Mitä tapahtui taifuunin jälkeen?

On kulunut kuusi kuukautta siitä, kun taifuuni Haiyan, maailman voimakkaimmaksi taifuuniksi arvioitu myrsky, iski Filippiinien saarivaltioon. Tuhoalueilla ihmiset menettivät yhden aamun aikana kotinsa ja elinkeinonsa – mutta eivät taistelutahtoaan ja sinnikkyyttään.

Kirkollisten järjestöjen verkosto ACT-allianssi on auttanut yhteensä miljoonaa ihmistä eri puolilla Filippiinejä. Lue kuuden ihmisen tarinat.

  • Melanie Venancia, Batad: ”Olen kiitollinen, että lapseni, mieheni ja minä itse olemme kaikki hengissä. Millään muulla ei ole väliä, kaikki tavarat voidaan korvata. Talomme tuhoutui taifuunissa täysin. Pelastuimme menemällä turvaan naapurin isoon kivitaloon. Taifuunin jälkeen olimme pitkään hyvin peloissamme. Yhtenä yönä ryntäsimme ulos, kun sain tekstiviestin tsunamivaarasta. Kiipesimme mäen päälle turvaan. Se oli onneksi väärä hälytys. Olemme saaneet ruoka-apua ja tarvikkeet uuden talon rakentamiseen. Pääsin kalansavustuskurssille. Kylämme naisten kesken aiomme nyt perustaa kooperatiivin ja alkaa myydä savustettua kalaa. Kaikkien miehethän ovat kalastajia.”

    Kuva 1/6
  • Joseph Aquino, Capiz: ”Radio säästi henkemme. Myrskyvaroituksen jälkeen menimme perheeni kanssa evakuointikeskukseen. Olin hyvin peloissani. En itseni takia, vaan kaikkien siellä olleiden lasten. Olemme saaneet hätäapuna ruokaa ja vaatteita. Perheeni sai väliaikaisen talon ja itse sain myös työtä talonrakennusprojektissa puuseppänä. Uusi talomme kestää myrskyjä paljon paremmin kuin taifuunin tuhoama vanha talo. En tarvitse enää apua. Pienen kalastusverkon ja itse kyhäämäni veneen turvin saan hankittua ruokaa perheelleni. Lähetimme kaksi aikuista lastamme Manilaan töihin, koska täällä ei ole heille mitään.”

    Kuva 2/6
  • Jose Arnel Beldia, Capiz: ”Jos tulee uusi taifuuni, aion sitoa omaisuuteni kiinni vahvaan puuhun ja mennä perheeni kanssa turvaan tukevaksi rakennettuun taloon. Olen kalastaja. Taifuuni vei myös veneeni enkä pystynyt kalastamaan. Onneksi saimme ruoka-apua. Nyt olen saanut uuden veneen ja verkon ja kalastan jälleen.”

    Kuva 3/6
  • Bengie Ann Cupio, Molocabucin saari: ”Me filippiiniläiset olemme syntyneet taistelijoiksi! Kun kuulimme myrskyvaroituksen, aloin laittaa ruokaa. Tiesin, että kohta se olisi mahdotonta enkä halunnut lasteni joutuvan olemaan nälissään. Saaremme evakuointikeskus on koulu ja se oli niin täynnä, että menimme perheeni ja naapurin perheen kanssa koulun vessaan turvaan. Meitä oli yhteensä kymmenen ihmistä pienessä vessassa, jossa ei ollut tilaa kuin seistä. Näin jo koululta, että talostamme ei ollut jäänyt jäljelle mitään. Aluksi oli todella vaikeaa. Mutta saimme uuden, myrskyjä paremmin kestävän talon, jonka rakensimme itse. Elämä jatkuu. Mieheni korjaa nyt venettään ja pääsee pian taas kalastamaan.”

    Kuva 4/6
  • Alan Padilla, Embarcadero: ”Jos olisimme pelkästään valtion avun varassa, niin kyllähän siinä nälkä tulisi. Taifuuni tuhosi talomme ja veneeni. Perheeni asuu rakennusjätteestä tehdyssä väliaikaisessa suojassa. Olemme saaneet ruoka-apua ja vaatteita. En ole vielä pystynyt aloittamaan kalastusta, mutta punon parhaillani painoja kiinni verkkoon, jonka sain elinkeinoavustuksena. Ja pian saan uuden veneenkin. Kalastuksella ansaitsen keskimäärin kaksi euroa päivässä.”

    Kuva 5/6
  • Rayna Timbres, Embarcadero: ”Perheeni pakeni taifuunia maanomistajan isoon taloon. Itkin ja rukoilin koko myrskyn ajan. Olemme saaneet ruoka-apua, mutta tarvitsisimme myös uuden talon. Jos tulee uusi myrsky, niin pitää valmistautua hyvin, pakata ruokaa ja vaatteita mukaan. Ja rakentaa parempi talo.”

    Kuva 6/6