”Tykkään tästä koulusta, mutta minulla ei ole enää isää”

Kymmenet tuhannet ihmiset elävät yhä pakolaisleireillä Keski-Afrikan tasavallan pääkaupungissa Banguissa. Koko alkuvuoden kestäneet väkivaltaisuudet ovat pakottaneet hakemaan turvaa leireistä. Monen koti on periaatteessa lähellä, mutta se on joko tuhottu tai sinne ei ole turvallista palata. Kirkon Ulkomaanavun avaamissa kouluissa opiskelevista lapsista viisi kertoo, millaista on käydä koulua pakolaisleirillä ja mitä he odottavat tulevaisuudeltaan.

  • Josue, 12 vuotta, FATEB:n väliaikainen koulu

    ”Asuin aiemmin Miskinessä [Banguin kaupunginosa]. Näin kun ihmisiä tapettiin siellä. Minä näin sen. Oli pakko lähteä. Siksi tulimme joulukuussa tänne kahden siskon ja veljen kanssa. Meillä on koulua aamuseitsemästä yhteentoista. Koulussa on kiva käydä, sillä tykkään tehdä tehtäviä. Eniten pidän matematiikasta, koska se on minusta helpointa. On tärkeää käydä koulua, että voi myöhemmin opiskella. Minä haluaisin ehkä isona matemaatikoksi.”

    Kuva 1/5
  • Theresia, 8 vuotta, FATEB:n väliaikainen koulu

    ”Tykkään tästä koulusta, mutta isäni on kuollut. Minulla ei ole enää isää. Tulimme tänne joulukuussa kotoa Viidennestä kaupunginosasta. Täällä jo olleet sukulaiset kutsuivat tulemaan, koska siellä missä asuimme, oli vaarallista. Minulla on kaksi veljeä: toinen 11 vuotta ja toinen yhdeksän kuukautta. Äiti minulla on, mutta ei enää isää. Se on surullista. Hoidan pikkuveljeäni ja leikin hänen kanssaan. Autan äitiä sillä tavoin. Juuri tänään veli täyttää yhdeksän kuukautta. Koulussa tykkään eniten matematiikasta ja ranskasta. Tulevaisuuden vuoksi on tärkeää opiskella. Minä haluan isona presidentiksi. Sitten voin määrätä ihmisiä.”

    Kuva 2/5
  • Christopher, 10 vuotta, Adventistikirkon leirin väliaikainen koulu

    ”Meitä on täällä yhdeksän: äiti ja isä ja kuusi sisarustani. Tulimme tänne Mgbenguewesta Viidennessä kaupunginosassa. Siellä ei voinut enää asua. Nyt nukumme teltassa tuolla takana. Koulussa pidän eniten matematiikasta ja saneluista. Olen niissä hyvä. Isona haluan ministeriksi. En kyllä ole ihan varma siitä, mitä ministerit tekevät. Mutta haluan auttaa tätä maata. Siksi on tärkeää opiskella; että voi auttaa. Ehkä parasta olisi olla opetusministeri.”

    Kuva 3/5
  • Salomon, 9 vuotta, Adventistikirkon leirin väliaikainen koulu

    ”Tämä koulu on hyvä, mutta edellinenkin koulu oli kiva. Minulla on välillä ikävä sinne. Asuin ennen Basangessa, joka sijaitsee Viidennessä kaupunginosassa. Seleka (sissiryhmä, joista enemmistö muslimeja) oli siellä, emmekä me enää voineet jäädä sinne. Tulimme tänne 5. joulukuuta, kun tämä paikka avattiin. Olemme nyt olleet täällä yli kahdeksan kuukautta. Minulla on täällä äiti ja isä sekä isoveli ja isosisko. Minä olen pienin. Käyn koulua tulevaisuuden vuoksi. Isona haluaisin olla koulun johtaja, että voisin organisoida koulun mahdollisimman hyvin toimivaksi.”

    Kuva 4/5
  • Hilarie, 12 vuotta, Adventistikirkon leirin väliaikainen koulu

    ”Seleka tuli meille Viidenteen kaupunginosaan, ja siksi meidän täytyi tulla tänne. Olemme olleet täällä kolmen siskon ja kahden veljen kanssa joulukuun viidennestä päivästä lähtien. Minulla on täällä paljon kavereita, ja iltapäivisin leikimme yhdessä. Tykkään käydä koulua. Sinne on tärkeää mennä, että oppii asioita. Mielestäni tyttöjen ja poikien välillä ei ole koulussa mitään eroa. Molemmat voivat opiskella yhtä hyvin ja tulla yhtä hyviksi. Minä pidän eniten lukemisesta ja algebrasta. Haluaisin isona lääkäriksi, että voisin auttaa erityisesti naisia.”

    Kuva 5/5

Kirkon Ulkomaanapu on rakentanut Banguin pakolaisleirien yhteyteen kolme väliaikaista koulua, jotta lasten olisi mahdollista opiskella myös poikkeusolosuhteissa. Osa lapsista asuu leirillä yksin, ilman vanhempiaan.  Koulut tarjoavat turvaa ja suojaa sekasortoisessa tilanteessa. Väliaikaisissa kouluissa opiskelee joka arkipäivä yli viisisataa lasta ja nuorta.

Elokuun alkuun asti oppilaita oli vielä enemmän, mutta neljäs Ulkomaanavun rakentama väliaikainen koulu voitiin sulkea heinäkuun lopussa. Sen oppilaat ovat päässeet palaamaan niin ikään Ulkomaanavun tuella avattuun pysyvään Sica 2:n kouluun.

Lapset esiintyvät turvallisuussyistä pelkillä etunimillään.

Teksti: Satu Helin
Kuvat: Ville Asikainen