Pakolaislapset Etelä-Sudanissa: ”On todella tärkeää, että koulussa on seinät ja katto”

Kirkon Ulkomaanavun rakentamassa Mät-akatemia -nimisessä peruskoulussa Etelä-Sudanissa opiskelee noin 1200 lasta ja nuorta. Heistä noin 70 prosenttia on lähialueiden taisteluita paenneita pakolaisia. Moni ei ole ikinä käynyt koulua koulurakennuksessa – kaikki eivät missään.

  • Nyandeng Deng Majeu, 7, 1. luokka.
    ”Olen Borista ja tulimme tänne vanhempien, yhden siskon ja kolmen veljen kanssa. Tykkään opetuksesta, opettajista ja kaikesta. Nyt haluaisin oppia kirjoittamaan. ”

    Kuva 1/6
  • Beng Kur Luetti, 13, 4. luokka.
    ”Borissa ei koskaan tiennyt, koska taistelu alkaa. Siksi kouluunkin oli pelottavaa mennä. Tulimme perheeni kanssa tänne kaksi vuotta sitten. Täällä tunnemme olomme hyväksi. Haluan saada koulutusta, jotta pystyn puhumaan englantia ja pärjäämään. Lempiaineitani on englannin lisäksi historia. Sen auttaa minua tuntemaan maani ja kotiseutuni asioita. Aikuisena haluaisin tulla lääkäriksi, jotta voisin auttaa muita.”

    Kuva 2/6
  • Monica Kuir Atenz, 18, 8. luokka
    ”Pakenin Borin taisteluita tänne Mingkamaniin yhdessä vanhempieni ja viiden sisarukseni kanssa. Nuerit taistelivat siellä muita heimoja vastaan, ja olimme jatkuvasti vaarassa. Nyt olemme olleet täällä Mingkamanissa kaksi vuotta. Oli hienoa, että pääsin kouluun heti, kun olimme tulleet tänne. Kävin katsomassa koulua ja näin heti, että se oli turvallinen. Aloitin koulun saman tien."

    "Lempiaineeni on englanti. Jos ei osaa puhua ihmisten kanssa, ei voi ilmaista itseään eikä voi esimerkiksi tehdä toimistotöitä. Itse haluaisin myöhemmin työskennellä sairaanhoitajana. Silloin voisin jopa pelastaa jonkun hengen. Samalla voisin parantaa sekä omaa että läheisteni terveyttä."

    Kuva 3/6
  • Isaiah Aluong Chol, 18, 6. luokka
    ”Tulen juuri englanninkokeesta. Täällä ne tehdään pulpeteissa luokkahuoneessa. Borissa me vain istuimme puun alla eikä meillä ollut koulurakennusta. Koulussa on todella tärkeää, että on seinät ja katto. Se tekee olon turvalliseksi.
    Pidän matematiikasta ja historiasta. Kun osaa matematiikkaa, voi työskennellä tilastojen kanssa ja laskea. Tilastot ovat tärkeitä esimerkiksi yliopistossa. Historia taas on tärkeää, jotta voin ymmärtää maatani ja jopa sodan syitä. Tulevaisuudessa haluaisin olla johtaja valtion hallinnossa. Haluaisin varmistaa, että meillä olisi kouluja ja teitä. Hyvä hallinto on kaiken avain. Haluan jäädä tänne rakentamaan maatamme, kehottamaan ihmisiä menemään kouluun ja rakentamaan rauhaa.”

    Kuva 4/6
  • Kuot Amer Igor, 8, 1. luokka.
    ”Tykkään koulusta. Opettelen nyt kirjoittamaan, vielä en osaa. Tulimme perheeni kanssa tänne Borista viime vuonna.”

    Kuva 5/6
  • Ajak Magoe, 36, Mät-akatemian rehtori
    ”Kaikkien heimojen jäsenet eivät halua päästää lapsiaan kouluun. Kierrän vapaa-aikanani kylissä puhumassa koulun tärkeydestä ja pyytämässä, että lapset saisivat tulla. Tunnen tämän alueen hyvin. Toivoisin, että saisin polkupyörän, jotta pystyisin tekemään työtä tehokkaammin.”

    Kuva 6/6

Suurin osa Mingkamaniin tulevista pakolaisista saapuu Borin kaupungista, jonne on jokilaivalla vain muutaman tunnin matka. Vuodenvaihteessa uusia pakolaisia tuli jopa 5000 viikossa.

Ulkomaanavun rakentaman Mät-akatemian nimi on paikallista heimokieltä ja tarkoittaa yhtenäisyyttä. Koulu on alusta lähtien suunniteltu niin, että sinne pääsevät sekä pakolaiset että paikalliset. Mätissä nähdään myös vaivaa, jotta paikalliset lapset ja pakolaislapset ystävystyisivät keskenään.

”Meidän viestimme oppilaille on, että sota ei ole täällä. Jos loukkaat toista, pyydät anteeksi”, sanoo koulun rehtori Ajak Magoe, 36.

Hänen mukaansa alkuvaiheessa, vuoden 2014¬-2015 vaihteessa, luokissa syntyi jopa tappeluita. Nykyään koulu on rauhallinen. Enää harvoin paikallinen lapsi kysyy pakolaiselta: ”Miksi tulit tänne meidän alueellemme”.
Borista paenneilla on yleensä hyvin vähän omaisuutta mukanaan. Osa perheistä nukkuu puiden alla vailla muuta suojaa. Ilmainen koulutus on tärkeää, sillä monilla ei olisi varaa edes pieneen koulumaksuun, koulupuvuista puhumattakaan.

”Kun taistelut alkoivat, moni lapsi pelästyi valtavasti. Täällä he kokivat itsensä ulkopuolisiksi. Kun näitä lapsia varten rakennettiin koulu, he kokivat itsensä jälleen tärkeiksi. Nyt he luottavat kouluun ja tuntevat olonsa täällä turvalliseksi.  Tämän ansiosta he haluavat myös oppia”, rehtori Magoe sanoo.

”Oppilaillani on paljon kunnianhimoa. Moni haluaa lääkäriksi tai opettajaksi. Silti valitettavan todennäköistä on, että moni jää kotiin käytyään tämän koulun loppuun. Täällä ei ole lukiota tai muita jatko-opiskelumahdollisuuksia. Moni tyttö tulee äidiksi nuorena.”

Siitä huolimatta Magoe on toiveikas.

”Opettajan työ on minulle kutsumusammatti. Nämä lapset ovat kuin omiani. Uskon, että heistä voi vielä tulla jotain suurta, ja olen siitä ylpeä”.

Mät-akatemia on rakennettu Suomen ulkoministeriön tuella.

Teksti: Satu Helin
Kuvat: Ville Palonen