Kylässä miinakentällä

Vuonna 1979 päättyneen punakhmerien valtakauden jälkeen maamiinat ovat tappaneet Kambodžassa lähes 20 000 ihmistä. Vammautuneita on yli kaksi kertaa enemmän. Suomalainen poliitikkoryhmä tutustui miinanraivaukseen Battambangin maakunnassa maan länsiosissa.

  • Miina-alueella vierailu vaatii aina huolellisen perehdytyksen. Alueelle saavuttaessa autot parkkeerataan turvamääräysten mukaan tarkkaan järjestykseen, nokka menosuuntaan päin, jotta mahdollisessa hätätilanteessa lähtö onnistuu nopeasti. Turvatoimiin kuuluu sekin, että kaikkien kentällä vierailevien on ilmoitettava etukäteen veriryhmänsä. Kirkon Ulkomaanavun kumppanijärjestön MAGin (Mines Advisory Group) Thoeun Thor perehdyttää ryhmän ennen kentälle menoa.

    Kuva 1/13
  • Miinanraivaajat työskentelevät kahdeksan tuntia päivässä, viitenä päivänä viikossa. Kuukausipalkka on paikallisittain kohtalaisen hyvä, noin 210 euroa. Moni miinanraivaaja asuu kuitenkin kaukana työpaikastaan ja kotiin pääsee vain viikonloppuisin. Matkat ovat pitkiä ja tiet usein huonokuntoisia. Kulkeminen kodin ja työpaikan välillä voi viedä jopa neljäsosan palkasta. Miinanraivaajat Sambo Hem ja Saray Sa ovat valmiina kentälle.

    Kuva 2/13
  • Raivaajien työtä seuratessa voi kuvitella, millaista on työskennellä raskaissa varusteissa ja kuumissa oloissa kokopäiväisesti. Normaali päivälämpötila on talvikuukausina Kambodžassa noin 30 astetta. Kevään mittaan lämpö ja kosteus kasvavat ja kuumimmillaan mittari voi huhti-toukokuussa kivuta 40 asteeseen. Kypärä on pakollinen varuste kentällä ja suojavisiiri on pidettävä alhaalla miina-alueella aina. MAGin Chivin Kong opastaa Paavali Kukkosta varusteiden pukemisessa.

    Kuva 3/13
  • Raivaustyö on henkisesti ja fyysisesti raskasta, ja se vaatii tekijältään tarkkuutta ja pitkiä hermoja. Ennen rekrytointia raivaajiksi haluavien soveltuvuus testataan. Testin läpäisseet saavat tehtävään perusteellisen koulutuksen. Monella miinanraivaajalla on sotilastausta. Raivaajien työrytmi on tarkkaan tauotettua, taukotilana toimii pressulla varjostettu tila miinakentän laidalla. Miinanraivaaja Chinda Ear (edessä) on hetken omassa rauhassa.

    Kuva 4/13
  • Punakhmerin hallinnassa ja sotilaskäytössä ollut Bourin alue oli aiemmin metsien ja bambutiheikköjen peitossa. Ennen maaperän puhdistusta alueella asui vain 15 perhettä. Vuoden 1998 jälkeen 42 kilometriä Thaimaan rajalta sijaitsevan kyläkeskittymän väkiluku on kasvanut noin 3 300 asukkaaseen. Neljä viidesosaa asukkaista saa elantonsa maanviljelystä. Kyläläiset ovat kokoontuneet koululle kertomaan vierailijoille yhteisönsä toiminnasta.

    Kuva 5/13
  • Miinoista raivattujen alueiden elämää tuetaan uuteen alkuun monin tavoin, muun muassa maatalousosuuskuntien pienlainoilla. Bourin alue soveltuu maanviljelyyn erityisen hyvin, koska alueella sijaitsevien lähteiden ansioita maaperän kastelu onnistuu ympärivuotisesti. Useimmiten maata kuitenkin viljellään alkeellisin menetelmin, ja kastelujärjestelmien käyttö on edelleen harvinaista. Chivin Kong kertoo Bourin alueella suoritetun miinanraivauksen vaiheista.

    Kuva 6/13
  • Osuuskunnan tuloista ja menoista pidetään tarkkaa kirjaa. Luvut kertovat, että vuodelta 2014 tuottoa kertyi 5 331 900 rieliä, noin 1 200 euroa. Tuloja käytettiin muun muassa yhteisön kokoontumisiin sekä koululaisten oppimateriaaleihin. Osa tuotosta jaettiin maatalousosuuskunnan jäsenten kesken.

    Kuva 7/13
  • Bourin kylässä on kaksi koulua. Alakoulussa opiskelee yli 600 lasta. Yläkoulussa oppilaita on reilut neljäsataa, heistä yli puolet on tyttöjä. Bourin alueen koulut on rakennettu Ulkomaanavun tuella. Lauri Tierala ja Teppo Säkkinen seuraavat taustalla koululaisten välituntia.

    Kuva 8/13
  • Maaperä ei ole turvallinen ennen kuin miinojen raivausprosessi on saatu lopullisesti päätökseen.
    Lippu varoittaa, että pellolle ei ole menemistä.

    Kuva 9/13
  • Bavelin seudulla sijaitseva Oudounpovin kylä on yksi monista miinoista vapautetuista alueista. Noin 80 kilometriä Battambangin kaupungista sijaitsevassa kylässä asuu yli 800 ihmistä. Kylässä on aktiivinen maatalousosuuskunta ja kyläpankki, jossa on 70 jäsentä. Maanviljelyksen ohella porsaan- ja kanankasvatus ovat osuuskunnan jäsenten tärkeimpiä tulon lähteitä. Naisten Pankki tukee Oudounpovin kylän maatalousosuuskuntaa ja kyläpankin toimintaa.

    Kuva 10/13
  • Unelmat on tehty toteutettaviksi. Kambodžalaisten haavekoti on perinteinen: korkeilla jaloilla seisova talo, kana- ja possutarhat, kalalampi, iso kasvimaa sekä kukkatarha. Ulkomaanavun kumppanijärjestön LWD:n (Life With Dignity) Sor Min tulkitsee talon ulkoseinään kiinnitettyä kuvaa.

    Kuva 11/13
  • LWD:n Vanna Chan (keskellä) ja Teppo Säkkinen tutustuvat Oudounpovin kylässä paikallisen maatilan tuotoksiin, ja maistelevat juuri pellosta korjattuja papuja.

    Kuva 12/13
  • Rouvat Chheurt Chhorn (oik.) ja Thieng Prak vastaavat Oudounpovin kyläpankin taloudenpidosta. Chhorn on kyläpankin rahastonhoitaja ja Prak kirjanpitäjä. Yhteisöjen tukemisessa yksi tärkeimmistä tavoitteista on naisten aseman parantaminen. Osallistaminen vahvistaa heidän asemaansa niin kotona kuin yhteisöissäkin.

    Kuva 13/13

Teksti ja kuvat: Ursula Aaltonen

Kambodža on yksi maailman miinoitetuimmista maista. Kirkon Ulkomaanapu tekee Battambangin alueella miinanraivaus- ja valistustyötä yhteistyössä paikallisen kumppanimme Life With Dignityn ja miinanraivaukseen erikoistuneen Mines Advisory Groupin (MAG) kanssa. Tavoitteena on kertoa miinojen vaaroista ja vähentää loukkaantumisriskiä sekä saada uusia, turvallisia maa-alueita paikallisyhteisöjen käyttöön kestävän toimeentulon takaamiseksi.