Syyrian sota on jo hävitty – laastarin sijaan tarvitaan järeitä päätöksiä

Kuva: Ville Asikainen

Vanha syyrialaismies istui majansa edessä Za’atarin pakolaisleirillä Jordaniassa ja katseli kotimaansa suuntaan. Matkaa oli alle 20 kilometriä. Hänelle oli tarjottu turvapaikkaa Kanadasta, mutta hän oli kieltäytynyt lähtemästä.

”Miten voisin lähteä niin kauas sukulaisistani, ystävistäni, kulttuuristani ja vieraan kielen keskelle? Vaikken voi palata tuohon rajan taakse kotiini, niin täällä leirissä voin edes haistaa tuulen mukana tulevan kotimaani tuoksun.”

Tuskin kukaan pystyi kuvittelemaan maaliskuussa 2011, että Syyrian Daraassa alkaneet mellakat tulisivat kääntymään vuosia kestäväksi sodaksi, jonka seurauksena satojatuhansia ihmisiä kuolee, ja 11 miljoonaa joutuu jättämään kotinsa.

Nyt, viiden ja puolen sotavuoden jälkeen, kukaan ei osaa ennustaa, milloin sota ja tappaminen loppuvat, ja pakolaiset voisivat palata kotiinsa.

Näinä sosiaalisen median kulta-aikoina seuraamme uutisista, kuinka Aleppon pommitukset jatkuvat, pakolaisten määrä kasvaa, ja Euroopan hallitukset miettivät keinoja rajoittaa uusien tulijoiden pääsyä rajojensa sisälle.

Samaan aikaan Syyrian naapurimaissa on ylellisyyttä miettiä pakolaisten tulon estämistä, kun heitä saapuu rajojen yli edelleen sadoittain. Kuinka voi käännyttää ihmisen, jonka talo on tuhottu ja jolle kuoleman uhka on jokapäiväinen vieras?

ollinblogiin2

Kuva: Ville Asikainen

Kuka todella miettii ja tarttuu sodan perussyihin?

Kansainvälinen yhteisö on jälleen kerran epäonnistunut ja pahasti. Yksittäisen ihmisen arvo ja kärsimys on taas hukkunut valtapolitiikkaan. Tarjolla on laastaria, kun tarvittaisiin järeitä päätöksiä, jotka johtaisivat rauhaan.

Sodan kuva muuttuu yhä sekavammaksi. Uutisissa Venäjä, Turkki, presidentti Bashar al-Assadin hallitus ja oppositio käyvät epämääräistä taistelua, syyttäen toinen toistaan ihmisten kärsimyksistä. Ja sen keskellä Isis jatkaa raakaa sortopolitiikkaansa äärettömällä väkivallalla.

Kuka on taistelussa ketä vastaan ja kenen puolella? Syyriassa sotivat kapinallisryhmät ovat yhtä vieraita meille kuin Jordaniassa vuosia eläneille pakolaisille.

Syyrian sota on jo hävitty. Voittajia ei ole kuin mielikuvissa.

Avustusjärjestöt ja pakolaisia vastaanottavat Syyrian naapurimaat elävät jatkuvan haasteen kanssa. Riittävätkö rahat 4,8 miljoonan pakolaisen ylläpitämiseen, puhumattakaan 6,6 miljoonasta Syyriassa olevasta maan sisäisestä pakolaisesta.

Kirkon Ulkomaanavun keskuksissa Jordanin pakolaisleireillä ja Itä-Ammanissa sadat pakolaisnuoret saavat mahdollisuuden mielekkäämpään elämään oppimalla uusia taitoja. Niistä on välitöntä hyötyä, ja toivon mukaan pian kotona Syyriassa maan jälleenrakentamisessa.

Syyriassa on Ulkomaanavun tukijoiden avulla voitu auttaa yli kahdentuhannen lapsen ja nuoren koulunkäyntiä äärimmäisen vaikeissa olosuhteissa. Se on merkinnyt heille paljon; auttanut jaksamaan, kun tulevaisuudessa näkyy edes pilkahdus toivoa.

Toivoa on pidettävä yllä, koska jos se katoaa, häviää kaikki.

Työmme jatkuu, sillä paremman maailman rakentaminen velvoittaa. Se on sekä etuoikeus että velvollisuus.

Ja kun historia joskus kysyy, mitä teitte pakolaisten hyväksi, niin toivon mukaan voimme sanoa, että teimme ainakin sen, minkä pystyimme.

Olli Pitkänen

Lähi-idän alueellinen ohjelmapäällikkö