Kymmenen kuvaa kertoo Nepalin tuhosta ja toivosta

"Olin varma, että lapseni olivat kuolleet. Sitten kuulin heidän äänensä kauempaa. He huusivat olevansa kunnossa", kertoo Sangita Thing huhtikuun lopun maanjäristyksestä. Järistys romahdutti monen nepalilaisen koko maailman. Silti elämän on jatkuttava.

  • Epätoivo näkyy nepalilaisten kasvoilta. Maaseudulla asuva perheenäiti Sangita Thing, 26, kertoo kokemastaan: ”Olin pellolla, kun maanjäristys iski. Juoksin kotiini etsimään lapsiani. Kotini paikalla oli pelkkä pölypilvi. Olin kauhuissani. Kaikki voima katosi ruumiistani. Lysähdin maahan. Olin varma, että lapseni olivat kuolleet. Sitten kuulin lasteni äänen kauempaa. He huusivat olevansa kunnossa.”

    Kuva 1/10
  • Pako Kathmandusta. Arviolta yli puoli miljoonaa ihmistä on lähtenyt Kathmandusta evakkoon maaseudulle. Monet ovat suunnanneet Nepalin länsiosaan, joka selvisi järistyksestä ilman tuhoja.

    Kuva 2/10
  • Siskokset Saraswon ja Sharmila Moktan ihmettelevät kylänsä tuhoja kotitalonsa edessä Bhattedandan alueella, reilun tunnin ajomatkan päässä Kathmandusta. Kodista on jäljellä vain julkisivu. ”Ei meillä ole vaihtoehtona muuttaa minnekään muualle. Maatilkkumme ovat täällä. Muualla meillä ei ole mitään”, siskokset sanovat.

    Kuva 3/10
  • Maanviljelijä Sabita Moktan, 24, seisoo sukulaispoikansa kanssa raunioilla syrjäisessä kylässä Bhattedandan alueella metsäisten vuorten rinteillä. Tuhoutuneet talot ja kuollut karja olivat kyläläisten ainoa omaisuus. Talojen jälleenrakentaminen on suunnaton ponnistus kyläläisille. Heillä ei ole varaa edes uusien aaltopeltikattojen ja puuosien ostamiseen. ”Yhtäkkiä minusta on tullut koditon. En tiedä, missä voin asua. Jos saisin edes teltan, se antaisi suojaa sadekaudelta. En uskalla edes kuvitella, millaiseksi elämämme sadekaudella muuttuu.”

    Kuva 4/10
  • Rita Muktan sai maanjäristyksessä jalkaansa ison ruhjeen, mutta nyt hän voi jo kantaa lapsenlastaan. Hänen kotikylästään tuhoutui suurin osa taloista. Päivä toisensa jälkeen he ovat odottaneet hätäavun saapumista.
    Avun perille viemistä ovat hidastaneet vaurioituneet tiet ja kansainvälisen lentokentän pienuus. Onneksi apu on vihdoin alkanut virrata perille.

    Kuva 5/10
  • Tuhon keskellä. Vanhan bhaktapurilaisen rouvan ennen niin tuttu kotikuja muuttui yhtäkkiä tunnistamattomaksi. Mikään ei ole entisellään.

    Kuva 6/10
  • Kymmenvuotias Sasmita Susmitalopchan jakaa aaltopellistä kyhätyn hätäsuojan seitsemän naapuriperheen kanssa Nepalin maaseudulla. Muutaman neliömetrin majaan ahtautuu öisin 21 ihmistä. ”Olin keittämässä riisiä, kun maanjäristys iski. Juoksin ulos ja pellolle. Talomme tuhoutui. Kaikki on mennyttä”, Sasmita sanoo ja kääntää päänsä alas. ”Minua pelottaa yhä.”

    Kuva 7/10
  • Turha ovi. Tästä Bhaktapurin talosta jäi jäljelle vain ovi ei minnekään. Bhaktapur kärsi pahiten Kathmandunlaakson kaupungeista. Tuhot ovat vielä paljon pahemmat laakson ulkopuolella.

    Kuva 8/10
  • Jeena Shrestra istui talonsa kolmannessa kerroksessa keittiön pöydän ääressä, kun maanjäristys iski. Katto, portaat ja ulkoseinät sortuivat ympäriltä. ”Olin varma, että tämä on loppuni, Jeena sanoo.” Mutta sisäseinät pitivät. Kun järistys oli ohi, Jeena istui edelleen tuolillaan pöydän ääressä, ympärillään romahtaneen katon jäänteet.

    Kuva 9/10
  • Yksi asia ei muutu: vanhat miehet istuvat Bhaktaurissa päivät pitkät ulkona maailmanmenoa ihmettelemässä, vaikka maailma ympäriltä olisi romahtanut.

    Kuva 10/10

Teksti ja kuvat: Antti Helin