Meistä tulee bisnesnaisia!

Erittäin köyhistä kodeista lähteneet Kongon tytöt ja naiset saavat arkeensa ja koko elämäänsä uuden tarkoituksen Naisten Pankin rahoittamassa yrityskoulutuksessa.

Itäisessä Kongossa Goman kaupungissa on alkanut Kirkon Ulkomaanavun tukema ja Naisten Pankin rahoittama koulutus, joka tähtää menestyvien yritysten perustamiseen. Koulutukseen valitut tytöt ja naiset voivat onnistuessaan muuttaa paitsi perinteisiä toimeentulotapoja, myös koko alueen kehityssuuntaa.

  • Luokkahuone on varusteiltaan vaatimaton, mutta opiskelijat ovat intoa täynnä. Elokuussa alkanut tyttöjen ja naisten ammatti- ja yrittäjyyskoulutus on jo nyt kohottanut opiskelijoiden itsetuntoa ja tuonut elämään päämäärän: jokainen haluaa mukaan yrityshautomoon perustamaan omaa yritystä.

    Kuva 1/11
  • Brigitte Nzigire Lwaisa, 17:
    ”Minulla on kymmenen veljeä ja kaksi siskoa. Meidät on sijoitettu useisiin eri perheisiin, koska vanhempamme ovat kuolleet. Itse olen esikoinen, ja suurin unelmani on, että voisin auttaa sisaruksiani. Unelmani toteutuu vain rahan avulla. Onneksi pääsin ammattikoulutukseen. Haluan ryhtyä yrittäjäksi ja myydä elintarvikkeita. Alkupääoma ratkaisee, kuinka yritykseni lähtee pyörimään. Tavoitteeni on kerätä alkupääoma vähitellen. Jos menestyn yrittäjänä, tiedän mitä teen rahoillani. Maksan koulutuksen kaikille pikkuveljilleni.”

    Kuva 2/11
  • Evelyne Buhoro Mihimba, 24:
    ”Minulla on ikävä tunne, etten ole hyödyllinen perheelleni. Öisin saatan valvoa ja miettiä, kuinka saavuttaisin jotain tärkeää ja voisin siten auttaa vanhempiani ja kymmentä sisarustani. Turhautunut oloni johtuu varmaan siitä, etten ole tehnyt yläkoulun jälkeen muuta kuin käynyt kirkossa. Mutta nyt kun pääsin koulutukseen, tiedän mitä haluan – bisnesnaiseksi. En tyydy pieneen alaan. Haluan perustaa kannattavan yrityksen. Voisin ryhtyä tuottamaan olutpanimoille viljaa. Koska olen nainen, joudun ponnistelemaan tavoitteeni eteen paljon. Naisten oikeuksia ei Kongossa kunnioiteta. Naisen pitää olla paljon taitavampi kuin mies, jotta hän saa työpaikan.”

    Kuva 3/11
  • Madeleine Nyembo, 25:
    ”Haluaisin perustaa ruokakaupan. Myymälässäni olisi vain paikallisia tuotteita – siinä kauppani erikoisuus ja myyntivaltti. Yritykseni avulla voisin olla hyödyksi sisaruksilleni. Perheessämme on seitsemän lasta ja isä. Äitimme on kuollut. Periaatteessa mies ja nainen voivat tehdä samaa työtä ja menestyä yhtä hyvin, mautta käytännössä naisella on rajoituksensa. Mies voi tehdä työtä myöhään, mutta naisen pitää turvallisuussyistä olla kotona viimeistään kuudelta, ennen pimeää. Tasa-arvon pitäisi kuitenkin olla sitä, että nainen ja mies voivat työskennellä samalla tavalla.”

    Kuva 4/11
  • Fatu Eyenga, 35:
    ”Olen aina tuntenut itseni hauraaksi. Haluaisin vapaaksi tuosta tunteesta, saada tilalle vahvuutta ja tasapainoa. Kävin yläkoulua vuoden, mutta sen jälkeen olen ollut kirkossa työssä. Yrityskoulutuksen avulla aion muuttaa elämäni. Olen aina halunnut myyjäksi. Aion hankkia koneen, jolla jauhan maissista jauhoa. Siitä tulee tuottava bisnes, jos saan hankittua hyvän myllyn ja generaattorin. Yrittäminen vaatii ennen kaikkea älyä. Siksi mahdollisuudet menestyä ovat periaatteessa samat miehille ja naisille. Tosin Kongossa näin ei ole. Virastojen työpaikoista 30 prosenttia pitäisi sääntöjen mukaan antaa naisille, mutta todellisuudessa luku on paljon pienempi.”

    Kuva 5/11
  • Edith Mapenzi Kizito, 21:
    ”Unelmoin siitä, että minusta tulisi yhteisössäni merkittävä ihminen. Että minulla olisi jokin arvo ja tehtävä, joka olisi tarkoitettu juuri minua varten. Perheeseeni kuuluu äiti ja yksitoista lasta. Isä on kuollut. Jouduin keskeyttämään yläkoulun, mutta ehkä uusi koulutus auttaa minua saavuttamaan hyvän aseman. Todennäköisesti ryhdyn tuottamaan mehuja. Olen todella kiinnostunut yritysmaailmasta ja oppinut jo paljon. Markkinointi on tärkeää, ja tuotteen pitää olla hyvä. Työn kautta olisin myös tasa-arvoisempi. Tasa-arvo on sitä, että nainen voi ansaita enemmän rahaa kuin mies.”

    Kuva 6/11
  • Zilpa Riziki, 20:
    ”Yläkouluni jäi kesken, ja se harmitti. Olen miettinyt, miten ihanalta tuntuisi, jos en olisi kenestäkään riippuvainen. Haluankin tulla itsenäiseksi, oman yrityksen omistajaksi. Juomateollisuus kiinnostaa kovasti. Myisin vain vähän Fantaa ja Cokista. Päätuotteeni olisi oma ananasmehu, jota markkinoisin tehokkaasti. Myyntivalttini on, että mehuni on paikallisesti tuotettu. Naisyrittäjällä on muuan etu, moni asiakas nimittäin ostaa mieluummin naiselta kuin mieheltä. Tätä asiaa aion hyödyntää. Ajattelen niin, että yrittäjänä pystyn tekemään kaiken minkä mieskin.”

    Kuva 7/11
  • Mireille Niumba Bushole, 20:
    ”Perheeseeni kuuluvat vanhemmat ja seitsemän lasta. Perheeni on köyhä, mutta silti olen lapsesta asti unelmoinut, että voisin olla menestyvä yrittäjä. Haluan jalostaa yrityksessäni hedelmiä mango- ja ananasmehuksi. Aion opetella myös, miten maito jalostetaan juustoksi. Se olisi kannattava bisnes. Nainen voi ryhtyä yrittäjäksi siinä kuin mies. Tasa-arvo on sitä, että minä voisin olla mekaanikko ja mies toimistotyöntekijä – eikä siinä olisi mitään ihmeellistä.”

    Kuva 8/11
  • Esther Shukuda Kuhima, 17:
    ”En ole voinut opiskella aiemmin. Yläkouluni keskeytyi, sillä 13-lapsinen perheemme on tosi köyhä. Olen ollut vain kotona, joten koulutukseen pääsy oli tärkeää. Nyt tiedän, että haluan yrittäjäksi. Mehubisnes voisi olla kannattavaa, mutta minun pitää vielä pohtia, mikä todella on oma alani. Käyttäisin palkkatuloni perheeni hyväksi. On harmi, ettei naisilla ole yrittäjänä yhtä hyviä mahdollisuuksia kuin miehillä. Miehiä arvostetaan Kongossa enemmän.”

    Kuva 9/11
  • Opettaja Mushanjili Shimuwa:
    ”Ammatti- ja yrityskoulutukseen valittiin heikossa asemassa olevia tyttöjä ja naisia, joiden vanhemmilla ei ole ollut varaa kouluttaa lapsiaan. Opiskelijoiden joukossa on entisiä lapsisotilaita, teiniäitejä ja raiskattuja. Osa on niin köyhiä, ettei heillä ole aina ollut varaa syödä joka päivä.”

    Kuva 10/11
  • Portti avautuu Goman kaupungissa olevaan ETN-koulukeskukseen. ETN on erikoistunut traumatisoituneiden nuorten opetukseen ja toimii kahdessa kaupungissa. Oppilaita on yhteensä 500, joista 380 opiskelee Norjan ja Suomen Kirkon Ulkomaanapujen tukemana.

    Kuva 11/11

Kongon demokraattinen tasavalta on ollut itsenäinen valtio 54 vuotta, mutta koko itsenäisyyden aika on ollut yhtä sisällissotaa, verenvuodatusta ja sekasortoa. Kongossa on pahimmillaan riehunut kahdeksan maan armeijat valtaamassa itselleen alueita.

Väkivaltaisuuksien pohjimmainen syy kumpuaa maaperästä: Kongossa on suunnaton määrä luonnonrikkauksia – se on liian rikas jätettäväksi omaan rauhaansa.

Kun aika menee sotimiseen, tärkeämpi on jäänyt: tiet ovat tekemättä, koulut ja sairaalat rakentamatta, yritykset perustamatta.

Belgian siirtomaa-aikakin näkyy yhä. Belgian jäljiltä Kongossa oli kolme sukupolvea ilman koulusivistystä. Perinteiset ammattitaidot unohtuivat. Kongolaisilla ei ollut aikaa kalastaa, viljellä tai takoa sepän töitä, sillä he keräsivät kumia ja urakoivat kaivoksissa – belgialaisten isäntiensä hyväksi. Verotkin maksettiin työllä.

Juuri ennen itsenäistymistä vuona 1959 maassa oli 4 878 virkatyöpaikkaa. Niistä kolme oli kongolaisten hallussa.

Perinteisten töiden teko on edelleen vaikeaa: maa on hedelmällinen, mutta miksi tavallinen kongolainen valmistaisi maitotuotteita ja viljelisi kahvia, kaakota tai viljaa, kun ei ole teitä, joita pitkin tuotteita kuljettaisi naapurikyliin myytäväksi.

Lentoyhteyksien päässä olevissa kaupungeissa näkee, että Kongo on tuontiruuan varassa. Jos esimerkiksi miljoonan asukkaan Gomassa haluaa hankkia maitopurkin, se saattaa löytyä tuurilla ehkä hotellista. Sekin purkki on naapurimaasta Ruandasta tuotu.

Mutta tulevaisuudessa voit kukaties ostaa Gomassa paikallisesti tuotettua mehua ja maissijauhoja. Ehkä voit peräti asioida ruokakaupassa, jonka erikoisuus ovat paikallisesti tehdyt tuotteet. Huimat visiot voivat toteutua, jos Ulkomaanavun ja Naisten Pankin tukemaan koulutukseen valitut tytöt ja naiset tekevät haaveistaan totta.

Uudenlaiseen, elokuussa alkaneen ammatti- ja yrityskoulutuksen maatalouslinjalle valittiin 34 opiskelijaa.  Opetuksen toteuttaa Ulkomaanavun yhteistyökumppani ETN-koulukeskus, joka on erikoistunut traumatisoituneiden nuorten opetukseen.

Naisten Pankki tukee koulutusta tänä vuonna 78 000 ja ensi vuonna 70 000 eurolla.

”Jokaisella oppitunnilla keskitymme siihen, mitä yrittäminen oikeasti edellyttää: mitä tuotteita esimerkiksi maissista voi valmistaa, miten tuote pakataan ja miten sitä pitää markkinoida”, opettaja Mushanjili Shimuwa avaa koulutuksen periaatteita.

Opetuksen perusvaiheessa opiskelijat pohtivat, minkä alan yrityksen he haluaisivat ja pystyisivät perustamaan. Tammikuussa parhaimman liiketoimintasuunnitelman tehneet ja parhaiten motivoituneet opiskelijat valitaan vuoden kestävään yrityshautomoon.

Opiskelijat voivat saada yrityshautomoonsa lainaa 500-1000 dollaria eli 400-800 euroa.

”Lainalla voi ostaa yritykseen tarvikkeita. Laina myönnetään pienissä osissa, ja toimintaa seurataan tiiviisti”, opettaja Shimuwa kertoo.

Opiskelijat ovat koulutuksesta innoissaan. Opiskelu on jo alkusyksyn aikana muuttanut silminnähden heidän elämänsä sisältöä ja tulevaisuuden haaveita. Erittäin köyhistä oloista lähteneet tytöt ja naiset luottavat nyt taitoihinsa ja mahdollisuuksiinsa. Heitä yhdistää yksi haave: jokainen haluaa menestyväksi bisnesnaiseksi.

Teksti: Katja Hedberg
Kuvat: Jukka Gröndahl