen kouluun päivän ensimmäiselle oppitunnille. Edapal vertaa koulutusta avioliittoon – Rebecca on nyt naimisissa koulun kanssa. Koulutetun naisen ei tarvitse olla riippuvainen muista. Naimisiinmenosta hän saa päättää itse, kunhan koulu on käyty. Edapal tuntee itsensä ylpeäksi, kun Rebecca koulupäivän jälkeen kertoo oppimastaan. ”Toivon, että Rebecca löytää itselleen mieluisan työn, ja jos luoja suo, hän voi auttaa myös vanhempiaan tulevaisuudessa. Koulutus antaa paljon mahdollisuuksia, joita en itse edes pysty kuvittelemaan.” Osallistu Yhteisvastuukeräykseen osoitteessa yhteisvastuu.fi, Katso myös TV-dokumentit Ylen kanavilla tai tästä linkistä. FAKTA Tänä vuonna 60 prosenttia Yhteisvastuun keräys­ varoista ohjataan Kirkon Ulkomaanavun katastrofi­ rahastoon. Rahasto tukee Kirkon Ulkomaanavun humani­taarisia hankkeita. KUA:n saamia rahoja kanavoidaan muun muassa Turkanan lasten koulutukseen. Rebeccan perheen maja on peitetty kankailla.

TEKOJA IHMISARVON PUOLESTA

11

1 979 TÄLLÄ AUKEAMALLA KERROMME ESIMERKKEJÄ SIITÄ, KUINKA TEN TYÖMME ON MUUTTANUT IHMIS ELÄMÄÄ. KIITOS MUUTOKSESTA ME! KUULUU KAIKILLE TUKIJOILLEM

lasta pääsi opiskelemaan turval­ lisissa ja tarkoituksen­mukaisissa tiloissa, kun KUA kunnosti paikallisen kumppaninsa kanssa kuusi sodan vaurioittamaa koulua Syyriassa.

Vessat ja kaivo tuovat helpotusta lasten koulupäivään KESKI-AFRIKAN TASAVALTA. Koulukaverukset Virgine, 13 (vas.), Elene, 15, ja Princia, 18, ovat olleet tyytyväisiä koulun pihalle rakennettuun kaivoon ja vessoihin. ”Aikaisemmin täällä ei ollut ollenkaan juoksevaa vettä, mutta nyt uudesta kaivosta saa puhdasta juotavaa. Myös tarpeilla on mukavampi käydä kun tietää, että saa olla rauhassa.” Tytöt toivovat tulevansa isoina opettajiksi. Toiveena on lähteä opettamaan muualle, ja nähdä maailmaa myös pienen paikkakunnan ulkopuolella. Kirkon Ulkomaanapu rakensi viime

12

TEKOJA IHMISARVON PUOLESTA

vuonna Keski-Afrikan tasavallan lounaisosaan Bahoyon alakouluun kaivon sekä kolme vessaa tytöille ja toiset kolme pojille. Koulua käy 147 oppilasta, ensimmäisestä luokasta viidenteen. Monet Keski-Afrikan tasavallan koulut ovat kärsineet pahoja vaurioita vuonna 2013 alkaneen sisällissodan seurauksena. KUA on kunnostanut maassa kouluja ja kouluttanut opettajia, jotta lapset pääsisivät kouluun myös konfliktin keskellä. Teksti: Elina Kostiainen Kuva: Fredrik Lerneryd

400

naista pääsi Keski-Afrikan tasavallassa mukaan Naisten Pankin syksyllä 2018 aloittamaan lukutaitokoulutukseen.

Kauppa antaa Bimala Tamangin perheelle tasaisen elannon

”Toivon että kaupastani tulee kylän isoin ja paras!”, Bimala Tamang sanoo.

36

kuuroa nuorta osallistui Eritreassa KUA:n tukemaan ammatilliseen koulutukseen ja 24 esiopetuksen ammattilaista sai jatko­ koulutusta varhaiskasvatuksesta ja erityisopetuksesta.

NEPAL. Bhardeun kylä sijaitsee noin kahden tunnin ajomatkan päässä Katmandusta. Kylää halkovan tien varrella on pieni kemikaliokauppa. Valikoimista löytyy myös varvassandaaleja, vuoristokylien asukkaiden tyypillisiä jalkineita. Kauppaa pitää 31-vuotias Bimala Tamang, joka siirtyi kaksi vuotta sitten kanojen kasvattamisesta kauppiaaksi. ”Viljelimme mieheni kanssa aikaisemmin maata ja kasvatimme kanoja, mutta luovuimme siitä. Kaupassa toimeentulo on tasaisempaa ja varmempaa.” Kauppa on auki joka päivä aamuseitsemästä iltaseitsemään. Kaupan pitämiseen tarvittavia taitoja Bimala

on hankkinut Naisten Pankin tukeman osuuskunnan järjestämistä koulutuksista. ”Koulutuksesta sain varmuutta ja uskallusta vaihtaa alaa ja toivon, että voin myös jatkossa osallistua koulutuksiin.” Bimala kuuluu myös Bhardeun kylän osuuskunnan säästö- ja laina­ryhmään. ”Kun olen saanut riittävästi säästettyä, haluan laajentaa bisnestäni ja ansaita lisää rahaa.” Teksti: Tiina Toivakka Kuva: Maria Miklas Viestinnän vapaaehtoiset Toivakka ja Miklas dokumentoivat Naisten Pankin hankkeita Nepalissa marraskuussa 2018.

51 388

Myanmarista Bangladeshiin paennutta rohingya-vähemmistöön kuuluvaa ihmistä sai hätäapua KUA:n katastrofirahastosta.

Pakolaiset istuttivat lähes 5 000 puuta Pohjois-Ugandassa

Joice Karaba istuttaa tiikkipuita lähellä Yoyon alakoulua Bidibidin pakolaisasutusalueella.

UGANDA. Pohjoisen Ugandan pakolais­ asutusalueilla kaatuu joka päivä puita, kun asukkaat keräävät polttopuuta ruuan­laittoon. Siksi koululaisten vanhemmat ovat alkaneet istuttaa puita KUA:n koulutushankkeessa. Puut istutetaan koulujen läheisyyteen. Suurin osa puista on tiikkiä, sillä tiikki kasvaa suhteellisen nopeasti ja puut suojaavat kouluja muun muassa myrskytuulilta ja sateilta. Myös mangoja ja intianleipäpuita eli jakkihedelmäpuita istutetaan. Vuoden 2018 aikana vanhemmat istuttivat yhteensä lähes 5 000 puuta.

Hankkeen ideana on myös työllistää haavoittuvassa asemassa olevien perheiden vanhempia. Heillä on myös muita työtehtäviä. Erilaisiin töihin ovat osallistuneet 350 perheen vanhemmat. Joice Karaba on seitsemän lapsen äiti ja iloinen siitä, että hän saa sekä tuloja että mahdollisuuden tehdä jotain yhteisönsä hyväksi. Puiden istuttamisesta ansaitsee noin kolme euroa päivässä. ”Tuloillani pystyn tukemaan lasteni koulunkäyntiä”, hän iloitsee. Teksti: Erik Nyström Kuva: Patrick Meinhardt

TEKOJA IHMISARVON PUOLESTA

13

PINTAA SYVEMMÄLTÄ

KOULUTUS ON SILTA TULEVAISUUTEEN Koulutus on katastrofitilanteissa perustarpeiden lisäksi yksi kaikkein kiireisimmistä tarpeista. Silti vain kaksi prosenttia maailman humanitaarisesta avusta ohjataan koulutustyöhön. Taban Severino Ayo oli ensimmäistä kertaa pakolaisena Ugandassa 1980-luvulla. Hän oli tunnollinen oppilas, ja pääsi UNHCR:n tukemana korkeakoulutukseen. Vuonna 2005 hän palasi Etelä-Sudaniin ja pärjäsi hyvin. Ugandassa pakolaisvuosina saatu koulutus auttoi muitakin maassa, jossa vain yksi lapsi neljästä käy koulua. Mutta sitten sota alkoi uudelleen. Kesällä 2016 sotilaat tunkeutuivat Ayon naapuriin. Naapurilla ei ollut juuri mitään

14

TEKOJA IHMISARVON PUOLESTA

omaisuutta, joten hänet ammuttiin melkein heti. Sitten oli Ayon vuoro. ”Minulla oli rahaa, moottoripyöriä, aurinkopaneeleja ja vaatteita. Ja tietenkin taloni. He veivät kaiken, mutta antoivat minun elää”, Ayo sanoo. Ayo pakeni jälleen Ugandaan ja nyt, 48-vuotiaana, hän on aloittanut Kirkon Ulkomaanavun (KUA) koulutustyön avustajana Pohjois-Ugandan Bidibidissä, maailman suurimmalla pakolaisasutusalueella. Hänen työhönsä kuuluu varmistaa laadukas opetus tukemalla pakolaisten opettajia. ”Olen vakuuttunut, että jos Etelä-Sudanissa olisi panostettu koulutukseen, olisimme ratkaisseet asiat neuvottelupöydässä”, Ayo tuumii.

”OLEN VAKUUTTUNUT, ETTÄ JOS ETELÄ-SUDANISSA OLISI PANOSTETTU KOULUTUKSEEN, OLISIMME RATKAISSEET ASIAT NEUVOTTELUPÖYDÄSSÄ.”

Myös koulutuksen tilaa maailmalla seuraava UNESCO:n Global Education Monitoring -raportti kertoo, että koulutus on paljon enemmän kuin osa humanitaarisia operaatioita. Koulutus voi ratkaista kriisejä. Maailmassa on 1,8 miljardia nuorta. Heistä joka neljännen elämään vaikuttaa väkivaltainen konflikti. Koulutus voi antaa heille välineitä yhteisössä valllitsevien jännitteiden purkamiseen. Kotimaansa sisällä tai ulkomailla asuvat pakolaiset ovat viisi kertaa vähemmän todennäköisesti koulussa kuin muut maailman lapset ja nuoret. Näin sanoo KUA:n vaikuttamistyötä opetusalan kansainvälisessä asiantuntijaverkostossa INEE:ssä edustava Peter Hyll Larsen. ”Ilman koulutuksen tuomaa toivoa sota ja epävakaus vain jatkuvat. Valitettavasti poliittinen tahtotila puuttuu asian korjaamiseksi.” YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden on tarkoitus taata kaikille avoin, tasa-arvoinen ja laadukas koulutus sekä elinikäiset oppimismahdollisuudet vuoteen 2030 mennessä. Erityisen hankala on juuri pakolaisten tilanne. Heille pitäisi rakentaa siltoja tulevaisuuteen eikä muureja, YK painottaa. Monet pitkittyneet kriisit ovat kestäneet jo pitempään kuin nuorten koulutaival. Kun maailmalla jo lähes kaikki ihmiset käyvät vähintään peruskoulun, pakolaisista sen käy vain noin 60 prosenttia. Ero on vielä merkittävämpi toiseen asteen oppilaiden välillä. Maailmalla neljä viidestä ihmisestä saa toiseen asteen koulutuksen, pakolaisista vain yksi viidestä. Silti maailman humanitaarisesta avusta vain 2,1 prosenttia ohjataan koulutukseen. Hyll Larsenin mukaan Suomen ja muiden EU-maiden pitää tukea ja rohkaista suuria pakolaismääriä isännöiviä maita poliittisesti ja taloudellisesti. Rahoituksen osuus on pysynyt vaatimattomana. Kansalaiset ovat samaa mieltä. Ulkoministeriön vuosittaisessa mielipidemittauksessa enemmistö vastaajista haluaa Suomen kehityspolitiikan keskittyvän ensisijaisesti koulutukseen. Koulutuksen osuus kehitysvaroista on kuitenkin jäänyt parhaimmillaankin alle 10 prosenttiin. Vuoden 2016 kehitysyhteistyön budjetista Suomi ohjasi noin 40 miljoonaa euroa koulutukseen. Suomella olisi siis varaa lisätä tukeaan toisen asteen koulutukselle. Summasta

kahdeksan miljoonaa käytettiin toisen asteen koulutukseen ja viisi korkeakoulutukseen. ”Nuorten tukeminen koulutuksella rakentaa vakaampaa maailmaa”, Hyll Larsen sanoo. Uganda on yksi maailman eniten pakolaisia vastaanottaneista maista. Bangladesh on puolestaan lyhyessä ajassa ottanut vastaan yli 700 000 pakolaista Myanmarista. Somaliassa ja Eritreassa on miljoonia maan sisäisiä pakolaisia. Suurin osa pakolaisista on alle 18-vuotiaita, ja pako tietää koulutuksen keskeytymistä. KUA tekee koulutustyötä kaikissa edellä mainituissa valtioissa. Parasta olisi, jos pakolaiset pystyttäisiin integroimaan kansallisiin koulutusjärjestelmiin, ja nuorten koulutus linkitettäisiin työllistymismahdollisuuksiin. Muuten pakolaisleireistä kehittyy rinnakkaisyhteiskuntia, joissa ei ole toivoa integraatiosta eikä paluusta kotimaahan. Vain osa pakolaisia vastaanottaneista maista sallii pakolaisille samanlaisia koulutusmahdollisuuksia kuin omille kansalaisilleen. Yksi niistä on Uganda, jossa esimerkiksi Etelä­-Sudanin pakolaisilla on oikeus viljellä omaa maatilkkuaan, ja liikkua vapaasti maassa. Pakolaisten auttamiseen suunnattu rahoitus ei kuitenkaan ole riittävä. Ugandassa varat riittävät alle puoleen YK:n arvioimista avustustarpeista. Pakolaiskoulujen luokissa saattaa olla 200 oppilasta. Lisäksi YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n sisäinen tarkastus on tuonut julki korruptioepäilyjä järjestön sisällä. Yksi tärkeimpiä syitä pakolaisten koulutuksen vahvistamiseen on, että koulutuksen saaneet pakolaiset voivat muodostaa voimavaran omien maidensa jälleenrakentamiselle. Ainakin Ugandassa pakolaiset lähes poikkeuksetta kaipaavat kotimaahansa, Ayo kertoo. ”Vaikka viihtyisimme kuinka hyvin täällä Ugandassa, Etelä-Sudan on kotimaamme, ja haluamme rakentaa sen toimivaksi maaksi.” Ayon suurin unelma olisi nousta maansa opetusministeriksi. Vähintään hän kuitenkin haluaa perustaa koulun. Koulutetuilla kansalaisilla Etelä-Sudan pystyy hänen mukaansa ratkaisemaan omat ongelmansa. ”Koulutus on ainoa ase, joka voi muuttaa Etelä-Sudania.” Teksti: Erik Nyström Kuvitus: Marko Turunen / Napa Agency

TEKOJA IHMISARVON PUOLESTA

15

OSALLISTU!

Kambozalaiset tytöt käyvät koulua Naisten Pankin Stipendi tytölle -lahjoitusten turvin.

KAUKAISTAKAAN KAVERIA EI JÄTETÄ

Lahjoittaminen on välittämistä Euroopassa vähäosaisten tukeminen pohjautuu muun muassa kristillisiin arvoihin, kuten lähimmäisenrakkauteen. Mutta miten on muissa kulttuureissa, vaikkapa buddha­laisuudessa? Lahjoittaminen eri muodoissaan on ollut ihmiskunnalle tyypillistä toimintaa läpi historian ja yli kulttuurirajojen. Omastaan jakaminen ja muiden auttaminen ovat taanneet selviytymisen myös vaikeina aikoina. Lahjoittamisen tavat ja siihen liitetyt arvot kuitenkin vaihtelevat kulttuureittain. Kun mietimme mikä saa meidät lahjoittamaan, voisimme pohtia myös toisten kulttuurien perusteluja. Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen keskuudessa lahjojen antaminen on ollut olennainen osa elämää. Heimojen jäsenten asemaa ei niinkään määrittä-

16

TEKOJA IHMISARVON PUOLESTA

nyt se, mitä hän omisti, vaan mitä hän antoi muille. Anteliaisuus nähtiin yhtenä arvostetuimmista luonteenpiirteistä. Kohtuutta korostavassa elämän­ tavassa ihmiset antoivat eteenpäin ylimääräisen, jota he eivät itse tarvinneet elääkseen. Säästämisen sijaan ylijäämä jaettiin. Lahjoittaminen ei ollut uhraus, vaan tapa luoda yhteys muihin. Antaminen oli myös tapa kiittää kaikesta siitä, mitä oli saanut osakseen. Buddhalaisessa perinteessä lahjoittaminen on nähty osana henkistä kehitystä. Kehitys kohti valaistumista edellyttää huomion siirtämistä itsestä muihin. Yhtenä tapana tähän on se, että tarjoaa omastaan muiden hyväksi. Antamisen myötä ajatukset siirtyvät ympäröivään maailmaan. Buddhalaisuudessa uskotaan kaikilla teoilla olevan seurauksensa. Karma palkitsee hyvät teot. Tämä näkyy muun

muassa siinä, miten anteliaisuus tuo mielenrauhaa ja herättää hyvää tahtoa muissa. Lahjoitus puhdistaa mieltä sekä ehkäisee pahansuopaisuutta ja ahneutta. Kaikkein arvokkaimmaksi buddhalaisessa perinteessä nähdään epäitsekäs lahjoittaminen, jolla lahjoittaja ei tavoittele itselleen mitään. Tämän vuoksi lahjoittamista ei juuri nosteta esiin. Almuja keräävät munkit pitävätkin paikoin leveitä olkihattuja kasvojensa peittona, mikä symboloi lahjoittamisen vaivihkaisuutta. Oli käytäntö mikä tahansa, ei kyseessä kuitenkaan ole vain tavaran tai rahan liikkuminen paikasta toiseen. Lahjoittaminen on jotain enemmän. Se on empatiaa, välittämistä ja solidaarisuutta. Jotain mikä tekee ihmisestä ihmisen. Teksti: Markus Silvennoinen Kuva: Päivi Korpela

OSALLISTU!

NÄIN PÄÄSET MUKAAN AUTTAMAAN! Ilahduta ystävänpäivänä! Helmikuun 14. päivänä juhlistetaan ystävyyden ja läheisyyden voimaa. Ystävänpäivä onkin mitä mainioin aika muistaa kaukaista lähimmäistäsi lahjalla, joka saa aikaan hyvää. Toisenlaisen Lahjan valikoimasta löydät omanlaisen lahjan kuhunkin tilanteeseen. toisenlainenlahja.fi • toisenlainenlahja@kirkonulkomaanapu.fi p. 020 787 1201

HALUATKO MUKAAN TORJUMAAN HÄVIKKIÄ? – WEFOOD ETSII VAPAAEHTOISIA Helsingin Redi-kauppakeskuksessa sijaitseva WeFood-hävikkiruokamyymälä hakee vapaa­ ehtoisia! Erityisesti tarvetta on viikonloppuisin tehtäviin kuljetuksiin. Vapaaehtoisena pääset hyvässä porukassa mielenkiintoisiin tehtäviin ja samalla ehkäiset ruokahävikkiä. Lähetä hakemuksesi osoitteeseen: wefood@kirkonulkomaanapu.fi

MOBILEPAY – VAIN MUUTAMA PAINALLUS LAHJOITUKSEEN Lahjoittaminen ei ole koskaan ollut näin helppoa. Kirkon Ulkomaanavulle voi nykyään lahjoittaa myös Mobilepay-sovelluksen kautta. Avaa vain sovellus, valitse Kirkon Ulkomaanavun numero 79555 ja lähetä haluamasi summa.

TOTEUTA UNELMIA – TESTAMENTILLA TUKEA LAPSILLE JA NUORILLE

KESÄTYÖTÄ FEISSARINA Kirkon Ulkomaanavun feissarina voit vaikuttaa maailman suurimpiin ongelmiin, kuten köyhyyteen ja epätasa-arvoon. Tarjoamme kesätyötä nyt Helsingissä, Turussa, Tampereella, Oulussa, Seinä­joella ja Lahdessa. Työtä on tarjolla huhtikuusta elokuun loppuun, ja tunteja voi sovittaa joustavasti opintojenkin ohelle. Lue lisää osoitteesta feissaus.fi ja lähetä hakemus jo tänään sähkö­postiin kausirekry@kua.fi.

Muistaisitko testamentissasi myös kehitysmaiden köyhimpiä perheitä? Pienelläkin osuudella voit jättää kestävän jäljen monen lapsen ja nuoren elämään. Testamentin tekeminen ei ole vaikeaa. Tilaa maksuton testamenttilahjoittamisen opas lahjoittajapalvelustamme tai osoitteesta kirkonulkomaanapu.fi/testamentti Lahjoittajapalvelumme on avoinna arkisin klo 9–16. Puh. 020 787 1201 Sähköposti: lahjoittajapalvelu@kirkonulkomaanapu.fi

TEKOJA IHMISARVON PUOLESTA

17

KOHTAUSPAIKKA

INHIMILLISEMMÄN SUOMEN PUOLESTA Kirkon Ulkomaanapu haastaa yhdessä Punaisen Ristin ja Amnesty Internationalin Suomen osaston kanssa erilaisia ihmisiä kohtaamaan toisiaan ainutlaatuisina ja arvokkaina yksilöinä. Kolmen järjestön yhteiskampanjan ideana on oppia kunnioittamaan kaikkien ihmisarvoa ja opetella yhdessä rakentavaa keskustelua vaikeiksi koetuista yhteiskunnallisista aiheista, kuten syrjäytymisestä, maahanmuutosta tai vaikkapa sosiaali- ja terveysuudistuksesta. ”Haluamme Vain ihmisiä -kampanjalla kannustaa erilaisia ihmisiä kohtaamaan toisiaan, kuuntelemaan ja tulemaan kuulluiksi. Ettei oleteta asioita, vaan kohdataan toinen ihminen aidosti ja kunnioittavasti, niin arjessa kuin

18

TEKOJA IHMISARVON PUOLESTA

esimerkiksi sosiaalisessa mediassa”, viestintäpäällikkö Minna Elo Kirkon Ulkomaanavusta sanoo. Kampanja on tuottanut tämänkin lehden välistä löytyvät kohtaamiskortit, joiden avulla keskustelua voi synnyttää tietoisesti toinen toista kuunnellen ja hyväksyvässä ilmapiirissä. Ideana on kuunnella ihmisten elämäntarinoita ja oppia niistä esimerkiksi myötätuntoa. Kohtaamiskorttien avulla voi kokeilla tutustua kokonaan uuteen ihmiseen, tai kuulla jo tutuksi tulleen henkilön tarinoita omasta elämästään. Kortteja voi myös käyttää isommassa ryhmässä, esimerkiksi harrastusten parissa tai vaikka illanistujaisissa virittelemään rakentavaa keskustelua turvallisesta ja jokaisen ainutlaatuisuutta arvostavasta yhteiskunnasta.

”HALUAMME KANNUSTAA ERILAISIA IHMISIÄ KOHTAAMAAN TOISIAAN.”

Inhimillisten kohtaamisten muistilistasta on hyötyä myös joskus kiivaanakin käyvän yhteiskunnallisen keskustelun keskellä. Kampanja lähtee myös Vain ihmisiä -kiertueelle, jonka tarinakahviloissa eri taustoista tulevat ihmiset istuvat yhteisen pöydän ääreen keskustelemaan ja tutustumaan toisiinsa. Lisää tietoa sekä kiertueen tapahtumien aikataulut: vainihmisia.fi Teksti: Kristiina Markkanen Kampanjakuvitus: Julia Tavast

KOHTAUSPAIKKA KUVA: TATU BLOMQVIST

Vuohia lahjoitettiin viime vuonna yli 4000.

Ilmastoahdistus näkyy – Puuntaimet hittilahja 2018 Huoli ilmastonmuutoksesta ja kyllästyminen ylimääräiseen tavaraan näkyvät lahjoissa. Kirkon Ulkomaanavun Toisenlainen Lahja kasvatti suosiotaan, ja lahjoja annettiin 1,2 miljoonalla eurolla vuonna 2018. Vuoden hittilahja oli Puuntaimet, joita annettiin lahjaksi 6 843 kappaletta. Vuoteen 2017 verrattuna Puuntaimet-lahjojen antaminen on yli kaksinkertaistunut. ”Keskustelu ilmastonmuutoksesta ja ympäristöystävällisyydestä näkyy meidän viime vuoden tuloksessa. Puuntaimet on ollut viime vuonna poikkeuksellisen suosittu lahja. Se on ohittanut myynnissä aiempien vuosien suosikin, joka oli Naisten Pankin toimintaa tukeva Stipendi Tytölle”, kertoo Toisenlaisen Lahjan koordinaattori Kaarina Karjalainen. Puuntaimien lisäksi kärkikolmikossa ovat edelleen Naisten Pankin lahja Stipendi Tytölle, jota annettiin 6 642 kertaa ja kestosuosikki Vuohi, jota annettiin 4 250 kappaletta. ”Aineeton Toisenlainen Lahja on jo itsessään aina ympäristö­ystävällinen valinta”, Karjalainen sanoo.

KOLUMNI

Valtaapitävien varjossa Tein onnistuneen työmatkan Kambodžaan, yhteen KUA:n kohdemaista. Haastattelin nuoria koululaisia, jotka työmme ansiosta ovat päässeet opinto-ohjaukseen. Siitä on ollut heille paljon hyötyä. ”Nyt tiedämme mihin pystymme ja mihin tulee keskittyä opinnoissa päästäksemme unelma-­ ammattiin”, nuoret kertoivat. Koulussa, jossa vierailin, toimii kaksi KUA:n kou­luttamaa opinto-ohjaajaa, ensimmäisiä koko maassa. Opinto-ohjaajia on koulutettu yhteistyössä maan opetusministeriön kanssa. Kambodžassa on erittäin tärkeää saada nuoria käymään koulunsa loppuun ja opiskelemaan, sillä maassa on kova pula osaavasta työvoimasta. Maan talous kasvaa, mutta kasvun hedelmät eivät jakaannu oikeudenmukaisesti yhteiskunnassa. Korruptio on juurtunut syvälle rakenteisiin, eikä poliittinen tilanne ole kaikkein helpoin. Kriittisiä puheenvuoroja ei suvaita. Objektiivista tietoa pienistä tai suurista asioista on vaikeaa saada. Miten tällaisessa tilanteessa on mahdollista tehdä laadukasta kehitysyhteistyötä? Tämä on kysymys monessa toimintamaassamme. En silti pidä vaihtoehtona työn lopettamista. Uskon ja toivon, että koulutus ja uudet ideat antavat työkaluja parempaan tulevaisuuteen. Mutta tarkkaa tasapainoilua työ vaatii. Kaikkea ei voi sanoa ääneen. Opinto-ohjauksen tavoitteena on myös rohkaista nuoria ajattelemaan itsenäisesti ja tekemään omaa elämäänsä koskevia päätöksiä. Nämä ovat asioita, joihin sikäläisessä kulttuurissa ja eri historian vaiheissa ei nuoria ole perinteisesti rohkaistu.

Noora Pohjanheimo

Äänestä lehden paras juttu! Edellisen Tekoja-lehden 4/2018 parhaaksi jutuksi äänestettiin Pieni suklaapuoti, vesiviljelyä ja kukkia viittomakielellä s. 6–9. Reilun kaupan tuotepaketin arvonnan voitti Anneli Östman Vantaalta. Onnea! Äänestä vuoden ensimmäisen Tekoja-lehden parasta juttua ja osallistu arvontaan viimeistään 31.3. osoitteessa kua.fi/tekoja-lehti tai postitse Kirkon Ulkomaanapu, PL 210, 00131 Helsinki.

Koulun piha on aurinkoinen. Haastattelujen jälkeen joukko tyttöjä tulee juttelemaan, ja sitten otetaan vielä yhteisselfieitä. Nuoret ovat reippaita ja keskustelevat rohkeasti ulkomaalaisen kanssa. Koulun rehtorikin on huomannut muutoksen: ”Oppilaat vastaavat rohkeasti kysymyksiini, eivätkä lähde pakoon niin kuin ennen.” Nuorten käsissä on Kambodžan tulevaisuus. Ulla Kärki Kirjoittaja on Kirkon Ulkomaanavun tiedottaja

TEKOJA IHMISARVON PUOLESTA

19

SVENSKA SIDOR

  Rebecca Atubo, 12, säger sig tycka bättre om skolan än om att valla djur. Hennes favoritämnen är engelska och matematik.

EN KAMP OM ÖVERLEVNAD I KENYA Skolgången kräver stora uppoffringar på Kenyas fattigaste område, men David Edapal är övertygad att utbildning leder till en bättre framtid för hans dotter. De torra kvistarna rasslar när getterna försöker tränga sig igenom det skraltiga staketet. 12-åriga Rebecca Atubo lyfter omsorgsfullt killingarna in i en åtskild del av inhägnaden och släpper ut de övriga getterna. Getterna vandrar mot betesmarkerna under en skonsam morgonsol. Om ett par timmar övergår den behagliga temperaturen till värmebölja när solen når sin fulla styrka. ”Det är ansträngande att valla djuren när det är så hett och man hela tiden är törstig”, säger Rebecca. Pastoralisterna i nordvästra Kenya har i årtusenden försörjt sig på boskapsskötsel, och barnen tar i tidig ålder ansvar för familjens getter och kor. Men det syns ingen grönska på den gråa, kruttorra jorden vid familjens hyddor. Det har oroat Rebeccas pappa David Edapal redan länge. Han kan inte säga hur gammal han är, men hans fårade ansikte har tydligt vittnat flera decennier i Turkana, Kenyas fattigaste provins. ”Här blir allt varmare och regnen har minskat betydligt. För att få vatten åt oss själva måste vi varje dag vandra i två timmar till den närmaste floden”, säger Edapal. Turkana drabbas av allt längre och svårare perioder av torka. År 2017 var torkan den värsta på årtionden, och det kostade livet på hundratusentals djur. Slaget var hårt mot pastoralisterna. Traditionellt lever de som nomader och flyttar efter de bördigaste betesmarkerna. Djuren

20

TEKOJA IHMISARVON PUOLESTA

är som ett vandrande bankkonto – de utgör hela egendomen. Djuren förser dem med mat i form av mjölk och kött. Genom att sälja ett djur får man pengar för övriga behov, som hälsovård. Männen behöver dessutom en viss mängd djur för att betala hemgift åt kvinnans släkt när de gifter sig och sedan bildar familj. Djurens död är som en finanskris för pastoralisterna. ”Utmärglade djur duger varken till att sälja eller att äta, och de ger mycket mindre mjölk”, förklarar Edapal. Kenyas ekonomi har växt kraftigt, och i Nairobi finns allt från skyskrapor till teknologi och banbrytande mobilapplikationer. Men i Turkana bor de flesta människorna i byar utan el och rinnande vatten. I Nairobi lever 22 procent av invånarna under fattigdomsgränsen, i Turkana 88 procent. Ojämlikheten beror framför allt på utbildningsnivån. I Nairobi har 90 procent gått i skolan, i Turkana 18 procent. Skolan kräver mycket uppoffringar eftersom familjerna dagligen kämpar för sin överlevnad. Men enligt Edapal går det betydligt bättre för dem i hans generation som gått i skolan. Inom KUH:s projekt började nästan 27 000 barn och unga skolan i Kenyas fattigaste provinser under år 2018. Efter att ha släppt ut getterna ger sig Rebecca av mot dagens första lektion. ”Jag hoppas att Rebecca hittar ett jobb hon gillar, och om Gud tillåter kan hon också hjälpa sina föräldrar i framtiden. Utbildningen öppnar möjligheter som jag inte själv har någon aning om”, säger Edapal. Delta i insamlingen: gemensamtansvar.fi Text: Erik Nyström Bild: Tatu Blomqvist

SVENSKA SIDOR

LEDAREN

I skolan med Sylvia och Cynthia Ett mänskligt Finland? FINLAND. Den kommande våren är en aktiv tid för livlig samhällsdebatt med vårdreformen, landskapsreformen och två val. Med detta i åtanke erbjuder Kyrkans Utlandshjälp tillsammans med Amnesty Internationals Finlandsavdelning och Finlands Röda Kors möjligheter till en konstruktiv och respektfull debatt som bär ett gemensamt ansvar. Organisationerna har förberett Människor emellan, ett verksamhets- och diskussionskoncept, som bjuder in alla att delta i en förändring för ett humanare Finland, och att träffa andra människor både ansikte mot ansikte och på webben. För att underlätta kampanjutmaningen om goda möten produceras speciella möteskort med anvisningar om hur man träffas och delar berättelser på ett respektfullt sätt. Olika grupper kan utnyttja korten till exempel under alla hjärtans dag, veckan mot rasism eller något annat eget evenemang för att lära sig att lyssna på varandra och diskutera på ett respektfullt sätt. Mera om kampanjen och möteskort: vainihmisia.fi/sv

Vill du vara med och bekämpa matsvinn? Matsvinnsbutiken WeFood i köpcentret Redi i Helsingfors söker frivilliga! Frivilliga behövs särskilt för transportuppdrag under veckoslut. Kom med i vår trevliga grupp och delta i ett spännande jobb som samtidigt minskar mängden matsvinn. Skicka in en ansökan till adressen: wefood@kyrkansutlandshjalp.fi

I början av oktober träffade jag två skolflickor, Sylvia och Cynthia. De studerar i provinsen Turkana i nordvästra Kenya där de går i skolan Joy på flykting­ lägret Kakuma. De drömmer om ett yrke och en bättre framtid. De ler mycket, och de andra eleverna utstrålar också glädje trots de verkligt anspråkslösa omständigheterna kring dem. Sylvia och Cynthia visar mig sina senaste uppgifter inom naturvetenskaperna, stapeldiagram som de ritat i sina häften. Staplarna berättar om de årliga regnmängderna på olika områden i Kenya, och de är väldigt låga. Jag bugar djupt för lärarna! Klasserna består tidvis av över hundra elever. Eleverna får en portion mat så gott som dagligen. På dagen för vårt besök räckte maten ändå bara till dem som hade längsta skoldagen eftersom vattenpumpen hade gått sönder. Småbarnen med kortare dag gick hem hungriga. På kvällen hade jag svårt att gå och duscha under mitt rinnande vatten i duschen i FN:s containerhotell. Jag har alltid litat på Kyrkans Utlandshjälp (KUH). På resan såg jag med egna ögon hur hjälpen går fram. KUH får mycket till stånd med medlen som används för att stöda världens mest utsatta människor. Intäkterna för insam- ”VAD NI HAR GJORT lingen Gemensamt FÖR NÅGON AV Ansvar 2019 går bland DESSA MINSTA annat till att hjälpa barn SOM ÄR MINA och unga i Turkana. Barn som Sylvia och Cynthia SYSKON, DET HAR behöver oss som kan ge NI GJORT FÖR MIG.” av det vi har. Barn och unga är framtiden, i det nära och fjärran. När jag träffade flickorna tänkte jag på Jesus ord: ”Vad ni har gjort för någon av dessa minsta som är mina syskon, det har ni gjort för mig.” Jag utmanar dig att delta i Gemensamt Ansvar-insamlingen! Johanna Korkeaniemi Stiftssekreterare, Lapua stift

TEKOJA IHMISARVON PUOLESTA

21

TEKIJÄ

Turkanalaiset ovat paimentolaisia, mutta rehtori John Egielanin äiti valitsi pojalleen koulutuksen karjankasvatuksen sijaan.

REHTORI HUOLEHTII KOULULAISISTA John Egielanille oppilaat ovat kuin omia lapsia Yksinhuoltajaäiti tuki Johnin koulun­käyntiä keräämällä polttopuita. Yliopiston jälkeen hän palasi juurilleen turvaamaan lasten koulun­käyntiä KUA:n koulun rehtorina. Vehreys on silmiinpistävä Arumrumin peruskoulun pihalla, keskellä rutikuivaa Turkanan maaseutua Keniassa. Oppilaat syövät lounastaan siistiin riviin istutettujen puiden alla. Vesi virtaa vesipisteestä oppilaiden muovisiin juomakuppeihin rehtori John Egielanin valvovan silmän alla. Vesijärjestelmä on rakennettu KUA:n tuella. Egielan piti sitä kaikista koulun tarpeista kiireisimpänä. ”Vesi vaikuttaa kaikkeen. Oppilaat voivat paremmin, suoriutuvat paremmin ja välttyvät pitkiltä ja vaarallisilta veden­ hakumatkoilta”, hän selittää. Kävelymatkaa lähimmälle joelle on jopa tunteja, ja oppilaat menettävät arvokasta aikaa ja energiaa, jos he hakevat vettä perheelleen. Lisäksi matka on vaarallinen. ”Koulu on ilmoittanut kolme raiskaus­tapausta viranomaisille”, hän sanoo.

22

TEKOJA IHMISARVON PUOLESTA

Isä olisi halunnut Egielanista karjan­kasvattajan, mutta äiti halusi hänet kouluun. He erosivat ja Egielan sai ainoana sisaruksista aloittaa koulun. Äiti maksoi kuluja myymällä polttopuita. ”Karja oli isäni omaisuutta. Kun he erosivat, äidilläni ei ollut mitään. Lapsuuteni oli äärimmäistä köyhyyttä ja nukuimme paljaalla maalla”, hän sanoo. Egielan pääsi kovalla työllä yliopistoon. Nyt hän on ollut kaksi vuotta Arumrumin peruskoulun rehtorina ja haluaa tehdä kaikkensa, jotta oppilaat pystyvät keskittymään kouluun. Hän on itse kasvanut paimentolaisyhteisössä ja tuntee koulunkäynnin esteet. Niistä suurin on köyhyys. ”Minulla ei ole omia lapsia, joten tuen muiden lapsia koulussa. Olen varma, että työni maksaa itsensä takaisin, kun näen heidän menestyvän elämässään”, Egielan sanoo. ”Minäkin olin uhri. Vastuuni on innostaa heitä kaikilla mahdollisuuksilla, joilla köyhyydestä pääsee irti.” Teksti: Erik Nyström Kuva: Tatu Blomqvist

KUVASTIN

Hitaasti paranevaa Joko sinulla on ruoka tulella? Teen matkaa luoksesi tuntemattomien maailmojen läpi. Kävelen kenkäni ja sieluni hajalle. Ne, jotka jätin! Ne, joita en vielä tunne! Ymmärrätkö, että kun tulen, mikään patja ei ole minulle liian ohut eikä mikään koulun lattia liian huono, mutta parantuakseni menetysten tulehduksesta tarvitsen kaiken lämpösi. Tulen niin nälkäisenä, että sinun on kääriydyttävä ympärilleni viikoiksi, kuukausiksi ja vakuutettava minut siitä, että ruoka on tulella. Kaisa Raittila

TEKOJA IHMISARVON PUOLESTA

23

MONELTA NUORELTA JÄÄ KOULUT KÄYMÄTTÄ, KOSKA SIIHEN EI OLE VARAA.

LÄHIMMÄISENRAKKAUDEN KANSANLIIKE.

AUTA NUORI KOULUUN MAAILMAN KATASTROFIALUEILLA JA SUOMESSA. #TYHMÄVAIKÖYHÄ

Keräyslupa RA/2017/785, voimassa 1.9.2017–31.8.2019, Manner-Suomi, myöntänyt Poliisihallitus 18.8.2017. Keräyslupa ÅLR 2018/4641, voimassa 1.9.2018 – 31.8.2019, Ahvenanmaa, myöntänyt Ålands landskapsregering 6.6.2018.