Mitä muoti maksaa? – Vaatetyöläiset kertovat

Mitä muoti todellisuudessa maksaa? Neljä Phnom Penhin vaatetehtailla työskentelevää naista kutsui kotiinsa ja kertoo terveisensä kuluttajille.

  • Monen muun tytön tavoin Prerng Sok Oin, 23, lopetti koulun kahdeksannella luokalla ja muutti Phnom Penhiin tukeakseen perhettään. Aluksi hän myi aamuisin pikkupurtavaa tehtaan edessä ja torilla, mutta päätyi lopulta 15-vuotiaana tehtaaseen. Tuolloin hän ansaitsi alle 60 euroa kuukaudessa. "Haluan kertoa kuluttajille, että me teemme ne vaatteet. Haluan riittävän palkan työstä. Toisinaan saan säästettyä rahaa, jonka lähetän vanhemmilleni tai käytän englannin ja tietotekniikan opiskeluun. Haluaisin vain kertoa, että työmme on niin pölyistä ja hikistä, että toisinaan kuumuudesta johtuen hengittäminen sattuu. Haluan kertoa, että minulla ei ole aina aikaa mennä vessaan. Ja että työsopimus solmitaan vain kolmeksi kuukaudeksi, joten jos yritän olla ovela, minulle voidaan antaa potkut. Potkut voi saada myös venyneen sairastumisen tai perhejuhlan takia. Teen usein töitä pyhäpäivinä. Potkujen antaminen on helppoa, koska tehtaassani ei ole liiton edustusta.”

    Kuva 1/8
  • Jätepalvelun ja viemäröinnin puute on vaatetyöläisten asuinalueella silminnähtävää. Kuva on pääkaupunki Phnom Penhnistä alueelta, joka sijaitsee vaatetehtaiden läheisyydessä.

    Kuva 2/8
  • Cheng Dano, 39, lopetti koulunkäynnin kahdeksannella luokalla ja siirtyi työmaailmaan elättääkseen köyhää perhettään. Jo vuonna 1998 hän teki uimapukuja ja urheiluvaatteita muun muassa Nikelle ja Gapille. Hänen palkkansa oli tuolloin alle 30 euroa kuukaudessa. Nyt yli 15 vuotta myöhemmin hänen palkkansa on noin 80 euroa kuukaudessa. "Teen töitä viikolla kello 7-16 ja lauantaisin 7-20, jos haluan ylimääräistä rahaa. Teen töitä tarvittaessa myös sunnuntaisin. Palkkani ei silti riitä elämiseen. Isäni on sairas ja lähetän hänelle joka kuukausi noin 20 euroa. Näin joudun lainaamaan rahaa. Jos minulla olisi rahaa, niin säästäisin sitä vanhuudenpäiviä varten ja opiskelisin muun muassa englannin kieltä. Kambodžassa ei saa eläkettä. Jos kuluttajat näkisivät sen, miten elämme täällä, he varmaan tekisivät asialle jotain. Jos he vain tietäisivät, että vaatteet joita he pitävät päällään ovat toisinaan sairaiden tekemiä. Eräs työkaverini juuri kuoli, koska hän teki töitä sairaana. Kukaan ei pakottanut häntä tähän, mutta jos et tee töitä, niin et saa rahaakaan. Näin asiat ovat täällä. Onko tämä elämää?"

    Kuva 3/8
  • Usein vaatetyöläiset joutuvat asumaan ahtaissa tilossa ja rakennuksissa, joissa ei ole huomioitu esimerkiksi paloturvallisuutta. Kuvan käytävän varrella asuu vaatetehtaissa töissä olevia tyttöjä. Noin 10 neliömetrin huoneessa asuu useita tyttöjä. Usein huoneissa ei ole ikkunoita tai ikkunoissa on kalterit. Pitkä käytävä on ainoa pakotie kadulle, jos rakennuksessa syttyy tulipalo.

    Kuva 4/8
  • Sotsor Phorng, 22, näyttää siskonsa henkilöllisyystodistusta. Sen avulla hän pääsi alaikäisenä töihin vaatetehtaaseen. Tehtaat käyttävät edelleen eri syistä alaikäisiä työvoimanaan. "Lopetin koulun kahdeksannella luokalla. Perheeni oli köyhä ja meidän maatilkku oli liian pieni sekä ilmasto liian haastava viljelyyn, joten päädyin tehtaaseen töihin. Tehtaassa oli töissä myös siskoni ja muita ystäviä kylästäni. Suuri osa kyläni tytöistä on töissä tehtaissa. Tytöt ovat usein 13-15 -vuotiaita. Itselläni oli siskoni henkilöllisyystodistus, jossa oli oma kuvani. Tällä hetkellä teen tuotteita muun muassa Kirklandille ja peruspalkkani on 86 euroa kuukaudessa. Etujen kanssa palkkani on noin 130 euroa, jos teen töitä maanantaista lauantaihin ja pyhäpäivinä. Yritän opiskella viikonloppuisin ja suoritan nyt yhdeksättä luokkaa. Toivon pääseväni yliopistoon opiskelemaan media-alaa. Oma viestini kuluttajille on: pyydän, älkää pakottako minua tekemään ylitöitä! Joudun pyytämään valvojaltani luvan lähteä kotiin ja he eivät aina anna sitä."

    Kuva 5/8
  • Astetta parempi malli vaatetehdastyöläisten asuintilasta. Yhdessä huoneessa asuu 3-4 tyttöä. Samassa tilassa on keittiö, vessa, vaatehuone ja makuuhuone, joka voi olla vain patja lattialla.

    Kuva 6/8
  • Soun Mengly, 22, jakaa pienen huoneen kahden muun tytön kanssa. Kuva on hänen kotinsa edestä ja jokaisen oven takana asuu vaatetehtaantyttöjä. "Perheeni oli köyhä. Lainasin 15-vuotiaana tätini henkilöllisyystodistusta, ja pääsin tehdastyöhön. Tehtaissa lähes kaikki tekevät ylitöitä. Jos et tee, niin siitä tulee seuraamuksia ja etujasi leikataan. Näin tehtaassa kerrotaan. Sitten peukalonjälkesi otetaan, jotta he voivat seurata kuinka monta kertaa olet kieltäytynyt ylitöistä. Haluan opiskella! Olen niin väsynyt tehdastyöhön, jota teen maanantaista lauantaihin kello 6.30-21.30. Ylityötuntien kanssa palkkani on 120 euroa kuukaudessa. Tämä ei ole missään suhteessa vaatteiden hintoihin kaupoissa. Olen jatkuvasti kipeä. Tehtaissa kukaan ei huomioi esimerkiksi kuukautisia ja vessoissa ei ole edes saippuaa! Sen sijaan yksi henkilö saattaa tehdä kahta työtehtävää kahden koneen välissä. Kerran hajonnut napituskone iski sormeeni. Tehtaan terveydenhuollossa sain kuulla asiasta vain moitteita. Sain tapauksesta 8 euron korvauksen, joka on tehtaiden standardikorvaus kaikista onnettomuuksista. Viestini kuluttajille on se, että ihmiset ovat alkaneet väkivaltaisiksi. En pidä siitä. Mutta ylityöt ja pätkätyösopimukset tulee lopettaa. Kuluttajien ja yritysten tulisi tarkastella, miten vaatteita todella valmistetaan."

    Kuva 7/8
  • Kuva on uusimpia muotivaatteita valmistavan vaatetyöntekijän niin sanotusta keittiöstä. Useissa vaatetyöläisten kodeissa ei ole juoksevaa vettä. Näin tarvittava vesi varastoidaan esimerkiksi pihalla oleviin vesiruukkuihin.

    Kuva 8/8

Yli 90 prosenttia Kambodžan vaatetehtaiden työläisistä on nuoria tyttöjä. Usein he tulevat maaseudulta ja jättävät koulun kesken. Kirkon Ulkomaanavulla on toimeentulo- ja koulutushankkeita alueilla, joista tytöt päätyvät alaikäisinä vaatetehtaisiin.

Tehtaissa valmistetaan muotivaatteita vaatebrändeille, kuten Adidakselle, H&M:lle ja Levikselle. IndustriALL Global Unionin mukaan vaateteollisuuden osuus Kambodžan viennistä on 80 prosenttia ja se työllistää satoja tuhansia ihmisiä. Yksin pääkaupungissa Phnom Penhissä on noin 400 vaatetehdasta.

Kambodžalle kasvava vaateteollisuus on merkittävä tulonlähde. Samalla, kun maa saa tuloja ja kehittyy, tehdastyöläisten oikeuksia poljetaan.

Esimerkiksi raskaus merkitsee usein työpaikan ja -etujen menettämistä. Työntekijöille ei makseta äitiysrahaa ja toisinaan heidän pitää hakea juomavetensä saastuneesta joesta. Riittämätön ilmastointi, hengityssuojaimien puute, vaatepöly ja ilmassa leijuvat kemikaalit sekä koneiden tuottama kuumuus on johtanut tänä vuonna yli 1500 pyörtymistapaukseen työpaikalla.

Riittämätön palkka ajaa useat työntekijät myös tekemään kahta työtä eri tehtaissa. Tehtaat puolestaan vaihtavat usein nimeään ja työntekijät työpaikkaa ilman työntekijän suostumusta. Kambodžan lain mukaan ylitöistä tulee ilmoittaa 15 päivää aikaisemmin – nyt se tapahtuu usein vain kaksi tuntia ennen.

Kambodžan vaatetehtaiden oloja puolestaan valvoo valtion korruptoitunut virkamieskoneisto ja työntekijöitä lahjotaan kehumaan tehtaitaan kansainvälisille työjärjestöille.

Valtion tarkastajat valittavat voimattomuuttaan vaikuttaa ulkomaalaissijoittajien tehtaisiin. Virkamiehet ajattelevat sijoittajien rahaa, ja monikansalliset vaatebrändit eivät pääse yhteisymmärrykseen tehdastyöläisten palkankorotuksista.

Nyt minimipalkka on noin 84 euroa kuukaudessa. Työläisliitot haluavat sen noin  145 euroon kuukaudessa. Protestit ja lakot jatkuvat sekä uudet sesonkimuodit tulevat ja menevät, mutta vaatetyölaisten työolot ja palkkaus eivät näytä muuttuvan.

Teksti ja kuvat: Rami Kolehmainen