Paluu kotiin pelottaa

Väkivaltaisuudet laantuivat Norsunluurannikolla yli kaksi vuotta sitten, mutta Liberiassa on yhä 42 000 Norsunluurannikon pakolaista. Paluu kotiin pelottaa. Moni pakolainen on joutunut näkemään, kun oma perheenjäsen tapetaan. Perjantaina 20. kesäkuuta vietetään Kansainvälistä pakolaispäivää. Kansainvälisen pakolaispäivän kunniaksi kerromme kuusi tarinaa Grand Gedehin pakolaisleiriltä.

  • YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n mukaan maailmassa on yli 50 miljoonaa pakolaista, joista 17,9 miljoonaa on kotimaansa ulkopuolelle paenneita, 33,3 miljoonaa on maansisäisiä pakolaisia, ja 1,1 miljoonaa on turvapaikanhakijoita.

    Kuva 1/7
  • Prisca Zonh Manhanin, 13, perhe pakeni taisteluja Norsunluurannikolta kolme vuotta sitten. Prisca on ollut pakolainen Liberiassa siitä asti ja asuu nyt Grand Gedehin leirillä vanhempiensa ja neljän sisaruksensa kanssa. Prisca kävi alakoulunsa loppuun pakolaisleirillä. Tammikuussa hän pääsi jatkamaan opintojaan Kirkon Ulkomaanavun avaamassa yläkoulussa. Seiskaluokkalaisen Priscan lempiaineita ovat ranska ja matematiikka. Hän toivoo, että kaikki oppialat saisivat pian koulupuvut.

    Kuva 2/7
  • Jocelyn Ziakon, 21, pelaa jalkapalloa koulun joukkueessa ja haaveilee ammattilaisurasta. MM-kisoissa hän kannattaa tietysti omaa joukkuettaan, Norsunluurannikkoa. Grand Gedehin leirillä on 15 000 pakolaista mutta vain viisi paikkaa, missä voi seurata MM-kisoja televisiosta – maksua vastaan. Nämäkin paikat ovat pieniä, ahtaita ja hikisiä, mutta muut mahdollisuudet seurata MM-otteluja ovat heikot. Ziakon on paitsi jalkapalloilija, myös nuori isä. Hänen poikansa Michael syntyi pakolaisleirillä ja on pian vuoden ikäinen. ”En halua palata kotiin, koska en enää kestä nähdä tappamista. Enkä halua, että poikani joutuisi kokemaan mitään sellaista.”

    Kuva 3/7
  • Charlotte Thea, 14, on uusi tulokas Grand Gedehin leirin yläkoulussa. Hän joutui vastikään muuttamaan pois edelliseltä leiriltä, joka suljettiin. Jalkapallo on Charlotten intohimo. Hän on koulun toisen tyttöjoukkueen kapteeni ja haaveilee urasta ammattipelaajana tai valmentajana ulkomailla. ”Ollakseen hyvä tiimin johtaja täytyy olla kärsivällinen, rento ja kunnioittaa kaikkia. Minä haluan olla sellainen!”

    Kuva 4/7
  • 16-vuotias Sephora Maho on viimeisillään raskaana. Hän käy koulua joka päivä ja aikoo palata synnytyksen jälkeen pian takaisin kouluun. Nuorten tyttöjen raskaudet ovat yleisiä Länsi-Afrikassa. Pakolaisleirin koulun yhteydessä toimii Tyttöjen Klubi, jossa tytöt saavat tietoa seksistä ja raskauden ehkäisystä. Sephora toivoo voivansa tulevaisuudessa palata lapsensa kanssa kotiin Norsunluurannikolle. Hänen toiveammattinsa on lääkäri.

    Kuva 5/7
  • Nuori äiti ja yläkoulun oppilas Eloise Gnanh jättää tyttärensä Princessen oppituntien ajaksi päivähoitoon. Yläkoulun alueelle on järjestetty päivähoitopaikka, jossa neljä vapaaehtoista hoitajaa pitää huolta lähes kolmestakymmenestä pikkulapsesta. Nuorten äitien on helppo poiketa hoitopaikkaan ruokkimaan ja hoitamaan lapsiaan tuntien välillä. Tytär Princesse ei ollut ennen nähnyt kalpeaihoista valokuvaajaa, ja tämä pelotti häntä aluksi vähän.

    Kuva 6/7
  • Jules Yao Yeboua on englannin opettaja pakolaisleirin yläkoulussa. ”Vielä viime vuonna täällä ei ollut yläkoulua eikä se ollut hyvä juttu nuorison kannalta. Kaikenlaista sattuu ja tapahtuu, jos ei ole mitään järkevää tekemistä.” Opettajat alkoivat järjestää oppitunteja vapaaehtoisina. Kirkon Ulkomaanapu tuli apuun tämän vuoden alusta, ja nyt koulussa on luokkahuoneet ja opetusmateriaaleja. Norsunluurannikon virallinen kieli on ranska, mutta englanti on pakolaisleirin koulussa yksi tärkeimmistä oppiaineista. ”Liberiassa puhutaan englantia, ja on tärkeää pystyä kommunikoimaan paikallisten kanssa”, opettaja tietää.

    Kuva 7/7

Nyt tilanne Norsunluurannikolla on pääasiassa rauhallinen. Moni taisteluja paennut on palannut kotiin, mutta kaikille pakolaisille paluu ei ole turvallinen vaihtoehto. Kaikilla ei edes ole minne palata: koti on voitu tuhota tai joku muu on asettunut sinne asumaan.

Viime kuukausina Liberian vastaisella rajalla on taas ollut väkivaltaisia selkkauksia. Presidentinvaalit pidetään ensi vuonna, ja alkava vaalikampanjointi saattaa kiristää tunnelmia.

Menneisyys painaa, ja tulevaisuus askarruttaa mieliä. Moni pakolainen on joutunut kohtaamaan järkyttävää väkivaltaa. Jotkut ovat joutuneet näkemään, kun omia perheenjäseniä on tapettu. Paluu pelottaa.

Yläkouluikäiset lapset ovat keskeinen ryhmä, joka jää pakolaisleirien olosuhteissa helposti heitteille. Humanitaarisissa kriiseissä pakolaiset kohtaavat niin monia haasteita, että yläkouluopetus jää usein muun varjoon.

Kirkon Ulkomaanapu on ainoa taho, joka tarjoaa yläkouluopetusta Nimban ja Grand Gedehin pakolaisleireillä Liberiassa. Nimbassa yläkoulu on toiminut kaksi vuotta. Grand Gedehin yläkoulu avattiin tämän vuoden alussa.

Nyt Nimban yläkoulussa on 315 oppilasta, Grand Gedehissä 474. Maaliskuussa Ulkomaanapu avasi Nimban yläkoulun yhteyteen saman ikäisille suunnatun ammattioppimiskeskuksen.

Teksti: Ulla Tarkka