Maanjäristyksen jälkeen: Leikki on paras apu

”Tämä on niin hauskaa! Voisin keinua tässä lopun elämääni!”, kuusivuotias Roshan Karki hihkuu kiikkuessaan pienessä punakeltaisessa keinussa. Innostus ei ole ihme: Kirkon Ulkomaanavun tukemassa hätämajoituksessa Roshan on tutustunut keinuun ensimmäistä kertaa elämässään – kuten moni muukin lapsista.

  • Roshan Karki on päässyt hätämajoituksessa keinumaan ensimmäistä kertaa elämässään. Sisko Sujata Karki keinuttaa.

    Kuva 1/6
  • Pienikin liukumäki tuo paljon iloa – varsinkin kun se on ensimmäinen liukumäki, jota moni lapsista pääsee laskemaan.

    Kuva 2/6
  • Leikkijöiden joukossa on 11-vuotias Rashik Shrestha. Hänen päänsä on ajettu kaljuksi. Se kertoo Nepalissa yleensä lähiomaisen kuolemasta.

    Kuva 3/6
  • Ritesh Khadka tuntuu nauttivan yhtä paljon valokuvien ottamisesta kuin leikkimisestä. Hän haluaisi mukaan jokaiseen kuvaan.

    Kuva 4/6
  • Kuusivuotias Suprina Shrestha (vas.) viihtyy kiikkulaudalla. Hän kertoo ikävöivänsä tuhoutunutta kotiaan, nukkejaan ja hedelmiä, joita hänen isällään oli tapana ostaa.

    Kuva 5/6
  • Lasten riemua katsellessa aikuisetkin unohtavat hetkeksi murheensa.

    Kuva 6/6

Maanjäristyksessä kotinsa menettäneille tarkoitettu hätämajoitus on järjestetty vähäosaisten nuorten ammattikoulun asuntolaan.

Keinun lisäksi Ulkomaanapu on hankkinut siellä oleville lapsille monenlaista muutakin ajanvietettä: on pieni liukumäki, kiikkulauta ja erilaisia pelejä ja piirustusvälineitä.

Lasten riemua on turha edes yrittää sanoin kuvata. Toivottavasti valokuvat heidän leikeistään välittävät lasten kiitokset suomalaisille lahjoittajille.

Hätämajoituksessa asuvat aikuiset katsovat hekin onnellisina lasten hauskanpitoa. Aikuiset kiittelevät yhteen ääneen, kuinka lelut ovat vaikuttaneet lasten mielialaan.

Aikuiset kertovat lasten olleen maanjäristyksen jälkeen apaattisia. Monet lapset kyhjöttivät vain paikoillaan ja kyselivät maanjäristyksestä: ”Tapahtuuko maanjäristys uudestaan? Koska se taas iskee?”

Enää lasten apatiasta ei ole merkkiäkään.

”Toivottavasti muuallekin saataisiin tällaisia lapsiystävällisiä tiloja”, eräs aikuisista toivoo. Muista vastaavista tiloista hän ei ole vielä kuullut.

Eri järjestöt ovat avanneet Kathmandulaakson alueelle tähän mennessä noin 30 lapsiystävällistä tilaa. Koska liikkuminen on yhä hyvin vaikeaa, tiloista hyötyy vain, jos ne ovat lähellä.

Ajeltu pää kertoo läheisen kuolemasta

Juuri nyt Nepalissa ei pääse surua kokonaan pakoon minnekään.

Ilonpitäjien joukossa on yksitoistavuotias Rashik Shrestha. Hän ilveilee ja on leikeissä aktiivisesti mukana, mutta hänen käytöksessään tuntuu olevan enemmän kuin ripaus ahdistunutta energiaa.

Hänen päänsä on ajeltu.

Hiusten ajaminen pois tarkoittaa Nepalin hindujen keskuudessa sitä, että mies tai poika on ollut mukana jossain tärkeässä rituaalissa, usein lähiomaisen hautajaisissa.

Pojan naapurustossa kuoli kolme ihmistä. Oliko joku heistä Rashikille rakas ja läheinen? Katson lasten iloista leikkiä, ja kysymys juuttuu kurkkuuni.

Annan iloisen leikin jatkua.

Hymyjensä takana nämä lapset kantavat traumaattisia kokemuksia. Leikki on parasta ensiapua, mutta sen lisäksi Nepalin lapset tulevat tarvitsemaan pitkäjänteistä psykososiaalista tukea.

Onneksi Ulkomaanapu on lähettämässä Suomesta paikalle ammattimaista apua.

Teksti ja kuvat: Antti Helin

Auta Nepalin maanjäristyksen uhreja

Keräystili: Nordea IBAN FI33 1572 3000 5005 04, viitenumero 4022.
www.kirkonulkomaanapu.fi/lahjoita/nepalin-maanjaristys/

Lähetä tekstiviesti APU numeroon 16499 (10e/viesti).

Lähteä tekstiviesti LAHJOITUS numeroon 16499 (20e/viesti).