Kaksi vuotta evakkoleirillä – aika käy pitkäksi, mutta arki jatkuu

Rakhinen osavaltio Myanmarissa on pitkään kärsinyt etnisistä jännitteistä. Vuonna 2012 tilanne muuttui väkivaltaiseksi buddhalaisenemmistön ja muslimivähemmistön välillä. Noin 140 000 ihmisestä tuli maan sisäisiä pakolaisia. Rakhinessa on nyt noin 60 evakkoleiriä, erikseen buddhalaisille ja muslimeille.

  • Kodeistaan paenneet ihmiset yrittävät pitää normaaleja arkirutiineja yllä, vaikka elo leireillä on turhauttavaa. Päivittäisten aterioiden valmistaminen vie ajatuksia muualle. Avustuksena saadusta riisijauhosta voi myös pyöritellä jyvännäköisiä palleroita, joita käytetään aterian valmistamiseen.

    Kuva 1/14
  • Khin Maung, 38, muutti Ohn Taw Gyi South –leirille viereisestä muslimikylästä. Hän on asunut leirillä kuusi kuukautta. ”Olin kauppias, mutta kylässä ei ollut enää asiakkaita. Ei ollut ketään myymässä ja ostamassa. Avaan tämän kaupan aamulla kello seitsemän ja suljen illalla kello kahdeksan.” Kauppias myy leirin torin vieressä olevassa kojussaan kuivattua chiliä, sipulia, valkosipulia, turmerikkia, inkivääriä, suolaa, kahvia, mehua, viljatuotteita, saippuaa, öljyä, shampoota, pullovettä, taskulamppuja, kynttilöitä, puhdistusaineita, juustoa, kampoja, vihkoja, pattereita, hiuspinnejä ja makeita sekä suolaisia pikkupaloja. Khin Maungilla on neljä lasta. ”Yksi lapsistani on leirin väliaikaisessa koulussa. Hän on melkein kuusivuotias. Koulutus on todella tärkeää. Muut lapseni eivät ole vielä kouluikäisiä.”

    Kuva 2/14
  • Ma Khin Phyu, 30, valmistaa parhaillaan lounasta miehensä hankkimista kaloista. Hänen leirinsä sijaitsee lähellä merenrantaa, mutta leirillä asuvat saavat kalastaa vain rajoitetusti. Ma Khin Phuyn mies on kauppias, joka myy leirin torilla kalaa. Äidin päivät kuluvat ruuanlaitossa, vedenhaussa ja vaatteita pestessä. Perheessä on 5-, 12-, 13- ja 15-vuotiaat lapset. 12-vuotias poika on koulussa. Hän osaa lukea ja kirjoittaa.

    Kuva 3/14
  • Ohn Taw Gyi South –leirillä on kaksi apteekkia. Toisesta huolehtii Mamad Juhal (oik.), 17. Hän on käynyt koulua kahdeksanteen luokkaan asti. Apteekin omistaa hänen setänsä, jolla oli ennen konfliktia myös apteekki kaupungissa. Mamad Juhal on ollut töissä apteekissa lähes kahdeksan kuukautta. ”Ennen en tiennyt, miten määrätä lääkkeitä. Opin sen sedältäni. Opettelen koko ajan. Leirin apteekki on hieman kalliimpi kuin kaupungissa. Myymme rahattomille ilmaiseksi, välillä he maksavat takaisin, välillä eivät. Yksi perhe elää näillä tuloilla. Päivässä ansaitsemme noin 20 000 kyatia (16 euroa). Suunnittelemme apteekin lopettamista, sillä liiketoiminta ei suju hyvin”, Mamad Juhal sanoo. Yleensä ihmiset ostavat malaria-, ripuli- ja särkylääkkeitä. Vasemmalla istuu Mohamad Kiyas, 17. Hän myy energiaa-antavia tuotteita naisille.

    Kuva 4/14
  • Muslimien leirillä ei ole valtion kouluja. Vain murto-osa lapsista pääsee Kirkon Ulkomaanavun perustamiin väliaikaisiin kouluihin, joissa opiskellaan muun muassa kirjoitus- ja laskutaitoja, Koraanikoulun opettaja Dil Murmad pitää oppituntia ulkona, koska luokkahuoneessa ei ole tilaa kaikille lapsille. Koraanikoulussa opiskellaan Koraania sekä arabiaa. Monelle lapselle se on ainoa koulu, jossa he voivat käydä.

    Kuva 5/14
  • Rabiyar, 45, on kätilö, joka on oppinut taitonsa toisilta perinteisiltä kätilöiltä. Hän on ollut kätilönä 30 vuotta ja auttaa naisia myös leirillä. Silloin, kun hänen taitonsa eivät riitä, Rabiyar lähettää synnyttävät naiset sairaalaan, jonne on muuten hyvin vaikea päästä. Hänellä itsellään on viisi lasta. Nuorin lapsi Moe Moe Ngay (oik.), 12, käy leirillä koulua. 13-vuotiaan pojan pitäisi päästä yläkouluun, mutta se ei ole leirillä mahdollista. Lapsilla ei ole leirikodissa mitään tekemistä eikä Rabyarin miehellä ei ole töitä.

    Kuva 6/14
  • Pojat pelaavat peliä, jonka nimi on ’kaksitoista reikää’. Valkolakkinen Usman Guneng on 12-vuotias. Shadep sinisessä paidassa on 18-vuotias. Leirillä on myös Kirkon Ulkomaanavun rakentama leikkipaikka, jossa on ohjaajia. Siellä leikkivät hieman nuoremmat lapset.

    Kuva 7/14
  • Ma Khin Khin Lay, 38, asuu leirillä miehensä ja kolmen lapsensa kanssa. Yksi lapsista on Malesiassa. Ma Khin Khin Lay ja hänen miehensä ovat työttömiä. Heillä on kuitenkin matkapuhelin, jota hän lainaa muille leiriläisille maksua vastaan. Siitä perhe saa tärkeitä tuloja. Perheellä on myös 40 000 kyatia, noin 34 euroa maksanut aurinkopaneeli asuinpaikan katolla. Sen avulla kännykän lataaminen kestää kahdeksan tuntia. Puheluista hän veloittaa 100-120 kyatia minuutilta (alle euron), mutta muille leiriläisille hinta on 70-80 kyatia.

    Kuva 8/14
  • Mor Zu Arlam (vas.), 40, on leirin hengellinen johtaja. Hän on asunut Ohn Taw Gyi South –leirillä jo kaksi vuotta. Hänen päivänsä kuluvat rukoillessa ja opettaessa. ”Elämäni oli niin hyvää ennen konfliktia. Silloin ei liikkumiseni ollut rajoitettua”, hän kertoo. Hänellä on 170 oppilasta koraanikoulussa. Mohamed Husein (oik.), 42, tekee vapaaehtoistyötä hygienian parantamiseksi leirillä. Ennen leiriä hän oli sateenvarjojen korjaaja. Miehet seisovat leirin moskeijan edessä. Se rakennettiin lahjoitusvaroin. Molemmat ovat pahoillaan siitä, että rauhanneuvottelut buddhalaisten kanssa eivät edisty.

    Kuva 9/14
  • Ohn Taw Gyi South –leiri pystytettiin yli kaksi vuotta sitten. Se rakennettiin hankalan matkan päähän osavaltion pääkaupungista Sittwestä. Leirin asukkaat eivät pääse muslimialueelta pois. Leirillä ei ole edes kunnon terveyspalveluja. Kuvassa on leiriläisten latriinirivistö. Ne ovat siistejä, mutta kaikki eivät käytä niitä. Ihmiset ovat väsyneitä siihen, että heillä ei ole omaa rauhaa leirien kodeissa. Bambuseinät eivät eristä ääniä.

    Kuva 10/14
  • Buddhalaisleirit ja muslimileirit sijaitsevat käytännössä keskellä ei mitään. Tällä buddhalaisleirillä asiat ovat kuitenkin hyvin. Jokaisella evakolla on oma koti ja pieni puutarha pihassa. Valkoiset rakennukset oikealla ovat monitoimitiloja, joita kiinalaiset rakensivat leirien keskustoihin.

    Kuva 11/14
  • Hla May, 41, asuu buddhalaisleirillä miehensä ja kolmen lapsensa kanssa. Nuorin lapsista, 8-vuotias tytär Thwae Thwae Aung on toisella luokalla valtion koulussa aivan leirin vieressä. ”Me asuimme ensin luostarissa, josta emme voineet lähteä ulos. Sitten muutimme tänne leirille, jossa saamme ruokaa ja asuinsijan”, sanoo Hla May. Hän pyörittää leirillä pientä ravintolaa, joka myy aamiaisruokaa: riisinuudeleita kalan ja mausteiden kanssa. Yksi annos mutia maksaa 1000 kyatia (80 senttiä). Kukaan ei ostaisi liha- tai kasvisnuudeleita, koska ruoka olisi liian kallista. Ravintola on auki aamukuudesta kello yhdeksään aamulla.

    Kuva 12/14
  • Buddhalaiset evakkolapset ovat koulussa. Kirkon Ulkomaanapu jakoi jokaiselle oppilaalle koulutarvikekassin, jossa oli muun muassa oppikirjoja ja sadevarusteet.

    Kuva 13/14
  • Buddhalaisleirin lapset pääsevät valtion kouluihin, mutta monissa perheissä on lapsia, jotka eivät ole koskaan käyneet koulua. Koulupudokkaat oppivat lukemaan ja laskemaan Kirkon Ulkomaanavun tuella.

    Kuva 14/14

Teksti: Eeva Suhonen
Kuvat: Ville Asikainen

Luterilainen Maailmanliitto toteuttaa Myanmarissa Kirkon Ulkomaanavun koulutus katastrofeissa -hanketta, jota rahoittaa ECHO. Molempien yhteisöjen evakkoleireillä tuetaan lasten ja nuorten peruskoulutusta.

uudet Logot_verkkoon