Tendelan koulu näkyy ja kuuluu kauas

Ruotsinkielisten seurakuntien ja Kuopion Lyseon opiskelijoiden keräämä raha meni 7 000 kilometrin päähän Kongoon. Rahalla rakennettiin koulu, jossa tienoon kaikki opettajat haluaisivat opettaa – ja entistä useampi lapsi oppia. Tendelan alakoulu rakennettiin itäiseen Kongoon 250 oppilaalle, mutta nyt lukukauden alettua upouusissa luokissa on 400 lasta.

”Ulkopuolelle jäi silti 50 halukasta. Minun oli pakko sanoa pettyneille vanhemmille, etten voi ottaa enää yhtään oppilasta lisää”, kertoo koulun rehtori Kinda Kasereka. ”Meillä on nyt niin hieno koulu, että tänne haluaisivat kaikki.”

Lokakuun puolivälissä Benistä kuului järkyttäviä uutisia. Kaupunki joutui sissien tekemän joukkomurhan kohteeksi. 26 ihmistä tapettiin. Alueen trooppisissa metsissä toimii yhä useita kapinallisryhmiä.

  • Syntyi aikamoinen ryntäys, kun lapset saivat kesken vihkiäisjuhlan mennä käymään uuden Tendela-koulunsa luokissa.

    Kuva 1/7
  • Kongon demokraattisen tasavallan kansallishymni sananmukaisesti raikui, kun 400 oppilasta tulkitsi laulun tunteella ja taidolla.

    Kuva 2/7
  • Kouluhankkeen tärkeät taustavaikuttajat – äidit. He seurasivat vihkiäisjuhlassa lastensa esityksiä sivummalta, hyvin tyytyväisinä.

    Kuva 3/7
  • Kuutosluokkalaisella, 12-vuotiaalla Sentique Kavuaho Kisughulla on kolme isoveljeä ja kaksi pikkusiskoa. ”Pääsin perheeni ainoana lapsena kouluun. Isona haluaisin kouluttautua talonrakentajaksi.

    Kuva 4/7
  • Benin kaupunginjohtaja Bernard Amissi Kalunda lähettää kyyhkyn ilmaan – konfliktien repimässä Itä-Kongossa onkin syytä toivoa, että edes koulu saisi toimia rauhassa.

    Kuva 5/7
  • Kuusiluokkainen, vankasti rakennettu Tendelan vihreä koulu erottuu maisemassa kauas. Takana on trooppinen metsä palmuineen ja banaanipuinen.

    Kuva 6/7
  • Vanha opinaho: näissä tiloissa Tendelan koulun oppilaat joutuivat opiskelemaan kymmenen vuotta.

    Kuva 7/7

Tendelan koulu on Benin kaupungissa, jättimäisessä 67 000 asukkaan Manginan lähiössä. Beni tunnetaan paitsi olutpanimostaan, myös lähitienoon lukuisista kultakaivoksista. Niiden määrää eivät edes paikalliset osaa kuin varovasti arvella.

Kaivokset lienevät yksi syy siihen, että alueen lapsista vain 40 prosenttia käy koulua. Tendelan koulun toivotaankin houkuttavan opintielle poikia, jotka ovat opiskelun sijaan tottuneet tai joutuneet kaivoksille töihin. Toinen tavoite on, että oppilaista puolet on tyttöjä.

Tendelan koulun rakentaminen maksoi 98 872 dollaria, noin 77 000 euroa. Hankkeen toteutti Kirkon Ulkomaanapu paikallisen kumppaninsa Luterilaisen Maailmanliiton kanssa.

Raha matkasi Beniin 7 000 kilometriä Suomesta. Koulun rakentamisen mahdollisti Porvoon hiippakunnan ruotsinkielisten seurakuntien yhteinen, iso ponnistus. Mukaan keräykseen lähti lähes 60 seurakuntaa, jotka vajaassa vuodessa saivat tapahtumien ja tempausten avulla kokoon 70 000 euroa.

Myös Kuopion Lyseon kansainvälisen linjan opiskelijat keräsivät koululle yli 7 000 euroa.

Pimeästä loukosta valoisaan tilaan

Seurakuntien ja kuopiolaisten lukionuorten halu tehdä hyvää mullisti Tendelan koulun oppilaiden arjen.

Muutoksen näkee koulun pihalla yhdellä silmäyksellä.

Juuri maalattu, limenvihreä ja peltikattoinen koulu erottuu kauas maisemassa, missä talot ovat savimajoja heinäkattoineen.

Kuusiluokkainen koulu valettiin paikan päällä betoniharkoista. Luokkien lattiatkin ovat betonia. Isojen ikkunoiden ansiosta luokat ja pulpetit kylpevät päiväntasaajan kirkkaassa valossa.
Koulun vieressä kulmittain on toinenkin vihreä rakennus: rehtorin huone ja opettajien kanslia.

Tontin kolmas rakennus on pitkulainen hökkeli: seinät päällekkäin ladottuja keppejä ja oksanpätkiä, joiden välit on tilkitty savesta. Paikoin savi on murtunut, paikoin kadonnut kokonaan. Ikkunoiden virkaa hoitavat pienet aukot.  Sisällä lattia on muhkuraista maata. Puukyhäelmät tunnistaa pulpeteiksi. Tämä on Tendelan entinen koulu, jossa lapset opiskelivat kymmenen vuotta.

Koulun pihasta hedelmiä ja palmuöljyä

Tendelan koulun takaa avautuu trooppinen metsä. Valtavia palmuja, banaanipuita ja viidakkomaista tunnelmaa. Sijainti metsän kupeessa ei ole sattuma.

”Koulu on suojassa kovilta tuulilta. Myös auringonkierto määritteli rakennuspaikan”, kertoo Rodrique Maluma, koulun suunnitellut insinööri.

Sivummalla, silti näköetäisyydellä, ovat vessat. Nekin ovat täkäläisittäin poikkeus: kompostointi on tarkkaan mietitty. Tyttöjen puolen ovet ovat koululle päin, turvallisuussyistä. Ja on tontilla vielä yksi hienous: vedenkeruusäiliö, josta lähtevä putki yhdistettiin yli puolen kilometrin päässä kulkevaan vesipisteeseen. Kaivuu-urakan tekivät oppilaiden isät.

Oman pihan vesihana on hieno juttu. Koko Manginan lähiössä on kolme jakelupistettä, joista vesi kannetaan koteihin. Sähköä täällä ei ole.

Koulupihan hedelmälliseen maahan istutetaan myöhemmin vihanneksia. Lapset oppivat viljelyä ja myös, kuinka sato myydään. Pihassa on jo mango- ja avokadopuita. Jättimäisistä palmuista saa palmuöljyä, joka tuo koululle myyntituloja.

Opettajat haaveilevat oppikirjoista

Tendelan seitsemän opettajaa iloitsevat koulustaan.

”Kaikki opettajat haluaisivat nyt päästä tänne töihin”, viitosluokan opettaja Jonas Muhindo Maghuta kertoo.

Mutta on opettajilla toiveitakin: opetustarvikkeita kaivataan. Nyt kirjoja on vain kuutosluokkalaisilla, sielläkin yksi kirja kymmentä oppilasta kohden.

”Matematiikan ja ranskan kirjat ovat tärkeitä. Biologian kirjakin olisi lapsille elämys”, haaveilee ekaluokkalaisia opettava Emmanuel Kasereka Kendakena. Hän lienee opettajista lujimmilla. Koulun vetovoiman myötä ykkösluokalle tuli 80 lasta.

Koska koulu on virallisesti valtion hyväksymä, valtio maksaa opettajien 77 dollarin eli 60 euron kuukausipalkan.

Äidit ja isät mukana urakassa

Tendelan koulu on tulos suomalaisesta auttamishalusta, mutta myös Manginan vanhempien päättäväisyydestä.

Kongon konfliktien takia Manginassa on paljon maan sisäisiä pakolaisperheitä, joilla ei ole varaa tai halua laittaa lapsiaan kalliisiin ja tietyn uskontokunnan kouluihin. Vanhemmat halusivat koulun, joka on avoin kaikille.

”Ensin ostimme tontin. Se oli pitkä säästöprojekti, sillä maa maksoi tuhat dollaria. Olimme mukana valamassa perustuksia, ja vaimot valmistivat työmiehille ruokaa rakentamisen ajan”, kertoo vanhempainyhdistyksen vetäjä Kabla Katembo Vuira Wahali.

Wahali piti koulun vihkiäisissä tulenpalavan puheen. ”Sanat tulivat sydämestäni. Olen niin onnellinen ja tyytyväinen tästä koulusta!
Wahalilla on kahdeksan lasta; neljä Tendelan koulussa, neljä yläkoulussa.
”Itse kävin koulua kaksi vuotta. Haluan lapsilleni paremmat mahdollisuudet.”

Kaikille lapsen kouluttaminen ei ole mahdollista. Lukukausi maksaa kymmenen, koulupuku viisi dollaria. Riisin ja banaanin viljelijälle – täällä yleinen työ – summat ovat isoja.

Kyyhkyt ilmaan – ja rauhaa koulunkäynnille

Tendelan koulun vihkiäisten päätteeksi korkeuksiin heitettiin kaksi kyyhkyä – täällä on erikseen syytä toivoa, että koulu saisi toimia rauhassa.

Trooppisten metsien kätköissä on asemissa yhä useita kapinallisryhmiä.

Alueen turvallisuus oli teema myös Benin kaupunginjohtajan Bernard Amissi Kalundan vihkiäispuheessa.

”Manginassa ei ole hätää, ei opettajilla eikä lapsilla. Sissijohtaja Morganin Maimai-joukot ovat 50 kilometrin päässä, ja hallituksen joukot lähetetään sinne pian”, Kalunda kertoi.
Hänen mukaansa hallituksen armeija on riisumassa myös pahamaineiset ADF-Nalun kapinalliset aseista.

Lokakuun puolivälissä Benin kaupunki joutui kuitenkin joukkomurhan kohteeksi, ja teosta epäiltiin juuri ADF-kapinallisia. Sissijoukkue tappoi Benissä 26 ihmistä viidakkoveitsillä.  Kaksi päivää tämän jälkeen kapinalliset tekivät toisen iskun 50 kilometrin päähän Eringetin kaupunkiin, jossa 22 ihmistä hakattiin kuoliaaksi viidakkoveitsillä ja kirveillä.

Amissi Kalunda totesi kansainvälisten uutistoimistojen mukaan, ettei tekijöitä pystytty varmuudella nimeämään ADF:n miehiksi.

Vielä Tendelan koulun vihkiäisissä kaupunginjohtajan isoin huoli oli konfliktien sijaan Benin 40 prosentin työttömyys.

”Pahinta on, että ilman työtä ovat hyvin koulutetut. Koulutus ja hyvät koulut ovat kuitenkin juuri sitä, mitä tämä alue kipeimmin tarvitsee”, hän totesi.

Teksti: Katja Hedberg
Kuvat: Jukka Gröndahl