Koulu pilvissä

Nepalin vuoristosta, pilvien keskeltä, löytyy onnellisten oppilaiden bambukoulu. Kirkon Ulkomaanapu on rakennuttanut väliaikaisen koulurakennuksen maanjäristyksen tuhoamien luokkahuoneiden tilalle.

  • Bibek Humagain, Nikhil Timalsina, Arun Lama, Bikash Gole ja Krishna Dahal kertovat pitävänsä koulustaan pilvien keskellä.

    Kuva 1/9
  • Bambukoulu ei ole krumeluurein pilattu, mutta se ajaa asiansa.

    Kuva 2/9
  • Saugat Timalsina, 9, toivoo tulevansa isona opettajaksi.

    Kuva 3/9
  • Tyyli ennen kaikkea. Liituraitaan pukeutunut rehtori Navaraj Dahal kertoo olevansa kiitollinen bambukoulusta kaikkine puutteineenkin.

    Kuva 4/9
  • Rehtori ja koulun oppilaat.

    Kuva 5/9
  • Kaverukset Anusha Chamlagain, 7, ja Rachana Dahal, 9.

    Kuva 6/9
  • Kaverukset vasemmalta Swastika Humagain, 7, Anusha Chamlagain, 7, ja Rachana Dahal, 9.

    Kuva 7/9
  • Vaikka koulun puitteet ovat vaatimattomat, iloa ei puutu. Swastika Humagain, 7, Anusha Chamlagain, 7, ja Rachana Dahal, 9.

    Kuva 8/9
  • Puolen päivän jälkeen Kaleshwor peittyy pilviin.

    Kuva 9/9

Teksti ja kuvat: Antti Helin

Ohi keltaisina säihkyvien riisivainioiden, yli havupuisten harjanteiden, kauemmas kuin kapeaa, asvaltoitua serpentiinitietä riittää. Eteenpäin pitkin mutaista, kuoppaista vuoristotietä, niin pitkälle, ettei maastoautokaan enää pääse eteenpäin, vaan on taivallettava loppumatka kelirikon tuhoamaa kärrypolkua.

Niin saavutaan Kaleshworin kylässä sijaitsevalle Navodaya Primary School -koululle, jonka pilvet kätkevät sisäänsä.

Puolen päivän jälkeen Kaleshwor peittyy pilviin.

Puolen päivän jälkeen Kaleshwor peittyy pilviin.

Koulu sijaitsee vuorenharjanteella, jolle usva nousee puolenpäivän aikaan ja kätkee kaiken vaippaansa.

Koulurakennukset seisovat kuin aaveet usvan keskellä. Kivisen koulurakennuksen molemmat päätyseinät ovat sortuneet maahan kivikasoiksi.

Vaurioituneita luokkahuoneita korvaamaan Kirkon Ulkomaanapu on rakennuttanut viereen bambusta väliaikaisen koulurakennuksen. Kattona on pressu.

Pihalla leikkii parikymmentä lasta. Aavemaista tunnelmaa lisää se, että lapset ovat koulun pihalla itsekseen, ilman valvontaa. On kuin aikuiset olisivat kadonneet usvaan maisemien mukana.

Toisaalta, Nepalin syrjäisellä maaseudulla lapset ovat kaiketi tottuneet pitämään toisistaan huolta.
Lapset kertovat rehtorin ja opettajien olevan teetauolla. Yksi lapsista juoksee heitä hakemaan.

Lapset kokevat olonsa turvalliseksi

Rehtoria odotellessa lapset esittelevät bambukoulua. Luokkahuoneet ovat yksinkertaiset mutta tilavat ja valoisat. Huonekaluina on muutama pitkä penkin ja pulpetin yhdistelmä.

”Pidän täällä opiskelemisesta, koska pidän oppimisesta. Bambukoulu on kaunis, vaikka seinät ovat jo mustuneet. Olen tyytyväinen”, yhdeksänvuotias Saugat Timalsina sanoo.

Saugat Timalsina, 9, luokkatoveriensa keskellä.

Saugat Timalsina, 9, luokkatoveriensa keskellä.

Maanviljelijän poika kertoo haluavansa isona opettajaksi.

Maanjäristys vaurioitti hänen kotiaan; talon seiniin tuli isoja murtumia. Nyt hän asuu aaltopellistä tehdyssä majassa.

”Rakastan uutta kotiani”, hän sanoo. Poika kertoo tuntevansa olonsa turvalliseksi aaltopeltimajassa ja bambukoulussa. Ne eivät uhkaa sortua päälle, vaikka Nepalissa järisisikin uudelleen.

Timalsina kertoo, ettei kaipaa mitään maanjäristystä edeltäneeltä ajalta.

Myös muut koulun oppilaat vaikuttavat onnellisilta. Hymyt ja nauru ovat herkässä.

Ongelmia kosteuden ja läpivedon kanssa

Rehtori Navaraj Dahal saapuu paikalle. Vaikka ollaan syrjäseudulla, on rehtori pukeutunut moitteettomasti liituraitaan. Päässä on perinteinen, nepalilaisen newari-kansan kirjava hattu.

”Olen onnellinen väliaikaisesta koulurakennuksesta. Se on tullut tarpeeseen. Ilman sitä joutuisimme opettamaan pelkkien pressujen alla”, Dahal sanoo.

Maanjäristys tuhosi koulun molemmat opetusrakennukset. Nyt koulun 25 oppilasta opiskelevat bambukoulussa. Iältään oppilaat ovat 9–12-vuotiaita.

Ongelmiakin toki on.

”Pilvien mukana kosteus tulee sisälle. Sadekaudella rakennus ei pitänyt kunnolla vettä. Ja pelkään, että talvella bambuseinistä käy läpiveto”, rehtori kertoo.

Koulun bambuseinät ovatkin jo alkaneet mustua kosteudesta.

Heti perään rehtori lisää, että on silti hyvin kiitollinen. ”Meillä ei ole muutakaan vaihtoehtoa”, Dahal sanoo.

Hallitus ei ole kertonut aikataulua, koska uusia, pysyviä koulurakennuksia aiotaan maaseudulle rakentaa.

Rehtori Dahalin koulu on pieni ja syrjäinen. Sen kunnostaminen on tuskin hallituksen töissä ensimmäisenä listalla.

Leluja ja uudet vessat

Dahal kiittelee myös Ulkomaanavun yhteistyössä Unicefin kanssa jakamia koulutavarapaketteja, jotka ovat sisältäneet sekä opetus- ja hygieniatarvikkeita että leluja.

”Leluista on ollut todella paljon iloa. Ne ovat auttaneet lapsia selviytymään tilanteesta”, Dahal sanoo. Hän tarkoittaa maanjäristyksen aiheuttamaa pelkoa ja epävarmuutta.

Leluja säilytetään rehtorin huoneessa, joka toimii koulun toimistona.

”Joka päivä annamme lasten leikkiä ja piirtää täällä 40 minuuttia.”

Huoneen täyttää iloinen sekasorto, kun rehtori kutsuu lapset sisälle. Lapset pomputtelevat palloja ja kokoavat rakennuspalikoita.

Bamburakennuksen lisäksi Ulkomaanapu on toimittanut koululle kaksi uutta vessaa. Rehtori lähtee näyttämään.

Kirkon Ulkomaanavun suunnittelema vessa.

Kirkon Ulkomaanavun suunnittelema vessa.

Iloisen vihreiden vessojen kehikko on pultattu yhteen metalliputkista, joihin on kiinnitetty tukevat muovipleksiseinät.

Vessa saa rehtorilta varauksetonta ylistystä.

”Ottaisin samanlaisen mielelläni kotikäyttöön!” hän julistaa ja ihmettelee, miksei väliaikaisia koulurakennuksia ole tehty samoista materiaaleista.

Syynä on se, että koulut on tehty Nepalin hallituksen määräämien piirrustusten mukaan, mutta vessojen suunnitteluun Kirkon Ulkomaanavulla on ollut vapaat kädet.

Ulkomaanapu suunnitteleekin koulujen parantamista lähestyvää talvea kohden. Tarkoituksena on vahvistaa bambuseiniä eristeillä, jotka estäisivät läpivedon.

Toivotaan, että suunnitelma toteutuu. Silloin Kalashworin kylää ympäröivät pilvet jäävät ainakin bambukoulun seinien ulkopuolelle.